Uskomatonta, että taas on vuoden viimeinen päivä. Pitäisikö luodata katse menneisyyteen ja kelata pätkä vanhaa vuotta taaksepäin? Niinhän kaikki kalkkikset aina tekee? ;)
Vuoden aikana tuli tehdyksi kaksi ihanaa lomamatkaa.
Huhtikuussa oltiin ukon kanssa Egyptissä Sharm el Sheijk'ssä viikko. Silloin tuli täyteen 20 vuotta tätä taivalta avioliiton myrskyissä ja satamassa. Lomapaikka oli muuten ihan oiva, edullinen ja loistavat säät. Kauniit koralliriutat. Paljon tuli nukutuksi rannalla. Rento olo. Kiitos matkan onnistumisesta kuuluu tietenkin myös tyttärelle ja naapurin Katjalle ja Mikalle. Tytär hoiti eläimet ja Katja ja Mika huolehtivat siitä, että tytär pääsi koluluun ja koulusta pois.
Elokuussa oltimme sitten tyttären ja ystävämme Sadun kanssa kymmenen päivää Islannissa. Se oli toisella tavalla mahtava reissu. Islannin maisemat ovat henkeäsalpaavan upeat. Maa on kaunis ja ihmeellinen. Yhteispelimme kolmistaan loman aikana oli myös mahtavaa, kolme eri-ikäistä naista, ystävinä - kenelläkään ei kampaa eikä hiusharjaa matkassa - rento fiilis ja reipas mieli koko matkan ajan. Tämän matkan ajan ukkokulta hoiti kodin ja eläimet. Joskus hän nurisee, että golfbägiä ei tarvitse ruokkia, kun hän on poissa. Minun "harrastevälineeni" osaavat kuitenkin lohduttaa ja lämmittävät sänkyä, kun olen poissa.
Vuoden kulkuun kuuluu myös oleellisesti Pikku-Wilman ja muiden tuttavapiirin pikkuihmisten kasvun ja kehityksen seuraaminen. Nuo alle kaksivuotiaat ovat muuttuneet vuoden aikana eniten. Kaikki ovat vaihtaneet askellajin nelijalkaisista kaksijalkaisiksi ja jokainen aloittaa kohta itsensä ilmaisun puheen kautta. Ehkä elän niin kauan, että näen kaikki nuokin vielä aikuisina...
Yhdistystoiminnan puolelta ensimmäinen vuosi moniin vuosiin, kun en kuulunut minkään yhdistyksen hallitukseen. Agiseuran puheenjohtajuuden jättäminen ei tapahtunut hetken mielijohteesta. Asiaan vaikutti kyllä erikoisen paljon nimetön ja ilkeämielinen viestintä seuramme vieraskirjalla, mutta muutenkin oli varmasti oikea aika jättää ruori muille. On ollut helppoa tottua siihen, että joka päivä ei saakaan kymmentä harrastustoimintaan liittyvää mailia ja viikottain soittoja agilitystä innostuneilta uusilta harrastajilta. Aikaa on jäänyt myös harrastamiseen. No, ensi vuosi saattaa olla taas toisenlainen, mutta se nähdään sitten helmikuussa...
Kuluneen vuoden aikana arki ja työ on ollut pääosin nautittavaa. Tokihan on sattunut ikäviäkin asioita ja elämä ei aina hymyile, mutta verrattuna moniin muihin (se köyhä neekeri, jolla ei ole tarpeeksi ruokaa ja joka on vielä onnettomuudekseen bingossa töissä) elämäni on hyvää. Onneksi osaan myös nauttia siitä enkä mielestäni käytä päiviäni nurisemiseen. Sellaisiakin tyyppejä näkee...
---
Nyt voisi vielä hehkauttaa eilistä. Seuran agimestaruuskisoissa Marilyn sai ihan kivan tuloksen: 10 virhepistettä ja alle (löysän) ihanneajan. Päästiin neljän koiran joukossa kakkostilalle. Mestaruus jäi saamatta, mutta olen iloinen, että sen sai nuori harrastaja. Menestys kannustaa. Marilyn oli huvittava, kun radan lopuksi sen piti vielä käydä heiluttamassa häntää ja hyppimässä innoissaan kaikkia ratatoimihenkilötä vasten kuin kiitokseksi. Se on kyllä iloinen ja ihmisiä rakastava otus. Hieman kuriton, mutta who cares. ;)
---
Ja aivan loppuun sopinee lainaus, jonka voisi yrittää muista ensi vuonnakin - edes ajoittain ;):
Keski-ikäisen Rukous
Herra, Sinä tiedät paremmin kuin minä, että olen tulossa vanhaksi. Suojele minua tulemasta liian puheliaaksi ja ajattelemasta, että minun on sanottava painava sanani joka asiassa ja joka tilaisuudessa.
Vapauta minut haluistani järjestellä kaikkien muiden asioita. Tee minusta ajatteleva ihminen - ei ärtyisä, eikä ylemmyydentuntoinen. Ottaen huomioon viisauteni laajan varaston, on tosin sääli olla sitä kaikkea käyttämättä, mutta tiedäthän Herra, että haluan kuitenkin säilyttää muutaman ystävän itselläni elämäni loppuun saakka.
Pidä mieleni vapaana loputtomien yksityiskohtien kertaamisesta ja anna minulle siivet, joilla voin lentää suoraan asian ytimeen. Sinetöi huuleni vaikenemaan kaikista kivuistani ja vaivoistani, jotka ovat lisääntymässä ja joista puhuminen on sitä miellyttävämpää mitä pidemmälle vuodet vierivät. Pyydän sen sijaan itselleni tarpeeksi voimaa kuunnella muiden vaivoja ja kestävyyttä ymmärtää heitä kärsivällisin mielin.
Pidä minut suhteellisen lempeänä. En halua olla mikään pyhimys, sillä muutamien sellaisten kanssa on hyvin vaikea elää. Mutta hapan vanha ihminen on paholaisen suurimpia töitä.
Auta minua saamaan elämästäni irti kaikki mahdollinen hauskuus. Ympärillämme on paljon hauskoja asioita, enkä haluaisi menettää ainoatakaan niistä.
sunnuntaina, joulukuuta 31, 2006
lauantaina, joulukuuta 30, 2006
Vapaa-ajan ongelmia?
Jee, taas kolme päivää lomaa! Villi veikkaus kuitenkin on, että kovin levännyt en tämän viikonlopun jälkeen ole. Sen verran on tiedossa puuhaa.
Tänään on agilityseuramme sisäiset mestaruuskilpailut. Jotenkin salaa toivon, ettei osallistujia olisi hirveästi. Olen lupautunut töihin kisoihin ja se tarkoittaa sitä, että siellä saa olla koko kilpailun ajan. Miksi ihmeessä vapaaehtoisia ei koskaan ilmaannu enempää kuin kourallinen?
Osallistumme Marilynin kanssa taas mölliluokkaan. Pitäisköhän tehdä sellainen Uuden Vuoden lupaus, että emme kisaa enää mölleissä, kun Marilyn täyttää ...hmmm... vaikkapa ...hmmm... kahdeksan vuotta. ;) No, sehän on vasta 2 ja puol. Tuskin esteet oppinut ja nekin huonosti. :) Koulutusohjaajan painajainen: Kokenut ohjaaja, jolla on motorinen pyllistelyhäiriö ja hitaat liikkeet ja suunnattoman aktiivinen koira. :D
Huomenna on sitten vuoden viimeinen päivä. Talo täyttyy vieraista - 10 henkeä yhdessä juhlimassa. Tulee kivaa. Toivon ainakin niin.
---
Mutta nyt pitää kiitää, uni taas maittoi liiankin kanssa. Siitä pitää kyllä olla onnellinen, että saa nukutuksi. Monesta muustakin itsestäänselvästä asiasta pitäisi osata nauttia niin kauan kuin ne omaa.
Tänään on agilityseuramme sisäiset mestaruuskilpailut. Jotenkin salaa toivon, ettei osallistujia olisi hirveästi. Olen lupautunut töihin kisoihin ja se tarkoittaa sitä, että siellä saa olla koko kilpailun ajan. Miksi ihmeessä vapaaehtoisia ei koskaan ilmaannu enempää kuin kourallinen?
Osallistumme Marilynin kanssa taas mölliluokkaan. Pitäisköhän tehdä sellainen Uuden Vuoden lupaus, että emme kisaa enää mölleissä, kun Marilyn täyttää ...hmmm... vaikkapa ...hmmm... kahdeksan vuotta. ;) No, sehän on vasta 2 ja puol. Tuskin esteet oppinut ja nekin huonosti. :) Koulutusohjaajan painajainen: Kokenut ohjaaja, jolla on motorinen pyllistelyhäiriö ja hitaat liikkeet ja suunnattoman aktiivinen koira. :D
Huomenna on sitten vuoden viimeinen päivä. Talo täyttyy vieraista - 10 henkeä yhdessä juhlimassa. Tulee kivaa. Toivon ainakin niin.
---
Mutta nyt pitää kiitää, uni taas maittoi liiankin kanssa. Siitä pitää kyllä olla onnellinen, että saa nukutuksi. Monesta muustakin itsestäänselvästä asiasta pitäisi osata nauttia niin kauan kuin ne omaa.
perjantaina, joulukuuta 29, 2006
Lämpimät housut
Issikoilla kasvaa turkki, ei karva. Eilen kävi kengittäjä ja ihailimme ruunani mustaa paksua karvaa, joka otsahiuksien altakin on useamman sentin paksu, pehmeä villava turkki. Hän kaavaili moisesta aineesta itselleen housuja, kun ilmeisesti puuha on välillä päivän mittaan aika viluista. Siinä sitä on ruunapojalle tulevaisuutta: tehdään kengittäjälle siitä pöksyt, kun aika jättää. :D
---
BTW: Olispa ihanaa, jos kaikki työviikot olisivat kolmepäiväisiä, etenkin jos saisi samaa liksaa.
Mutta nyt lopetan jaarittelut lyhyeen ja yritän aloittaa työpäiväni aikaisin, jotta pääsisin aikaisin pois. Yleensä kyllä käy päinvastoin, kun tätä kokeilee. Saas nähdä, kuinka tänään käypi. :D
---
BTW: Olispa ihanaa, jos kaikki työviikot olisivat kolmepäiväisiä, etenkin jos saisi samaa liksaa.
Mutta nyt lopetan jaarittelut lyhyeen ja yritän aloittaa työpäiväni aikaisin, jotta pääsisin aikaisin pois. Yleensä kyllä käy päinvastoin, kun tätä kokeilee. Saas nähdä, kuinka tänään käypi. :D
torstaina, joulukuuta 28, 2006
Sisältöä elämään?
Eilinen oli täynnä ohjelmaa. Ensin töissä kiirettä, en tainnut edes kahvia muistaa hakea. Lisäksi tilasin heti aamulla eläinlääkärin kaikille koirillemme. "Tuon kaksi cairnterrieriä, ei kun kolme." -lause jostain syystä huvitti nuorta kunnanlääkärin sijaista. No, millä sitä voi muistaa kaikkea niin tarkkaan? Aamulla kahdeksalta ei aina aivo toimi.
Eläinlääkärissä kaikki kolme käyttäytyivät hienosti. Marilyn sai rokotuksen, vuotta aiemmin kuin olisi tarvinnut, että saatiin se samaan rytmiin Kleon kanssa. Nitti sai kanssa rokotuksen, mutta ei enää rabiesta, koska lääkäri piti sitä turhana noin vanhalle (selvä loukkaus, vasta 11 vuotta). Kleokin sai rokotteen ja sitä tutkittiin tarkemmin, koska se on ollut niin apaattinen ja outo ja janoinen. Epäilin sillä kohtutulehdusta. Pikkukoiran massu ajaeltiin paljaaksi ja ultrattiin. Ei se onneksi mitään tulehdusta ollut. Tyyppi on valeraskaana. Ekaa kertaa yhdeksänvuotiaana. Maitoa tuli ja kaikki. Tyttären antama masennushoito: agilityvideoiden katselu ja reippailu on siis ollut ihan oikeaa. Lisää vaan aktiviteettejä kehiin!
Illalla vielä teimme yhdessä poikani ruotsin rästikäännöksiä. Olisi niin mukavaa, jos hän saisi opintonsa loppuun ennen armeijaan menoa. Kuvittelin, että hän tarvitsisi enemmänkin apua ruotsin kielessä, koska kuulemma vihaa moista kieltä. Käännös sujui kuitenkin niin, että poika luki kirjaa ääneen ruotsista suomeksi ja minä sitten kirjoitin tekstin koneella. Opintojen lopuksi poika muutti omaan kotiinsa takaisin. Oli päivällä ollut jotain ongelmia saada kundi ladon kattoa korjaamaan ja tunnelma oli käsinkosketeltavan tiivis isän ja pojan välillä. Heillä kun on toisiaan kohtaan tuollainen vuorigorillan tapainen hienotunteisuus... etäisyys tekee hyvää taas välillä. ;)
Minä olen jo kauan sitten diagnosoinut poikani opintojen viivästymisen syyn: Laiskuus, laiskuus - se, jota nykyisin kutsutaan motivaation puutteeksi. Aika monella nuorella miehellä on ongelmia asennoitua opiskeluun vakavasti. Luulisin, että syy on myös siinä, että monet opettajista ovat turhan nipottavia naisihmisiä, joilla ei ole oikeaa käsitystä siitä, miten poikia motivoidaan. Toisaalta, useimmat miehet joutuvat kuitenkin elämään elämänsä ja perustamaan perheensä sellaisten naisten kanssa. Naiset kun usein ovat tarkempia ja huolellisempia kuin miehet. Sellaista elämä on. Okei, myönnetään, keittiöfilosofiaa ja pahoja yleistyksiä, mutta camoon, nyt on vielä aamu. ;)
Sitä paitsi nukuin tänä aamuna pommiin, kun herätyskello oli pois päältä. Ukko oli säätänyt johtoja ja kello ei ollut ajassa. Laitoin sen illalla aikaan, mutta unohdin laittaa herätyksen päälle. Ukon vika, tietty. ;) Onneksi nukuin vain puoli tuntia yli ajan.
