Kevättä

Kevät on tullut keikkuen. Säät ovat olleet kerrassaan ihanat: aurinkoa ja lämpöä on riittänyt. Kaikissa puissa on jo isot silmut ja hiirenkorvat ilmestyvät aivan pian. Romeokin on päässyt joka päivä pihanurmikolle vatsaansa kasvattamaan. Pikkuhiljaa se onkin tullut jo hieman varmajalkaisemmaksi. Ehkä se on jopa hieman lihonut. En ole vielä voinut ottaa fleeceloimea pois, kun en halua oikeasti nähdä, mitä sen alta näkyy.

Olin alkuviikon Vanajanlinnassa koulutuspäivien merkeissä. Upea paikka. Sain asuakseni oikein kahden huoneen sviitin katoksellisella parisängyllä. Ei ole vaikea ymmärtää, miksi Kimi (Räikkönen siis) valitsi tuon paikan häilleen. Ruokakin oli ihanaa ja palvelu myös. Hieman oli tylyä eilen työpaikan lounaspöydässä syödä hieman jäähtynyttä perunamössöä, hampurilaispihviä ja kanamunaa. Kaukana oli gourmet-ateria siitä...

Voi olla, ettei viikonloppunakaan saada aivan gourmet-ruokaa. Lähden issikkanäyttelyyn töihin ja minun hommanani on myös muonitus. Erilaisten kiusausten ohjeita olen kaivanut netistä ja laskeskellut, kuinka paljon sapuskaa pitää 25:lle hengelle laittaa. Ihan sitä välillä yllättyy, mihin kaikkeen sitä suostuukin ryhtymään.

Tänään on taas ratsastustunti. Sitä odotan kovasti. Toivottavasti Félagi on yhtä reipas ja mukava kuin viime tunnilla. Viime aikoina on taas joutunutkin panostamaan melko lailla tähän ratsastuskalustoon: kengittäjä on käynyt meillä harva se päivä. Nyt meillä on 2,5 kesäkenkäistä hevosta. Vissan takajaloissa ei ole kenkiä, koska se ei antanut kengittäjän koskea niihin.

Talossa on uusi potilas: Kleolla on yskä ja räkätauti. Kleohan yskii aina, koska sillä on ilmeisesti jokin polyyppi tms. nenussa häiritsemässä, mutta nyt se on selvästi flunssainen ja yskii, jos liikkuu hiukankin. Ressukka.


****
Jos olit tänäkin aamuna koirasi mielestä maailman mukavin ihminen, älä suotta kysele kenenkään muun mielipidettä.
****

Merkkipaalu

Tänään tulee 22 vuotta siitä, kun menimme ukkokullan kanssa naimisiin. On ollut ylä- ja alamäkiä, mutta etupäässä kai on ollut tasamaata. Meillä on kaksi ihanaa lasta ja elämä on kohdellut meitä keskimääräisesti ottaen varsin hyvin. Iltaa juhlimme meille tyypilliseen tapaan: ukko istuu kokouksessa ja minä vietän aikaani kengittäjän kanssa. Ehkä me illalla nostamme yhteisen maljan!

Ehkäpä siinä juuri on se syy, että olemme olleet noinkin kauan naimisissa: meillä on elämää, ystäviä ja harrastuksia myös avioliiton ulkopuolella.

---

Eilen oli pitkästä aikaa ratsastustunti. Keskiviikkona putsasimme talkoilla Katjan kentän talven jäljiltä heinästä ja hevonkakasta ja kenttä olikin ihanan kuivassa ja hyvässä kunnossa. Minna piti kevätkuntoamme melko hyvänä, vaikka talvikautena on ollut melkein kolme kuukautta pelkkää lepoa. Félagikin oli yllättävän reipas ja tunti meni meidänkin osalta mukavasti. Ensi viikolla uudelleen! Ihanaa!

---

Ja mikä parasta: tänään on perjantai, perjantai, perjantai!

Potilaskertomuksia

Eläinlääkäri ei oikein löytänyt Romeosta kunnon vikaa. Hampaat olivat lohkeilleet, mutta ei niissä ollut sellaisia piikkejä, mitkä estäisivät syömisen. Nielussa oli lievää turvotusta, mutta mitään kovin ihmeellistä ei löytynyt. Romeo käyttäytyi - tapansa mukaan - ihanasti eikä yhtään kiukutellut, vaikka käsi työnnettiin ihan pitkälle suuhun. Kovin on poika laihtunut ja lääkäri sanoikin, että jos sen ilme ei olisi niin hyvä ja kiinnostus ruokaan niin kova, niin pitäisi ehkä harkita lopullisempia toimenpiteitä. Saimme uudenlaista kipulääkettä ja sulfakuurin ja isot peukutukset sille, että kevät etenisi nopeasti, jotta pojan saisi laidunruohon ääreen lihomaan.

Talossa on toinekin potilas: pikkupeikon silmät alkoivat eilen vuotaa, punottaa ja kirvellä kovasti. Hän kävi kaksi kertaa eilen päivystyksessä. Ekalla kertaa sai vain reseptin ja apteekit olivat jo kiinni. Käsittämätöntä välinpitämättömyyttä lääkäriltä! Tokalla kertaa sai puudutustippoja silmiin, mutta ne auttoivat vain hetken. Pikkuinen on sängyssä, eikä voi pitää silmiä kiinni eikä räpytellä, kun sattuu niin kovasti. Mitähän alumiinipölyä simmut ovatkaan vetäneet itseensä? Ressukka, inhottavaa, kun ei voi mitenkään auttaa.

Ja onhan meillä kolmaskin potilas, joka ei tosin itse ymmärrä siitä mitään. Marilynin hännän juuressa on edelleen outo pahkura ja pitänee viedä typykkä ohutneulanäytteelle, jotta saadaan selville, mikä ihme se on. Marilyn ei myöskään halunnut ruokaa tänä aamuna, mutta se voi johtua siitäkin, että sitä ei kiinnosta muu kuin Kleon astuminen... *huoh* Käsittämättömän rasittavaa, kun ne kaksi koko ajan huohottavat ja hosuvat jossain.

No, töihin tässä on lähdettävä. Unettoman yön jälkeen ei ihan nappaisi, mutta mentävä on, ei auta.

Risa?

Onko herätyskello rikki, kun havahdut aamuyöllä kummastelemaan, että se näyttää W:W2? No hei, ei se ole, seuraavaksi se näyttää W:WW eli 3:33. Hehhe. Tämä muistuttaa ällistyttävästi erään ystäväni bensamittarin lukutaitoja.

On muuten ollut hermostuttava aamu. Kleolla on juoksu ja Marilyn yrittää astua sitä koko ajan ja kun Karma tulee ihmettelemaan moista toimintaa, Marilyn hyökkää haukkuen sen kimppuun ja sitten on täysi rähinä päällä. Nyt on Marilyn eristetty etukuistille ja maassa on taas rauha. Tuommoinen hormonien pilaama koiratyttö on ihan rikki: ei kuule mitään, ei ymmärrä mitään ja se on todellakin raivostuttavaa. Onneksi tämä ei kestä päiväkausia.

Olen tänään etäpäivällä, eläinlääkäri tulee puolilta päivin katsomaan, mitä hoitoa Pikku-Romeolle keksittäisiin tai jos löytyisi edes jokin syy ruokahaluttomuuteen.

Kevätaamua

Onkin näköjään jo viikko vierähtänyt, enkä ole yhtään tänne kirjoitellut. Aika kuluu nopeasti, kun on lystiä, sanotaan. No, lystiä ei kyllä ihmeemmin ole ollut. Haipakkaa senkin edestä. Töissä on ollut kiirettä, kotirintamalla ei niinkään.

Romeon vointi on entisellään, se syö yhtä vähän kuin aiemminkin, mutta on hengissä edelleen. Kohta lähden tekemään sille pienen aitauksen aurinkoisimmalle pihanurmellemme, jos vihreä ruoho virkistäisi sitä. Minusta se syö niin vähän, ettei se ollenkaan ulosta ja se ei liene hirveän hyvä asia. Eläinlääkäri tulee maanantaina sitä katsomaan, jos keksittäisiin, mikä sen suussa niin vaivaa, ettei ruoka maista.

On aivan upea aamu. Aurinko paistaa ja paljastaa kaikki liat pölyt ja likaiset ikkunat. Pakko päästä ulos, ettei niitä näkisi. Siivoaminen ei tule kuuloonkaan... kai.

Puuro miehen tiellä pitää!

Kaurapuuro maistuu nyt Romeolle, keittelin sitä eilen kahteenkin otteeseen ja ponivanhus söi sitä aiempiin ruokamääriin nähden melko paljon (siis noin 3 dl tai jotain). Olen myös onnistunut löytämään vihreitä ruohotuppoja ja eilenkin se sai ilta-appeeksi melkein täyden vadillisen vihreää ruohoa. Kyllä alkoi vanhuksen turpa liikkua iloisesti, kun vihreän heinän tuoksu tapasi sen sieraimet. Melkein tuli itku, kun katselin sen ruokailua illalla. Viime yönä oli syöty myös 8 ruisleipäää ja kaksi omenaa, joten ravintomäärät alkavat pikkuhiljaa kasvaa.

Uskomattoman laihaksi se on viime viikkoina tullut, kuten vanhat sairaat ihmisetkin usein. Edelleen toivon sille makoisaa laidunkesää, vaikka se olisi sen viimeinenkin kesä. Kevät onkin keikkuen tulossa, mm. kurkiauroja on jo kulkenut talomme yli useitakin. Niiden huutoa on sykädyttävää kuunnella. Usein ne laskeutuvat johonkin lähipellolle lepäilemään ja kun ne etsivät laskeutumispaikkaa, ne huutavat ja lentävät ympyrää kylän yllä. Upea näky!

Paranemisia toivottelen myös Elkielle ja Dorikselle, kyllä nyt on tuttavapiiriin osunut paljon potilaita ja toipilaita yhtäaikaa.

Aprillia!

Lapsena aprillipäivät olivat hauskoja. Perheessämme aprillattiin aina jotenkin ja sitä piti olla melko tarkkana, ettei mennyt vipuun. Itseasiassa en muista, millaisia isäni keksimät pilat olivat, mutta mieleen on jäänyt isän ilkikurinen ilme pilan onnistuttua ja huudahdus: "Aprillia, aprillia, syö silliä - juo kuravettä päälle!"

Tämä ei ole aprillipila: pikkuhiljaa alkaa näyttää siltä, että Romeo kuntoutuu. Ruokaa menee päivä päivältä hiukan enemmän ja ilme on pirteämpi. Eilen oli niin lämmintä, kun pikkupeikko tuli töistä, että Romppu pääsi ulos aurinkoa ottamaan. Aina se könyää sieltä käytävälle, jos hetkeksikin jättää karsinan portin auki. Siitä voisi päätellä, että pikkuinen ei oikein nauti sisällä olosta. Silmäkään ei näytä pahalta, joten kaipa tässä taas hetki elämää mennään.

Peikkolapsi kävi eilen ratsastamassa molemmat tammat. Ísingiltä oli vissiin jarrut tippuneet tallin pihaan, kun niitä ei kuulemma oikein löytynyt matkan kestäessä. On se mukavaa, että kotoa löytyy tarpeeksi taitava ja rohkea ratsastaja reippaalle pikkutammalle!

Illalla vielä piipahdimme agilitytreeneissä. Kouluttajamme oli poissa ja meillä oli itsenäiset harjoitukset. Osanotto treeneihin oli mahtava! Kaksisteen pikkupeikon kanssa siellä harkattiin. Ohjeena oli harjoitella yksittäisiä esteitä. Me harjoiteltiin Marilynin kanssa keppejä (verkkokepeillä) ja putkeen menoa. Viimeksi Jaakon treeneissä otus ei mennyt millään heittämällä putkeen, mutta nyt sen sai menemään myös pimeistä kulmista vauhdilla, kun pikkupeikko oli targetin kanssa putken suulla palkkaamassa.

Kateellisena katsoin, kun Karman kanssa targetilla pakkauksen voi tehdä niin, että käy yhdessä koiran kanssa laittamassa palkan targetilla ja sitten menee suorittamaan. Koira ei varasta palkkaa, vaikka menee siitä ihan ohi. Tuo ei onnistuisi kurittoman terrierin kanssa millään lailla.

Kevät muuten tulee vauhdilla. Aurinko on paistanut muutamana päivänä niin, että se oikeasti lämmittää. Ihanaa.