Vailla pelkoa

Félagia ei pikkukoneet pelota!

Eilen sain taas huvittuneena seurata, miten erilainen luonteeltaan on islanninhevonen muihin hevosiin verrattuna.  Se on pohjattoman utelias ja peloton.  Ukkokulta toi hevosille uuden heinäpaalin syötäväksi ja pöristi traktorillaan hakemaan paalin alustana toimivaa traktorinrengasta uuteen paikkaan.  Yksikään issikoista ei siirtynyt kuin muutaman kymmenen senttiä pörisevän, ison traktorin tieltä.Ne vain hieman toljottivat traktoria ja jatkoivat rauhaisina heinänloppujen mutustelua.

Sähköt tarhassa ovat toimineet huonosti ja monena päivänä olen tavannut tällaisen söpön jääkarhun kylätieltämme. Onneksi muut hevoset eivät ole halukkaita kiemurtelemaan lankojen läpi vapauteen, joten otus pysyttelee lähimailla.  Käytin eilen parituntisen vaihtamalla yhden hapertuneen sähkölangan uuteen ja uskoisin jopa Isíngin pysyvän nyt tarhassa.

Tämä on ihan kesy ja tulee luokse viheltämällä.

Eilisaamuna amurusko oli poikkeuksellisen kaunis. Aamuruskot katoavat nopeasti, joten juoksin paljain jaloin pihamaalle ottamaan taivaasta muutaman valokuvan. Syksy oli läsnä kahdella tavalla: taivas ylläni sai henkeni salpautumaan kauneudellaan ja kirpeä aamu sai varpaani kipristelemään kylmästä.  Sellaisina aamuina tuntee olevansa elossa.

Lohikäärmekö siellä metsän takana puhisee taivaalle tulilieskan?

Tänään on syyskuun viimeinen päivä.  Sääennusteet ovat luvanneet tälle päivälle Etelä-Suomeen yli 20C lämmintä. Mikäli ennuste toteutuu, kyseessä on lämpimin syyskuun viimeinen päivä sinä aikana, kun lämpötiloja on tilastoitu.

----

Aika pysähtyy missä vain niille, joita se ei sido. (Mirkka Rekola)

Hevostelua

Tiistaissa mennään ja syyskuu on lopuillaan.  Tänä aamuna teki mieli jäädä peiton alle, kun jatkuva sateen lätinä kuului makuuhuoneen ikkunan takaa. En ole viime aikoina käyttänyt herätyskelloa, koska sisäinen kelloni on herättänyt joka aamu viittä vaille kuusi.  Viime päivinä kelloni on jätättänyt parikymmentä minuuttia. Syy lienee koko ajan pimenevät aamut. Eihän voi olla tarkoitus, että ihmisen pitäisi olla hereillä, jos luonnonvaloa ei ole lainkaan?

Viime viikonloppuna pikkupeikko poikaystävineen tuli vierailulle.  Simo on innostunut ratsastamisesta ja he lähtivätkin lenkille, pikkupeikko Vissalla ja Simo Félagilla. Félagi ei ollut suostunut ravaamaan kuin Vissan perässä, joten olivat päättäneet opetella hieman pellolla yksinkin ravin nostamista.  Siitä Félagi oli kuulemma suutahtanut ja tehnyt muutaman pikkuisen kiukkuisen pukinkin. Loppumatka oli sitten liikuttu vain käymäjalkaa.

Kun he tulivat lenkiltään, vaihdettiin pikkupeikon ratsuksi Isíng ja itse siirryin Félagin selkään. Félagi oli mukavasti "lämmitetty" ja liikkui ihan kohtuullisen reippaasti (Félagiksi).  Se tosin tuntuu aika hitaalta, kun olen tottunut reippaampiin tammoihimme.  Kiviojan tien päässä Félagi sitten kompastui etujalkoihinsa ja tössähti turvalleen. Minäkin sitten lennähdin selälleni sieltä.  Kaikki tapahtui kuin hidastetussa filmissä. Kummallekaan ei sattunut pahemmin, joten saatoimme nauraa koko episodille.  Félagin turpaan tuli pieni ruhje, josta tihkui verta. Ressukka kompurajalka.

Piipahdin sunnuntaina Hestbakkissa ja siellä on tämänkesäiset pikkuvarsat siirretty tammalaumaan.  Mukavaa, kun pikkuheposet voivat elää oikeaa hevosen elämää. Toinen pikkuvarsoista makasi heinäkasan peitossa lähes kokonaan, kun mammat pistelivät sen ympärillä heinää massuihinsa.

Löydätkö oikeanpuoleisesta kasasta varsan?  Se on tuo pieni kasa loimitettujen hevosten välissä.

Eipäs tömistellä!

Hiphurraa, taas on perjantai. Tämä viikko on ollut hieman erilainen, koska vietin alkuviikon Joensuussa työmatkalla.  Tutustuin ensimmäistä (ja ehkäpä viimeistä) kertaa nk. automaattihotelliin, jonne kirjaudutaan sisään automaatilla.

Tämä viimeinen kerta siksi, että saapuessani klo 22 hotellin aulaan ja näpyteltyäni huolellisesti 9 merkkiä pitkän koodin automaatin kosketusnäyttöön, kone ilmoitti, että varausta ei löydy. Kosketusnäyttö oli kaiken lisäksi varsin tunnoton ja jokaista numeroa sai yrittää syöttää pariin kertaan, koska usein näyttö tarjosi viereistä merkkiä.

Tämän jälkeen avasin hämärässä tuulikaapissa läppärini ja tarkistin sähköpostini.  Siellä oli yllättäen toinenkin varausvahvistus, jossa kerrottiin. että koneelle näpytellään 5-numeroinen vahvistuskoodi. No, nythän löytyi varaus ja kone halusi, että siirtyisin maksamaan. Tässä vaiheessa soitin pomolleni ja varmistin, että hän ei ollutkaan maksanut varausta tilauksen yhteydessä.  No, hän tarkisti asian ja totesi, että huolimatta luulostaan, hän olikin vain varannut omalla luottokortillaan hotellin. Ei kun maksamaan.

Puheluni aikana näyttö oli resetoitunut ja näpyttelin siis varauskoodin uudelleen ja siirryin maksutapahtumaan. Työnsin Visa-korttini automaattiin ja annoin pin-koodin. Automaatti ilmoitti: "Kortti ei kelpaa". Kokeilin sekä pankki- että luottoasetuksilla ja lopputulos oli sama. Hieman jo alkoi ahdistaa.

En vieläkään ymmärrä, mitä sillä ensimmäisen viestin 9-numeroisella koodilla varustettuna 4-numeroisella pin-koodilla oli tarkoitus tehdä. Miksi moinen viesti ylipäätään tuli sähköpostiini - ehkäpä hämäyksen vuoksi.

Soitin seinällä olevaan palvelunumeroon ja sieltä kerrottiin automaatin reistailleen ja luvattiin lähettää paikalle vartija. Vartin kuluttua asiallinen vartija tuli ja henkilötarkistuksen jälkeen hän teki minulle avainkortin.  Näin sitä sitten hieman puolen yhdentoista jälkeen oltiinkin näppärästi hotellin sisäpuolella.

Seuraavana aamuna, kun halusin maksaa ja kerroin automaatin olleen toimimaton saapuessani, näppärä respan tyttö vastasi venäläisellä aksentilla: "Automaatti kulla toimi, vaan maksu ei toimi". Juuri niin, toimi toki - sain tuulikaapissa jopa tietää huoneeni numeron ja nimeni.  Kun halusin maksaa ei respassakaan toiminut kortti, joten päädyimme laskutusvaihtoehtoon.

Sellainen kokemus oli automaattihotelli tällä kertaa.

No, tähän loppuun pieni aivopähkinä aamun iloksi.  Joensuussa teen töitä paikalliselle keskussairaalalle ja sieltä löytyy yhdestä ovesta metka kieltokyltti:

Talvella oven eteen usein kertyy lunta, joka kerääntyy puntteihin  ja kenkien tömistely puhtaaksi olisi jopa tarpeen, mutta se on kiellettyä.

