Marilyn - superkoira

Marilyn täytti tämän viikon maanantaina kunnioitettavat 10 vuotta.  Se on edelleen lapsellinen, itsenäinen, iloinen ja kissamainen koira. Vapaana sitä ei edelleenkään voi pitää, koska se haistattaa piutpaut kaiken maailman nameille ja kutsuhuudoille, kun pääsee riistan perään.  Tulee kotiin sitten, kun huvittaa - suomennettuna tämä tarkoittaa, että se on tasan yhden kerran tullut itse takaovelle ja pyytänyt haukkuen sisään.  Silloin oli yö ja se oli ollut monta tuntia yli 20 asteen pakkasessa juoksentelemassa. Muut karkureissut ovat päätyneet joko Mersun kyydillä kotiin tai jonkun naapurin houkuttelemana se on saatu kiinni.  Omalle väelle se ei anna kiinni, paitsi Mikolle satunnaisesti, sillä Mikko on ihanin tyyppi, jonka se tietää.

"Käyttölinjainen" cairnterrieri

Syntymäpäivä ei ollut mitenkän juhlallinen, Marilyn sai aivan järkyttävän yskän ja yski kuin tukehtuakseen aina, kun se vähänkin liikahti.  Olin aivan varma, että sillä on iso keuhkokasvain tai jotain. Marilynillähän on ollut jo monta vuotta kasvain hännän juuressa, se oli aluksi pehmeä rasvapatti, mutta nyt se on kova ja luultavasti ei ollenkaan hyvänlaatuinen.

Tiistaina vein Marilynin lääkärille.  Lohjalla on aivan uusi pieneläinklinikka, jota olen alkanut käyttää, mutta ikävä kyllä siellä ei ole vielä röntgeniä.  Ell kuunteli sydäntä ja keuhkoja ja oli kovin surumielinen.  Kertoi, ettei sydänääniä juurikaan kuulu, ilmeisesti edessä on kasvain tai runsaasti nestettä. Marilynin kieli oli sinertävä, kun se läähätti - ilmeisesti happi ei oikein ottanut kulkeakseen.  Antoi ohjeen viedä koira röntgeniin ja ensiavuksi sydän- ja nesteenpoistolääkettä.   Varasin ajan seuraavaksi päiväksi Vihtivetiin ja valmistauduin tekemään raskaan päätöksen röntgenkuvien jälkeen.

Marilyn nukkui yön lähes yskimättä, mutta kun se vähänkin innostui jostakin, kuului kauhean kova yskä.  Voi, miten se riipaisikaan minua.  Onneksi olin kuitenkin varma, ettei sillä olut kipuja - vain vaikea hengittää.

Iltapäivällä ven sen kuvattavaksi ja voi ihmettä!  Röntgenkuvissa ei näkynyt minkäänlaista kasvainta, ei mitään nestettä - vain keuhkoputken alkava rappeuma, joka saattaa hieman vaikeuttaa hengitystä.  Yskädiagnosi oli kennelyskä!  Kyllä olin hämmästynyt ja iloinen.  Minähän olin jo melkein kaivanut tyypille kuopan ennen reissua.  Nesteenpoistolääke oli ilmeisesti poistanut nopeasti keukoissa mahdollisesti olleen nesteen, joten sitä neuvottiin jatkamaan ja lisälääkitykseksi saimme antibioottia ja kipulääkettä.

Lääkäri ihmetteli yskivän koiran loputonta intoa ja pirteyttä.  Semmoinenhan se on, ei sitä pienet
vaivat paina!  Maailma on kiva paikka ja laitettu tänne ihan vaan Marilynin iloksi.

----

Nyt on kesä!

Kirsikkapuu kukkii

Ukkokulta on kaivurilla hiukan laajentanut lähimetsässä olevan puron päätä ja se kelpaa jo mainiosti koirille uimapaikaksi, vaikka onkin hieman savinen.  Koirat puhdistuvat hyvin jo pellon yli kotiin juostessaan.  Islannilammaskoiran turkki on kyllä mahtavan helppohoitoinen.

Viime päivinä ollaan oltu melkein hellelukemissa, kyllä Disa ja Kleppa nauttivat, kun pääsivät lutraamaan.

