Täytin eilen 65 vuotta. Minun on vaikea uskoa sitä. Milloin minusta tuli vanhus, eläkeläinen? Jos joutuisin onnettomuuteen, josta tulisi maininta lehteen siinä lukisi: "Vanha nainen loukkaantui/pelastui/kuoli ...".
Pöyristyttävää, en ole antanut millekään lupaa muuttaa minua vanhaksi, ryppyiseksi, kankeaksi ikäihmiseksi!
Lienee kuitenkin turhaa pullikoida vastaan.
Yritän kuitenkin hieman pelastaa tilannetta käymällä kuntosalilla, seuraamalla uutisia ja muutenkin yritän pysyä kärryillä siitä, mitä maailmalla/lähellä tapahtuu. En usko olevani totaalisen kalkkis, mutta varmasti olen välillä rasittava vanha akka. Sellainen, jonka seurasta mielellään nauttii mahdollisimman vähän.
Elämä on kieltämättä aika erilaista nyt, kun ei käy töissä eikä ole muita huollettavia kotona kuin kaksi koiraa, kissa, kaksi akvaariota, shetlanninponi, islanninhevonen ja kanaparvi - niin ja ukkokulta. Jonkun mielestä varmaan siinäkin on ihan liikaa, mutta kyllä päiviin mahtuu aika monta hidasta ja tylsää tuntia.
Voisin toki siivota, puunata ja kiillottaa kotia ja aika kuluisi kuin siivillä. Voisin, jos olisin joku muu! Muutama vuosi sitten hankittu robotti-imuri on ihana tyyppi. Olisipa pölynpyyhkimisrobottejakin. Ikkunanpesurobottia jo katselin sillä silmällä, mutta ei se sittenkään näyttänyt sopivalta.
Niin, kaipa elämä on hyvää. Kesä on taas tulossa ja kaikenkattava vihreys suorastaan häikäisee, kun menee ulos. Nautin keväästä, kun luonto herää. Se on ihanaa aikaa. Valoa, joka saa pahimmatkin mörököllit edes hiukan iloisiksi.
 |
| Sain lahjaksi kukkia. Osan istutin itse etukuistin rappusille ruukkuihin. Tämän padan istutti tuore puutarhurityttäreni pihatien varrella olevaan kaivonrenkaaseen. |
---
ONNEA MINULLE - ONHAN VANHENEMINEN LUULTAVASTI MUKAVAMPI VAIHTOEHTO KUIN SE, ETTEI ENÄÄ TULISI IKÄÄ LISÄÄ!
Vanheneminen on odottamattominta, mitä ihmiselle voi tapahtua.
---
Vielä en osaa sanoa, kirjoitanko lisää tähän blogiin. Pitkään on tuntunut siltä, että en tahdo kirjoittaa enää. Syitä siihen on monia, suurimpana varmaan ilkeät kommentit kirjoittamisestani. Ehkä sellaiset pitäisi kuitenkin jättää omaan arvoonsa, antaa liukua kuin vesi hanhen selästä. Nehän kertovat kuitenkin enemmän arvostelijasta kuin minusta.
