Keväinen viikonloppu

Viime viikonloppu hemmotteli meitä kaikkia auringolla ja tyynellä säällä.  Ensimmäinen keväinen viikonloppu!  Viikolla satoi rajusti, välillä tuntui, että syksy on tullut takaisin ja etenkin torstain ja perjantain välisen yön sade vei mennessään melkein kaiken lumen.  Perjantain nimipäiväsankarit (Pilvi ja Pälvi) kertoivat hyvin, miltä ulkona perjantaina näytti.

Lauantaina siivoilin ja hoitelin kauppareissut aamupäivällä ja tein pienen metsälenkin koirien kanssa.  Disa on ottanut epätoivotuksi tavakseen viedä Kleppa-lapsosen hiukan pidemmille metsälenkeille, välillä tyyppejä saa odotella puolikin tuntia ennenkuin ne saapuvat takaisin kuraisina ja onnellisina.  Kun niiden kanssa lähtee metsään, ne pysyvät hyvin hollilla, mutta takaovesta pihalle päästettynä ne syöksyvät kevättä rinnassaan metsään aivan ilman korvia.

Kielet toimivat matka- ja onnellisuusmittareina

Kleppa on ketterä metsäkulkija

Vielä on maa ruskea, mutta kohta saadaan nauttia vihreästä

Äiti edellä ja lapsi perässä

Iltapäivällä piipahdin naapurin Idan 1-vuotissynttäreillä.  Oli mukava nähdä nuoria ihmisiä ja hyvätapaisia lapsia isolla porukalla juhlimassa Pikku-Idaa.

Juhlista olikin kiire kotiin, koska olimme sopineet ratsastusretkestä Kaisan kanssa.  Kaisalla on ollut kovasti kiireitä ja emme ole pitkään aikaan päässeet yhdessä ratsastelemaan, joten oli tosi mukavaa lähteä.  Halusin pitkästä aikaa Vissan selkään, joten Kaisa pääsi ilokseen Isíngin kyytiin.  Isíng on vieläkin hiukan toipilas ja muutenkin jostain syystä Kaisalla nuo hevoset liikkuvat maltillisemmoin kuin minun allani. Vissa oli retken aikana ajoittain innosta räjähtämäisillään ja Isíng oli jotenkin maisemankatselumoodissa.

(c) Kaisa Laurent

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa Suomen ensimmäinen jäähallissa pidettävä tölttikisa, joka pidettiin Klaukkalan hallissa.  Lähdimme hyvissä ajoin liikkeelle, Kaisa, minä ja Outi Kaisan autolla ja luotimme navigoinnissa Nokialaisen naviin.  Se ohjaili meidät aika pikkuteille, mikä ei sinänsä ollut ikävää, mutta juuri kun olin arvellut, että joudumme kuitenkin jonnekin tulvan sulkemalle tielle, jouduimme sellaiselle. Niin piti kurvailla jonkin verran takaisinpäin.  En uskaltanut enempiä vitsailla mahdollisista takaiskuista matkanteossa, jotta nekin eivät toteutuisi.  Muutenhan viivästys ei olisi haitannut, mutta minulla halussani melko monta Hestbakkilaisten pääsylippua ja he odottelivat jo hallin pihalla.

Hyvin kuitenkin ehdimme paikalle ja saimme ihan mukavat paikat kaukalon vierestä. Kovasti ilahdutti etenkin Alvar frá Lasolan ja Julia Wejbergin kisasuoritus, he pääsivät kovassa porukassa neljänsiksi.  Alvarhan on kaksivuotiaana asunut meidän laitumella jonkin aikaa ja oli naapurin Katjan ostos Lasolan huutokaupasta, joten se on sillä tavalla tuttu hevonen.  Taidan olla jotenkin syyllinen siihen, että Alvar tuonne naapuriin alunperin päätyi....

Hyvä videokooste, josta jäähallin tunnelma välittyy, löytyy täältä.

Kaiken kaikkiaan aivan loistava viikonloppu!  Ainoa negatiivinen juttu on erittäin kipeä selkä, joka ei tykännyt jäähällin selkänojattomasta penkistä ja kylmyydestä.  Ei tule vanhuus yksin, ei.