Disa rakastaa vedessä lutraamista

Kleppa on edelleen hieman epäluuloinen, mutta menee toki veteen

Ensimmäinen kesäpäivä

Tänään oli mielestäni ensimmäinen kesäpäivä.  Heti aamulla aurinko paistoi ja kuulin ensimmäisen kerran käen kukunnan.  Se käki olikin aivan höyrypäinen ja kukkui ja kukkui ja kukkui.  Lapsena minulle opetettiin, että kun kuulet käen kukkuva ja lasket kukunnat, niin tiedät, montako elinvuotta sinulla on jäljellä.  Vaikeaa uskoa, että minullakin vielä satoja vuosia on edessä.  No, jos kunnossa pysyn, niin mikä ettei?

Ihana vihreys, Disalla ja Klepalla kauhea kiire syömään ruohoa heti aamusta

Ei enää hiirenkorvalla

Kun olin saanut aamukahvin juoduksi, päätin saada siivotuksi kesäkanalan, jotta kanat pääsisivät lopultakin kuopsuttelemaan ulos ja kukko pääsee ilahduttamaan naapureita  kiekumalla kolmen maissa aamulla.  Syksyllä olin toki jo jonkin verran siivonnutkin kesäkanalan puolta, nyt piti vain tuoda uusi turvepaali sisälle, laittaa yksi tippunut ikkunaruutu paikoilleen ja kuljettaa kanojen ruoka- ja vesiastiat uuteen paikkaan.

Ukkokulta oli jo viikolla korjannut yhden katkenneen aitatolpan ja virittänyt kanalan kattoverkon uudelleen kuntoon.  Käytämme kattoverkkona rastasverkkoa ja se irtoilee aina talvella lumen painosta.  Niin tänäkin talvena, vaikkei lunta juuri edes ollut.

Kanalassa on kolme uutta pikkukanaa, 10-viikkoa vanhoja. Hain ne pari viikkoa sitten poikastuottajalta tuosta Vihdistä, ihan läheltä, korvaamaan kolmea valitettavassa onnettomuudessa menehtynyttä kanasta. Ne eivät ole vielä koskaan olleet ulkona ja ajattelinkin, että niiden seuraaminen uudessa tilanteessa on hauskaa.

Niitä arastuttaa kovin vanhat kanat ja kukko, yleensä ne ovat noin 25 neliösenttimetrin alueella piipittämässä kimppaan.  Kutsun niitä yleisnimellä 'pulut'.

Sain kaikki kanat ja kukon siirretyksi kahdella kantoreissulla, laatikossa pari-kolme kerrallaan. Aikuiset kanat ja kukko syöksyivät heti ulos kuopimaan sydämensä kyllyydestä.  Kukko myös kiekui täysin rinnoin:  täältä tullaan, kesä!

Pulut tuuppasin luukusta pihalle ja ne jäivät perin juurin hämmentyneinä
kyyhöttämääm juuri siihen, mihin ne tuuppasin.

Kukko komistuu vanhetessaan. (Mutta kiltti se ei ole!)

Olin jonkin aikaa poissa, piipahdin kaupassa ja sillä aikaa olivat pulutkin uskaltautuneet liikkeelle ja keksineet, kuinka kivaa ulkona on.  Ne olivat porukalla kylpemässä.  Varsin innoissaan olivat, ihania! Alla video pikkuisista:

Eilisiltakin oli mukava, kävimme katsomassa Sami Hedbergin shown Laurentiussalissa ja söimme sen jälkeen hyvän illallisen yhdessä Mikon ja Suvin kanssa.  Kiva, että vanhukset kelpaa seuraksi - ihan pyydetään ja ostetaan liputkin.

Huomenna puoli päivää menee agikisojen kuuluttajana pitkästä aikaa.  Ihan jees.

Tie vie!

Pitkään ukkokullan kanssa mietimme, mitä tehdä talvilomalla.  Lähteäkö etelään loikoilemaan rannalle vai kaupunkilomalle jonnekin uuteen paikkaan.  Lopulta päädyimme siihen, että lähdemme huhtikuussa autoilemaan Eurooppaan. Varasimme lennon Müncheniin ja sieltä vuokra-auton käyttöömme viideksi päiväksi. Päätarkoituksena lähinna ihailla kauniita maisemia ja syödä ja nukkua hyvin.

Noihin aikoihin on Alppien tienoilla low season, joten hienoja 4- ja 5-tähden hotelleja sai varatuksi aivan pilkkahintaan.  Teimme pari hotellivarausta etukäteen ja päätimme varata loput hotellit matkan aikana.

Ensimmäinen päivämatka: München, Saksa - Villah, Itävalta

Kyllä Alpit ovat kiehtovat ja vihreät alppilaaksot kovin kauniita

Ensimmäinen lounasravintola, ihanaa parsaa ja pihviä.  Ravintolan sisällä oli navetta
ja lehmät katselivat ruokailijoita rauhallisina märehtien.