---
Ja kauhein uutinen paljastui, kun katsoin telkkariohjelmia tänään. Torstai, eikä tule Kotikatua. Pitäisiköhän hankkia lisää sisältöä elämään? ;)
Eläinlääkärissä kaikki kolme käyttäytyivät hienosti. Marilyn sai rokotuksen, vuotta aiemmin kuin olisi tarvinnut, että saatiin se samaan rytmiin Kleon kanssa. Nitti sai kanssa rokotuksen, mutta ei enää rabiesta, koska lääkäri piti sitä turhana noin vanhalle (selvä loukkaus, vasta 11 vuotta). Kleokin sai rokotteen ja sitä tutkittiin tarkemmin, koska se on ollut niin apaattinen ja outo ja janoinen. Epäilin sillä kohtutulehdusta. Pikkukoiran massu ajaeltiin paljaaksi ja ultrattiin. Ei se onneksi mitään tulehdusta ollut. Tyyppi on valeraskaana. Ekaa kertaa yhdeksänvuotiaana. Maitoa tuli ja kaikki. Tyttären antama masennushoito: agilityvideoiden katselu ja reippailu on siis ollut ihan oikeaa. Lisää vaan aktiviteettejä kehiin!
Illalla vielä teimme yhdessä poikani ruotsin rästikäännöksiä. Olisi niin mukavaa, jos hän saisi opintonsa loppuun ennen armeijaan menoa. Kuvittelin, että hän tarvitsisi enemmänkin apua ruotsin kielessä, koska kuulemma vihaa moista kieltä. Käännös sujui kuitenkin niin, että poika luki kirjaa ääneen ruotsista suomeksi ja minä sitten kirjoitin tekstin koneella. Opintojen lopuksi poika muutti omaan kotiinsa takaisin. Oli päivällä ollut jotain ongelmia saada kundi ladon kattoa korjaamaan ja tunnelma oli käsinkosketeltavan tiivis isän ja pojan välillä. Heillä kun on toisiaan kohtaan tuollainen vuorigorillan tapainen hienotunteisuus... etäisyys tekee hyvää taas välillä. ;)
Minä olen jo kauan sitten diagnosoinut poikani opintojen viivästymisen syyn: Laiskuus, laiskuus - se, jota nykyisin kutsutaan motivaation puutteeksi. Aika monella nuorella miehellä on ongelmia asennoitua opiskeluun vakavasti. Luulisin, että syy on myös siinä, että monet opettajista ovat turhan nipottavia naisihmisiä, joilla ei ole oikeaa käsitystä siitä, miten poikia motivoidaan. Toisaalta, useimmat miehet joutuvat kuitenkin elämään elämänsä ja perustamaan perheensä sellaisten naisten kanssa. Naiset kun usein ovat tarkempia ja huolellisempia kuin miehet. Sellaista elämä on. Okei, myönnetään, keittiöfilosofiaa ja pahoja yleistyksiä, mutta camoon, nyt on vielä aamu. ;)
Sitä paitsi nukuin tänä aamuna pommiin, kun herätyskello oli pois päältä. Ukko oli säätänyt johtoja ja kello ei ollut ajassa. Laitoin sen illalla aikaan, mutta unohdin laittaa herätyksen päälle. Ukon vika, tietty. ;) Onneksi nukuin vain puoli tuntia yli ajan.
---
Ja kauhein uutinen paljastui, kun katsoin telkkariohjelmia tänään. Torstai, eikä tule Kotikatua. Pitäisiköhän hankkia lisää sisältöä elämään? ;)
keskiviikkona, joulukuuta 27, 2006
Arki
Olisko kiinnostavaa, jos kaikille arkipäiville laittaisi otsakkeeksi "Arki"? No, eipä tämä aina muutenkaan ole kiinnostavaa eikä välttämättä edes tarkoitettu miksikään best selleriksi.
Tiesin, että en lähtisi tänään innosta puhkuen töihin. Olen kuitenkin yllättynyt siitä, että en ole tämän enempää harmissani töihin menosta. Koirat on jo ruokittu ja ulkoilutettu ja hepot ruokittu ja aamun lehti luettu. Kipaisin suihkussa ja nyt tässä kerään kahvikupillisilla voimia päästäkseni liikkeelle. Kaksi kuppia on koneistossa ja kolmatta alan kohta siemailla.
Poikanikin on palannut ja tuhisee tuossa vuodesohvalla takanani. Taitaa olla ennätys hänellä poismuuton jälkeen vanhassa kodissa viihtymiselle. Nuo "tekniset eväät" (xbox ja telkku) ja kinkku pitävät hänet paikalla, oletettavasti.
Eilinen ruokailu oli yhtä hulinaa. Wilma ei vielä jaksa istua pöydässä ja painelee ympäri taloa ja jonkun on sitten paineltava Wilman perässä. Muutenkin sakkia oli niin paljon, että joulurauhasta ei ole puhettakaan. Ei se minua kyllä haitannut.
Wilma oli kuumeessa ja hieman vaisu ja itkuinen, mutta tänne saatujen joulupakettien avaus kävi kyllä tottuneesti. "AU" (=auki tai auta, en tiedä kumpi), kuului jos paketti oli vaikea avata ja "LOP", kun paketti oli tyhjä. Sukat kokeiltiin jalkaan ja lapaset käsiin, vauhdilla päälle ja pois. Kaikki aikuiset olivat kerääntyneet kuvaamaan ja filmaamaan näitä erikoistaitoja. Onneksi Wilmalla on isän puolelta paljon kilpailijoita ja samanikäsiä lapsia sukulaispiirissä, niin ei tule niin hemmotelluksi kuin tulisi pelkästään meidän piirissä.
Toisaalta hassua, että sitä on niin hyväosainen, että on huolissaan lapsen hemmottelusta sellaisessa maailmassa, missä lapsia kuolee nälkään ja jossa lapset saattavat joutua vaikka minkälaisiin töihin jo muutaman vuoden ikäisinä. Pitäisi ehkä kuitenkin olla iloinen siitä, että Suomessa lapsia yleisesti ottaen kohdellaan hyvin ja rakastavasti. Hemmottelu ei jätä varsinaisesti vammoja lapsiin. Raja hemmottelun ja rakastamisen välillä on myöskin aika häilyväinen.
---
Mutta kello alkaa olle sen verran, että taitaisi olla aika kerätä kamppeensa ja lähteä baanalle. Siellä ei varmasti ole ruuhkaa, joten ainakin yksi piste siitä välipäivän työssäkäynnille. Ukkokulta lupasi huolehtia eilisen aterian tiskit koneeseen. Siinäkin on jo riittävä syy häipyä päiväksi. Niitä tiskejä ei meinaan ole ihan vähän.
Hauskaa päivää muillekin!
Tiesin, että en lähtisi tänään innosta puhkuen töihin. Olen kuitenkin yllättynyt siitä, että en ole tämän enempää harmissani töihin menosta. Koirat on jo ruokittu ja ulkoilutettu ja hepot ruokittu ja aamun lehti luettu. Kipaisin suihkussa ja nyt tässä kerään kahvikupillisilla voimia päästäkseni liikkeelle. Kaksi kuppia on koneistossa ja kolmatta alan kohta siemailla.
Poikanikin on palannut ja tuhisee tuossa vuodesohvalla takanani. Taitaa olla ennätys hänellä poismuuton jälkeen vanhassa kodissa viihtymiselle. Nuo "tekniset eväät" (xbox ja telkku) ja kinkku pitävät hänet paikalla, oletettavasti.
Eilinen ruokailu oli yhtä hulinaa. Wilma ei vielä jaksa istua pöydässä ja painelee ympäri taloa ja jonkun on sitten paineltava Wilman perässä. Muutenkin sakkia oli niin paljon, että joulurauhasta ei ole puhettakaan. Ei se minua kyllä haitannut.
Wilma oli kuumeessa ja hieman vaisu ja itkuinen, mutta tänne saatujen joulupakettien avaus kävi kyllä tottuneesti. "AU" (=auki tai auta, en tiedä kumpi), kuului jos paketti oli vaikea avata ja "LOP", kun paketti oli tyhjä. Sukat kokeiltiin jalkaan ja lapaset käsiin, vauhdilla päälle ja pois. Kaikki aikuiset olivat kerääntyneet kuvaamaan ja filmaamaan näitä erikoistaitoja. Onneksi Wilmalla on isän puolelta paljon kilpailijoita ja samanikäsiä lapsia sukulaispiirissä, niin ei tule niin hemmotelluksi kuin tulisi pelkästään meidän piirissä.
Toisaalta hassua, että sitä on niin hyväosainen, että on huolissaan lapsen hemmottelusta sellaisessa maailmassa, missä lapsia kuolee nälkään ja jossa lapset saattavat joutua vaikka minkälaisiin töihin jo muutaman vuoden ikäisinä. Pitäisi ehkä kuitenkin olla iloinen siitä, että Suomessa lapsia yleisesti ottaen kohdellaan hyvin ja rakastavasti. Hemmottelu ei jätä varsinaisesti vammoja lapsiin. Raja hemmottelun ja rakastamisen välillä on myöskin aika häilyväinen.
---
Mutta kello alkaa olle sen verran, että taitaisi olla aika kerätä kamppeensa ja lähteä baanalle. Siellä ei varmasti ole ruuhkaa, joten ainakin yksi piste siitä välipäivän työssäkäynnille. Ukkokulta lupasi huolehtia eilisen aterian tiskit koneeseen. Siinäkin on jo riittävä syy häipyä päiväksi. Niitä tiskejä ei meinaan ole ihan vähän.
Hauskaa päivää muillekin!
tiistaina, joulukuuta 26, 2006
Tapania
Nukuttaa vielä. Enemmän nukuttaa, kun katselee ympärilleen. Talo on kuin pommin jäljiltä ja ruokavieraat tulevat iltapäivällä. Keittiön pöytä notkuu tyhjiä viinipulloja, oluttölkkejä, kokistölkkejä, kotikaljapulloja, likaisia astioita. Imuroitavakin olisi, kun Wilma tulee ja hän voi vielä välillä ryömiä ja konttaillakin. Kohta, ihan kohta, kerään itseni kasaan ja alan hyöriä.
Sitä ennen voisi muistella vaikka eilisen päivän menoa. Sain kun sainkin ratsun alleni, tytär antoi lainata Vissaa ja sen kanssa käpöttelimme jäistä kylätietä. Hyvin pitivät hokit ja Vissa on ihana, kun se on aina niin reipas. Tyttärellä ja minulla on kylläkin varsin erilaiset ratsastustavat, tyttären antamat avut ovat pumpulinpehemeät, vauhdinmuutoksetkin kaiketi lähinnä ajatellaan eikä paljon pohkeitakaan anneta. Kun painoin pohkeet Vissan kylkiin kiihdyttääkseni sen menoa hieman, se pysähtyi ja katsoi minua närkästyneesti. Varmasti halusi sanoa, että pienempikin riittäisi. No, yritin pehmeämmin ja yhteistyömme oli aika saumatonta. Hohhoijaa, ensi kesänä minulla on kolme ratsastettavaa, kun tytär lähtee sinne Islantiin ja varmaankin Ísingkin alkaa olla ratsukunnossa. Toivottavasti on kivat säät, etteivät jää kopukat ihan käyttämättä.
Poika läksi kavereiden kanssa illalla baariin. Olimme ukon siskon luona viemässä 50-vuotislahjaamme, kun pojalle soitettiin ja tietenkin hänen mielensä teki jo kalkkisten parista oman ikäistensä seuraan. Isänsä hänet vei ja poika epäili tulevansa yöllä taksilla takaisin, kun omassa kodissa ei ole ruokaa eikä mitään. Ei kumminkaan tullut, tuli tekstari, jossa kertoi kuitenkin menevänsä omaan himaan yöksi. Palaa tänään, kun on tapanipäiväinen jouluateria täällä meillä. Se onkin sitten juhlien isoin porukka, 13 ruokailijaa. Varmasti on mukavaa, kun on niin iso porukka yhdessä.
Kokeilin muuten aamulla tuota uutta sohvaa, kun se oli valmiiksi levitettynä mahdollista pojan kotiinpaluuta varten. Siinä oli hyvä nukkua. Hieman hymyilytti, kun seinän läpi kuului tyttären miehekäs ja kumea kuorsaus. Eilen juuri nauroimme, että pojan kuorsaus on vaatimatonta piipitystä tyttären kuorsaukseen verattuna. Tosi on. :)
---
Taidan mennä hakemaan lisää kahvia, että saisin koneen käyntiin. Voi olla, että vaatii pienen aamukävelynkin, että saisi itsensä niin pirteäksi, että jaksaisi kaiken taas laittaa kuntoon. No, huomenna tähän aikaan olen jo työpaikalla. Ihan kiitämällä nämä pyhät aina menevät ohi.
Sitä ennen voisi muistella vaikka eilisen päivän menoa. Sain kun sainkin ratsun alleni, tytär antoi lainata Vissaa ja sen kanssa käpöttelimme jäistä kylätietä. Hyvin pitivät hokit ja Vissa on ihana, kun se on aina niin reipas. Tyttärellä ja minulla on kylläkin varsin erilaiset ratsastustavat, tyttären antamat avut ovat pumpulinpehemeät, vauhdinmuutoksetkin kaiketi lähinnä ajatellaan eikä paljon pohkeitakaan anneta. Kun painoin pohkeet Vissan kylkiin kiihdyttääkseni sen menoa hieman, se pysähtyi ja katsoi minua närkästyneesti. Varmasti halusi sanoa, että pienempikin riittäisi. No, yritin pehmeämmin ja yhteistyömme oli aika saumatonta. Hohhoijaa, ensi kesänä minulla on kolme ratsastettavaa, kun tytär lähtee sinne Islantiin ja varmaankin Ísingkin alkaa olla ratsukunnossa. Toivottavasti on kivat säät, etteivät jää kopukat ihan käyttämättä.
Poika läksi kavereiden kanssa illalla baariin. Olimme ukon siskon luona viemässä 50-vuotislahjaamme, kun pojalle soitettiin ja tietenkin hänen mielensä teki jo kalkkisten parista oman ikäistensä seuraan. Isänsä hänet vei ja poika epäili tulevansa yöllä taksilla takaisin, kun omassa kodissa ei ole ruokaa eikä mitään. Ei kumminkaan tullut, tuli tekstari, jossa kertoi kuitenkin menevänsä omaan himaan yöksi. Palaa tänään, kun on tapanipäiväinen jouluateria täällä meillä. Se onkin sitten juhlien isoin porukka, 13 ruokailijaa. Varmasti on mukavaa, kun on niin iso porukka yhdessä.
Kokeilin muuten aamulla tuota uutta sohvaa, kun se oli valmiiksi levitettynä mahdollista pojan kotiinpaluuta varten. Siinä oli hyvä nukkua. Hieman hymyilytti, kun seinän läpi kuului tyttären miehekäs ja kumea kuorsaus. Eilen juuri nauroimme, että pojan kuorsaus on vaatimatonta piipitystä tyttären kuorsaukseen verattuna. Tosi on. :)
---
Taidan mennä hakemaan lisää kahvia, että saisin koneen käyntiin. Voi olla, että vaatii pienen aamukävelynkin, että saisi itsensä niin pirteäksi, että jaksaisi kaiken taas laittaa kuntoon. No, huomenna tähän aikaan olen jo työpaikalla. Ihan kiitämällä nämä pyhät aina menevät ohi.
maanantaina, joulukuuta 25, 2006
Jouluaamu
Lapset nukkuu, istun taas kahvikupin kanssa tässä koneella. Joulupäivän traditioaamiainen on nautittu: ruisleipää, jonka päälle on kasattu valtava kerros lohta sekä keitetty kanamunanpuolikas lohipasteijalla ja mädillä. Ihanaa.
Jouluaatto tohinoineen on ohi. Ainoa iso harminaihe oli se, etten päässytkään päivällä ratsastamaan. Félagin kengät olivat singahtaneet tiehensä, tai kaksi niistä. Toinen jopa tipahti siinä vaiheessa, kun laitoin eläintä kiinni puomiin. Vissalla olisi ollut kengät, mutta kylätie oli niin vilkkaasti liikennöity ja jäinen ja Vissa niin ratsastamaton, että päätin jättää sikseen. Meillä on kyllä kiva kengittäjä naapurissa, mutta joulunpyhinä en tietenkään häntä vaivaa. Rajansa kaikella.
Jouluaaton ruuat ovat kyllä emännän kannalta helppoja, kun laatikot voi vaan valmiina laittaa uuniin, mutta kyllähän yhdeksän hengen aterialle saa aika paljon painaa tuota kylmäkön puuhaa. Pikkuisen nousi mustaa savua korvistani, kun muut jo rentoutuivat telkkarin ääressä viinilasista siemaillen tai saunassa ja meikämanne fileroi lohta lasilautaselle kauniiseen asetelmaan. Yksikään korva ei lotkahtanut, kun kyselin vapaaehtoisia pöytäliinansilittäjiä.
Suihkuun ryntäsin 5 min ennen kuin loput vieraat - anoppi ja appiukko - tulivat. Kun tulin suihkusta kylpytakissani, huomasin tiskikoneen olevan tukossa: oma vika, ruiskuoren jämät uunipellillä olivat sille liikaa... Ukko kallisti tiskikonetta, jotta ylivuotanut vesi tulisi ulos ja minä moppasin kuin viimeistä päivää vettä pois lattialta. Kylpytakki ei ole tuollaiseen ihanteellisin asuste ja se meinasi pyrkiä hieman siirtymään. Tyttären: "Kattokaa, melkein alaston siivooja!" kirvoitti kyllä naurua joka puolelle tupaa, itsellekin.
Ateria oli taas loistava, pidän kovasti jouluruuista. Leivinuunissa yön yli hiljaisella muhinut kinkku oli todella hyvää ja lohet, silakat ja sillit tekivät reilusti kauppansa. Aterian aluksi appiukko piti pienen puheen, jossa hän kertoi olevansa kiitollinen, että saamme taas kaikki olla yhteisen pöydän ääressä. Kaikilla aikuisilla oli tippa linsissä ja nuorempi väki oli huvittunut vanhusten tunteellisuudesta.
Lahjat jaettiin. Niitä oli taas aivan hirveästi. Sopimuksemme siitä, että aikuisille ei anneta lahjoja ei tietenkään pitänyt. Itse sain uuden kylpytakin, 160GB ulkoisen kovalevyn ja uuden pikkurahakukkaron. Kaikkia niitä olin pyytänyt. Kohta alan organiseerata valokuviani ja photoshop albumia sekä yksityisiä tiedostojani tuonne uudelle levylle, jotta olen "iskussa", kun saan uuden tietokoneen työpaikalta. Minullahan ei ole omaa tietokonetta, vaan teen kaikki hommat firman läppärillä.
Innokkain lahjojen odottaja oli muuten Nitti-koira 11-vee, joka on koko viikon tonkinut ja nuuskinut kaikkia lahjapaketteja omaansa etsien. :)
Lahjojen jaon jälkeen nautittiin konjakkia tai glögiä. Lapsemme pomppivat isänsä päällä traditionaaliseen tyyliin. Alkavat vaan olla aika isoja kaikki, meinaa huonekalut hajota, kun ne rytyää. Tuosta tilanteesta on valokuvakin, tekisi mieleni liittää se tähän, mutta kun se on tyttären kamerassa, niin en kehtaa. Ehkä hän toimittaa sen minulle julkaisua varten?
Ukon sisko sai järkyttävän issiaskohtauksen ja vinkui ja vaapotti ympäri huushollia. Vanhojen naisten ei pitäisi konttailla lattioita siivoamassa. (Ukon siskohan on siis jo yli 50-vee, käytännössä jo ikäloppu ;) Puoli pitkää vuotta vanhempi kuin minä...).
---
No, siirryn muihin puuhiin tästä jaarittelemasta. Saunan ovi kävi juuri, ukko meni joulusaunaan. Poika kuorsaa vienosti tuossa takanani. Koira makaa jalkojen päällä. Uusi kovalevy odottaa. Ulkona paistaa aurinko. Ideaali vapaapäivä. Vain ratsu puuttuu. Ehkä lähden kävelylle, ehkä en.
Hauskaa Joulun jatkoa muillekin!
Jouluaatto tohinoineen on ohi. Ainoa iso harminaihe oli se, etten päässytkään päivällä ratsastamaan. Félagin kengät olivat singahtaneet tiehensä, tai kaksi niistä. Toinen jopa tipahti siinä vaiheessa, kun laitoin eläintä kiinni puomiin. Vissalla olisi ollut kengät, mutta kylätie oli niin vilkkaasti liikennöity ja jäinen ja Vissa niin ratsastamaton, että päätin jättää sikseen. Meillä on kyllä kiva kengittäjä naapurissa, mutta joulunpyhinä en tietenkään häntä vaivaa. Rajansa kaikella.
Jouluaaton ruuat ovat kyllä emännän kannalta helppoja, kun laatikot voi vaan valmiina laittaa uuniin, mutta kyllähän yhdeksän hengen aterialle saa aika paljon painaa tuota kylmäkön puuhaa. Pikkuisen nousi mustaa savua korvistani, kun muut jo rentoutuivat telkkarin ääressä viinilasista siemaillen tai saunassa ja meikämanne fileroi lohta lasilautaselle kauniiseen asetelmaan. Yksikään korva ei lotkahtanut, kun kyselin vapaaehtoisia pöytäliinansilittäjiä.
Suihkuun ryntäsin 5 min ennen kuin loput vieraat - anoppi ja appiukko - tulivat. Kun tulin suihkusta kylpytakissani, huomasin tiskikoneen olevan tukossa: oma vika, ruiskuoren jämät uunipellillä olivat sille liikaa... Ukko kallisti tiskikonetta, jotta ylivuotanut vesi tulisi ulos ja minä moppasin kuin viimeistä päivää vettä pois lattialta. Kylpytakki ei ole tuollaiseen ihanteellisin asuste ja se meinasi pyrkiä hieman siirtymään. Tyttären: "Kattokaa, melkein alaston siivooja!" kirvoitti kyllä naurua joka puolelle tupaa, itsellekin.
Ateria oli taas loistava, pidän kovasti jouluruuista. Leivinuunissa yön yli hiljaisella muhinut kinkku oli todella hyvää ja lohet, silakat ja sillit tekivät reilusti kauppansa. Aterian aluksi appiukko piti pienen puheen, jossa hän kertoi olevansa kiitollinen, että saamme taas kaikki olla yhteisen pöydän ääressä. Kaikilla aikuisilla oli tippa linsissä ja nuorempi väki oli huvittunut vanhusten tunteellisuudesta.
Lahjat jaettiin. Niitä oli taas aivan hirveästi. Sopimuksemme siitä, että aikuisille ei anneta lahjoja ei tietenkään pitänyt. Itse sain uuden kylpytakin, 160GB ulkoisen kovalevyn ja uuden pikkurahakukkaron. Kaikkia niitä olin pyytänyt. Kohta alan organiseerata valokuviani ja photoshop albumia sekä yksityisiä tiedostojani tuonne uudelle levylle, jotta olen "iskussa", kun saan uuden tietokoneen työpaikalta. Minullahan ei ole omaa tietokonetta, vaan teen kaikki hommat firman läppärillä.
Innokkain lahjojen odottaja oli muuten Nitti-koira 11-vee, joka on koko viikon tonkinut ja nuuskinut kaikkia lahjapaketteja omaansa etsien. :)
Lahjojen jaon jälkeen nautittiin konjakkia tai glögiä. Lapsemme pomppivat isänsä päällä traditionaaliseen tyyliin. Alkavat vaan olla aika isoja kaikki, meinaa huonekalut hajota, kun ne rytyää. Tuosta tilanteesta on valokuvakin, tekisi mieleni liittää se tähän, mutta kun se on tyttären kamerassa, niin en kehtaa. Ehkä hän toimittaa sen minulle julkaisua varten?
Ukon sisko sai järkyttävän issiaskohtauksen ja vinkui ja vaapotti ympäri huushollia. Vanhojen naisten ei pitäisi konttailla lattioita siivoamassa. (Ukon siskohan on siis jo yli 50-vee, käytännössä jo ikäloppu ;) Puoli pitkää vuotta vanhempi kuin minä...).
---
No, siirryn muihin puuhiin tästä jaarittelemasta. Saunan ovi kävi juuri, ukko meni joulusaunaan. Poika kuorsaa vienosti tuossa takanani. Koira makaa jalkojen päällä. Uusi kovalevy odottaa. Ulkona paistaa aurinko. Ideaali vapaapäivä. Vain ratsu puuttuu. Ehkä lähden kävelylle, ehkä en.
Hauskaa Joulun jatkoa muillekin!
sunnuntaina, joulukuuta 24, 2006
Aattoaamua
Tällä taas, aamukahvilla.
Takanani sohvalla rönöttää poikani, joka tuli Joulua viettämään kotiin ja otti "omat eväät" mukaan: Xbox 360 ja 32" LCD-telkku asustelevat nyt tuossa työhuoneen kirjahyllyssä kuulemma tapaninpäivään asti. Räiske on kuin ennenvanhaan, kun poika asui kotona. Luulisi, että on maailmansota käynnissä ja niinhän se varmaan onkin. Tytär olisi halunnut, että on myös jotain kivoja hyppelypelejä, mutta ei löydy - sotaa ja rähinää vaan. Silti mukavaa, että poika on useamman päivän paikalla.
Olkkarin sohvalla rönöttää ukko, katsoo jotain remonttiohjelmaa ja tytär taitaa vielä nukkua.
Eilen illalla tehtiin pieni naapurikierros, vietiin lähellä asuville agility-ystäville joulukukkaset ihan pienimmille vietiin lahjuksetkin. Minnan ja Jarin Emmi-tyttö oli ujolla tuulella ja kiersi rastatukkaista tytärtäni ympäri ja ympäri, mielessä selvästi se, että pitäisi päästä kokeilemaan hiuksia. Lopulta uskalsi ja oli ihana, kun välillä piti käydä äidin jalan juuresta hakemasta rohkaisua.
Katjan ja Mikan Emma taas oli saanut Fazerin sinistä suklaata ja oli selkeässä sokerihumalassa ja hyppi ja juoksi ja hyppi ja juoksi ihan villinä. Olen aina luullut, että Emma on rauhallinen ja hillitty eikä juuri juoksentele, mutta elinen totuus näytti tosiaan toisenlaiselta.
---
Mutta, nyt taitaa olla aattoaamun rauha ohi. Keittiöstä kuuluu äkeää murinaa, kun akka ei ole tekemässä jo viime hetken siivoja, jos vaikka tulee vieraita taloon kohta. Joulun tunnelmia. ;) Iltaan mennessä on varmasti jo rauhallisempaa.
Sitä odotellessa. Hyvää Joulua Kaikille!
Takanani sohvalla rönöttää poikani, joka tuli Joulua viettämään kotiin ja otti "omat eväät" mukaan: Xbox 360 ja 32" LCD-telkku asustelevat nyt tuossa työhuoneen kirjahyllyssä kuulemma tapaninpäivään asti. Räiske on kuin ennenvanhaan, kun poika asui kotona. Luulisi, että on maailmansota käynnissä ja niinhän se varmaan onkin. Tytär olisi halunnut, että on myös jotain kivoja hyppelypelejä, mutta ei löydy - sotaa ja rähinää vaan. Silti mukavaa, että poika on useamman päivän paikalla.