Ilman mitään selitystä tai taustatietoa kyltti herättää minussa hilpeyttä. Minulle on kerrottu, miksi kyltti on siinä. Osaatkos sinä arvata, miksi?

Ainiin, olihan mulla toinenkin kysymys:

Voiko tätä syöda useammin kuin kerran?

Mikä sieni tämä on?

Tapahtumarikas viikonloppu

Viime viikonloppuna oli ohjelmassani monenmoista kivaa puuhaa. 

Perjantai-iltana olin mukana perustamassa Lohjalle uutta Islanninhevosyhdistys ry:n paikalliskerhoa. Talli Hestbakkiin oli kokoontunut 9 iloista ja pätevän oloista harrastajaa. Hyvähenkisen kokouksen päätteksi oli kerho perustettu, johtokunta valittu ja kerholle annettu nimeksi Hestneisti (=hevoskipinä).  Minä sain luottamustehtävän olla tämän perustetun seuran ensimmäinen puheenjohtaja.  Odotan innolla, mitä me kaikki saamme yhdessä aikaan.

Lauantaina oli taas Kaisan kanssa mukava maastolenkki.  Isíng toimi kuin ajatus, vaikka vaikuttikin välillä melkoisen energiseltä.  Siltä alkaa mukavasti tulla jo pitempiä pätkiä tölttiä, vaikkakin vielä melko hidasta.  Marraskuussa on kaavaitu sen lähtöä treenarille, joten yritän sitä ratsastellea enemmän kuin kesän aikana on tullut tehdyksi.

Lauantai-iltana karkasivat hevoset laitumelta ja en olisi tainnut niitä niin nopeasti löytää ilman Disan apua. Se jäljesti selvästi yli kilometrin pätkän melko tuoretta jälkeä ja johdatti minut hevosten luokse. Oli oikein rattoisaa olla iltakävelyllä crocsit jalassa ja sukat savessa  muutaman pölöpään hevosen hosuessa ympärillä.

Ilta oli muuten mukava, Liisan saunalle oli kokoontunut mukava joukko ystäviä nauttimaan hyvästä seurasta ja ruuasta nopeasti pimenevässä illassa.

Sunnuntaina lähdimme Kaisan ja Disan kanssa Piikkiöön, luvassa Disan paimennustaipumustesti.  Etukäteen ajattelin, että koiraneito saa hyvät arviot, mutta kun näin paikan päällä ne varsin liukkaat lampaat, en ollutkaan enää niin varma.  En myöskään ymmärrä lajia niin paljon, että olisin aidosti osannut sanoa jotain kunnollista muiden koirien toiminnasta.

Disa oli testitilaisuuden viimeinen koira. Se oli haukkunut ja hosunut melko lailla auton takaluukussa, kun se seurasi muiden koirien testausta ja oli melko innoissaan menossa laitumelle. Disa kiinnitettiin pitkään liinaan ja menimme testaajan kanssa aitaukseen, jossa oli 5 lammasta.

Disa kiinnitti heti huomionsa lampaisiin ja lähti vauhdilla niitä kohti. Testaaja kehoitti minua irrottamaan liinasta ja Disa syöksyi innolla lampaiden perään.  Pari niistä lähti eri suuntaan ja Disa niiden perään.  Homma näytti kyllä enemmän jahtaamiselta kuin kokoamiselta, mutta samaan kasaan lampaat ajautuivat.

Testaaja pyysi minua ottamaan koiran pois lampailta joko kutsulla tai liinasta vetämällä. Disa kävi tosi kuumana, mutta päätin kuitenkin koettaa ensin kutsumalla.  Ihmeekseni Disa keskeytti ajon ja tuli heti luokseni, kun kutsuin sitä. Kieli pitkänä se seisoi vieressäni ja odotti seuraavaa siirtoamme. Voin sanoa, että olin ylpeä koirastani.

Jonkin aikaa testaaja vielä halusi nähdä Disan reaktioita ja noin 15 min jälkeen arvostelu oli valmis.  Disan kieli oli pitkä ja innosta kirkkaanpunainen ja koira vaikutti varsin tyytyväiseltä itseensä.