Krookukset loistossaan mummolan kukkapenkissä

Koiramainen viikonloppu

No, jos perheessä on kolme koiraa, on tavallaan jokainen viikonloppu aika koiramainen.  Tämä viikonloppu oli sitä tavallista enemmän, kun Marita, Kalle ja Disanpoika Kossi tulivat viikonloppukyläilemään.

Perjantai-ilta sujui pentujen ja Disan menoa nauraessa.  Kyllä Kossi heti tiesi, minne se on tullut ja oli kuin kotonaan. Tosin nämä pennut ovat kaikkialla kuin kotonaan, koska eivät vierasta oikeastaan mitään uusia tilanteita.  Niillä on mukavan itsevarma luonne.

Leikkimistä ja riehumista riitti!

Ensimmäisen illan riehunnat on riehuttu ja äiti sekä lapset ovat aika väsyjä

Aamulla Suvi toi Jekun ja Veeran moikkaamaan Kossia ja muita - saatiin melko hyvä potretti kaikista koirista.  (Tosin unohdettiin ottaa Marilyn kuvaan mukaan.)

Lauantaina iltapäivällä pakattiin koirat autoon ja mentiin Nummelan kautta (vähän pitemmän kaavan mukaan, kun tuulilasinpyyhkijä tipahti kesken reissun) Pääkslahteen tapaamaan Kleimaa ja Hemulia isäntineen ja emäntineen. Oli tosi hauska saada kaikki pennut yhteiseen tapamiseen.  Pennut vietiin ratsastuskentälle ja ajateltiin, että ne riehuisivat yhdessä, mutta tyypit keskittyivät lähinnä hevonkakan imurointiin.

Ihanaa, paljon hevonpeetä tarjolla!

Jos pennut eivät olisi syntyneet kotona, luulisi kyllä Kossin vaihtuneen laitoksella.

Kun oli saatu pennut ja isäntäväet sopivan kuraisiksi, siirryttiin tallin takkatupaan kahvittelemaan.  Pennuista lähti niin kaamea mökä, että keskustelu oli käytävä melkoisen kovalla äänellä, mutta ei se haitannut tahtia.

Nostettiin pennut pöydälle ja otettiin niistä muutama potretti.

Kossi

Hemuli

Kleima

Kleppa, joka oli niin väsynyt, että vaikka sen ympärille kiedottiin pöytäliina, se istui aivan hievahtamatta.

Yhteispotretti pennuista ja Disastakin otettiin, mutta ainakaan minun kameraani ei osunut onnistunutta otosta.  (Lisään tänne myöhemmin, mikäli Iinan kameraan osui.)

Kleima ja Kleppa ovat muuten niin samanlaiset, että ilman Kleiman valkeaa korvaa niitä olisi todella vaikea erottaa toisistaan.  Kokoluokkakin niillä on aika sama, Kleppa punnittiin viikonluppuna ja se painoi tasan 8 kg.  Pojat painavat yli 10 kg molemmat, Hemuli on selvästi suurin pennuista.  Ilmeisesti Iina saa eläinlääkiksestä jotain superhormoniruokaa edukkaasti, kun Hemuli kasvaa niin vauhdilla.

Parin tunnin visiitin jälkeen lähdimme lepuuttamaan korviamme kotiin.  Lauantai-iltana eivät kyllä koirat riehuneet yhtään, jokainen pötkötti koko illan syvässä unessa.

Sunnuntaiaamuna olivat voimat jo palautuneet ja heräsin koirien riehumisääniin.  Se kuulosti lähinnä siltä, että joku ajeli telaketjutraktorilla ympäri tupaa hurjasti muristen.  Kun päästin Disan ja pennut ulos aamuruuan jälkeen, ne juoksivat tavalliseen tapaan metsään, mutta eivät tulleetkaan takaisin viiden minuutin päästä, vaan vasta parinkymmenen minuutin päästä.  Ilmeisesti Disa päätti näyttää lapsille vähän laajempia maisemia.

Olen kyllä hurjan iloinen siitä, että Disa sai 4 ihanaa, kaunista pentua ja ne saivat isäntäväekseen ihmiset, joita olenkin kaivannut takaisin elämääni enemmässä määrin.  Näiden pentutapaamisten myötä meille tulee  varmasti jatkossakin mukavia hetkiä yhdessä!  Seuraava yhteistapaaminen on joko yhteinen näyttelytreeni toukokuussa tai kesäkuun islanninkoirien erikoisnäyttely Tampereella.