Olkkarin sohvalla rönöttää ukko, katsoo jotain remonttiohjelmaa ja tytär taitaa vielä nukkua.
Eilen illalla tehtiin pieni naapurikierros, vietiin lähellä asuville agility-ystäville joulukukkaset ihan pienimmille vietiin lahjuksetkin. Minnan ja Jarin Emmi-tyttö oli ujolla tuulella ja kiersi rastatukkaista tytärtäni ympäri ja ympäri, mielessä selvästi se, että pitäisi päästä kokeilemaan hiuksia. Lopulta uskalsi ja oli ihana, kun välillä piti käydä äidin jalan juuresta hakemasta rohkaisua.
Katjan ja Mikan Emma taas oli saanut Fazerin sinistä suklaata ja oli selkeässä sokerihumalassa ja hyppi ja juoksi ja hyppi ja juoksi ihan villinä. Olen aina luullut, että Emma on rauhallinen ja hillitty eikä juuri juoksentele, mutta elinen totuus näytti tosiaan toisenlaiselta.
---
Mutta, nyt taitaa olla aattoaamun rauha ohi. Keittiöstä kuuluu äkeää murinaa, kun akka ei ole tekemässä jo viime hetken siivoja, jos vaikka tulee vieraita taloon kohta. Joulun tunnelmia. ;) Iltaan mennessä on varmasti jo rauhallisempaa.
Sitä odotellessa. Hyvää Joulua Kaikille!
lauantaina, joulukuuta 23, 2006
Heti sen huomasi
Oli tosi paljon valoisampaa tänä aamuna kuin eilen, kun menin hevosia ruokkimaan ja lehteä hakemaan koirien kanssa. Siitä ne päivät tosiaan lähti ihan kiitämällä pitenemään! Voisko se muuten mitenkään vaikuttaa, että olin puolitoista tuntia myöhemmin liikkeellä kuin yleensä. :) No - ei kai nyt sentään, niin pieni ero.
Istun uuden työpöydän ääressä uudistetussa työ/vierahuoneessa ja ihan hulppea fiilis jotenkin, kun homma on saatu tehdyksi. Seinälle lopultakin päässyt issikkakelloni (tuliainen Islannista itselleni) raksuttaa mukavasti ja on taas kovin rauhaisaa, kun muu väki nukkuu. Vielä puuttuvat valokuvat seiniltä, tähän alleni olisi ihan kiva saada matto ja kirjat ja valokuva-albumit ovat vielä suuressa pinossa apukeittiön päässä, mutta periaatteessa kaikki on valmista.
Kohta alkaa viime hetken joulutohinat. Minua odottaa tuolla kaksi kinkkua á 5,5 kg. Sanoivat, että ovat ruiskuorta ja uunia vailla, kun kahvia keittelin siinä.
Ihan pikkuisen on vielä kauppahommiakin jäljellä. Tottakai meidän perheessä ollaan niin myöhässä, että joululahjojakin puuttuu jokunen. Ideat sentään ovat jo olemassa. Ruokakauppaankin pitää vielä mennä. Siellä olessa aina hämmästyttää, että uskovatko ihmiset, että ruoka loppuu maailmasta, kun sitä niin hirveästi pitää ostaa. Ja joukon jatkona, yksi pahimmasta päästä olen tietnkin minä. Varmaan olen ollut entisessä elämässäni hamsteri tai joku semmoinen. :)
No, ihaninta on se, että on neljä päivää vapaata. Upeaa.
---
Ukko heräsi, sillä on kiire lähteä hakemaan metsästä uutta joulukuusta. Joo, niitä haettiin viime sunnuntaina jo mummolaan, Katariinalle, Liisalle ja meille. Olivat auton peräkärryyn pakattuina kaikki 5 (Katariinalle kaksi, että se saa valita, kun ei päässyt itse paikalle). Kun pojat tulivat metsästä sanoin, että ne kuuset kannattaisi ehkä ottaa pois siitä kasasta ja nostaa johonkin pystyyn, ettei alimmaisista oksat katkeilisi. No, ei kuulemma katkee. Siihen jätettiin. Ja nyt oli sitten alimmaisesta kuusesta jotenkin - pakkausvaiheessa vissiin, tuumasi ukko - oksat katkenneet. Piisaahan noita kuusia metsässä ja saapi hepot ihan heti joulunakerreltavaa tuoreeltaan. :D Toivottavasti löytyy kuusi kivutta ja on mukava samoilla metsässä tovi.
Mukavia jouluvalmisteluja muillekin!
Istun uuden työpöydän ääressä uudistetussa työ/vierahuoneessa ja ihan hulppea fiilis jotenkin, kun homma on saatu tehdyksi. Seinälle lopultakin päässyt issikkakelloni (tuliainen Islannista itselleni) raksuttaa mukavasti ja on taas kovin rauhaisaa, kun muu väki nukkuu. Vielä puuttuvat valokuvat seiniltä, tähän alleni olisi ihan kiva saada matto ja kirjat ja valokuva-albumit ovat vielä suuressa pinossa apukeittiön päässä, mutta periaatteessa kaikki on valmista.
Kohta alkaa viime hetken joulutohinat. Minua odottaa tuolla kaksi kinkkua á 5,5 kg. Sanoivat, että ovat ruiskuorta ja uunia vailla, kun kahvia keittelin siinä.
Ihan pikkuisen on vielä kauppahommiakin jäljellä. Tottakai meidän perheessä ollaan niin myöhässä, että joululahjojakin puuttuu jokunen. Ideat sentään ovat jo olemassa. Ruokakauppaankin pitää vielä mennä. Siellä olessa aina hämmästyttää, että uskovatko ihmiset, että ruoka loppuu maailmasta, kun sitä niin hirveästi pitää ostaa. Ja joukon jatkona, yksi pahimmasta päästä olen tietnkin minä. Varmaan olen ollut entisessä elämässäni hamsteri tai joku semmoinen. :)
No, ihaninta on se, että on neljä päivää vapaata. Upeaa.
---
Ukko heräsi, sillä on kiire lähteä hakemaan metsästä uutta joulukuusta. Joo, niitä haettiin viime sunnuntaina jo mummolaan, Katariinalle, Liisalle ja meille. Olivat auton peräkärryyn pakattuina kaikki 5 (Katariinalle kaksi, että se saa valita, kun ei päässyt itse paikalle). Kun pojat tulivat metsästä sanoin, että ne kuuset kannattaisi ehkä ottaa pois siitä kasasta ja nostaa johonkin pystyyn, ettei alimmaisista oksat katkeilisi. No, ei kuulemma katkee. Siihen jätettiin. Ja nyt oli sitten alimmaisesta kuusesta jotenkin - pakkausvaiheessa vissiin, tuumasi ukko - oksat katkenneet. Piisaahan noita kuusia metsässä ja saapi hepot ihan heti joulunakerreltavaa tuoreeltaan. :D Toivottavasti löytyy kuusi kivutta ja on mukava samoilla metsässä tovi.
Mukavia jouluvalmisteluja muillekin!
perjantaina, joulukuuta 22, 2006
Tätä olen odottanut koko syksyn!
On vuoden pimein päivä. Aurinko nousee Helsingissä 9:24 ja laskee klo 15:13 (Oulussa 10:29 ja 14:04). Miksi sitä olen odottanut? Tietenkin siksi, että nyt alkavat päivät pidetä. Täällä maalla se huomaa aika pian. Tiedän kokemuksesta.
Aamu on tavallistakin hiljaisempi. Täällä kotona kaikki muut nukkuvat vielä väsyneenä viime yön lentokentälle ajelusta. Viime yönä lensivät muuttolintumme Espanjasta Joulua viettämään. Siis ukon sisko, hänen miehensä ja heidän tyttärensä (16v). Jouluun tulee enemmän vipinää, kuin normaalisti. Jouluaaton ruokapöydässä on 9 henkeä täällä meillä ja Tapaninpäivänä 13. Joulupäivänä matkustamme tuohon mummolaan syömään. Onneksi matkaa on vain 200 m, niin ei tarvitse hirveästi reissata. ;)
---
No, kerään luuni kasaan ja lähden töihin. Luultavasti siellä on vähemmän hommaa kuin täällä kotona, kun kaikki viime hetken hankinnat ja askareet ovat tekemättä. Pimeää päivää muillekin!
Aamu on tavallistakin hiljaisempi. Täällä kotona kaikki muut nukkuvat vielä väsyneenä viime yön lentokentälle ajelusta. Viime yönä lensivät muuttolintumme Espanjasta Joulua viettämään. Siis ukon sisko, hänen miehensä ja heidän tyttärensä (16v). Jouluun tulee enemmän vipinää, kuin normaalisti. Jouluaaton ruokapöydässä on 9 henkeä täällä meillä ja Tapaninpäivänä 13. Joulupäivänä matkustamme tuohon mummolaan syömään. Onneksi matkaa on vain 200 m, niin ei tarvitse hirveästi reissata. ;)
---
No, kerään luuni kasaan ja lähden töihin. Luultavasti siellä on vähemmän hommaa kuin täällä kotona, kun kaikki viime hetken hankinnat ja askareet ovat tekemättä. Pimeää päivää muillekin!
torstaina, joulukuuta 21, 2006
Ostelemassa
Ukon kysymys: "Pitääkö sun vielä käydä ostelemassa jotain?"
Vastaus: "Ostelemassa, ostelemassa?!!! Minä en ostele mitään huvikseni, ostan, mitä tarvitaan ja siinä se!"
--Hiljaisuus--
Herkkää aikaa tämä joulunalusaika, kannattaa kaikkien ukkomieseten ja miksei vaimoväenkin pitää kieli keskellä suuta, ettei tule sanotuksi mitään kevytmielistä. ;)
No, kävin kumminkin Ikeassa ostelemassa.
Kauppalapun onnistuminen, kun tarkoituksena oli ostaa
Vastaus: "Ostelemassa, ostelemassa?!!! Minä en ostele mitään huvikseni, ostan, mitä tarvitaan ja siinä se!"
--Hiljaisuus--
Herkkää aikaa tämä joulunalusaika, kannattaa kaikkien ukkomieseten ja miksei vaimoväenkin pitää kieli keskellä suuta, ettei tule sanotuksi mitään kevytmielistä. ;)
No, kävin kumminkin Ikeassa ostelemassa.
Kauppalapun onnistuminen, kun tarkoituksena oli ostaa
- yölamput - onnistui,
- jalkalamppu - loppu, etsin varmaan vartin oikeaa laatikkoa,
- iloisen värisiä tyynyjä piristämään sitä ankeanharmaata sohvaa - ostin mustia, jee, mikä älyn kirkkaus taas valaiseekaan maailmaa, mutta tämä on ihan toinen tarina!
- lisäksi ostin pari uudenlaista uunipeltiä - selitys: kaksi kinkkua ja leivinuuni
- valokuvakehyksiä - juuri haluamani malli ja väri poistettu valikoimasta
- ja piti ostaa jotain muuta kivaa, ostin tassuja huonekalujen alle
- verhot - ostettu jonkinlaiset, ne on pöydällä sen ikkunan edessä, mihin ne on tarkoitettu - kauankohan? ;)
- viherkasvi, iso - energia loppui jo siinä vaiheessa, ei hankintoja
Loppuviimeksi kierroksella tuli taas väsy ja jano. Seuraakin olisin kaivannut, mutta ei mahda mitään, kun ei ollut.
---
Mutta nyt karkuun, siivoojat tulee ihan just. Onneksi tytär jää kotiin, ettei sitä tarvitse repiä sängystä ylös. Hauskaa lomapäivää vaan!
keskiviikkona, joulukuuta 20, 2006
Help! Keskiviikko jo!
Apua, keskiviikko - sunnuntaina on jouluaatto. Eipä ole monta päivää jäljellä jouluvalmisteluihin. Tosin kinkut on jo ostettu ja kaupassa näytti vielä olevan valmisruokaa, joten no panic.
Lahjavinkkejä voisin ottaa vastaan, kun alkaa olla kiire - (salaisuus, kuiskaten: yhtään lahjaa en ole vielä ostanut...)
---
Mutta parasta siinä on se, että ensi keskiviikkona on joulu vietetty ja pääsee taas töihin. :D Vai onko sittenkään? ;) Kun joulun tunnelmaan pääsee kotona ja saa massunsa muutaman kerran täyteen ja nauttii kuusen ja kynttilöiden tuoksusta, niin tuskinpa sitä aivan innoissaan on töihin matkalla silloinkaan.
Jos on nytkään... vaan mentävä on. Vilkuti vilkuti. :)
Lahjavinkkejä voisin ottaa vastaan, kun alkaa olla kiire - (salaisuus, kuiskaten: yhtään lahjaa en ole vielä ostanut...)
---
Mutta parasta siinä on se, että ensi keskiviikkona on joulu vietetty ja pääsee taas töihin. :D Vai onko sittenkään? ;) Kun joulun tunnelmaan pääsee kotona ja saa massunsa muutaman kerran täyteen ja nauttii kuusen ja kynttilöiden tuoksusta, niin tuskinpa sitä aivan innoissaan on töihin matkalla silloinkaan.
Jos on nytkään... vaan mentävä on. Vilkuti vilkuti. :)
tiistaina, joulukuuta 19, 2006
Kaikki ei tykkää lumesta
... eikä pakkasesta. Oli aamulla naurussa jarruttelemista, kun yleensä melko rauhallisin askelin tarkkaan kaikki paikat nuuskutellen lehdenhakureissusta täysillä nauttiva Nitti-vanhus kipitti kuin viimeistä päivää kotia kohti hätääntyneenä taakseen vilkuillen: "Eikö sitä voisi tulla lujempaa? Maassa on lunta ja ilmassa pakkasta, eräillä on kiire sohvannurkkaan fleecehuovan päälle lämmittelemään."
Siellä sitä siis nyt on: lunta. Heti tuli valoisampaa. Toivon, että tulevien päivien sääennusteet ovat väärässä, pikkupakkanen saisi jatkua vielä pyhien yli ja vaikka lopputalven.
---
Jouluvalmistelut jatkuvat: tänään pestään mummolan lattiat yhdessä ukon vanhimman tyttären kanssa. Siinä on minusta sopiva joululahja yli kahdeksankymppiselle anopille.
Siellä sitä siis nyt on: lunta. Heti tuli valoisampaa. Toivon, että tulevien päivien sääennusteet ovat väärässä, pikkupakkanen saisi jatkua vielä pyhien yli ja vaikka lopputalven.
---
Jouluvalmistelut jatkuvat: tänään pestään mummolan lattiat yhdessä ukon vanhimman tyttären kanssa. Siinä on minusta sopiva joululahja yli kahdeksankymppiselle anopille.
maanantaina, joulukuuta 18, 2006
Pienestä on ilo kiskaistava
Jepujee - maanantaiaamun iloksi oli pakkasherra töräyttänyt pihalle kaksi millimetriä lunta. Pienestä on ilo kyllä ilo elämään kiskaistava, kun semmoinen asia hymyilyttää.
Herään aamulle yleensä uutisiin. Nyt en herää, kun kello on pari hassua minuuttia väärässä ajassa, vaan kuulen ensimmäiseksi jotain musiikkia. Tänä aamuna päätin, että en nouse, ennekuin sieltä radiosta ei kuulu joululaulua. Vaan noustava oli - varmaan makoilisin siellä vieläkin, jos jotain muuta haluaisin kuulla. Terrorismia, sanon minä.
Toisaalta, taitaa olla ihan sama, olenko ylhäällä vai sängyssä. Aivotoiminta ei ainakaan vielä ole suuremmin käynnistynyt. Tosin, jos makoisilin vielä sängyssä, olisi tässä lähipiirissä kahdeksan nälkäistä eläintä odottelemassa aamun sapuskaa. Joten en ole aivan hyödytön tyyppi unisenakaan.
---
Mutta nyt - edessä on aamun raskain homma: kerää kaikki energiasi ja herätä tytär.
Herään aamulle yleensä uutisiin. Nyt en herää, kun kello on pari hassua minuuttia väärässä ajassa, vaan kuulen ensimmäiseksi jotain musiikkia. Tänä aamuna päätin, että en nouse, ennekuin sieltä radiosta ei kuulu joululaulua. Vaan noustava oli - varmaan makoilisin siellä vieläkin, jos jotain muuta haluaisin kuulla. Terrorismia, sanon minä.
Toisaalta, taitaa olla ihan sama, olenko ylhäällä vai sängyssä. Aivotoiminta ei ainakaan vielä ole suuremmin käynnistynyt. Tosin, jos makoisilin vielä sängyssä, olisi tässä lähipiirissä kahdeksan nälkäistä eläintä odottelemassa aamun sapuskaa. Joten en ole aivan hyödytön tyyppi unisenakaan.
---
Mutta nyt - edessä on aamun raskain homma: kerää kaikki energiasi ja herätä tytär.
sunnuntaina, joulukuuta 17, 2006
Pelottavia uusia asioita
Olen parina päivänä nähnyt jonkin omituisen valoilmiön taivaalla. Se tuo mieleeni jonkin muiston nuoruuden onnellisista päivistä, mutta en saa päähäni sen nimeä. Sitä voisi kuvailla parhaiten valtavaksi tulipalloksi, joka hiljaa liikkuu taivaalla.
Tuolla se nytkin möllöttää. Hui! Jotenkin tuollainen uusi ja outo saattaa olla pelottavakin. Taivas on kyllä omituisen värinen, se ei ole harmaa, kuten yleensä, vaan sininen.
Aaamulla, kun kävin ruokkimassa hevoset oli maakin omituinen. Se ei ollut märkä ja iljanteinen, vaan kova ja valkea.
Perin juurin merkillistä.
---
Talvi tulee, talvi tulee, talvi tulee sittenkin. :D Taidan lähteä ruunapojalla tallustelemaan tietä pitkin.
Tuolla se nytkin möllöttää. Hui! Jotenkin tuollainen uusi ja outo saattaa olla pelottavakin. Taivas on kyllä omituisen värinen, se ei ole harmaa, kuten yleensä, vaan sininen.
Aaamulla, kun kävin ruokkimassa hevoset oli maakin omituinen. Se ei ollut märkä ja iljanteinen, vaan kova ja valkea.
Perin juurin merkillistä.
---
Talvi tulee, talvi tulee, talvi tulee sittenkin. :D Taidan lähteä ruunapojalla tallustelemaan tietä pitkin.
lauantaina, joulukuuta 16, 2006
Checkpoint1: Soffa hankittu
Juu, yksi iso ennen-joulua-tehtävä on tehty: eilen ostimme sohvan. Se on harmaa, tummanharmaa ja sitä voisi myös kuvata "ankeanharmaaksi". Eikö kuulosta hienolta? ;)
Sohva jopa mahtui Berlingon takaluukkuun, hiukan jäi luukku raolleen ja oli melko kylmää kyytiä ajella kotiin, mutta onneksi ei ole talvisempi keli. Ukko onnistui iskemään päänsä takaluukkuun ja sai kivan vekin otsaan kesken sohvan pakkauksen. Siitä sitä voi sitten väännellä vitsiä perheväkivallasta, kun sitä arpea katsellaan...
Vielä on pari rastia uudessa huoneessa suorittamatta:
- työpöydän hankinta
- jalkalampun hankinta
- kirjahyllyn siivous ja täyttö
Sitten onkin vaan jäljellä jouluun ja normaaliarkeen liittyviä hommeleita, eiköhän tästäkin taas jotenkin selvitä...
Mutta ennen kaikkea aion kruunata lauantaiaamun aamutorkuilla, niin jaksaa paremmin tehdä hommia loppupäivän.
---
Päivän motto: Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla.
Sohva jopa mahtui Berlingon takaluukkuun, hiukan jäi luukku raolleen ja oli melko kylmää kyytiä ajella kotiin, mutta onneksi ei ole talvisempi keli. Ukko onnistui iskemään päänsä takaluukkuun ja sai kivan vekin otsaan kesken sohvan pakkauksen. Siitä sitä voi sitten väännellä vitsiä perheväkivallasta, kun sitä arpea katsellaan...
Vielä on pari rastia uudessa huoneessa suorittamatta:
- työpöydän hankinta
- jalkalampun hankinta
- kirjahyllyn siivous ja täyttö
Sitten onkin vaan jäljellä jouluun ja normaaliarkeen liittyviä hommeleita, eiköhän tästäkin taas jotenkin selvitä...
Mutta ennen kaikkea aion kruunata lauantaiaamun aamutorkuilla, niin jaksaa paremmin tehdä hommia loppupäivän.
---
Päivän motto: Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla.
perjantaina, joulukuuta 15, 2006
Perjantai - lopultakin
Perjantai, lopultakin on perjantai. Salaa toivon, että olisi jo Joulukin mennyt. Miksi ihmeessä Joulua pitää stressata? Ei ymmärrä. Stressaa silti.
Joulu vaan lähestyy vääjäämättä, eilen oltiin Ikeassa ostoksilla. Mukaan tarttui pyöreä matto. Se näyttää oikein mukavalta tuolla uudessa työhuoneessa. Työpöytä ja sohva vaan puuttuu... sehän ei ole paljon. Eihän?
Viime yönä syysmyrsky (vai onko oikeampi termi talvimyrsky?) riehui ulkona. Melkoinen myräkkä ravisteli välillä ikkunaakin. Hevoset olivat onneksi aamulla ihan kunnossa, jossain vaiheessa pelkäsin, että niiden päähän kaatuu puu.
---
Katselin äsken säätiedotuksia netistä ja tänne eteläänkin on luvattu ensi viikon keskivaiheilla lunta. Oi.
Joulu vaan lähestyy vääjäämättä, eilen oltiin Ikeassa ostoksilla. Mukaan tarttui pyöreä matto. Se näyttää oikein mukavalta tuolla uudessa työhuoneessa. Työpöytä ja sohva vaan puuttuu... sehän ei ole paljon. Eihän?
Viime yönä syysmyrsky (vai onko oikeampi termi talvimyrsky?) riehui ulkona. Melkoinen myräkkä ravisteli välillä ikkunaakin. Hevoset olivat onneksi aamulla ihan kunnossa, jossain vaiheessa pelkäsin, että niiden päähän kaatuu puu.
---
Katselin äsken säätiedotuksia netistä ja tänne eteläänkin on luvattu ensi viikon keskivaiheilla lunta. Oi.
torstaina, joulukuuta 14, 2006
Painimatsi
Joulustressi painaa työstressiä, enkä osaa arvioida, kumpi on voitolla. Melkoinen painimatsi. :) Luulisin, että sellaisesta kärsitään muissakin perheissä, en voi olla aivan yksin tämänkään asian kanssa.
---
No, Joulu on aika pian ohi, joten ei tästä kauan tarvitse kärsiä. Vanhan kansa sanoi aikanaan: "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat."
Tietysti voisi myös yrittää laittaa jonkun toisen vaihteen päälle, mutta tuntuu hiukan siltä, että tämä stressivaihde on jotenkin jumittunut. :)
---
No, Joulu on aika pian ohi, joten ei tästä kauan tarvitse kärsiä. Vanhan kansa sanoi aikanaan: "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat."
Tietysti voisi myös yrittää laittaa jonkun toisen vaihteen päälle, mutta tuntuu hiukan siltä, että tämä stressivaihde on jotenkin jumittunut. :)
keskiviikkona, joulukuuta 13, 2006
Materialistin murheita
Pah, tässä päivänä muutamana elvistelin sitä, että pääsee tuossa remonttipuolessa hankintoihin ja sisustamiseen. Unohdin kokonaan, että inhoan tallustelemista isoissa huonekalukaupoissa, joissa ei ole ollenkaan mittoja esillä ja kaikki valtaisatkin huonekalut näyttävät pikkiriikkisiltä ja ihan sopivilta omaan kotiisi.
Eilisen ostoskierroksen jälkeen tuntuu totisesti siltä, että huone jää sittenkin kalustamatta. Sinänsä pieni ja materialistinen murheen aihe, mutta riittää kyllä pilaamaan ennestäänkin pimeää ja harmaata päivää.
---
Mitäpä jos en olisikaan yhtään positiivinen tänään? Ainakaan tähän aikaan päivästä. Hmmm - pitääpä yrittää pysyä apeana. Ja se ei totisesti aina ole edes vaikeaa...
Eilisen ostoskierroksen jälkeen tuntuu totisesti siltä, että huone jää sittenkin kalustamatta. Sinänsä pieni ja materialistinen murheen aihe, mutta riittää kyllä pilaamaan ennestäänkin pimeää ja harmaata päivää.
---
Mitäpä jos en olisikaan yhtään positiivinen tänään? Ainakaan tähän aikaan päivästä. Hmmm - pitääpä yrittää pysyä apeana. Ja se ei totisesti aina ole edes vaikeaa...
tiistaina, joulukuuta 12, 2006
Koukussa?
Ryhdikkäästi olen joka ikinen päivä kirjoittanut jotain tähän blogiin. Joku voisi tietenkin sanoa, että olen "koukussa" blogikirjoittamiseen, mutta minusta se on hieman liioitteleva ilmaus. "Aamukahvitapa" olisi varmaan sopivampi termi tähän puuhaan.
Minusta on mukavaa ajatella, että voin muutaman vuoden kuluttua itsekin palata näihin päiviin helposti. Minulla on vanhoja päiväkirjoja muuallakin tallella ja kun niihin joskus törmää, on mukava lukaista pätkä ja muistella, miltä elämä siihen aikaan maistui.
Tämän hetkisen elämän maistumisesta voisin olla montakin mieltä. Korvat ovat edelleen tukossa ja ulkona on pimeää ja kuraista. Joulu on tulossa, mutta sitä en varsinaisesti odota. Ripaus positiivista mieltä siroteltuna ylleni jostain muualta voisi tehdä terää. Sen varmistamiseksi olen ajatellut tänään tehdä etätyöpäivän, täällä maallahan liikkuu väkeä yleensä ihan simona ilahduttelemassa akkoja, jotka istuvat tuvassa hakkaamassa tietokonetta mustin silmin. ;)
Toisaalta minulla ei ole varsinaisesti pahakaan mieli mistään. Olen elänyt jo niin monta pimeää ja kuraista kautta täällä maallakin, että tiedän pimeyden joskus väistyvän. Ensi viikolla on jo talvipäivän seisaus ja siitä se sitten pikkuhiljaa alkaa aueta. Jonain aamuna huomaa, ettei tarvitsekaan otsalamppua pysyäkseen tiellä lehdenhaku- ja hevosenruokintareissullaan.
---
Sitä odotellessa :)
Minusta on mukavaa ajatella, että voin muutaman vuoden kuluttua itsekin palata näihin päiviin helposti. Minulla on vanhoja päiväkirjoja muuallakin tallella ja kun niihin joskus törmää, on mukava lukaista pätkä ja muistella, miltä elämä siihen aikaan maistui.
Tämän hetkisen elämän maistumisesta voisin olla montakin mieltä. Korvat ovat edelleen tukossa ja ulkona on pimeää ja kuraista. Joulu on tulossa, mutta sitä en varsinaisesti odota. Ripaus positiivista mieltä siroteltuna ylleni jostain muualta voisi tehdä terää. Sen varmistamiseksi olen ajatellut tänään tehdä etätyöpäivän, täällä maallahan liikkuu väkeä yleensä ihan simona ilahduttelemassa akkoja, jotka istuvat tuvassa hakkaamassa tietokonetta mustin silmin. ;)
Toisaalta minulla ei ole varsinaisesti pahakaan mieli mistään. Olen elänyt jo niin monta pimeää ja kuraista kautta täällä maallakin, että tiedän pimeyden joskus väistyvän. Ensi viikolla on jo talvipäivän seisaus ja siitä se sitten pikkuhiljaa alkaa aueta. Jonain aamuna huomaa, ettei tarvitsekaan otsalamppua pysyäkseen tiellä lehdenhaku- ja hevosenruokintareissullaan.
