Hevostelua

Tiistaissa mennään ja syyskuu on lopuillaan.  Tänä aamuna teki mieli jäädä peiton alle, kun jatkuva sateen lätinä kuului makuuhuoneen ikkunan takaa. En ole viime aikoina käyttänyt herätyskelloa, koska sisäinen kelloni on herättänyt joka aamu viittä vaille kuusi.  Viime päivinä kelloni on jätättänyt parikymmentä minuuttia. Syy lienee koko ajan pimenevät aamut. Eihän voi olla tarkoitus, että ihmisen pitäisi olla hereillä, jos luonnonvaloa ei ole lainkaan?

Viime viikonloppuna pikkupeikko poikaystävineen tuli vierailulle.  Simo on innostunut ratsastamisesta ja he lähtivätkin lenkille, pikkupeikko Vissalla ja Simo Félagilla. Félagi ei ollut suostunut ravaamaan kuin Vissan perässä, joten olivat päättäneet opetella hieman pellolla yksinkin ravin nostamista.  Siitä Félagi oli kuulemma suutahtanut ja tehnyt muutaman pikkuisen kiukkuisen pukinkin. Loppumatka oli sitten liikuttu vain käymäjalkaa.

Kun he tulivat lenkiltään, vaihdettiin pikkupeikon ratsuksi Isíng ja itse siirryin Félagin selkään. Félagi oli mukavasti "lämmitetty" ja liikkui ihan kohtuullisen reippaasti (Félagiksi).  Se tosin tuntuu aika hitaalta, kun olen tottunut reippaampiin tammoihimme.  Kiviojan tien päässä Félagi sitten kompastui etujalkoihinsa ja tössähti turvalleen. Minäkin sitten lennähdin selälleni sieltä.  Kaikki tapahtui kuin hidastetussa filmissä. Kummallekaan ei sattunut pahemmin, joten saatoimme nauraa koko episodille.  Félagin turpaan tuli pieni ruhje, josta tihkui verta. Ressukka kompurajalka.

Piipahdin sunnuntaina Hestbakkissa ja siellä on tämänkesäiset pikkuvarsat siirretty tammalaumaan.  Mukavaa, kun pikkuheposet voivat elää oikeaa hevosen elämää. Toinen pikkuvarsoista makasi heinäkasan peitossa lähes kokonaan, kun mammat pistelivät sen ympärillä heinää massuihinsa.

Löydätkö oikeanpuoleisesta kasasta varsan?  Se on tuo pieni kasa loimitettujen hevosten välissä.