Eilinen oli varsin mukava päivä: tytär todella lähti kanssani ratsastamaan ja oli vauhdikas lenkki yhdessä pitkästä aikaa. Taitaa olla niin, että viimeksi Islannissa olimme yhteisellä ratsastusretkellä. Laukkakilpailuissa jäämme kuin seisomaan, kun tytär ampaisee ohi, mutta ei se tietenkään haittaa. Toivottavasti näitä yhteisiä lenkkejä tulee jatkossa lisääkin.
Iltapäivällä olimme sitten kuitenkin mummolassa kahvilla ja nauramassa Wilmalle. Tuommoista elohiirtä katsellessa meinaa itselle ihan tulla väsy, niin loppumaton on pienen pomppimis- ja kiipeilyinto. Sanoja tapaillaan jo melko lailla ja ilmeet ovat niin hassut, että väkisinkin tulee naurettua toiselle melko lailla.
Illansuussa piipahdimme sitten tapaamassa Katjan perhettä ja siellä samanikäistä Emmaa katsomassa. Emma on paljon rauhallisempi ja herkkätunteisempi kuin Wilma. Jos nämä lapset olisivat koirarotuja, niin Wilma olisi varmaan terrieri ja Emma jokin sensitiivinen paimenkoira.
---
No, ne on panneet kuitenkin tähän kohtaan taas maanantain ja pitää taas lähteä liikkeelle. Teksisi kyllä mieli valittaa, korvaa särkee ja väsyttää, mutta en taida nyt jaksaa. Katsotaanpas, saisinko pienen terrierin nuolemaan tyttären hereille...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti