30. syyskuuta 2013

Tämä päivä alkoi päänsäryn merkeissä.  Jo aamuyöstä jomotti päätä ja kurkkua ja aamulla olo oli täysin vetämätön.  Olenkin koko päivän viettänyt kolmen peiton alla välillä nukkuen ja välillä palellen.  Ehkäpä se menee nopeasti ohi, kun aloitin heti levolla.

Tänään on syyskuun viimeinen päivä.  Onnistuin tavoitteessani ottaa joka päivä jokin kuva ja laittaa se blogiini.  Voi olla, että päivitykset olivat osin tylsiä, mutta ajatus siitä, että joka päivä pitää kuvata jotain, antaa hauskan sävyn päivään.  Sitä katsoo ympärilleen päivittäin aivan eri tavalla.

Tänään en ole juuri jalkeilla ollut, joten päivän kuvaksi valikoitui ukkokullan sisään pakkaselta tänään pelastama vuoden viimeinen kesäkurpitsa, joka onkin melkoinen mötikkä.

Tästä saa herkullista ruokaa uunissa haudutettuna juuston ja jauhelihan kera.

29. syyskuuta 2013

Syyskuun viimeinen sunnuntai.  Osin vietin sen ihan laiskana, osin en.  Siivosin talvikanalan, laitoin lattialle uuden turvepaalin. Kävin koirien kanssa metsälenkillä. Laitoin itselleni tonnikala-fetamunakkaan. Nukuin hyvät päiväunet.  Kävin Sihyn ja paikalliskerhojen välisessa yhteistyökokouksessa.

Nyt löpsähdän varmaan telkkarin ääreen ja laitan itselleni ja ukkokullalle jotain iltapalaa.  Saunon.  Mitäpä sitä muuta, sunnuntaina.  Kynttilät varmaan sytytän.

Syksyn väriloisto on kauneimmillaan, koirat nauttivat nurmen tuoksuista.

28. syyskuuta 2013

Tänä viikonloppuna on Lohjanjärvellä optimistijollien SM-osakilpailu.  Järvellä purjehtii 100 (sata!) pikkujollaa ja se on paljon se.  Ukkokulta on kilpailunjohtajana ja on viime viikot istunut tietokoneensa ääressä tehden purjehdusohjeita, lähtölistoja ja tutkien tospalveluohjelmaa.

Lähdin aamupäivällä katsomaan, miltä meno näytti.  Ikävä kyllä veneet olivat melko kaukana rannasta, mutta olivat ne metkan näköisiä lipuessaan Aurlahdella ja Isonselän suulla.  Laiturin nokkaan pääsi katsomaan ja otin muutamia valokuviakin, sää oli mitä kaunein ja tuultakin oli varmaan aika sopivasti.

Tässä taitaa olla porukasta noin 30 venettä, mahtoivatkohan säästyä törmäyksiltä?

Sininen taivas ja valkoiset purjeet, kaunista!

Purhjehdun on kyllä erinomainen harrastus ja optarilla pääsee aika edullisesti alkuun.

Aurlahdella on hieno vesisuihku, pienellä saa upean näköisen

Kun olin käynyt rannalla ja kaupassa, otin pikku torkut ja sitten kävin Isíngillä Kiviojantien lenkin.  Kyllä oli pikkuhevonen taas reipas ja hyväntuulinen.   Se on ihana, kun se toimii lähes ajatuksella ja selvästi haluaa liikkua. Lenkin jälkeen se sai toppaloimen niskaansa, ekaa kertaa tänä syksynä.

Nyt on kylpytynnyri lämpiämässä, mukavaa lauantaita muillekin!

27. syyskuuta 2013

Meidän elämämme on kyllä aika kaavoihinsa kangistunutta.  Sen huomaa koirista hyvin.  Kun akvaarioiden valot syttyvät ajastetusti arkisin klo 6:15 ja viikonloppuisin klo 7:15, tulee Disa heti herättämään, kun valot syttyvät: aamupisun aika.

