Kolmekymppiä!

Tänään meidän avioliitto täyttää kolmekymmentä vuotta.  Juhlistimme sitä eilen päivällisellä läheisten kera. Sääli, että Maija puuttui, muuten olisi ollut täydellinen juttu.  Tänään onkin menty normaalin arkisella linjalla: minä olen lepäillyt kotona, käynyt kaupassa, laittanut ruokaa (BTW: olen ihastunut uudella friteerauskeittimelläni tehtyihin ranskanperunoihin, ikinä en enää osta kaupan pakasteranskiksia!)  ja ukkokulta oli laittelemassa listoja Halkjärven mökkiin.  Sellainen hyvä arki onkin minusta tärkeää, kun ollaan pitkään yhdessä. Toki on kiva juhlistaa asioita, mutta arjessa yhteiselo punnitaan.  Ehkäpä juhlistamme 30-vuotista liittoamme syksymmällä yhteisen matkan myötä, mutta siitä sitten aikanaan.

Kevät on tullut ja olimme yhdessä viikonloppuna mökkitontillakin.  En ole oikein uskaltanut koirien kanssa lähteä heikkojen jäiden aikaan sinne, kun molemmat ovat niin kovin lintujen perään ja lähtevät herkästi ylilentävien joutsenten matkaan.  Nyt järvi on kuitenkin sula ja sitä vaaraa ei enää ole. 

Minä paistoin ensimmäiset nuotiomakkarat.
Huiluntuhti on niiiiin hyvää!

Koirat saivat päivystää laiturilla ohimenenviä vesilintuja.

Sain taas viime viikolla solumyrkkyhoidon ja tämä viikko on kovin väsyttävä, mutta pari edellistä olivat keväisiä ja tunsin itseni kovinkin reippaaksi.  Teimme koirien kanssa kävelylenkkejä pelloilla - sain aika hyvin molemmat pysymään mukana eikä aikaisempia harmittavia parin tunnin omatoimilenkkejä esiintynyt.  Jaksoin jopa parin kilometrein lenkkejä kävellä.  Sitä pitää ensi viikolla jatkaa, jotta kunto pysyy ja ehkä jopa nousee,

Kyllä tyttöset ovat onnessaan, kun saavat kaivella ja juosta pellolla

Ratsastaminenkin on sujunut ja säät ovat suosineet.  Isíng on ollut kovin pirteä ja liikkuu mukavasti.  Saimme Sadun avulla uuden, pätevän kengittäjän, kun vanhoilla ei ole oikein kädet kestäneet.  Yhdellä leikattiin jännekanavat ja hän muutti Espanjaan ja toinen katkoi juuri sopivasti kätensä, kun olisi pitänyt kengittää.

Muumi vai hevonen?

Kesää odottelen täällä sisällä myös pienimuotoisten istutusten kera, laitoin auringonkukkia esikasvatukseen, jotta saa taas puomin takana ja tallin päädyssä niitä kesällä ihailla.  Tilasin myös itselleni uuden kasvihuoneen vanhan tilalle, pitkän sairasloman aikana on aikaa varmaan kastella ja hoitaa kurkkuja ja tomaatteja.  Kaikki tuollainen tuo myös hyvää mieltä ja antaa toivoa tulevasta, se on tärkeää.

Laitoin erivärisiä auringonkukkia itämään, jottei käy kuin viime vuonna,
kun yksikään siemen ei maahan laitettuna itänytkään.

Nyt taidan kellahtaa sohvalle lukemaan jotain kirjaa ennekuin käyn laittamassa hevosten vedet ja keräämässä kanoilta munat pois.  Nauttikaahan te muutkin elämästä vaikkei aina kaikki palikat olisikaan ihan priimassa järjestyksessä.

Pieni piinaviikko on ohitse

Viikko sitten, kiirastorstaina, olin toisessa solumyrkkytiputuksessa.  Sen jälkeinen viikko olikin sitten pieni piinaviikko minulle: mitään en jaksanut oikein tehdä ja kipu oli kaverina koko viikon. Onneksi on kipulääkkeet ja sairaslomaa, jotta voi levätä.  Pääsiäisen pyhinä harmitti kovin, kun olisin halunnut mennä ratsastamaan aurinkoiseen kevätsäähän, mutta jo tallille ja takaisi käveleminen vei voimat niin, että piti levätä ihan urakalla.

Nyt lähtee tukka tuppoina ja pidän päivällä huivia päässäni, jottei hiuksia tule suuhun ja joka paikkaan.  Samaten kynnet haurastuvat kovasti ja ajattelinkin kokeilla niihin geelilakkausta suojaksi.  Enpä ole moistakaan hienoutta koskaan kokenut.  Mainio tekosyy kaunistautua edes jotenkin.

Nyt, kun on viikko takana hoidoista alkaa taas olla normaali olo.  Eilen jo kävelin koirien kanssa jonkinmoisen lenkinkin ja nautin auringosta.  Bongasin ekat leskenlehdetkin ja aina ne ilahduttavat samalla lailla.

Sieltä se pieni maasta pilkistävä auringonkopio loistaa. Kevät on ihanaa aikaa.

Nyt on taas pari viikkoa aikaa toipua ja kerätä voimia seuraavaa hoitojaksoa varten. Se onkin viimeinen tätä lajia myrkkyä, siten vaihtuu aine ja kuulemma jälkivaikutuksetkin ovat pienempiä.  Tänään ajattelin nousta hevosen selkään pitkästä aikaa ja illansuussa availemme grillikauden, slurps.

---
En toivo sinulle elämää,
jossa ei ole vaivaa eikä haasteita,
sillä mitä sinä tekisit sellaisella elämällä.
Sen sijaan toivon,
ettei elämäsi valu hukkaan,
toivon sinulle kätten ja sydämen voimaa.
Että vilja kasvaisi aurasi jäljissä,
ruumiin ja sielun leipä
ja että olkien seassa vilkkuisi aina kukkia.
(Jörg Zink, Mitä sinulle toivoisin)