54 ja Joulu on jo ohitse

Disan tiineys etenee kovaa vauhtia.  Paljon kovempaa, kuin pyykkituvan puhdistus synnytys- ja pennunhoitohuoneeksi. Tänään on sitten ilmeisesti se päivä, josta sanotaan, että "ilman viime tippaa ei mikään valmistu".  Kunhan ulkoilut on tehty ja aamukaffet nautittu pitää laittaa toimeksi, kertovathan kaikki lähteet, että koiran normaali kantoaika on 58-71 vrk eli jo ensi torstaina saattaisi alkaa tapahtua... Hui.

Disan paino on noussut kovasti, lähtöpaino on 15 kg ja eilen punnitsin sen painoksi 19,5 kg.  Selkä on levinnyt, nisät ja maha kasvaneet ja hyppiminen on jäänyt aika vähiin.  Toki se hyppää sohvalle ja sänkyyn, mutta ei ole enää aikoihin halunnut painia tai leikkiä kenenkään koiran kanssa.  Minusta se vaikuttaa kuitenkin hyvinvoivalta.  Toki se aina välillä läähättää melko tuskaisesti ja yksi sen lempiasennoista on asettua sohvalle siten, että takajalat ovat ylhäällä ja etujalat lattialla.  Varmaan kohtu hiukan venyy ja penneleille jää enemmän tilaa.

No, muutama päivä enää ja pennut ovat maailmassa.  Toivottavasti kaikki menee edelleen hyvin.

Sutjakat muodot ovat vaihtuneet lumiukkomaiseen pyöreyteen

Tässä vaiheessa ei enää ultrausta tarvittaisi.  Montakohan pentua siellä on?

Joulunaika meni totuttuun tapaan, ilman suurta paniikkia.  Joulukuusi kannettiin aattona sisään ja kotiin Joulua viettämään tullut Maikki koristeli sen kauniiksi. Tänä vuonna kuusi on minusta erityisen onnistunut, tuuhea ja tasainen. Joulusiivoksi riitti kunnon imurointi ja turhien tavaroiden kanto apukeittiöön.

Maija toi tullessaan kolme koiraa, omien lisäksi matkassa oli yksi hoitokoirakin.  Se oli varsin harmiton ja kiltti tapaus.  Yleensä tuvassa ei edes huomannut että siellä on niin monta koiraa, koska ne pääasiassa loikoilevat kuka missäkin, kun ovat sisällä. 

Joulun tunnelmaa tuvassa

Ukkokulta muistaa tämän joulunajan varmaan lähinnä siitä, että välipäivät ovat melko tarkkaan menneet autojen korjaushommissa.  Meillä on lasten kanssa yhteensä 7 autoa ja Joulun jälkeen, kun piti töihin lähteä oli ehjänä vain minun Berlingo ja Suvin Hyundai. 

Maijan autossa paloi öljynpainevalo, vaikka siinä oli öljyä ja kaikenlaista muutakin pikkuremppaa siihen oli tarvis tehdä. Minun Peugeotissa roikkui jokin letku alustasta ja se vuoti bensaa - lisäksi käsijarru ei toiminut.  Markun autossa on laakerit rikki ja varmaan jotain muutakin ja sitä ei ole katsastettu ajoissa.  Mikon monsterissa on runkopalkissa reikä ja Volvosta on menneet kannentiivisteet. 

Ukkokulta onkin joka päivä korjaillut autoja käyttökuntoon, kunnossa ovat jo minun Peugeot ja Maijan auto.  Maikki jo lähti kotiin perjantaina ja auto toimii ok koko pitkän matkan. Mikon monsteri on pajalla parhaimmillaan. On se kätevää, kun on pätevä ukko!

Joulunpyhät menivät paukkupakkasissa, mutta eiliseksi lauhtui jonnekin -5 - -7C paikkeille.  Maailma huurtui uskomattoman kauniiksi ja pääsimme jopa Kaisan kanssa pitkästä aikaa ratsaillekin eilen.

Kuuran peittämät oksat ovat uskomattoman kauniit.

Tänään sitten sataakin jo vettä ja kaikki kaunis kuura on poissa.  Eipähän harmita sisällä olo ja siivous.  Laitanpa toisen kupin kahvia koneistoon ja alan tuumasta toimeen!

36

Disa todettiin viime viikon tiistaina ultralla tiineeksi.  Ystäväni Tarja tekee ultraäänitutkimuksia kotonaan ja koska hän on kokenut kasvattaja ja eläkkeellä oleva kätilö, homma oli hyvn hallussa.  Disan kohdussa kasvaa oletettavasti 3-5 pentua.  Pennut näyttivät olevan kohdun yläosassa, jonne ei oikein päässyt ultraamaan, koska masun yläosassa on niin paljon karvoitusta.  Emme raskineet ajaa sieltä karvoja pois, jottei Disa turhaan palelisi.

Disa käyttäytyi ultratessa todella mallikkaasti.  Paikkana oli Tarjan koirahoitola, jossa oli paljon urosten ja vieraiden koirien hajuja ja Disa oli aivan tyyni ja peloton koko ajan.  Välillä minusta tuntuu, että Disa ei ehkä luonteeltaan olekaan niin  nössö, kuin olen ajatellut.  Saattaahan olla, että terriereihin tottuneena olen vain kasvattanut sen niin lujalla kädellä, että se siksi vaikuttaa nyhverömmältä kuin onkaan.

Kuvassa näkyy kaksi pentua: musta rengas ympärillä on lapsivesi ja pieni katkarapu keskellä on pentu.

Tärkeinhän tuli todettua: Disa on tukevasti tiineenä.  Tänään tiineyspäiviä on 36 ja koirasta huomaa selvästi, että se on tiine.  Disa nukkuu paljon ja viime viikonloppuna kyläilemässä ollut Finna ei saanut Disaa yhtään painimaan kanssaan, frouva makoili vain sohvalla silmät raukeina, kun toinen yritti purra kuonoon ja houkutella leikkiin.

Ensikertalainen narttu kuulemma synnyttää yleensä (netistä luettua infoa) keskimäärin 60 vrk:n kuluttua astutuksesta, jolloin siis Disan ja Rimin pennut syntyisivät noin 8.1.2013.  On hyvä, että pentuja on useampi, näin ne jäävät oletettavasti sopivamman kokoisiksi synnytystä ajatellen.

Tällä viikolla Disalla on ollut jonkin verran aamupahoinvointia, ruoka tulee heti syötyä ulos ja koira syös sen sitten uudelleen.  Olen jo siirtynyt vahvempaan ruokaan, jotta pennut saisivat hyvän alun kasvulleen.

Minulla on isohko homma saada pyykkitupa sellaiseen kuntoon, että Disan on siellä hyvä kasvattaa ja synnyttää pentujaan.  Pesemätöntä pyykkiä on todella paljon ja näinä päivinä pyykkikonen pyöriikin 4-5 kertaa päivässä.  Paikka on kuitenkin mukava pennutukseen, lattialämmitys tekee siitä mukavan pennuille ja kaakeloitu lattia lattiakaivoineen tekee puolestaan siivouksen helpommaksi.

Voi, miten toivonkaan, että kaikki menee hyvin ja että pentujen joukossa on mukava pikkuinen narttupentu meille itsellemmekin.