Samoin päiväohjelmaa rytmittää televisio, minusta on mukavaa päivittäin katsoa "Sydämen asialla" klo 17:08 ja kun sen alkutunnusmusiikki soi, syöksyy Disa television eteen katsomaan, näkyykö Alfrediä tai lampaita.  Onhan se kiva, että meillä on samat lempiohjelmat. Kun lopputunnari soi, hyppää Disa kuin jousilla ylös: on aika mennä päästämään hevoset syömään.

Joka päivä pitää hevoset haukkua aamuin illoin, vaikka ne eivät haukkumisesta mitään välitäkään.

Tänään oli taas perjantaivapaa, piti siivota koti ja talvikanala ja ratsastaa.  Siivous typistyi jätepaperien lajitteluun ja ratsastus siihen, että juuri kun olin lähdössä, alkoi sataa kaatamalla. 

Onhan päivä vielä huomennakin...

26. syyskuuta 2013

Äkkiarvaamatta loppui meidän hevosilta laidunkausi.  Viime yönä oli kunnon kuura ja pari astetta pakkasta, joten laidunruohon sokerit ovat nousseet.  En uskaltanut enää Isíngiä laitumelle päästää, ettei kaviokuume taas uusisi.

Aamulla ruoho oli kuurassa ja taivas sanoinkuvaamattoman kaunis.

Ukkokulta putsasi ripeästi pihaton edustan vanhoista moskista ja hevonkakoista ja niin saivat tammat upouuden paalin syötäväkseen.  Myöhemmin syksyllä paalille rakennetaan kunnon ruokintalaatikko ja aloitetaan slow feed -verkkosyöttö, mutta nyt ruokitaan kuten ennenkin eli tammat saavat yön syödäkseen tuota paalia ja päiväksi erotan sen kumiköysillä pois saatavilta.

Vielä on paali pulleampi kuin kaksi tammaa yhteensä, toivottavsti näin on myös keväällä.

25. syyskuuta 2013

Alle kolme kuukautta Jouluun, syksy on todella täällä.  Tänään se näytti voimiaan satamalla räntää ja rakeita siellä täällä (tosin ei täällä), joten saattaa olla, että saamme aikaisen talven.  Hyytävän kylmän tuulen saimme kyllä, menin tänään ekaa kertaa tallille talvitakki päällä (tosin edelleen Crocsit jalassa, mutta varpaat eivät tykännet siitä).

Tämän päivän kuva on samasta paikasta kuin eilinen, mutta päätin syksyn kunniaksi istuttaa kaivonrenkaaseen lisää kauneutta.

Hyvinhän ne sinne istuivat, somat Disa ja Kleppa -koiraeläimet

24. syyskuuta 2013

Kyllä vaan krassi on upea kukka

Syksyn värit ovat aina sellaiset leimuavat. Noinkohan tämä on syksyn viimeisiä kukkia?

23. syyskuuta 2013

Tänään syksy paljasti kylmät ja koleat tapansa.  Aamulla lehdenhaussa ja muissa aamutoimissa ulkona varpaat valittivat kylmää sinertävinä ja muukin kroppa hiukan hytisi vastalausettaan syksyn kylmyyttä vastaan.  Ei juuri tehnyt mieli valokuvaillakaan ulkona yhtään mitään.  Jonkin aikaa arvoin, laittaisinko päivän kuvaksi kauniin ruskaisen metsän, uhkaavan näköisen tumman syystaivaan vai tämän Isíngin kauniin silmän.  Jostain syystä silmä voitti.

Lempeä ja lämmin on Isíngin katse lumivalkeiden ripsien lomasta.

