Kaksipäiväurakka

Niin, siis siivouksesta tulikin kahden päivän duuni, joka on tehty erityistä löysäilyä harjoittaen. Eli ei ole edes oletettavaa, että tästä tulee ihan priima.

Ensteksikin: eilinen päivä meni kuitenkin melkoisesti Marilynin ympärillä pyörien ja sitä kuskaillen. Toisekseen: eilen oli kuuma ja kai kaikki tietää, että hienot naiset ei hikoile. Näin ollen oli pakko välillä himmailla.

Tänään en ole vielä edes aloittanut. Nukuin hieman pitempään ja nyt olen maksellut laskuja ja surffaillut netissä. Kohta, ihan kohta alkaa tohina.

---

Kyllä sika syitä keksii: jos ei ole maa jäässä, niin on kärsä kipeä. (suomalainen sananlasku)

Kivaa ja ei-kivaa

Hienoa on se, että Marilynin kasvain oli vaaraton rasvapatti. Iso sellainen ja hankalasti hännän juuressa. Poisto kesti 2 h ja tuli aika kalliiksi. Kyllä siitä hyvä tulee.


Kun näimme Marin pyllyn ekan kerran, niin piti varmuuden vuoksi kysyä eläinlääkäriltä, ettei sillä ole omenoita ollut, kun koiran peppu näyttää ihan täytetyltä kalkkunalta. Haava on iso ja pitkä ja peppu aivan karvaton. Aika surullisen näköinen.


Surullinen on myös Marilyn, tötterö päässä ja pikku pöhnässä ei olo tunnu kivalta. Katsokaa vaikka:

Lomapäiviä

Olen tässä miettinyt, että vain naiset ottavat kesälomapäiviä siivotakseen. Minullakin on tässä loppuviikko lomaa vain siitä syystä, että saisin talon kuntoon pikkupeikon lauantaisiin valmistujaisjuhliin. Enkä ole edes ekaa kertaa siivouspuuhien takia lomalla tänä vuonna! No, en jää sitä harmittelemaan.

Nyt pitäisi vain tehdä itselleen työsuunnitelma. Minulla on kaksi vaihtoehtoa: tehdä lähes kaikki urakalla ja vauhdilla tänään ja ottaa huominen loman kannalta tai jakaa duuni kahdelle päivälle ja ottaa molemmista päivistä osa rauhallisemmin. Olen kallistumassa tuon ekan kannalle.

Marilynin hännän juuressa oleva kasvain leikataan tänään pois. Onneksi en ole kauhea pessimisti enkä siis pelkää pahinta *koko ajan* kasvaimen laadun suhteen. Etukäteen sureminen ei näissä jutuissa auta yhtään, joten täytyy vain odotella ja katsoa. Kasvain on kyllä mielestäni kasvanut varsin reippaalla vauhdilla ja se ei ole minusta hyvä asia. Mutta ei, en aio googlettaa asian tiimoilta yhtään mitään - luultavasti löytäisin vaikka mitä hirmeää ja tulisin vain surmeaksi.

Meillä oli Marilynin kanssa eilen taas agilitytreenit. Olen tainnut mainitakin, että olemme siirtyneet ulos (tosin aidatulle kentälle), mutta karkailun kanssa ei ole ollut ollenkaan ongelmia. Ainoa ongelma on se, että vaikka olenkin lenkittänyt pikkukoiruuden ennen treenejä, niin se kuumuu niin kovin kentällä, että aina treeneissä pitää mennä kakkimaan kesken kaiken.

No, nyt lähden paiskomaan pölyisiä mattoja ulos narulle tuulettumaan - siitä se alkaa, pois tieltä pölypunkit ja villakoirat!

Älypää

Oheisista kuvista näkee, miten älykäs koira mali parhaimmillaan on. Varsinainen valopää...

Pikkupeikko - The Metal Artesan!

Riemu kattoon!

Pikkupeikko sai puhelinsoiton, että koepaperin takapuolelle taiteiltu aikajana aiheuttikin kokeen hyväksymisen! Näinollen peikkolapsella on valmis tutkinto: Metalliartesaani!

Eilinen suru on kädenkäänteessä vaihtunut riemuksi.
Ensi viikon lauantaiksi saa kummit ja mummit ruksata kalenteriin kyläpaikaksi meidän kodin.

***
(Edit: lisää ilonaiheita.)
Poika soitti juuri, että oli läpäissyt autokoulun kirjallisen kokeen!
***

Ylös, ulos ja pisulle!

