Kesällä kaikilla on kiire...

... jopa minulla.  Toki tahdonkin, että on tekemistä. Sehän olisi hirveää, jos ei olisi mitään puuhaa, mutta jotenkin kesällä tuntuu, että jokainen yrittää käyttää jokikisen  valveillaolosekunnin perinpohjin. Stressiähän siitä tulee. Stressihän on hyvä tai paha juttu, riippuu olosuhteista ja stressin määrästä.

Toukokuussa

oma aikani kului mm. kesäteatteriharjoituksissa. Olen taas mukana piskuisen Pusulan maamiesseuran kesäteatteriryhmässä.  Viime vuonna ei ollut tätä juttua, koska ohjaajamme Make - Ihamäen Markku - ohjasi Seitsemän veljestä. Se olikin hieno esitys ja taitavat miehet näyttelemässä. Minullahan oli viime kesänä kuin sattumalta muuta puuhaa.  Tuskin olisin mukaan teatterihommiin jaksanutkaan.

Tänä vuonna meillä on näytelmänä Paasilinnan Jäniksen vuosi.  Luulin, että se on komedia, mutta ei se kyllä ole.  (Onko mikään?) Se on eräänlainen road-movie suomalaisuuteen ja ihmistyyppeihin ja siihen, miten arjesta voisi päästä irti ja mitä sitten tapahtuu.  Monikerroksinen kuin elämä. Paasilinna ei ole tyhmä tyyppi, ei.  Tätä kirjoittaessani ensi-iltaan on 5 päivää. Hirvittää hiukan, mutta hyvä siitä tulee.

Tietenkin yritin toukokuussa käyttää aikaani myös siihen, että tutustuisin paremmin Hnökriin ja saisimme aikaan yhteisen luottamuksen. Jonkin verran ratsastelinkin, mutta kurjat kelit ja oma kermaperseilyni haittasi harrastusta.  Silti tutustuminen ja luottamuksen rakentaminen onnistui melko hyvin, mutta ehkä kuitenkin vasta kesäkuussa. Olen kovin mieltynyt tähän poikaan, toivottavasti se voi jäädä porukkaan.

Lisäksi täytin tasakymppejä kammottavan määrän, 60 vuotta tuntuu ihan uskomattomalta. Välillä tosin hetkisen luulin, etten pääse niinkään pitkälle, mutta nyt tuntuu taas vahvemmalta. En usko aina silti itsekään, että olen niin vanha, mutta tokihan se näkyy ja etenkin tuntuu.  Juhlistin syntymäpäiviäni yhdessä minulle tärkeiden ihmisten kanssa ja arvostan sitä, että lähes kaikki kutsumani ihmiset pääsivät mukaan.

Toki tein muutakin toukokuussa. Vietin aikaa mm. ystävien, kasvihuoneen,  koirien, kissojen, sukulaisten, hevosten, pölynimurin, tiskikoneen, tietokoneen, ukkokullan, islanninhevoskerhon ja sen kilpailujärjestelyjen kanssa.  Niin ja nukuin ja lojuin sohvalla tai muualla.  Laiska töitään luettelee, kuten juuri tein.

11.5.17 satoi aikuisten oikeasti vielä luntakin! 
Kyllä maailma ja luonto tosiaan on sekaisin.

Nökö tarkastelee auringonlaskua

Auringonlasku Halkjärvellä - serkkutyttökin tätä valokuvaili,
oli ihana ilta yhdessä

Tomaattien ensimmäiset hetket kasvihuoneessa. Kiitos taimista Ailalle.

Kurkut, sitruunakurkut ja viiniköynnös alkutaipaleella. (22.5.17)

Jo vain kirsikkakin kukki toukokuussa, mutta tulleeko kirsikoita?

Kesäkuussa

Kesäkuussa oli kesälomaa kesäteatterista. Hyvä niin. Sen sijaan puuhasin kasvihuonehommia, ratsastusta, mökkeilyä, arjen askareita, Juhannuksen juhlintaa.

Erikoismainintana mukava viikonloppu Valkeakoskella islanninkoirien erikoisnäyttelyssä ja rallytokokilpailuissa. Hotelliviikonloppu ystävän ja 4 koiran kanssa, paljon naurua ja hyviä hetkiä. Pääsin rapsuttamaan lähes vastasyntynyttä varsaakin sinä viikonloppuna, sen voi kuvitella jälkeenpäin sormissaan pitkään. Mukavaa porukkaa kaikenkaikkiaan nämä islanninkoiraihmiset.

Ja Kleppa, niin reipas ja häntä kippurassa kehässä, hampaatkin uskalsi näyttää. ERI tuntui ihan voitolta viime vuoden jälkeen, etenkin siksi, että minä jopa juoksin ja Kleppa oli rento ja peloton. Disan tämänvuotiset paikalla olleet pennutkin (Tassumäen Mardís ja Marbjörn) esiintyivät ja käyttäytyivät erittäin  kauniisti ja saivat hienot arvostelut. Voi olla, että Alma (Mardís) on perinyt äitinsä isot korvat, mikä ei ehkä ole kauneuskilpailuissa hyvä juttu, mutta koira on kyllä ihana silti tai ehkä juuri siksi. Käytökseltään molemmat olivat juuri sellaisia kuin tahtoisinkin.

