Viime viikonloppu meni huikeissa maisemissa ja huikeissa tunnelmissa Itävällassa, Dornbirn-nimisessä kaupungissa agilityn MM-kisakatsomossa. Maisemat hallissa toki eivät olleet hienot, mutta matkat sinne ja takaisin majapaikastamme olivat upeat.Suomi sai kisoissa kaksi kultaa, joten kisakatsomossa oli syytäkin riemuita. Eräät matkalaiset olivatkin kotiinpalatessa lähes ilman ääntä, kurkusta tuli vain käheää röhinää.
Torstaina teimme pienimuotoisen ennätyksen maiden lukumäärän suhteen: lähdimme Suomesta, meillä oli välilasku Riikassa, Latviassa. Latviasta jatkoimme Sveitsiin Zürichiin ja sieltä Itävallaan puolelle. Kun olimme majoittuneet, päätimme lähteä Lichtensteiniin olusille ja vielä piipahdimme myös Saksan puolella samoissa merkeissä. Näin tulimme käyneeksi kuudessa maassa samana päivänä. Minulle ainakin tuo lienee henkilökohtainen ennätys yhden päivän aikana.
Olimme pikkupeikon kanssa matkalla 11 hengen ryhmässä ja porukka oli tosi mukavaa ja saimmekin runsaasti ikää lisää nauraessamme omituisille vitseillemme ja kaikenlaisille puolivillaisille jutuille. Samalla saimme muutaman uuden agilityhenkisen ystävyyssuhteen, joten kisoissa ja muissa tapahtumissa on taas uusia ihmisä moikattavaksi.
Itse kisoissa näki kyllä hyvin, millä tasolla agility maailman huipulla on. Koirat menevät todella kovaa, suorilla mennään aivan koiran maksimijuoksunopeutta. Huipuillakin oli taatusti tekemistä ja virheetön suoritus vaati todella hyviä hermoja ja teknistä osaamista.
Itse halli oli valokuvauksen kannalta varsin pimeä, joten kuvia sieltä ei ole oikeastaan ollenkaan. Alle oleva kuva rataantutustumisesta lienee ainoa kamerassani oleva, joka ei ole ihan hämärä.
Sen viiden päivän aikana, jonka olimme poissa, oli syksy Suomessa edennyt jo ruskavaiheeseen ja olemme saaneet nauttia kauniistä päivistä.
---
Tänään saan alkaa nauttia lempipuuhastani, siivouksesta - talo on kuin poltergeistin jäljiltä.
Ukkokulta on golfkisoissa ja pikkupeikko on agilitytreeneissä ja kilpailuissa tänään. Onnea molemmille!