22. syyskuuta 2013

Tämä syksy on kyllä hemmotellut meitä kauniilla säällä lähes joka päivä.  Voi, miten olenkaan nauttinut ratsastuslenkeistä hehkuvan kauniin syysmaiseman keskellä ja samaten koiralenkeistä pelloilla ja metsissä.  Jotenkin sään raikkaus ja kuulaus tekee minusta kovin iloisen.

Syksyssä on jotain erityisen hienoa!

Tänään on syyspäivän tasaus ja näinollen päivät alkavat taas lyhetä.   Se ei haittaa, kohta kuitenkin taas kevät ja päivät pitenevät!

Kyllä on ylellistä, että kotipihalta aukeaa tällainen maisema

Mikähän sieni tämä lienee?  

Paluumatkalla Kleppa söi samanlaisesta sienestä osan jalkaa, muutenkin se syö usein sienten jalkoja ja lakkeja.  Lieneekö se juuri siksi yleensä aina niin iloinen ja "fiiliksissä"?

21. syyskuuta 2013

Tänään pidettin Lohjalla omenakarnevaalit. Museonmäellä oli monenlaista tapahtumaa ja myyjää.  Minä en taaskaan ostanut mitään - jännä juttu.  Kaisa aina löytää jotain, mitä haluaa ja minä en koskaan.

Tämmöistä alpakkaa kyllä on useinkin tehnyt mieli.... ne vaan on kovin kalliita. Hauskat nököhampaatkin ja kaikki. :)

20. syyskuuta 2013

Tänään oli taas vapaa perjantai ja ajelimme ukkokullan kanssa Somerniemellä päin.  Enpä muista olisiko koskaan nähnyt samassa paikassa kypsiä mustikoita ja puolukoita yhtäaikaa.  Hyviä olivat molemmat.

Maistuvia ja kypsiä olivat sekä mustikat että puolukat.

19. syyskuuta 2013

Viime yönä tai tänään aamulla on ladon katon harja tipahtanut sisäpuolelle.  Varmaan se, että pojat hinasivat sisältä pois vanhan leikkuupuimurin, järkytti ladon tasapainoa. Nyt, kun harja ei väännä enää rakennusta, se tuskin enää pitkään aikaan muuttuukaan tuosta mihinkään.

Katonharja on nurinniskoin ladon lattialla

Puuttuva katto-osa paljastaa nyt ladon sisäiset salaisuudet

18. syyskuuta 2013

Eiliseen verrattuna kauneimmat ovat metsän siimeksessä pilkottavat oman kodin valot.  Lähes kuuden tunnin autoajelun jälkeen on ihanaa päästä turvallisesti kotiin.

Ilta hämärtyy ja kodin valot kutsuvat lämpimään

17. syyskuuta 2013

Maalaistunut kaupunkilaistyttö (=minä) on tottunut vuosien kuluessa siihen, että syksyllä ja talvella on iltaisin pimeää paitsi täydenkuun aikaan.  Siksi kaupungin valot ovat kiehtovia ja kauniita minun silmiini.  Täältä Tikkamäen huipulta kuudennesta kerroksesta näkee hienosti Joen kaupunkiin.

Kaunista, kun ikkunoista valot kimaltavat pimeässä

16. syyskuuta 2013

Tänään töiden jälkeen käänsin auton nokan kohti Itä-Suomea: Lahti-Heinola-Mikkeli-Varkaus-Joensuu  -matka taittui rapiassa 5½ tunnissa.  Sää oli hyvä ja kanssa-autoilijoita melko vähän.  Erityisen vähän liikkeellä oli rattiraivoilijoita, joten eka pitempi reissu uudella Citikallani meni leppoisasti.

Juvan ABC:lla betoniporsaat ovat sellaisia kuin pitää

15. syyskuuta 2013

En ollut tavannut ystävääni Kaisaa pitkään aikaan.  Meille yleisin tapaamismuoto on yhdessä ratsastus ja kun Isíng on ollut kipeänä, niin sellaisia hetkiä ei ole ollut.  Niitä on ollut molemmilla ikävä. Eilen ja tänään olemme riemuksemme taas päässeet yhdessä kopsottamaan.  Sen kunniaksi Kaisa toi eilen tullessaan kukkatervehdyksen omalta pihamaaltaan.