Tänä aamuna saimme kunnon herätyksen. Olin vielä täydessä unessa, kun kuulin, että pikkupeikon ovi kävi. Se narisee hieman, joten se on helppo tunnistaa. Hetken kuluttua räpsähti makuuhuoneemme ovi auki ja samassa vieressäni oli jotain vinkuvaa, iloista ja kiihkeää. Karma! Se ei antanut yhtään periksi ja niin sitä oli pakko nousta ylös. Kun nousin, alkoi herätyskello soittaa Radio Novaa. Kello oli 6:00 - tasan.

Pikkupeikon ovi aukeaa sisäänpäin, joten on Karma jotain oppinut. Avaamaan oven ja vetämään sitä samalla. Veikkaisin, että tänä kesänä Marilynkin pääsee karkaamaan Karman ovenavaustaitojen vuoksi useamman kerran.

Kävin näyttämässä Marilynin häntäpattia eilen lääkärille. Ensi torstaina se leikataan pois. On syytäkin, koska hännän ympärillä on yli kananmunan kokoinen kasvain. Poiston jälkeen tutkitaan, mikä se on. Peukkuja saa pitää.

Eilen oli syntymäpäiväni. Päivä ei poikennut mitenkään tavallisesta. Sain kaksi tekstaria ja yhden puhelinsoiton aiheen tiimoilta. Ukkokulta ei muistanut ollenkaan eikä muukaan perhe. Sellaista se on kun tulee riittävän vanhaksi: kukaan ei uskalla edes muistuttaa moisesta rajapyykistä. Riemukkaammat synttärit on tänään kolme vuotta täyttävällä Wilmalla. Onnea hänelle! Huomenna juhlitaan.

Eilen oli pikkupeikon viimeinen tentti. Se ei mennyt läpi, joten valmistuminen siirtyy elokuulle. Kyllä harmitti, peikkoa itseään ja meitä muita peikkolapsen puolesta. Se on joskus niin harmillisen pienestä kiinni...

Kirsikkapuut kukkivat. On vain kovin kylmää, joten ei ole kuulemma takeita siitä, että kukkiin tulee tarpeeksi pölyttäjiä, jotta saisimme kirsikoitakin.

Niin tai näin, niin kirsikkapuut ovat kauneimmillaan nyt.

Valokuvafiiliksiä

Pikkupeikko fiilisteli kameran kanssa Hiidenveden rannalla maanantai-iltana.
Tuli aivan sellainen olo, kun näin nämä kuvat, että pitäisi itsekin patikoida jonain iltana rantaan ihailemaan iltaruskon värejä.



Pyysin peikkolasta ikuistamaan Romeonkin, jotta muutkin näkisivät, että se on jo melko voimisssaan. Luulen, että se menetti noin 50 kg painostaan sairastaessaan, mutta aimo määrä on laitumella tullut takaisin. (Tarkkaavainen kuvankatsoja kyllä huomaa, ettei kaikki ole ihan ok, pieni kuolavana valuu koko ajan pikkuponin suusta...)












Illalla, kun päästän toiset laitumelle, Romeo kipittää kiireissään pihattoon nukkumaan. Tekevät ikäänkuin vuoronvaihdon: toiset laitumelle syömaan ja toinen pihattoon päivystämään.

Alemmassa kuvassa Romeo tuijottaa närkästyneenä suljettua porttia, josta vanhan herran kulku on tilapäisesti estetty valokuvauksen vuoksi.

Hellittääkö kevätväsymys?

Minulla on ollut rankkaa kevätväsymystä blogipäivityksissä. Siihen taitaa olla kaksikin syytä. Ensinäkin hampaanpoiston jälkeinen antibioottikuuri vei kaikki mehut. Viimeiset pari viikkoa päivät ovat soljuneet seuraavalla ohjelmalla: ylös, hevosten ja koirien hoito, töihin, kotiin, kahden tunnin päiväunet, siirtyminen sohvalle telkkarin eteen muutamaksi tunniksi, hevoset laitumelle yöksi ja nukkumaan. Tuosta ei paljon kirjoittamista riitä. Täysin tapahtumatonta elämää.

Nyt on antibioottikuuri ohi, toivottavasti vähän piristyn. Tänä aamuna ei kyllä sellaisesta ollut mitään merkkejä. Väsymys johtui kylläkin sunnuntaipäivän ohjelmasta. Olimme pikkupeikon kanssa töissä seuramme agilitykilpailuissa aamusta iltaan. Aloitimme 7:30 ja kotona olimme klo 18 aikoihin. Minä olin kuuluttajana kisoissa. Se on kiva homma, kun näkee kaikki suoritukset ja pysyy koko ajan kilpailun tulosten tasalla. Olikin muutamia tosi hyviä koirakoita paikalla. Joidenkin koirien suoritukset taas herättivät etupäässä hilpeyttä. Osaavatkin koirat voivat sille päälle sattuessaan lähteä ihan lapasesta haahuilemaan ympäriinsä.