---
Sitä odotellessa :)
maanantaina, joulukuuta 11, 2006
Arkea kohti
Eilinen oli varsin mukava päivä: tytär todella lähti kanssani ratsastamaan ja oli vauhdikas lenkki yhdessä pitkästä aikaa. Taitaa olla niin, että viimeksi Islannissa olimme yhteisellä ratsastusretkellä. Laukkakilpailuissa jäämme kuin seisomaan, kun tytär ampaisee ohi, mutta ei se tietenkään haittaa. Toivottavasti näitä yhteisiä lenkkejä tulee jatkossa lisääkin.
Iltapäivällä olimme sitten kuitenkin mummolassa kahvilla ja nauramassa Wilmalle. Tuommoista elohiirtä katsellessa meinaa itselle ihan tulla väsy, niin loppumaton on pienen pomppimis- ja kiipeilyinto. Sanoja tapaillaan jo melko lailla ja ilmeet ovat niin hassut, että väkisinkin tulee naurettua toiselle melko lailla.
Illansuussa piipahdimme sitten tapaamassa Katjan perhettä ja siellä samanikäistä Emmaa katsomassa. Emma on paljon rauhallisempi ja herkkätunteisempi kuin Wilma. Jos nämä lapset olisivat koirarotuja, niin Wilma olisi varmaan terrieri ja Emma jokin sensitiivinen paimenkoira.
---
No, ne on panneet kuitenkin tähän kohtaan taas maanantain ja pitää taas lähteä liikkeelle. Teksisi kyllä mieli valittaa, korvaa särkee ja väsyttää, mutta en taida nyt jaksaa. Katsotaanpas, saisinko pienen terrierin nuolemaan tyttären hereille...
Iltapäivällä olimme sitten kuitenkin mummolassa kahvilla ja nauramassa Wilmalle. Tuommoista elohiirtä katsellessa meinaa itselle ihan tulla väsy, niin loppumaton on pienen pomppimis- ja kiipeilyinto. Sanoja tapaillaan jo melko lailla ja ilmeet ovat niin hassut, että väkisinkin tulee naurettua toiselle melko lailla.
Illansuussa piipahdimme sitten tapaamassa Katjan perhettä ja siellä samanikäistä Emmaa katsomassa. Emma on paljon rauhallisempi ja herkkätunteisempi kuin Wilma. Jos nämä lapset olisivat koirarotuja, niin Wilma olisi varmaan terrieri ja Emma jokin sensitiivinen paimenkoira.
---
No, ne on panneet kuitenkin tähän kohtaan taas maanantain ja pitää taas lähteä liikkeelle. Teksisi kyllä mieli valittaa, korvaa särkee ja väsyttää, mutta en taida nyt jaksaa. Katsotaanpas, saisinko pienen terrierin nuolemaan tyttären hereille...
sunnuntaina, joulukuuta 10, 2006
Sunnuntaiaamulöpinää
Tapetit ovat seinässä. Aika kivuttomasti, jopa. Tällä siis tarkoitan sitä, että emme saaneet ukon kanssa edes kunnon riitaa aikaiseksi. Kun oppii rutiinit, niin homma sujuu melkein ajatustenlukupohjalta. Ja kun ei puhu, ei tule riitaakaan. :)
Seuraava vaihe on uusien huonekalujen hankinta. Siitä saattaa tulla kivaa. Viimeisin ostokseni on Ikean yöpöydät, jonka valkkasimme tyttären kanssa nettisivuilta ja ostin suoraan paketissa näkemättä niitä livenä lainkaan. Kiersin kyllä koko hallin, mutta missään ei osunut silmään. Hyvin kelpasi.
Tänään en aio tehdä paljon mitään. Ehkä pesen tuon uudistetun huoneen lattiat ja siirrän eteisaulassa olevat romut sinne. Ehkä on jopa pakko, koska Pikku-Wilma on tulossa kylään ja tuollainen rojukasa saattaa olla melko houkutteleva puolitoistavuotiaalle.
Tytär lupasi lähteä ratsastamaan kanssani puolenpäivän aikaan. Se olisi mukavaa. Haluaisinkin nähdä sen päivän, että hän ratsastaa kahtena päivänä peräkkäin. Tai edes kahtena päivänä samassa kuussa. ;) Hiukan on nämä viimeaikaiset kelit hillineet omaakin intoani ratsastaa, joten ymmärrän toki tyttöä.
Olen alkanut haaveilla molempien tammojen astuttamisesta ensi kesänä. En kyllä mihinkään tarvitse viittä islanninhevosta, mutta olisi ihanaa taas saada varsakesä. Varsat ovat niin kauniita ja huvittavia. Olisi mahtavaa, jos jostain löytyisi joku, joka haluaisi ostaa varsan jo kohtuun, niin ei olisi pelkoa siitä, että pihalla tallustelisi viisi liikuttamatonta, pulskaa karvamammuttia turhan panttina. Täytyypä varmaan alkaa pikkuhiljaa tiedustella löytyykö sellaisia halukkaita. Ukon taivuttelu moiseen hommaan on myös oma lukunsa. Tosin en ole pariin vuoteen hankkinut yhtään uutta eläintä ilman lupaa, joten nyt taas alkaisi olla aika... ;)
---
Joskus kun kirjoitan tätä blogia, mietin, minkälainen tyyppi haluaa lukea näin tylsää tekstiä? Mutta en mieti sitä nyt, lähden piipahtamaan anoppilassa ja ottamaan Romeon ulos. Se on siis sisällä syömässä kaikessa rauhassa omia viherpellettipöperöitään etteivät isot hevoset varasta sen ruokaa. Sitten katson, riittävätkö rahkeet lattian pesuun. Jään jännityksellä odottamaan, mitä päivä tuo tullessaan...
Uskooko kukaan, että elämässäni voisi olla mitään jännitystä?
Uskooko kukaan, että en edes kaipaa hirveästi jännitystä?
Uskooko kukaan, että silti voi olla ihan mukavaa?
Seuraava vaihe on uusien huonekalujen hankinta. Siitä saattaa tulla kivaa. Viimeisin ostokseni on Ikean yöpöydät, jonka valkkasimme tyttären kanssa nettisivuilta ja ostin suoraan paketissa näkemättä niitä livenä lainkaan. Kiersin kyllä koko hallin, mutta missään ei osunut silmään. Hyvin kelpasi.
Tänään en aio tehdä paljon mitään. Ehkä pesen tuon uudistetun huoneen lattiat ja siirrän eteisaulassa olevat romut sinne. Ehkä on jopa pakko, koska Pikku-Wilma on tulossa kylään ja tuollainen rojukasa saattaa olla melko houkutteleva puolitoistavuotiaalle.
Tytär lupasi lähteä ratsastamaan kanssani puolenpäivän aikaan. Se olisi mukavaa. Haluaisinkin nähdä sen päivän, että hän ratsastaa kahtena päivänä peräkkäin. Tai edes kahtena päivänä samassa kuussa. ;) Hiukan on nämä viimeaikaiset kelit hillineet omaakin intoani ratsastaa, joten ymmärrän toki tyttöä.
Olen alkanut haaveilla molempien tammojen astuttamisesta ensi kesänä. En kyllä mihinkään tarvitse viittä islanninhevosta, mutta olisi ihanaa taas saada varsakesä. Varsat ovat niin kauniita ja huvittavia. Olisi mahtavaa, jos jostain löytyisi joku, joka haluaisi ostaa varsan jo kohtuun, niin ei olisi pelkoa siitä, että pihalla tallustelisi viisi liikuttamatonta, pulskaa karvamammuttia turhan panttina. Täytyypä varmaan alkaa pikkuhiljaa tiedustella löytyykö sellaisia halukkaita. Ukon taivuttelu moiseen hommaan on myös oma lukunsa. Tosin en ole pariin vuoteen hankkinut yhtään uutta eläintä ilman lupaa, joten nyt taas alkaisi olla aika... ;)
---
Joskus kun kirjoitan tätä blogia, mietin, minkälainen tyyppi haluaa lukea näin tylsää tekstiä? Mutta en mieti sitä nyt, lähden piipahtamaan anoppilassa ja ottamaan Romeon ulos. Se on siis sisällä syömässä kaikessa rauhassa omia viherpellettipöperöitään etteivät isot hevoset varasta sen ruokaa. Sitten katson, riittävätkö rahkeet lattian pesuun. Jään jännityksellä odottamaan, mitä päivä tuo tullessaan...
Uskooko kukaan, että elämässäni voisi olla mitään jännitystä?
Uskooko kukaan, että en edes kaipaa hirveästi jännitystä?
Uskooko kukaan, että silti voi olla ihan mukavaa?
lauantaina, joulukuuta 09, 2006
Täynnä intoa?
Eilinen päivä päättyi kuumeenpoikaseen ja läpsähdinkin lopenuupuneena sänkyyni parin peiton alle jo kahdeksan aikoihin. Ukko, jonka kuorsaus on aina infernaalisen kovaa, valitteli aamulla unenpuutettaan kuorsaukseni vuoksi. Vuoroin vieraissa. :)
Tänä aamuna lämpölukemat olivatkin jo normaalit 35,2. Olo kuitenkin on vetämättömän surkea. Se saattaa kyllä johtua siitäkin, että vasta toinen kahvimukillinen on menossa.
Jotenkin sitä taas on itsesä kokoon kasattava ja saatava hommat alkuun. Vartin kuluttua tulee kengittäjä - se, jonka piti eilen jo tulla, mutta oli kuulemma nukahtanut sohvalle - laittamaan Vissalle uuden etukengän. Sitten alkaa taas tapetointiurakka. Onneksi yli puolet on jo tehtynä, joten homma valmistunee tänään.
---
Tulee ihan mieleen yhden työkaverini hissikertomus. Hän oli maanantaiaamuna ollut hississä aivan lysähtäneenä ja unisena menossa töihin ja naapurifirman mies oli hänet nähtyään tokaissut: "Täynnä intoa?"
Tänä aamuna lämpölukemat olivatkin jo normaalit 35,2. Olo kuitenkin on vetämättömän surkea. Se saattaa kyllä johtua siitäkin, että vasta toinen kahvimukillinen on menossa.
Jotenkin sitä taas on itsesä kokoon kasattava ja saatava hommat alkuun. Vartin kuluttua tulee kengittäjä - se, jonka piti eilen jo tulla, mutta oli kuulemma nukahtanut sohvalle - laittamaan Vissalle uuden etukengän. Sitten alkaa taas tapetointiurakka. Onneksi yli puolet on jo tehtynä, joten homma valmistunee tänään.
---
Tulee ihan mieleen yhden työkaverini hissikertomus. Hän oli maanantaiaamuna ollut hississä aivan lysähtäneenä ja unisena menossa töihin ja naapurifirman mies oli hänet nähtyään tokaissut: "Täynnä intoa?"
perjantaina, joulukuuta 08, 2006
Kurjantai
Eilisen valemaanantain jälkeen tuli heti perjantai, se hieman helpottaa aamun tunnelmia. Tosin on vaikeaa tietää, että on aamu. Sataa aivan järkyttävän kylmää vettä vaakasuoraan ja on aivan pimeää. Erittäin vähän joulukuinen tunnelma. Ehkä tämän sään vuoksi päivän nimeksi sopisikin paremmin vaikkapa "kurjantai".
Eilen sattui monelaista. Töissä sain hyviä ja huonoja uutisia. En kylläkään ole aivan varma kumpi oli kumpi, mutta sen varmasti aika näyttää. ;)
Lisäksi sain sähköpostia Islannista. Viimekesäisen lomamatkamme aikana minulle ja tyttärelle tuli yhteinen haave: saada tyttärelle kesätöitä islantilaiselta hevostilalta. Eilen sieltä tuli vastaus, että tytär on tervetullut ensi kesänä. Kaavailimme kuutta viikkoa, jolloin hänelle jäisi kaksi viikkoa ennen ja jälkeen lomailuaikaa Suomessakin.
Mielestäni olen ollut aina äiti, joka opettaa lapsilleen itsenäisyttä ja rohkeutta. Ajatukset siitä, että vanhin lapsistani lähtee kuukauden kuluttua armeijaan ja nuorin puolen vuoden kuluttua Islantiin on kuitenkin haikea ja hieman pelokaskin - vaikeaa analysoida, kun kaikkeen liittyy niin monelaisia tunteita. Päällimmäisenä on kuitenkin hatarahko ymmärrys siitä, että minulla ei ole enää lapsia, vaan aikuisia, jotka ovat lapsiani.
---
Niiskuneiti oli löytänyt ensimmäisen rohkean krookuksen nenännipukan. "Pannaan lasi sen päälle, siten se selviää kylmästä yöstä." "Älä pane", sanoi Muumipeikko, "se selviää paremmin, jos sillä on vähän vaikeuksia" (Tove Jansson: Taikatalvi)
Eilen sattui monelaista. Töissä sain hyviä ja huonoja uutisia. En kylläkään ole aivan varma kumpi oli kumpi, mutta sen varmasti aika näyttää. ;)
Lisäksi sain sähköpostia Islannista. Viimekesäisen lomamatkamme aikana minulle ja tyttärelle tuli yhteinen haave: saada tyttärelle kesätöitä islantilaiselta hevostilalta. Eilen sieltä tuli vastaus, että tytär on tervetullut ensi kesänä. Kaavailimme kuutta viikkoa, jolloin hänelle jäisi kaksi viikkoa ennen ja jälkeen lomailuaikaa Suomessakin.