Auringonkukat ovat erityisesti mieleeni, mutta kaikki muutkin ilahduttavat!

Anna paras itsestäsi ystävällesi. Jos hänen täytyy tuntea sielusi vuoroveden
luode, anna hänen tuntea myös sen vuoksi. Sillä sinun ei pidä etsiä ystävääsi
tappaakseesi aikaa. Hae häntä hetkinä, jotka ovat täynnä elämää. Sillä hänen
tehtävänsä on täyttää kaipuusi, eikä tyhjyyttäsi.

Ja ystävyyden riemussa kaikukoon nauru ja jakakaa muille omasta ilostanne.
Sillä pienten asioiden aamun kasteessa sydän löytää päivänkoittonsa ja virkistyy. 

-Kahlil Gibran-

14. syyskuuta 2013

Eilen illalla kymmenen maissa Suvi soitti naapurista, että nyt se vanha Masan lato taisi romahtaa, kun kuului niin kovaa pauketta.  Menimme ukkokoullan kanssa aamulla katsomaan, mutta siellähän se edelleen nökötti.  Se on vinossa ja lytyssä, mutta pystyssä kumminkin.  Sitkeä tyyppi.

Pitäisikö ottaa seuraavaksi projektiksi kuvata tämä lato ainakin viikottain?

13. syyskuuta 2013

Tänään taas perjantaivapaa . alan jo tottua tähän nelipäiväiseen viikkoon ja voin vakuuttaa, että se on nautittava työviikon pituus.

Tänään ajeltiin ukkokullan kanssa Tuusulaan, Sulan alueelle ja päivitettiin isännän auto hiukan vähemmän ajettuun.  Sieltä löytyi iso Ford Maveric, kiva tunne taas istua ylempänä, sieltä saa mukavaa turvan tunnetta ja näkyvyyttä liikenteeseen.

Paluumatkalla poikettiin Nurmijärven golfkentällä lounastamassa.  Kyllä golfkentät ovat kauniita ja ihanasti hoidettuja alueita.  Söin taas jonkin jättihampurilaisen ja sain jonkinlaisen hiilaripommin, joka väsytti ihan kiitettävästi.  Onneksi on päiväunet.

Tuommoisia hauskoja kuusia olisi hienoa saada omaankin pihapiiriin.

12. syyskuuta 2013

En muista, että aiempina vuosina nuo hämähäkinverkot olisivat niin sattuneet silmään ja kameraan. Ne ovat vaan niiin upeita.

Lisäksi aamusumut ovat taas sellaisia pehmeitä ja turvallisia.  Tulee niin hyvä olo, kun aamulla käy hoitelemaasa aamuhommat ja hakemassa aamun lehden.

Sillä pienten asioiden aamun kasteessa sydän löytää päivänkoittonsa ja virkistyy. 
Kahlil Gibran

11. syyskuuta 2013

Kukkomme ei selvästikään tiedä, kuka sille ruuat hankkii, maksaa ja tuo.  Toinen vaihtoehto on, että se vain on niin ärhäkkä kanojensa vartija, ettei kukaan saa mennä niiden lähelle.  Se tuijottelee minua aina kiukkuisesti, kun menen kanalaan ja toisinaan se sinkaisee kimppuuni kannukset edellä. 

Mitään kummempaa vahinkoa se ei onneksi ole saanut aikaan, lievää ärsyyntymistä, lähinnä.  Kuulemma hoitona on vain kirvesterapia, mutta sellaiseksi terapeutiksi minusta ei ole.

Komea se on, vaikka sulkasato on vienyt osan pyrstöstä. 

10. syyskuuta 2013

Isíng on potenut taas kavioitaan useita viikkoja.  Viimeksi ratsastin sillä pari kertaa elokuun puolessa välissä ja sitä ennen heinäkuun puolen välin tienoilla.  Kaikki väliajat se on potenut paiseita tai kaviokuumetta.   Nyt näyttää taas paremmalta ainakin liikkumisen osalta.  Kaviothan eivät ihan hetkessä terveiksi muutu, mutta toivotaan parasta ja pidetään pienestä hyvä huoli.

Tänään oli se päivä, kun taas pääsin Isíngin selkään.  Onneksi oli hieman sateista, niin ei mennyt itikoita hampaiden väliin.

No, joko mennään?

Pieni, 5 km, lenkki on takana. Isíng oli niin innoissan, että korvakarvatkin kastuivat.

9. syyskuuta 2013

Tänään kävi kengittäjä.  Ilokseni sain Isíngille ratsastusluvan ja Vissa käyttäytyi melko mallikkaasti.

Nyt näkyy muutakin kun silmänvalkuaiset kengitettäessä

8. syyskuuta 2013

Olen ihan koukussa noihin verkkoihin, katsokaa nyt tätäkin:

Öisin pikkukeijukaiset nukkuvat näissä riippukeinuissa, sen on pakko olla totta.

Tämäkin on mahtava:

Kenen kyynel on pudonnut verkon keskelle?

7. syyskuuta 2013

Tänä iltana syötiin, seurusteltiin ja kylvettiin tynnyrissä tytärpuolen perheen kanssa.  Wilma, 8-vee, oli taas vauhdissa kuten sen ikäisen kuuluukin.

Tehkääpäs perässä!

6. syyskuuta 2013

Kasteisena syysaamuna hämähäkinverkot ovat upeita.  Miten ihmeessä sellainen pikkuotus osaa tehdä niin hienoa jälkeä?

Kastepisarat kimaltelevat verkossa. Se tuskin on eduksi pyydystäjälle, mutta kaunista se on.

5. syyskuuta 2013

Tämä aamu oli poikkeuksellisen kaunis. Sumu verhosi maisemaa ja ihana valo kimalsi kaikkialla.

Kleppa ja sisarukset tänään 8 kk

Hevosetkin verkottuivat tänä sunuisena aamuna

4. syyskuuta 2013

Tänään aivan poikkeuksellisesta syysta julkaisen kaksi kuvaa, toinen 24 vuoden takaa ja toinen tätä päivää.  Alati ihmettelen, minne vuodet katoavat? Usvaan?

Hieman haikeana lähetän onnittelut sinne kauas Etelä-Pohjanmaalle, sillä olisi mukava päästä haliruttaamaan syntymäpäiväsankaria. 

Lämpimät syntymäpäiväonnittelut Maijalle!

4.9.1989 maailmaan tupsahti tällainen "Pikkupeikko"

Tänä aamuna 4.9.2013 klo 6:17 aamu-usva roikkui peltojen yllä

3. syyskuuta 2013

3.9.2013 klo 8:15

"Parasta syksyssä on ehkä nämä pienet, kirpeät omenapudokkaat, joita emäntä tuo joka aamu" virkkoi Vissa. Isíng oli samaa mieltä. 

2. syyskuuta 2013

2. syyskuuta 2013 klo 8:08, mummon orapihlaja-aita

Syksy on tässä ja nyt.  Orapihlajan, pihlajan ja ruusunmarjat hohtavat kirpeässä aamussa, asteita vain 5C.  Yöllä on satanut ja kohta sataa taas.

1. syyskuuta 2013

Syyskuun ensimmäisen päivän ilta klo 20:00

Auringon viimeiset säteet kultaavat metsän.

Mukava päivä takana, suuret syntymäpäiväjuhlat Vaanilassa Pirkon ja Tarmon luona, hyvää ruokaa ja leppoisaa seurustelua.

Nyt voi siirtyä rauhassa löhöilemään telkkarin ääreen.