Jyrkät serpentiinitiet ja ihana, keväinen vihreys

Ja aivan hetken kuluttua täysi talvi ja pieni lumisade

 Tuo jatkuvasti vaihtuva kevät ja talvi on yksi hieno juttu keväisessä alppimatkailussa.  Riippuen siitä, kuinka korkealla ajelet, vaihtuu vuodenaikakin sujuvasti ihan pienessä hetkessä.  Ensin kukkivat kirsikkapuut ja sitten oletkin keskellä talvea katselemassa lasketteljioita.

Poikettiin matkalla Flachaussa katsomassa ukkokullan keväisiä laskettelurinteitä. Muutama rinne oli sielläkin vielä auki ja reippaat lumilautailijat olivat laskettelemassa.

Flachau

Tie luikertelee jylhissä maisemissa

Ensimmäisen hotellin (Romantic Hotel Post, Villah) sisäpiha oli vaaleanvihreän ihana

Villahissa kukkivat tulppaanit

Rannalla jokea ja vuoria ihasteli narri

Itävallassa pääsiäisen kanamunat ovat kivasti värjättyjä

Toisen päivän reitti: Itävällan Villahista, Italian Riminille

Vuoret kohoavat pilvien keskelle

Suomalaiset huoltoasemat voisivat myös tarjota tämännäköistä välipalaa

Italiassa on muitakin vinoja torneja kuin Pisa

 Tuon ylläolevan tornin juurella söimme lounaaksi makoisaa lammasta uuniperunoilla. Kyllä oli maistuvaa ja edullista, 16€.

Riminin hotelli oli aivan rannalla, loppumattomat hiekkarannat aukenivat parvekkeemme edessä

Riminissä satoi illalla kaatamalla, ostimme 2 halpaa sateenvarjoa ja syöksyimme lähimpään pizzeriaan illalliselle.  Ukkokulta söi alkupalaksi kalakeittoa simpukoilla ja molemmat otimme pääruuaksi grillivartaita.  Olipa mukavaa kellahtaa hotellin king size -pedille mahansa viereen yöunille,

Kolmannen päivän reitti kulki Pisan tornin kautta Finale Ligureen

Riminin rantahiekat ovat hävinneet sumuun, on tulossa lämmin päivä sateen jälkeen.

Tässä paikallisen huoltoaseman kaupan tarjontaa,
eipä juuri näy meikäläisten huoltsikoilla moista asettelua tai valikoimaa

Kyllä se ihan kallellaan oli!

Ihanat vihreät

Finale Liguren hiekkarantaa

 Finale Ligure oli määränpäämme, koska vanha opiskelukaverini pitää siellä hotellia ja onneksi yksi huone oli vielä vapaana haluamani ajankohtana.

Finale Liguressa yövyttiin vanhan opiskelukaverini Aijan hotellissa, Hotel Rio (voin suositella!)
Tässä hotellin nimikkopaukku.

Oli hienoa tavata Aija monen vuoden jälkeen.  Hän on ollut Italiassa hotellinpitäjänä italialaisen aviomiehensä kanssa jo 26 vuotta emmekä ole sinä aikana tavanneet kertaakaan.  Kuvittelin mielessäni, kuinka Aijasta on vuosien myötä kasvanut leveälanteinen italialaismamma - vaan väärässä olin, niin oli Aija hoikka ja hyväkuntoinen kuin opiskeluaikoinakin.

Kun olimme nauttineet hotellin tarjoaman hyvän illallisen, vietimme yhdessä mukavan illan vannhoja muistellen. Kyllä pitää yrittää olla tiheämmin yhteydessä.  Sitä mietimme, miksi joku jää niin hyvin mieleen, vaikka vuosia on runsaasti välissä.  Varmaan meille Aijan kanssa yhteistä on tekemisen meininki, olimme yhdessä ainejärjestömme Asteriskin aktiiveja ja mukana menossa opiskeluistakin huolimatta.  Kummallakaan ei ole tapana jäädä odottamaa, että joku tekisi ja saisimme sitten arvostella, vaan olemme niitä, jotka tekevät.  (Koirat haukkuu, karavaani kulkee.)

Taas jatkui aamulla matka, Aija oli kiireinen omissa menoissaan, joten emme tavanneet enää häntä aamulla, välitimme vain kiitokset illallisesta ja juomista hänen miehelleen, joka oli jo aamusta reippaana respassa töissä.