Mielestäni olen ollut aina äiti, joka opettaa lapsilleen itsenäisyttä ja rohkeutta. Ajatukset siitä, että vanhin lapsistani lähtee kuukauden kuluttua armeijaan ja nuorin puolen vuoden kuluttua Islantiin on kuitenkin haikea ja hieman pelokaskin - vaikeaa analysoida, kun kaikkeen liittyy niin monelaisia tunteita. Päällimmäisenä on kuitenkin hatarahko ymmärrys siitä, että minulla ei ole enää lapsia, vaan aikuisia, jotka ovat lapsiani.
---
Niiskuneiti oli löytänyt ensimmäisen rohkean krookuksen nenännipukan. "Pannaan lasi sen päälle, siten se selviää kylmästä yöstä." "Älä pane", sanoi Muumipeikko, "se selviää paremmin, jos sillä on vähän vaikeuksia" (Tove Jansson: Taikatalvi)
torstaina, joulukuuta 07, 2006
Kaks maanantaita samalla viikolla
Se siinä on vikana, että on vapaata keskellä viikkoa - taas tuntuu maanantailta.
Plääh, väsy. Harteissä, olkapäissä ja jalkapohjissani (se varvistelu tikkailla) on aivan outoja, kipeytyneitä lihaksia. Jalkapohjissa! Uskomatonta.
Mutta se ilahduttaa, että seinistä vaikuttaisi tulevan hienot. Kolmasosa on jo tehtynä, joten eiköhän tuo saada valmiiksi ennen kriittisiä joulunaikoja.
Olin jopa hevosen selässä eilen. Ratsuttaja poikkesi iltapäivällä ja kapusin Ísingin selkään antamaan eteenpäin ajavia pohjeapuja. Se vaikutti siltä kuin se muistaisi jotain edellisestä kerrasta, joka taisi olla joskus kuukausi sitten. Hiljaa hyvä tulee.
---
Oho, tytär yllätti ja pomppasi ylös sängystä, joten nyt pitää lähteä liikkeelle. Hauskaa päivää!
Plääh, väsy. Harteissä, olkapäissä ja jalkapohjissani (se varvistelu tikkailla) on aivan outoja, kipeytyneitä lihaksia. Jalkapohjissa! Uskomatonta.
Mutta se ilahduttaa, että seinistä vaikuttaisi tulevan hienot. Kolmasosa on jo tehtynä, joten eiköhän tuo saada valmiiksi ennen kriittisiä joulunaikoja.
Olin jopa hevosen selässä eilen. Ratsuttaja poikkesi iltapäivällä ja kapusin Ísingin selkään antamaan eteenpäin ajavia pohjeapuja. Se vaikutti siltä kuin se muistaisi jotain edellisestä kerrasta, joka taisi olla joskus kuukausi sitten. Hiljaa hyvä tulee.
---
Oho, tytär yllätti ja pomppasi ylös sängystä, joten nyt pitää lähteä liikkeelle. Hauskaa päivää!
keskiviikkona, joulukuuta 06, 2006
Itsepäisyyspäivää
Eilen pääsin jo tapetinirrotuspuuhiin. Jos joku luulee, että on terapeuttista repiä tapetteja seinästä, niin tervetuloa vaan kokeilemaan. Yli puolet on vielä repimättä ja tässä vielä istutaan. Voin vihjaista, että minusta se ei ollut mukavaa puuhaa. Saattaa se johtua siitäkin, että olen niin lyhyt, että joudun varvistelemaan tikkailla, että saisin katonrajasta irti tapetit. Tai enhän minä toki lyhyt ole - katto vaan on liian korkealla. :)
Ukkoakaan ei vissiin isosti kiinostaisi itsenäisyyspäivänä moinen homma. Nukkuu vielä.
Keitin jopa itse itselleni kahvit tänä aamuna, koskakohan sellaista olisi viimeksi tapahtunut? Ei jaksa muistaa. Yleensä palvelu on pelannut vapaapäivinäkin kiitettävästi.
No, kun olen kolmannenkin kupposen juonut, niin lähden lätkimään tapetinirrotusainetta seiniin. Kyllä se ukkokin vielä töihin ehtii, sitä on ihan riittävästi jäljellä.
---
"Kun heräät aamulla, Puh", sanoi Nasu vihdoin, "mitä sanot itsellesi ensimmäiseksi?" "Mitähän tänään on aamiaiseksi?" sanoi Puh. "Mitä sinä sanot, Nasu?" "Minä sanon: Mitähän jännittävää tänään tapahtuu?" sanoi Nasu. Puh nyökkäsi mietteliäänä. "Se on sama asia", hän sanoi. (A.A.Milne)
Ukkoakaan ei vissiin isosti kiinostaisi itsenäisyyspäivänä moinen homma. Nukkuu vielä.
Keitin jopa itse itselleni kahvit tänä aamuna, koskakohan sellaista olisi viimeksi tapahtunut? Ei jaksa muistaa. Yleensä palvelu on pelannut vapaapäivinäkin kiitettävästi.
No, kun olen kolmannenkin kupposen juonut, niin lähden lätkimään tapetinirrotusainetta seiniin. Kyllä se ukkokin vielä töihin ehtii, sitä on ihan riittävästi jäljellä.
---
"Kun heräät aamulla, Puh", sanoi Nasu vihdoin, "mitä sanot itsellesi ensimmäiseksi?" "Mitähän tänään on aamiaiseksi?" sanoi Puh. "Mitä sinä sanot, Nasu?" "Minä sanon: Mitähän jännittävää tänään tapahtuu?" sanoi Nasu. Puh nyökkäsi mietteliäänä. "Se on sama asia", hän sanoi. (A.A.Milne)
tiistaina, joulukuuta 05, 2006
Lomapäivä mielessä
"Lomapäivän" suunniteltua ohjelmaa:
---
No, en ajatellut ottaa aiheesta kauheasti stressiä - teen minkä ehdin. Onhan jouluaattoon vielä monta viikkoa... onhan? (Juu, tarkistin: kokonaista viisi virallista vapaapäivää ennen Joulua.)
Tähänkin sopii tämä: "Ilman viime tippaa ei koskaan tulisi mitään valmiiksi".
---
Tässä päivänä muutamana juttelin yhden ystäväni kanssa, joka kertoi blogini vaikuttaneen sillä tavalla, että ei tarvitse enää soitella ja kysellä kuulumisia, kun ne voi lukea netistä. Tuo panee vakavasti harkitsemaan blogin muuttamista salaiseksi. Tai sitten voisi kysyä, kuinka monta kertaa vuodessa sitä tuleekaan soiteltua? ;)
- tytär ylös ja kouluun
- tapettiostoksille
- vanhan makuuhuoneen lopputyhjennys
- vanhojen tapettien irrotus seinästä
- tytär koulusta
- siinä jossain välissä sitten ruokitaan hepot ja käydään itsenäisyyspäivän ruuat hankkimassa
---
No, en ajatellut ottaa aiheesta kauheasti stressiä - teen minkä ehdin. Onhan jouluaattoon vielä monta viikkoa... onhan? (Juu, tarkistin: kokonaista viisi virallista vapaapäivää ennen Joulua.)
Tähänkin sopii tämä: "Ilman viime tippaa ei koskaan tulisi mitään valmiiksi".
---
Tässä päivänä muutamana juttelin yhden ystäväni kanssa, joka kertoi blogini vaikuttaneen sillä tavalla, että ei tarvitse enää soitella ja kysellä kuulumisia, kun ne voi lukea netistä. Tuo panee vakavasti harkitsemaan blogin muuttamista salaiseksi. Tai sitten voisi kysyä, kuinka monta kertaa vuodessa sitä tuleekaan soiteltua? ;)
maanantaina, joulukuuta 04, 2006
Maanantaimietteitä
Onko kukaan muu huomannut, että suunnilleen joka seitsemäs päivä on maanantai? Melko älytöntä, maanantaithan ovat ikäviä ja ankeita ja väsyttäviä... miksi ihmeessä niitä niin usein pitää laittaa viikonpäiväkalenteriin? Voishan joka toinen maanantai olla vaikka riemuntai tai joku muu sellainen iloisempi päivä?
Eilinen päivä meni taas melko lailla suunnitelmien mukaan. Ukon vaatekaappi tuli tyhjennetyksi - yllätyksekseni löysin sieltä mappeja ja muuta helposti laatikkoon siivottavaa. Elän edelleenkin toivossa, että Suomen itsenäisyyspäivää juhlistetaan meillä tällä kertaa tapetoimalla. Tämä tosin toteutuu vain, jos onnistun saamaan itselleni huomisen päivän vapaapäiväksi ja huomisen aikana tyhjennetyksi kirjahyllyn ja näin ollen koko vanhan makuuhuoneemme.
Kävin taas ratsastamassakin. Félagi oli kuorruttanut itsensä märällä mudalla ja oli oikein rattoisaa harjata se puhtaaksi: jostain syystä sualla raputtaessani se muta lensi omaan naamaani. Minusta mutakuorrutus kuuluu paremminkin tuonne ravipuolelle, mutta näköjään ratsastuksessakin joskus onnistuu saamaan ilmaisen kasvonaamion.
Kun menimme jo ennestään hyvää vauhtia peräkylään ja pysähdyimme hetkeksi juttelemaan naapurin kanssa, ohitti meidät hevonen kärryjen kanssa. Siitäkös Félagi innostui ikihyviksi ja kun lähdin yhdistelmän perään, sain melkoisen hienoa lisättyä tölttiä aikaan. Lisäksi onnistuin saamaan otuksen innostaan huolimatta hallitusti pysähtymään, tekemään muutamia rauhallisia voltteja ja lähtemään vielä takaisinpäin samaa riemukasta vauhtia. Ihan kiva, silloin kun ostin tämän hevosen ja näimme muita ratsukoita, se yleensä hyppeli takajalaloillaan, kunnes hevoset olivat kadonneet horisonttiin ja senkin jälkeen sen hallitseminen oli mekoisen hankalaa puuhaa. No, siitä on jo seitsemän vuotta ja olemme sen jälkeen tehneet monenmoista yhdessä.
---
Mutta ok, nyt on taas maanantai ja pitää ryhtyä arjen hommiin. Mottona: hymyile, pahin on vielä edessä. (lue: tytär nukkuu vielä ja hänet pitää herättää ;))
Eilinen päivä meni taas melko lailla suunnitelmien mukaan. Ukon vaatekaappi tuli tyhjennetyksi - yllätyksekseni löysin sieltä mappeja ja muuta helposti laatikkoon siivottavaa. Elän edelleenkin toivossa, että Suomen itsenäisyyspäivää juhlistetaan meillä tällä kertaa tapetoimalla. Tämä tosin toteutuu vain, jos onnistun saamaan itselleni huomisen päivän vapaapäiväksi ja huomisen aikana tyhjennetyksi kirjahyllyn ja näin ollen koko vanhan makuuhuoneemme.
Kävin taas ratsastamassakin. Félagi oli kuorruttanut itsensä märällä mudalla ja oli oikein rattoisaa harjata se puhtaaksi: jostain syystä sualla raputtaessani se muta lensi omaan naamaani. Minusta mutakuorrutus kuuluu paremminkin tuonne ravipuolelle, mutta näköjään ratsastuksessakin joskus onnistuu saamaan ilmaisen kasvonaamion.
Kun menimme jo ennestään hyvää vauhtia peräkylään ja pysähdyimme hetkeksi juttelemaan naapurin kanssa, ohitti meidät hevonen kärryjen kanssa. Siitäkös Félagi innostui ikihyviksi ja kun lähdin yhdistelmän perään, sain melkoisen hienoa lisättyä tölttiä aikaan. Lisäksi onnistuin saamaan otuksen innostaan huolimatta hallitusti pysähtymään, tekemään muutamia rauhallisia voltteja ja lähtemään vielä takaisinpäin samaa riemukasta vauhtia. Ihan kiva, silloin kun ostin tämän hevosen ja näimme muita ratsukoita, se yleensä hyppeli takajalaloillaan, kunnes hevoset olivat kadonneet horisonttiin ja senkin jälkeen sen hallitseminen oli mekoisen hankalaa puuhaa. No, siitä on jo seitsemän vuotta ja olemme sen jälkeen tehneet monenmoista yhdessä.
---
Mutta ok, nyt on taas maanantai ja pitää ryhtyä arjen hommiin. Mottona: hymyile, pahin on vielä edessä. (lue: tytär nukkuu vielä ja hänet pitää herättää ;))
sunnuntaina, joulukuuta 03, 2006
Sateinen joulukuun sunnuntaiaamu
Minusta on irvokasta, että vieläkin sataa, vaikka jo kielsin sen. Isällä oli tapana naureskellen aina kysyä, jos lapset olivat laiskoja: "Eikö sana kuulu, vai eikö se tehoa?"
Eilen meni suunnitelmien mukaan - ei mitään tekosyitä tarvittu tekemättömiin töihin. :) Tämä johtuu tietenkin myös siitä, että enemmänkin kykenisi päivässä ehtimään. Onneksi kuitenkin ihminen saa itse hyvin pitkälti päättää, mitä haluaa tehdä ja miksi. Kaappi kuitenkin tuli tyhjäksi ja vieläpä siirretyksi appivanhemmillekin, kuten oli suunnitelmissakin.
Ratsastamassakin kävin. Olen koko ajan ajatellut, että omat hevoseni eivät kerää energiaa, jos ne ovat pidemmän aikaa ratsastamatta. Olen väärässä. Félagi paineli vähän väliä riemukasta laukkaa, kun se sille sallin.
Ratsastuskaveriksi sain Marilynin. Marilyn nimittäin pääsi karkuun ovesta poikani jalkojen välistä ja lähti seuraamaan minua peräkylälle iloisesti. Houkuttelin sen mukaani ihan tahallaan ja oli mukava tunne, kun pieni koira laukkasi vieressämme tietä pitkin, kun menimme reipasta tölttiä. Marilyn on kyllä oikea pieni metsästäjä, naapurin hylätyn navetan vieressä sitä vastaan tuli iso rotta eikä siinä hampaat naksahtaneet kuin pari kertaa, kun rotta oli vainaa. Kehuin pikkukoiraa urotyöstä kovasti, sillä rotta taitaa olla ainoa eläin, jota inhoan.
