sunnuntaina, marraskuuta 11, 2012

Jännät ajat

Kenellekään ei varmaan ole jäänyt epäselväksi, että olen hyvin mieltynyt Disaan.  Se on miellyttämisenhaluinen, suhteellisen rauhallinen, ei ole haukkuherkkä, on sosiaalinen ja minusta se on myös kaunis.  Lisäksi se ei ole ollut ikinä kipeä, joten se on varsin mallikas koira.

Olen harkinnut Disan pennuttamista ja nyt kun se on 2-vuotias asia on tullut ajankohtaiseksi. Islantilaisilta vaaditaan polvi-, kyynärä-, lonkka- ja silmätutkimukset ennen pennutusta ja kaikki muut olinkin jo kesällä hoitanut, mutta silmäpeilaus oli tekemättä.  Oletin, että juoksu tulee joskus joulukuussa, joten en pitänyt asialla kiirettä.

Sitten aloinkin laskeskella uudelleen ja tajusin, että juoksuhan alkaa mitä todennäköisimmin marraskuun alussa. Onnistuinkin saamaan Disalle silmäpeilauksen Vihdistä nopealla aikataululla ja silmät (ja koiran käytös) todettiin erinomaisiksi.  Heti, kun sain tuloksen, lähetin Disan tiedot rotuyhdistyksen jalostustoimikunnalle urossuosituksia varten. Vastausaika tiedusteluun olisi noin 3 viikkoa.

No, juoksuhan alkoi sitten heti seuraavana päivänä, joten eipä tullutkaan kiire! Jalostustoimikunta lupasi kiirehtiä asiaa ja sainkin aivan muutamassa päivässä urosehdotuksia pähkäiltäväkseni.  Osalla uroksista ei ollut vaadittavat terveystarkastukset voimassa, joten päädyin ensin miettimään uroksia, joilla tarkastukset olivat voimassa.  Miellyinkin varsin pian urokseen nimeltä Tunturiketun Imar Himbrimi eli Rimi.  Se on A/A -lonkkainen, polvet, silmät ja kyynärät ovat ok ja se on luonnetestattu pistein 201. Lisäksi se on FI MVA ja onkin ihan kaunis uros.

Otin yhteyttä uroksen omistajaan ja hänkin oli suostuvainen antamaan uroksen käyttöön.  Sovimme treffit uroksen emän omistajan, Annen, luokse Tervakoskelle sunnuntaina 4.11.  En ollut aivan varman juoksun ajankohdasta, hieman epäilin, että on liian varhaista astutukselle.  Muutaman tunnin tapailun jälkeen totesimme, ettei tuolloin sunnuntaina kyllä tapahdu yhtään mitään ja hiukan pettyneenä ajelin kotia kohti. Disa olisi ollut ihan tarjolla astuttavaksi, mutta Rimi ei vain laittanut toimeksi. Sovimme kuitenkin treffit tiistaille uudelleen.

Kiinnostusta oli, mutta ei tarpeeksi. (c) Anne Vaskio


Vongoivan Disa. (c) Anne Vaskio

Rimillä on komea valkoinen kaulus. (c) Anne Vaskio
Maanantaina sitten päätin kuitenkin varmuuden vuoksi ottaa Disalta verikokeen progesteroniarvon varmistamiseksi ja tiistaina puoleltapäivin tuli tulos: 4,9. Tämä tarkoitti sitä, että astutusajankohta tiistaille olisi ihan oivallinen, joten toiveikkain mielin lähdin taas matkaan.

Tiistaina oli satanut räntää ja ilma oli kolea.  Annoimme ensin koirien olla pihalla yhdessä ja Rimi oli kyllä kiinnostunut Disasta, mutta vieläkään se ei edes yrittänyt astua.  Kohtuullisen ajan kuluttua siirryimme sisätiloihin, mutta eipä sielläkään tapahtunut mainittavaa edistystä.

Laitoimme Rimin hieman lepäämään ja tuumailimme, mitä seuraavaksi tehtäisiin.  Varaurostakin jo hiukan mietittiin. Rimin veli olisi asunut Hämeenlinnassa.

No, lähdimme taas Annen ja koirien kanssa pihalle värjöttelemään. Rimin emäntä jätettiin aluksi sisätiloihin, koska hän on joutunut Rimiä kieltämään astumisesta, kun ovat olleet narttujen kanssa yhteislenkeillä.  Ilta pimeni ja hiukan jo alkoi tuskastuttaa.  Annen aviomies tuli töistä kotiin ja tuli tervehtimään meitä ja Rimiä.  Taisi sanoakin Rimille, että se on tullut astumispuuhiin ja voisi vaikka laittaa toimeksi.

Eipä mennyt montakaan hetkeä tuosta kehoituksesta, kun Rimi kävi tomerasti toimeksi.  Pari epäonnistunutta yritystä ja naps - koirat olivat kuin olivatkin nalkissa.  Anne meni nopeasti pitelemään koiria yhdessä varsin helpottuneena ja onnellisena.  Minä ja Sari halasimme ja iloitsimme tätä menestystä.  Olipa pihalla myös Annen sisko ja naureskelimme, että Rimi ilmeisesti halusi enenmmän yleisöä käydäkseen oikeasti toimeen.

Anne nauroi myöhemmin, että hänestä ei yleensä saa tällaisia vapautuneen näköisiä kuvia.

Rimi ja Disa, (c) Anne Vaskio
Siirryimme sisätilohin kahvittelemaan ja puheenporina oli kyllä iloinen ja helpottunut, kun astutus näin lopulta onnistui.

Tätä kirjoittaessani on astutuksesta vain 5 päivää, joten Disasta ei voi yhtään tietää, tuliko se tiineeksi vai ei.  Ensimmäiset merkit taitavat tulla noin 3-viikon jälkeen, jolloin koiratkin kuulemma voivat saada aamupahoinvointia.  Sitä odotellessa  peukkuja pidellen.