4. päivä: Finale Ligure - Sesto San Giovanni

Kyllä kaupunkiparvekin voi olla kaunis

Matka jatkui kaunista rantatietä

Italialaiset ovat varmaan osaksi myyriä, niin valtavasti ne ovat kaivaneet pitkiä tunneleita.

Taas mennään pitkin serpentiiniä

Alpit 

Tie menee kapealla kielekkeellä

Tämä vuoren kupeessa nököttävä, tiheään asuttu kylä (kaupunki) oli varmaan aika vanha

Viimeinen kokonainen päivä, Comojärven rantaa ja sitten Innsbrukiin yöksi

Como-järvi. Täältä voisi olal kiva hankkia rannalta edullinen kesämökki.

Kyllä nämä rantatieto ovat kauniita.

Tätä Como-järven rantaa saatiinkin ihailla 3 tuntia,
koska näillä kapeilla kaduilla oli todelliset ruuhkat

 Ajattelimme, että viimeinen matkapäivä on ihanan löysä, mutta jouduimmekin melkoiseen ruuhkaa, kun valtavat rekat ja muut autot tukkivat kokonaisen kaistan.  Onneksi meillä ei ollut minnekään kiire,

Viime Euroopan automatkalla ajoimme näiden "pussaavien" kallioiden ali toiselta puolelta

Taas yksi pieni alkppikylä ja vuoret sen reunamilla

Tätä rinnettä kiipeää todellinen serpentiinitie

Alppijärvi, vesi on kirkasta ja kylmää

 Kävimme illallisella Innsbruckin vanhassa kaupungissa, jonne oli hotelliltamme non 10 minuutin kävelymatka.  Nämä eurooppalaiset vanhat kaupungit ovat kiehtovia.

Innsbruckin vanhaa kaupunkia

Tällaisia lihakaupan ikkunoita ei näe Suomessa

Pikkukujia

Kauppoja ja ravintoloita kauniiden käytävien päässä

Viimeinen hotelli oli myös 4-tähden tasoa, valtava king size -vuode ja vuoteen vieressä mm. napit, joilla sai verhot auki ja kiinni sekä kytkin, jolla sai kaikki valot kerralla pois.  Sellaisen kun saisi kotiin oman sängyn viereen, niin ei tarvitsisi iltaisin juoksennella sammuttelemassa valoja ympäriinsä.

Viimeisen päivän ajelu - lentokentälle ja kotiin

 Lento lähti onneksi vasta 18:40, joten mitään kiirettä ei viimeisenäkään päivänä ollut.  Olimme kuitenkin suunnitelleet varman päälle, jotta varmasti ehdimme koneeseen.

Täällä päin on tapana maalata kauniita kuvia talojen seiniin.

Päätimme mennä kabiinihissillä Saksan korkeimman vuoren, Zugspitzen,
huipulle 2962 m korkeuteen

Menimme ylös huipulle kabiinihissillä ja takaisin tulimme toidella hissillä ja junalla, joka meni ison osan matkasta tunnelissa. Oli hurjaa ajella junalla alamäkeä, jonka kulma oli varmaan yli 10%. Juna toimi keskellä kiskoja olevalla hammasrattaalla, sellaista en ole ennen nähnyt.

Mitkä mahtavat maisemat vuorten yli avautuivatkaan!

Tällaista ei voi kuin sanattomana ihailla!

Alhaalla oleva Eibsee-järvi oli kauniin värinen

Ylhäällä oleva talo oli kunnolla ankkuroitu, täällä varmaan voi ajoittain tuulla aika lailla

Vielä viimeiset tunnelit ja melkoiset liikenneruuhkat ja
olemme lentokentällä ja pian matkalla kotiin

Oli hieno viikko, ajokkinamme ollut alle 4000 km ajettu Farkku-Passat kaikilla herkuilla palveli meitä hyvin koko runsaan 2000 km matkan, jonka ajoimme.  Saimme nähdä hienoja maisemia, nukuimme hyvin ja nautimme joka paikassa hyvää, ellemme loistavaa ruokaa sekä aamiaisilla, lounailla ja illallisilla.

Juuri ennen matkaamme minun ja ukkokullan avioliitto ohitti 28-vuoden rajapyykin ja nykyisin reissaamme aika lailla seesteisissä tunnelmissa. Tälläkään reissulla emme tainneet saada aikaan kuin pari aivan pientä riidanpoikasta, vaikka olimmekin yhdessä koko ajan.  Nekin aiheutti lähinnä tympäännys ruuhkiin ja yksi suljettu tie, jonka korvaavn reitin löytäminen ei ollutkaan italiaa osaamattomalle aivan yksinkertaista.

Kyllä lomailu on mukavaa!