Marilynin kiinniottohan ei ole kotiväeltä yleensä helppoa ja soitinkin hätiin matkan varrella asuvan naapurin rouvan, jonka omaa koiraa olen silloin tällöin karkureissuilta kuskannut kotiin. Marilyn antoi hänelle iloisesti kiinni ja kotiväki haki Marilynin autolla pois ja minä sain jatkaa matkaani yksin. Hiukan haikeaa, olisi oikeasti mukavaa, jos koira tottelisi niin hyvin, että sitä voisi pitää mukana ratsastusretkillä. Olen haaveillut, että seuraava koirani on jonkinlainen pieni paimenkoira... siitä olisi apua myös silloin kun hevosia siirtää laidunpalstalta toiselle. Islannin lammaskoiraa olen ajatellut. Mutta uuteen koiraan on toivottavasti vielä pitkä matka, sillä koiralukumäärää en halua nostaa yhtään isommaksi.
Illalla oli agilityseuramme kouluttajien pikkujoulujuhla. Oli siellä pari "piilolägiläistäkin" mukana, mutta he kyllä kuuluvat jotenkin joukkoon. :) Saimme kuulla lyhyen luennon koiran stressistä - kiinnostavaa asiaa. Luulisin, että aika moni tuttu koira kärsii stressistä. Syy taitaa useimmiten löytyä sieltä remmin toisesta päästä, kuten niin monissa muissakin omia lemmikkejämme koskevissa asioissa. Harrastuskoirien stressi varmaankin usein johtuu ohjaajien liian suuresta innosta harrastaa. Usein ohjaajat ovat liiankin kunnianhimoisia ja harjoittelevat liikaa ja liian pitkäkestoisissa harjoituksissa. Toisaalta hyvä asia, että harrastajia lajissa on niin paljon, että harkka-aikoja ei kerta kaikkiaan saa niin paljon kuin jotkut haluaisivat. ;) Toinen iso syy koirien stressiin johtuu tietenkin siitä, että omistajan stressi "tarttuu" koiraan. Ajattelen, että koiran käyttäytyminen kertoo paljon omistajan elämäntilanteesta. Lisäksi olen aina ollut vakaasti sitä mieltä, etta kaikki koirat eivät sovi kaikille ihmisille. Luennolla tulikin ilmi, että joskus on viisasta luopua lemmikistä ja etsiä sille sopivampi koti. Hyvä ja huolehtiva omistaja osaa itse päättää, milloin on sellainen tilanne.
---
Mutta nyt päivän tehtäviin: vielä toinenkin kaappi pitäisi tyhjentää ja sen olisi syytä tapahtua tänään. Ukko lähti purjehtijoiden majatalkoisiin, joten voin rauhassa siirtää hänen vaateaarteistoaan parempaan talteen. Kukaan ei varmaan arvaa, minne? ;)
Eilen meni suunnitelmien mukaan - ei mitään tekosyitä tarvittu tekemättömiin töihin. :) Tämä johtuu tietenkin myös siitä, että enemmänkin kykenisi päivässä ehtimään. Onneksi kuitenkin ihminen saa itse hyvin pitkälti päättää, mitä haluaa tehdä ja miksi. Kaappi kuitenkin tuli tyhjäksi ja vieläpä siirretyksi appivanhemmillekin, kuten oli suunnitelmissakin.
Ratsastamassakin kävin. Olen koko ajan ajatellut, että omat hevoseni eivät kerää energiaa, jos ne ovat pidemmän aikaa ratsastamatta. Olen väärässä. Félagi paineli vähän väliä riemukasta laukkaa, kun se sille sallin.
Ratsastuskaveriksi sain Marilynin. Marilyn nimittäin pääsi karkuun ovesta poikani jalkojen välistä ja lähti seuraamaan minua peräkylälle iloisesti. Houkuttelin sen mukaani ihan tahallaan ja oli mukava tunne, kun pieni koira laukkasi vieressämme tietä pitkin, kun menimme reipasta tölttiä. Marilyn on kyllä oikea pieni metsästäjä, naapurin hylätyn navetan vieressä sitä vastaan tuli iso rotta eikä siinä hampaat naksahtaneet kuin pari kertaa, kun rotta oli vainaa. Kehuin pikkukoiraa urotyöstä kovasti, sillä rotta taitaa olla ainoa eläin, jota inhoan.
Marilynin kiinniottohan ei ole kotiväeltä yleensä helppoa ja soitinkin hätiin matkan varrella asuvan naapurin rouvan, jonka omaa koiraa olen silloin tällöin karkureissuilta kuskannut kotiin. Marilyn antoi hänelle iloisesti kiinni ja kotiväki haki Marilynin autolla pois ja minä sain jatkaa matkaani yksin. Hiukan haikeaa, olisi oikeasti mukavaa, jos koira tottelisi niin hyvin, että sitä voisi pitää mukana ratsastusretkillä. Olen haaveillut, että seuraava koirani on jonkinlainen pieni paimenkoira... siitä olisi apua myös silloin kun hevosia siirtää laidunpalstalta toiselle. Islannin lammaskoiraa olen ajatellut. Mutta uuteen koiraan on toivottavasti vielä pitkä matka, sillä koiralukumäärää en halua nostaa yhtään isommaksi.
Illalla oli agilityseuramme kouluttajien pikkujoulujuhla. Oli siellä pari "piilolägiläistäkin" mukana, mutta he kyllä kuuluvat jotenkin joukkoon. :) Saimme kuulla lyhyen luennon koiran stressistä - kiinnostavaa asiaa. Luulisin, että aika moni tuttu koira kärsii stressistä. Syy taitaa useimmiten löytyä sieltä remmin toisesta päästä, kuten niin monissa muissakin omia lemmikkejämme koskevissa asioissa. Harrastuskoirien stressi varmaankin usein johtuu ohjaajien liian suuresta innosta harrastaa. Usein ohjaajat ovat liiankin kunnianhimoisia ja harjoittelevat liikaa ja liian pitkäkestoisissa harjoituksissa. Toisaalta hyvä asia, että harrastajia lajissa on niin paljon, että harkka-aikoja ei kerta kaikkiaan saa niin paljon kuin jotkut haluaisivat. ;) Toinen iso syy koirien stressiin johtuu tietenkin siitä, että omistajan stressi "tarttuu" koiraan. Ajattelen, että koiran käyttäytyminen kertoo paljon omistajan elämäntilanteesta. Lisäksi olen aina ollut vakaasti sitä mieltä, etta kaikki koirat eivät sovi kaikille ihmisille. Luennolla tulikin ilmi, että joskus on viisasta luopua lemmikistä ja etsiä sille sopivampi koti. Hyvä ja huolehtiva omistaja osaa itse päättää, milloin on sellainen tilanne.
---
Mutta nyt päivän tehtäviin: vielä toinenkin kaappi pitäisi tyhjentää ja sen olisi syytä tapahtua tänään. Ukko lähti purjehtijoiden majatalkoisiin, joten voin rauhassa siirtää hänen vaateaarteistoaan parempaan talteen. Kukaan ei varmaan arvaa, minne? ;)
lauantaina, joulukuuta 02, 2006
Suunnitelmia
Tänään, pakollista:
- vanhan makuuhuoneemme vaatekaapeista ainakin yksi pitää tyhjentää
- mieluusti saada perheen miehet kuskaamaan se mummolle ja vaijalle uudeksi vaatekaapiksi alakerran makuuhuoneeseen
- toinenkin kaappi olisi kiva saada tyhjäksi, mutta tää ei oo pakollista ennekuin huomenna
- ratsastuslenkki omalla hevosella - nyt saa kuukauden (vai pitempi?) loma olla ohi
- illalla on mieluisa pakko lähteä agilityseuramme kouluttajien pikkujoulua viettämään
---
Yhden homman olen jo hoitanut, päätin herätä kunnolla vasta yhdeksän aikaan, kun tuntuu, että viikko on ollut niin väsyttävä ja hepot ruokittuani kellahdinkin soffalle vielä puoleksitoista tunniksi ja heräsin vasta kahvin tuoksuun (kiitos ukkokullalle aamukahveista :))
---
Hauska nähdä, mitä keksin huomenna syyksi, kun hommat on tekemättä :)
- vanhan makuuhuoneemme vaatekaapeista ainakin yksi pitää tyhjentää
- mieluusti saada perheen miehet kuskaamaan se mummolle ja vaijalle uudeksi vaatekaapiksi alakerran makuuhuoneeseen
- toinenkin kaappi olisi kiva saada tyhjäksi, mutta tää ei oo pakollista ennekuin huomenna
- ratsastuslenkki omalla hevosella - nyt saa kuukauden (vai pitempi?) loma olla ohi
- illalla on mieluisa pakko lähteä agilityseuramme kouluttajien pikkujoulua viettämään
---
Yhden homman olen jo hoitanut, päätin herätä kunnolla vasta yhdeksän aikaan, kun tuntuu, että viikko on ollut niin väsyttävä ja hepot ruokittuani kellahdinkin soffalle vielä puoleksitoista tunniksi ja heräsin vasta kahvin tuoksuun (kiitos ukkokullalle aamukahveista :))
---
Hauska nähdä, mitä keksin huomenna syyksi, kun hommat on tekemättä :)
perjantaina, joulukuuta 01, 2006
Lopeta jo!
Taas voisi ihmetellä sitä, että kuu vaihtui. On joulukuu jo. On kuraista ja sateista ja lämmintä on +7C. Mikähän tähän auttaisi?
Minä tiedän tämän: Nyt täytyy kyllä meikäläisen kieltää tuo vesisade ja lämpöaalto, eihän se muuten lopu ikinä. Taisi olla virhe tuolla aiemmin, kun sanoin, että "Antaa sataa vaan". Nyt siis käsky kuuluu: "LOPETA! HE-TI!"
Eiköhän tuo auta. :D
---
Onneksi on jo perjantai - tällä viikolla sen tuleminen kesti minusta kauemmin kuin muina viikkoina. Olisi kiva, jos tuo ajatus tarkottaisi sitä, että olisin saanut enemmän aikaiseksi, mutta totisesti ei tunnu ainakaan siltä.
Tosin onhan sitä jotain saatu aikaan. Lägin kisoissa Kennelpoika lainasi autoani ja huomautti, että siellä vilkkuu jakoavaimen kuva kojetaulussa. Kertoi, että se tarkoittaa sitä, että määräaikaishuollon aika on ohitettu. No, just niin, totta kai tiesin sen ja sanoinkin hoitavani homman asap. Kisat oli 5.11 ja ajan jotain 1000 km viikossa. Tänään vien tuon auton huoltoon. Melko reipasta toimintaa, vai mitä? ;)
---
Kohta pitää rientää vaihtamaan konsulttihyntteet ylle, että pääsen asiakkaan kanssa palaveeraamaan... Josta muuten tupsahti mieleen tuo asianmukainen pukeutuminen. Tässä päivänä muutamana kerroin siitä, kuinka joskus hävettää, kun on mutaiset kengät työpaikalla. Kerran muistan puolestaan, kun joku nauroi agilitykentän laidalla asiallista tyyliäni, kun minulla oli jakkupuku ja pikkukengät agilityharkkojen kouluttajana. Taisi puku mennä pesuun, kun joku kuolaava iso koira kävi tassujen ja naaman kanssa kiittämässä koulutussessiosta. Aina ei aikataulut mene ihan suunnitelmien mukaan...
---
Eikä mene tänäänkään, jos en lähde kiitämään. Mukavaa pikkujouluviikonloppua kaikille!
Minä tiedän tämän: Nyt täytyy kyllä meikäläisen kieltää tuo vesisade ja lämpöaalto, eihän se muuten lopu ikinä. Taisi olla virhe tuolla aiemmin, kun sanoin, että "Antaa sataa vaan". Nyt siis käsky kuuluu: "LOPETA! HE-TI!"
Eiköhän tuo auta. :D
---
Onneksi on jo perjantai - tällä viikolla sen tuleminen kesti minusta kauemmin kuin muina viikkoina. Olisi kiva, jos tuo ajatus tarkottaisi sitä, että olisin saanut enemmän aikaiseksi, mutta totisesti ei tunnu ainakaan siltä.
Tosin onhan sitä jotain saatu aikaan. Lägin kisoissa Kennelpoika lainasi autoani ja huomautti, että siellä vilkkuu jakoavaimen kuva kojetaulussa. Kertoi, että se tarkoittaa sitä, että määräaikaishuollon aika on ohitettu. No, just niin, totta kai tiesin sen ja sanoinkin hoitavani homman asap. Kisat oli 5.11 ja ajan jotain 1000 km viikossa. Tänään vien tuon auton huoltoon. Melko reipasta toimintaa, vai mitä? ;)
---
Kohta pitää rientää vaihtamaan konsulttihyntteet ylle, että pääsen asiakkaan kanssa palaveeraamaan... Josta muuten tupsahti mieleen tuo asianmukainen pukeutuminen. Tässä päivänä muutamana kerroin siitä, kuinka joskus hävettää, kun on mutaiset kengät työpaikalla. Kerran muistan puolestaan, kun joku nauroi agilitykentän laidalla asiallista tyyliäni, kun minulla oli jakkupuku ja pikkukengät agilityharkkojen kouluttajana. Taisi puku mennä pesuun, kun joku kuolaava iso koira kävi tassujen ja naaman kanssa kiittämässä koulutussessiosta. Aina ei aikataulut mene ihan suunnitelmien mukaan...
---
Eikä mene tänäänkään, jos en lähde kiitämään. Mukavaa pikkujouluviikonloppua kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)