Kuvia Kaisa Laurentin albumista:

Intopiukeena lampaan perässä

Innokas koira ei yhtään huomaa, että yksi lampaista hipsii tiehensä

Nyt on jo jano!

Mitähän mä seuraavaksi tekisin?

Olinko mä pätevä?

 Testin tulos oli mielestäni osuva ja olin ihan tyytyväinen koiraani, kuten aina.

Testitulos:

Testaaja: Cecilia Persson
1. Aiempi kokemus   2 Tutustunut eläimiin
2a. Kytkettynä, ensimmäinen kontakti 5.Vetää hihnassa, ryntäilee
2b. Kytkettynä, ajaa 5. Ryntää
3a. Vapaana, ajaa 4. Ryntää
3b. Vapaana, haukkuu ajaessaan 2. Vähän
3c. Vapaana, etäisyys eläimistä 1. Lähellä
3d. Vapaana, ajoaika/ajon kestävyys 4. Lopettaa vähitelleen/kutsuttaessa
4a. Ajaessaan, painostaa 2. Siirtää ohjaajan auttaessa
4b. Ajaessaan, näykkii/puree 1. Ei
4c. Ajaessaan, liikkuu siksakkia 2. Taipumus
4d. Ajaessaan, kokoaa 1. Ei lainkaan
5. Tänään koira on osoittanut 3. Hyviä paimennustaipumuksia
Kommentteja: hieman heikko ja epävarma

Sääkin suosi meitä, sunnuntaina taisi olla viimeinen kaunis ja kesäinen päivä. Maanantaina alkoi sataa lorottamalla vettä, tiistaina lähtivät espanjalaiset muuttolintumme kuukauden lomailun jälkeen takaisin kotiin.

Syksy on tässä ja nyt.

Paha on olla paimenessa...

... likkalapsen kumminkin, jos ei mene tikku p*lluun, kusianen kumminkin.

Tällainen hupsu vanha lastenloru tupsahti mieleen jostain, kun mietiskelin tätä paimentamisharrastusta Disan kanssa.

Disa-koira on kovasti syttynyt paimentamiseen ja on hevostenkin kanssa edistynyt alun nurinkurisesta toiminnasta hieman koiramaisempaan tapaan toimia.

Alussa siis Disa haki hevoset laitumelta pois aivan omintakeisella tavalla:  se juoksi Jekin tai Isíngin eteen haukkumaan ja kun närkästynyt hevonen lähti jahtaamaan koiraa, se juoksi karkuun koko lauma perässään. Hassun näköistä, mutta toimivaa.

Lampaille emme ole taas vähään aikaan ehtineet, mutta viimeisimmällä kerralla Disa oli ensimmäistä kertaa ilman liinaa, vapaana kokeilemassa hommaa.  Ensin se tapansa mukaan kuumeni aivan liikaa, mutta Eijan tiukka lampaiden puolustaminen sai ensimmäisen hämmennyksen jälkeen koiran hillitsemään itsensä ja se tekikin Ansan kanssa aika mukavasti työtä sen jälkeen. Ehkäpä jo ensi kesänä lamppu syttyy paremmin, jos vaan saamme tilasuuden jatkaa harrastusta.

Kuka tahansa pelästyisi hieman tätä "pässin korviketta", joka uljaasti puolustaa laumaansa.

Tänä aamuna ihanassa aamusumussa pihallamme oli laitumelta tapansa mukaan karannut Isíng, joka sai välittömästi peräänsä innokkaan paimenkoiran, joka ei juurikaan arastele hevosia, vaikka on kerran saanut poskeensa pienen potkun. Potku aiheutti sen, että koira ei mene enää siihen kohtaan laidunta, missä Félagi sitä puksautti takakaviollaan. Muuten se menee yhtä lähelle kuin aiemmin. Aika erikoinen on koiran aivotoiminta.

Isíng saa kyytiä Disalta ja poistuu paikalta häntä hulmuten.

Huomenna menemmekin Disan kanssa paimennustaipumuskokeeseen Piikkiöön.  Jännittävää nähdä, millaisen virallisen arvion Disa saa paimenustaipumuksistaan.

---

Mutta nyt muihin puuhiin, kohtapuoleen tulee Kaisa ratsastamaan.