Kesäkuussa ehdittin mökille rakkaan tuttavapariskunnan kanssa.
Tässä istutetaan huolella syntymäpäivälahja-alppiruusua ja sen kaveria, mökkituliaisalppiruusua.

Rannalla yhdessä Disan ja Kleppan kanssa on kiva hengailla vaikka ei uimaan tahdokaan.

Disa oli turistina mukana islanninkoirien erkkarissa
(c) Anne Vaskio on jo kauan yrittänyt saada siitä edustavaa kuvaa - tässäkin se on aika naatti

Kleima oli turistina myös, koska se oli tiine - niin ihana kuva Kleimasta
(c) Anne Vaskio

Kleppa kehässä, olen niin iloinen tästä reippaasta esiintymisestä. 
(c) Anne Vaskio

Kleppa ja Gelgja´s Morgunstjarna osallistuivat parikilpailuun. Saatiin ruusukekin.
Haastava pari esittää, kun toinen pomppi ja toinen ei. (c) Tripletan

Tassumäen Marbjörn aka Halti (c) Tripletan

Tassumäen Mardís aka Alma.
Molemmat pennut olivat käytökseltää niin ihania, että olen onnellinen näistä.
(c) Tripletan

"Meidän jengi" jaksoi hyvin vielä rallytokopäivänkin, vaikkei niillä ollut muuta
puuhaa kuin heiluttaa häntää ja olla.

Voiko olla ihanampaa kuin päivän ikäinen varsa?

Tämän kesän palapeli on grillikatos. Onneksi on talkooapua mm. kiipeilemään.

Kesäteatteriinkin kerkisin. Sammatin Sampomäellä "Kuin kekäle kädessä". 
Erittäin osaava näyttelijäporukka, hienot lavasteet.  Minulla mukavaa seuraa.
Mitäpä sitä muuta kaipaa elämässä.

Nökön näkymät? Vai minun?

Jussia juhlittiin mm. rannalla kokolla kyläläisten kera.

Disan - ja toivottavasti kaikkien koirien - tärkeä homma, olla läsnä.

Juhannusruusut kerkisivät jopa juhannukseksi.

Rauhalliset aamut näiden poikien kanssa ovat osa ihanaa kesäpäivää.

Pieni vieras Kirkkonummelta mummeineen ilahdutti valtavasti yhtenä kauniina päivänä.

Aamun ystävät kasvihuoneella.

Nököttely vähentää mököttelyä.

Ensimmäiset minitomaatiti kypsyivät aivan kesäkuun lopulla.

Heinäkuussa

Vastahan tämä heinäkuu on puolessavälissä, mutta paljon mukavaa on ehtinyt jo tapahtua. Kylällä oli hienot 70- vuotissynttärit kartanossa naapurissa, paljon tuttuja ja sankarin näköinen, lämminhenkinen juhla. Ihanaa, kun sain olla mukana.

Oli myös Virolaisen sukuseuran juhlat Lohjalla, kerrankin kerkisin mukaan, taas mukavia ihmisiä kauempaa ja lähempää. Onneksi monikaan ei huomannut, että nimimuistini on tasoa "apinan tuntee kaikki, apina ei ketään". Naamat sentään tiedän ja monista tykkään kovastikin.

On myöskin tullut ja mennyt vieraita (lue: ystäviä, sukulaisia) Espanjasta ja Kittilästä.  Hulinaa ja huisketta on ollut, onneksi mukavaa sellaista.  Kaupan päälle alkoivat kesäteatteriharjoitukset ja ensi-ilta lähenee huimaa vauhtia. Hiukan pelottaa, tuleeko maailma valmiiksikaan ennen tai edes se esitys...

Eilen oli merkittävä päivä, olin ekaa kertaa yksin mökillä yötä, ihanaa rauhoittua kaiken kiireen keskellä. Tai en ole yksin, tietenkin Disa ja Kleppa ovat mukana.  Olen nauttinut rauhasta, istutellut kukkia, siivoillut ja saunonut ja pulahdinpa ekaa kertaa tänä vuonna järvessäkin, kylmää oli. Ennen oli aina lämmintä, missä vika vai verenkierrossa?

Disasta tuli 1.7.17 mummi ja Klepasta täti. Kleima-äiti hoitaa pennut hyvin,
tässä pariviikkoiset kuutoset. (c) Leila Salovaara

Fiskarsissa vietettiin varsin mukava päivä yhdessä Kittilän vieraiden kanssa.

Vaihteeksi oli lämmintäkin, jotkut tarkenivat ilman paitaa.

Nämä masuunikuonatiilet ovat niiiiin hienoja.

Eilen, kun tulin mökille oli kerrankin repsikka aika hiljainen, ei neuvonut yhtään.

Järvi oli tuulinen. Ihana raikkaus ilmassa.

Istutin pari kukkaa ja koiraa.

Illan viimeinen valokuva kaminan tulista toi mieleeni jäniksen.
Aamulla ihmettelen sitä ja juon aamukahvia teatterimuumimukista.
Ihana rauha täällä mökillä. Illalla harjoitellaan taas Jäniksen vuotta. Mukava päivä edessä.

Tässä vilaus Jäniksen vuoden harjoituksista, kuvassa Vatanen ja kuvaaja.

Tulkaahan teatteriin, jos kesäkiireiltänne ehditte.  Minä taidan mennä kohta saunaan.