Eilisen valemaanantain jälkeen tuli heti perjantai, se hieman helpottaa aamun tunnelmia. Tosin on vaikeaa tietää, että on aamu. Sataa aivan järkyttävän kylmää vettä vaakasuoraan ja on aivan pimeää. Erittäin vähän joulukuinen tunnelma. Ehkä tämän sään vuoksi päivän nimeksi sopisikin paremmin vaikkapa "kurjantai".
Eilen sattui monelaista. Töissä sain hyviä ja huonoja uutisia. En kylläkään ole aivan varma kumpi oli kumpi, mutta sen varmasti aika näyttää. ;)
Lisäksi sain sähköpostia Islannista. Viimekesäisen lomamatkamme aikana minulle ja tyttärelle tuli yhteinen haave: saada tyttärelle kesätöitä islantilaiselta hevostilalta. Eilen sieltä tuli vastaus, että tytär on tervetullut ensi kesänä. Kaavailimme kuutta viikkoa, jolloin hänelle jäisi kaksi viikkoa ennen ja jälkeen lomailuaikaa Suomessakin.
Mielestäni olen ollut aina äiti, joka opettaa lapsilleen itsenäisyttä ja rohkeutta. Ajatukset siitä, että vanhin lapsistani lähtee kuukauden kuluttua armeijaan ja nuorin puolen vuoden kuluttua Islantiin on kuitenkin haikea ja hieman pelokaskin - vaikeaa analysoida, kun kaikkeen liittyy niin monelaisia tunteita. Päällimmäisenä on kuitenkin hatarahko ymmärrys siitä, että minulla ei ole enää lapsia, vaan aikuisia, jotka ovat lapsiani.
---
Niiskuneiti oli löytänyt ensimmäisen rohkean krookuksen nenännipukan. "Pannaan lasi sen päälle, siten se selviää kylmästä yöstä." "Älä pane", sanoi Muumipeikko, "se selviää paremmin, jos sillä on vähän vaikeuksia" (Tove Jansson: Taikatalvi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti