perjantaina, kesäkuuta 17, 2016

Ohi on!

Tällä viikolla on ohi kolmekin juttua elämässäni.  Yhtä niistä en kyllä jää kaipaamaan: eilen oli viimeinen solumyrkkytiputus.  Taas on edessä väsymysviikko tai pari, mutta onneksi nyt sitten viimeisen kerran!  Maanantaina saan tietää, millaisen määrän sädehoitoa saan.  Toivottavasti ei hirveästi, koska sitä saadakseen pitää käydä joka arkipäivä Meilahdessa saamassa 5 minuutin hoito.  Toisaalta, voisinhan asua Pohjois-Suomessa ja siellä matkat olisivat paljon pidemmät hoidon saamiseksi.  Ja ihanaa, kun nämä hoidot alkavat olla loppusuoralla.

Tänään päättyi myös rallytokokurssi.  Valitettavasti joudun olemaan pois melko monta kertaa, mm. tänään en kertakaikkiaan jaksanut mennä paikalle ja koirien juoksujenkin vuoksi joudun olemaan poissa.  Kovasti elättelen toivoa, että syksyllä ryhmä saa jatkoa.

Eniten jään kaipaamaan improvisaatiotetteriryhmäämme Pusulassa.  Olemme kevään aikana kokoontuneet kymmenkunta kertaa porukalla harjoittelemaan improvisaatiotekniikoita.  Osittain jengi on samaa ihanaa väkeä kuin viime kesäisessä kesäteatterissa.  Ohjaajamme Make on ollut vetämässä ja iso osa osallistujista oli mukana kesäteatteriryhmässä.  Muutamia uusiakin on tullut mukaan, mutta porukka on heistäkin vain parantunut.  Ikähaitari on ollut melkoinen: nuorin oli 9-vuotias ja vanhin 70-v.  Yhtään ei ole haitannut, oivaltavia ja ihania löytyy kaikista ikäryhmistä.

Tiistaina meillä oli pieni esiintyminen kutsuvieraille.

Ensin teimme valokuvia erilaisista tilanteista. Tässä tekniikassa on ideana se, että yleisö kertoo, mistä se haluaa nähdä kuvan ja improryhmä rakentaa kuvan omien mieleenjohtumien mukaan, Yksi menee lehmäksi maatilalle, toinen kissaksi ja kolmas lypsämään jne. Näin saadaan aikaan usein aika hauska still-kuva.

Teimme myös jutun: "Myöhässä työpaikalta", jossa myöhässä olija poistuu hetkeksi ja sillä aikaa yleisö ja Make päättivät, miksi hän on myöhässä (3 asiaa) ja missä hän on töissä.  Yksi on pomo ja 3-5 tyyppiä ovat työkavereita, jotaka yrittävät auttaa pomon takana miimisesti kuvailemalla myöhästymissyyt.  Välillä on aika vaikeaa saada esitettyä myöhässäolotilanne miimisesti.  Eräässä harjoituksessa esimerkiksi putkassa olo Matti Nykäsen kanssa ei meinannut oikein aueta myöhästyjälle.


Vielä oli ohjelmassa "sanakirja", jossa yleisö antaa sanan (joka ei ole mikään tunnettu sana) ja 3-5 henkilöä antaa selityksen sanalle sana kerrallaan.

Teimme myöskin "duppauksen", jossa kaksi esintyjää duppaa näytelmän ja kaksi esittää tehdyt duppaukset.  Tällä kertaa ohjelmassa oli autiotalossa asuva Frankensteinin morsian, joka sai karvaasti kokea pettymyksen eikä saanut sulhastaan takaisin. 

Vaikutti siltä, että yleisöllä oli hauskaa ja hauskaa oli esiintyjilläkin.

Kyllä on ihanaa, kun on saanut irrotella mukavassa seurassa.  Improillessa on saanut vapauttaa jotain sisimmästään ja mikä parasta kuulua johonkin porukkaan, jonka kanssa on ollut mukava tehdä juttuja.  Ilmapiiri on hyväksyvä ja kannustava ja luulen, että olemme yhdessä myös oppineet jotain.  Syksyllä tämä jatkuu, toivottavasti mahdun mukaan!

----
Kasvihuoneen pikkutaimet ovat toivoa herättävästi kasvaneet
melkein puoleen siitä, mistä alkoivat.





sunnuntaina, kesäkuuta 12, 2016

Kesä kaikilla, kasvihuone yksillä

Kuluneella viikolla saatiin viimein kasvihuone kasaan ja käyttöön.  Ihan ilmaisena vinkkinä voin sanoa, että vaatii aika kärsivällistä porukkaa, kun hankkii venäläisvalmisteisen kaarikasvihuoneen edullisesti ja kokoaa sen käyttökuntoon talkoovoimin.  Helpommallakin voi elämässsä toki päästä.

Tässä muutama kuva projektista:

Tämmöinen tötterö se oli, kun postipoika toi.
Tässä matkalla koottavaksi.

Muutaman ajan palapeli loikoili nurmikolla odottamassa toimenpiteitä.

Sitten aloitettiin kaarten kokoaminen.  Paljon jumalattoman pieniä muttereita ja
erittäin teräväreunaisia metallikiskoja.

Tässä jo kaaret melko lailla valmiina.
Kolme äijää kantoi sen kevyesti paikalleen.
Nyt voi jo kuvitella, miltä se näyttää.

Kennolevyt paikalleen päätyihin.

Kattokin paikalleen. Tässä vaiheessa keksittiin, että kennolevyissä on molemmilla puolilla
suojakalvot, mitkä poistetaan. Siksi päädyissä on rautojen kohdalla valkoisia repaleita.
Ehkä nyt ja aina.  Kaikkeen tottuu...

Nyt on jo istutuslaatikot tehty.

Taisi tulla ahnehdttua liikaa taimia.  Voipi olla ruuhkaa, kun nuo kasvavat. 
Hiukan tuo taimien koko naurattti ja säälitti, kun vertasin niitä ystäväni Ailan jo
miehenkorkuisiksi kasvaneisiin tomaattikasveihin. Uskon silti, että kyllä nämäkin ehtivät.

Terhakoita tomaatteja, eri lajikkeita. Ja ei
hajuakaan, mikä lajike meni mihinkin kohtaan.

Disan kanssa vielä tehtiin kiveytys oven eteen ja laitettiin vähän kukkia purkkiin koristamaan seinustaa.

Nyt on pakko  monta kertaa päivässä käysä nuuskimassa kasvihuoneen lämmintä tuoksua.  Kahdessa tomaatintaimessa oli jo pari varastakin pois nypittäväksi.   Niin mukavaa seurata, kun nuo kasvavat ja alkavat tuottaa satoa.  Sitä odotellessa...