Omissa koirissa yksi asia on ihmetyttänyt minua jo jonkin aikaa: Karma syö voikukan nuppuja. Yhdellä ulkoilukerralla se napsii niitä kymmeniä ja rouskuttaa ne hyvällä halulla kitusiinsa. Minkä ihmeen vuoksi? Eihän se voi olla hyvää.

---

Mutta nyt lähden sonnustautumaan työvaatteisiin. Mentävä on.

Ei kannata toivoa...

... koska toive saattaa toteutua.

Eilen aamulla minulla oli hammaslääkäri. Koko matkan toivoin hartaasti, että ne sanoisivat: "Nyt emme ehdi ottaa teitä, koska edellisen potilaan toimenpide on kestänyt huomattavasti oletettua kauemmin. Menkää ajanvaraukseen ja tilatkaa uusi aika".

Ja toive toteutui! Tosin se meni vähän niinkuin silmällä pieleen, koska ne sanoivat niin minua seuraavalle asiakkaalle. Yläviisaudenhampaan poiston luvattiin kestävän maksimissaan 5 minuuttia ja niinhän sitä sitten kiskottiin 2 tuntia! Puudutus tosin oli hyvä ja tuntemukset eivät olleet kivuliaita, lähinnä vain vastenmielisiä. No, siitä selvittiin. Tosin suu, leuka ja puuttuvan hampaan kohta ovat melkoisen kipeät.

---

Meillä on siirrytty laidunkauteen! Varmaan aikaisin kevät ikinä. Hevoset - Romeota lukuunottamatta - ovat yöt vihreällä ja päivät mustalla. Viime yön olivat ensimmäistä yötä laitumella.

Aamulla oli yllättävän helppoa saada ne pois vihreältä. Menin alas tallille, hevosia ei näkynyt, olivat jossain kulman takana syömässä. Vihelsin. Kohta alkoi kuulua melkoinen jytinä, kun kolme lihavaa ponia tuli täyttä laukkaa laitumen perältä katsomaan, mitä hyvää mamma antaa.

Annoin jokaiselle omenan ja talutin Romeon laitumelle. Jostain syystä Romeo oli halunnut viettää yön pihatossa. Se muuten liikkuu jo varsin vauhdikkaasti. Joutui juoksemaan, kun toiset hieman jahtasivat sitä, ettei vanhus varastaisi kenenkään omenaa. Pyöreyttäkin on ilmestynyt lavoille, eiköhän tuo kesän vielä pärjää.

Ei voi olla totta!

Kesä onkin jo tullut! Käsittämätön kevät! Yhtäkkiä heräsin talviuniltani ja olikin yli 20C lämmintä ja koivussa hirmuisen kokoinen lehti. Hiirenkorvat ehtivät olla varmaan muutaman tunnin, kun on ollut niin lämmintä, että ne kasvoivat melkein silmissä lehdiksi.


Romeo on toipunut ja saa nyt asua omalla laitumellaan, jossa sille on oma koppikin yön viettoa varten. Heinä tuntuu maistuvan, vaikka siitä osa meneekin silppuna maahan. Otin siltä jo loimenkin pois. Pidin sitä kahdestä syystä sen päällä: jottei näkyisi kuinka laihaksi se on päässyt ja tietenkin lämmittämään.

Toisetkin hepot ovat jo päässeet pari kertaa maistelemaan vihreää, mutta silti ne ovat niin höpsöjä, että kun vihellän, niin tulevat kiireesti syömään kuivaa heinää. Sulassa sovussa ne sitten sitä rouskuttavat. Meillä ei yleensäkään tapella, vaan aina ollaan kylki kyljessä ja sovussa. Kiimat voivat saada hieman potkimaan ja vinkumaan, mutta muuten ollaan hyvin rauhassa.

Vapun tienoilla minulla on ollut kokonaiset neljä päivää vapaata. Mahtaa tuntua hirveältä lähteä huomenna töihin!


Tänään menemme tyttöjen kanssa hieman shoppailemaan (Plantageniin ainakin), kun kaupatkin ovat taas aloittaneet sunnuntai-aukiolot. Sitä ennen täytyy mennä nauttimaan auringosta aamukahvin merkeissä etukuistille.

---

Ei mikään ole niin helakka kuin kevät, kun se helähtää kiurun nokasta, mahlakoivun norosta, renkipojan laulusta ja varsahevosen kaviosta. - Unto Seppänen