Tällä kertaa otin ratsukseni Vissan, jota tuntui ensin alkuun huolestuttavan kaikki. Uusi puomi ei ole yhtään turvallinen, siinä pitää pyöriä ja pöristä. Lisäksi ukkokultakin pyöri siinä pihapiirissä ja Vissa oli kuin ei olisi koskaan koko tyyppiä nähnyt. No, Vissahan onkin ollut meillä vasta vuodesta 2001, joten voi olla, ettei ole tullut huomattua. Muutama harkiten annettu leivänpala sai kuitenkin Vissan asenteen ukkokultaa kohtaan muuttumaan ja pian se jo korvat höröllään seuraili miekkosen puuhia.
Vissan selkäänkin pääsee nykyisin ilman kepulikonsteja, vaikka jakkaran aina tarvitsenkin. Se kyllä tuntui kovin erilaiselta Isíngin jälkeen, mutta pian taas totuin sen tasaiseen menoon. Tienristeyksessä oli kaamea kirjastoauto ja nehän tunnetusti syövät pieniä islanninhevosia, joten siitä ei päässyt ohi, vaan piti kiertää pellon kautta ja pieni hevonen lohikäärmepuhisi koko ajan närkästyneesti. Kukaan ei ollut vissiin siltä kysynyt lupaa moiseen holtittomaan parkkeeraukseen
Reitin varrella piti ottaa valokuva, kun syksyn värit ovat niin kauniit |
Hiki tytsylle tuli lenkillä, josko nuo läskitkin siitä lähtisivät sulamaan. |
Huomenna taas töitä ja illalla agilityä. Kivaa, kun on vähän ohjelmaa. Nyt normi-ilta: telkkarin ääreen ja saunaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti