Näytetään tekstit, joissa on tunniste Norja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Norja. Näytä kaikki tekstit

perjantaina, tammikuuta 24, 2020

Kuulumisia pitkästä aikaa

Muutama ystävä on ohimennen kysäissyt, missä viipyvät uudet blogitekstit.  Tauko onkin ollut jo lähes puolen vuoden mittainen.  En tiedä miksi, ehkä aina ei vain huvita kirjoitella.  Pläjäytetään tähän nyt sitten menneen ajan kooste:

Elokuu 2019

Pääosassa ukkokullan tasakymppien juhlistamiseksi tehty Pohjois-Norjan lomamatka.  Kymmenen päivää automatkailimme upeissa maisemissa.  On niin hienoa lähteä, kun tietää, että lapset puolisoineen hoitavat hevoset, kanat, kissan ja koirat hyvin.
Menimme Ruotsiin rahtilaivalla Naantalista. Voin suositella:
Edullista, hyvät ruuat ja hytissä oli kiva ottaa päivätorkut.

Turve- tai ruohokatot ovat mielestäni kauniita.
Hauska myös tuollainen kivestä tehty lato.

Lisää ruohokattoja. 


Tämä kuva on Trondheimistä. Kaunis kaupunki.

Pieni koskimaisema. Virtaava vesi on tainnut aina kiehtoa ihmisiä.

Matkasta iso osa tehtiin lautoilla, joilla voi pomppia saaresta toiseen.

Havmannen-patsas seisoo keskellä vuonoa Mo i Ranassa. 

Edelleen Mo i Ranassa, kotiseutumuseon rakennuksia.
 Norjasta tulimme käsivarren kautta Suomeen.  Piipahdimme Levillä kahvittelemassa ja jatkoimme sieltä Rukalle yöpymään.

Hiljainen kansa on omanlaatuisensa nähtävyys vitostien varrella. 
Viimeisen illan ja yön vietimme serkkuni Maritan luona Jyväskylän lähellä hänen kesämökillään Pyhäsaaressa, saunottiin ja uitiin. Oli mukavaa.

Elokuussa Maija aloitti puutarhuriopinnot Rajamäellä  se on minusta hienoa ja ammatti varmaan sopii hänelle hyvin.

Syyskuu 2019

Harrasteet alkoivat taas syyskuussa. Improvisaatioteatterin vanha, luotettava ja iloinen joukko on vuorossa aina maanantai-iltaisin. Tiistaisin teen taas keramiikkaa 5 tuntia. Sielläkin on niin kivat porukat, juttua riittää ja on kiva seurata, miten hienoja ideoita toisilla on.
Mm. Tällaisia kukkapurkkeja sain aikaiseksi kaksikin.
Liikuntaharrasteena jatkoimme ystäväni Ailan kanssa torstaiaamuisin seniorivesijumpassa.  Uutena aktiviteettinä tuli mukaan kuntosalilla käyminen, myöskin Ailan kanssa. Valitsimme saliksi Terveys 50+ -salin, koska tuntui mukavammalta solahtaa vanhemman väen joukkoon.  Salilla on ihan monipuolisesti laitteita ja hyvin tilaa, harvoin on yli 4 henkeä yhtäaikaa. Salilla käymme 2, joskus jopa 3 kertaa viikossa.  Mielestäni kuntoni on parantunut ja vyötarökin on kaventunut vaikkakin mahareppu on vieläkin liian kookas. Uskon kyllä, että sen trendi on laskevaan suuntaan. Hiljaa hyvää tulee.

Lokakuu 2019


Lokakuinen kylänraitti

Lokakuussa ei itselle tapahtunut mitään ihmeempiä, mutta lokakuun alussa Maija oli ratsastamassa Dugurilla, kun se yhtäkkiä pelästyi jostakin ja hän päätti hypätä alas selästä.  Muhkuraisella pellolla polvi pyörähti ja ristiside meni poikki.  Harmillinen tapaturma, onneksi meillä on kummallakin SRL: n vakuutus ja näinollen hän pääsi joustavasti yksityiselle puolelle hoitoon.

Minä porskutin arkea läpi, onneksi on joka viikko jotain puuhaa niin ei ihan tylsisty.

Marraskuu 2019

Marraskuun alussa tytärpuoleni Katariina täytti 50 vuotta. Merkittävä rajapyykki elämässä.  Onnea vielä!

Juhlistimme myös marraskuun alussa Lemillä ukkokullan isän serkun, Mikon,  90-vuotissyntymäpäiviä.  Juhlakalu oli ihanan virkeä ja hän oli edelleen vilkas ja iloinen luonteeltaan vaikkei jalka nousekaan enää ihan reippaasti. Juhla oli mukavan lämminhenkin ja kodikas.

Juhlatalon nurkka Lemillä.
Ihanat vanhat hirret. 
Marraskuussa taisivat alkaa ne pimeät ja sateiset kelit, jotka tätä kirjoitettaessa - tammikuun lopulla - tuntuvat jatkuvan edelleen.

Joulukuu 2019

Ihan joulukuun alussa oli hetken lupaus kauniista pakkaspäivistä.

Pari lintujen kylpyaltaaksi suunniteltua keramiikkatyötä.
Nämä tosin vuotavat kumpikin, joten vaativat pientä tuunausta. 

Vissa eräänä aa una, kun pihattoon oli lisätty hamppukuiviketta.
Muori oli nauttinut tosissaan. 

Jouluherkkuja: kanamunia mädillä ja lohitahnalla sekä
lämminsavulohirullia tuorejuustolla.
 Joulua vietettiin perheen kesken. Kaikki Markun lapset ja lapsenlapsi yhteisessä joulupöydässä. Meillä oli mukava tunnelma ja jouluiset fiilikset sateesta huolimatta.

Uuden vuoden aattoa juhlistettiin peurapadalla.
Mikko on aloittanut metsästyksen ja mekin saimme lihaa. 
Vuosi vaihtui perinteisesti ystäväpariskunnan kanssa - olikohan jo 33s. kerta, kun otimme uuden vuoden vastaan yhdessä.  Ohjelmassa perinteisesti palju, ruokaa ja yhdessäoloa.

Nyt on jo uusi vuosikymmen hyvää vauhtia menossa.  Yritän pysyä matkassa.

__________

Uure vuore ohjei:
Ot käpy pois kenkäst.
Kaar vesi pois saappaast.
Nost ämpär silmiltäs.
Jua kuppis tyhjäks.
Ol ilone, ol valone, ol pulune.
Älä lait kät sirkkeli.
Älä purot kirvest kintuil.
Älä unohr kotti avaimi.
Älä karot annetui syrämei.
– Heli Laaksonen –

tiistaina, elokuuta 10, 2010

Kuusi jalkaa ja takapuoli keskellä selkää

On tiistai - issikoiden PM2010-kisat loppuivat toissapäivänä ja tänä aamuna onneksi tuntui siltä, että niistä on jo ikuisuus. Noin 130 suomalaista vapaaehtoista tekivät sen, mitä olimme toivoneet: onnistuneet kisat! Oma roolini ei varmasti ollut suurin eikä pienin, mutta oma tapani tehdä asioita samalla lailla kuin koirani Marilyn: täysii tai ei ollenkaan, kuten meidät molemmat tuntevat tietävät vei mehut tästä vanhasta ämmästä hetkeksi aika tyystin.

Myös kirjaimellisesti, sillä painoni putosi n. 7 kg kisojen aikana. Uskon, että putosi monen muunkin paino monessa muussakin paikassa, sillä ennennäkemättömät säät: ukkosia ja trombeja tuli useana päivänä koko Etelä-Suomeen ja lauantaina oli varmasti hiuskarvan varassa, ettei kukaan ystäväni tai muu paikalla ollut kuollut. 127 maasalamaa iski kisapaikallemme romahduttaen VIP-telttamme ja heitellen muovituoleja ilmassa kuin legopalikoita. Itse istuin turvassa ja ihmettelin sisätiloista tapahtunutta enkä osannut pelätä, mutta uskon, että ulos jääneet olivat todellisessa vaarassa.

Eilen olin siis tilassa väsynyt, mutta onnelinen ja olin päättänyt jo kauan sitten, että PM-kisojen jälkeisena maanantaina nousen taas lempipuutarhatonttuni, Félagin, selkään ja sen tein. Ja valtava, miten hienolta se tuntui! Se ei ole eikä siitä enää koskaan varmaan tule sellaista suoritushevosta kuin näin kisoissa, mutta se on omani - ollut jo 11 vuotta - 7-vuotiaasta hurjapäästä on tullut 18-vuotias, viisas ja kuuliainen heppa. Kun istun sen selkään, olemme vanhat kaverit ja tutut lapaset, mutta meillä molemmilla on se sama rakkaus: liikkua yhdessä. Se tuntui oikeasti upealta. Luulen, että ratsastan enemmän taas tämän jälkeen.

En usko, että jatkan juoksuohjelmaani, minulle sopii paremmin puuhastelu hevosten ja koirien kanssa, kun vapaata aikaa jää. Jostain syystä tein juoksulenkkini ilman yhtään koiraa ja minusta on jo pienenä ollut melko turhaa kävellä ilman koiraa.

Otin itsekin kisapaikalta yli 600 kuvaa, mutta en ole vielä osannut valita sopivia, joten laitan tähän Facebookista bongaamani ruotsalaisen Carina Jöerin ottamat kuvat, jotka kuvaavat tunnelmia kisapaikalta tavalla, jota en itse voinut kuvata:




Kisojen suomalaisen loppuhuipennukseksi Suomessa syntyneen norjalaisomisteisen orin Töltti-T1 -voitto tuntui aivan siltä, kuin Suomi olisi voittanut. Voittaja oli siis Gry Hagelund [S] Norjasta hevosella Hrynjandi fra Fageräng [FI1999102002] huikein pistein 7,71. Silmissäni oli roskia, kun palkintoseremoniat päättyivät viimeiseen kunniakierrokseen.



sunnuntaina, syyskuuta 14, 2008

Norjanmuisteloa

Norjanmatkasta ei tullut kovin paljon laitettua kuvasatoa tänne blogiin. Nyt, kun on rauhaisa aamu ja olen kaikki hommat hoitanut: siirtänyt hevoset, ruokkinut Romeon ja ulkoiluttanut perinpohjaisesti omat koirani, on ollut hiukan aikaa katsella Norjan kuvia.



Tässäpä tarina tälle päivälle, perinnetarustoa Norjasta, vuohet määkivät sen ohimennessään:

Kun lopultakin näkee valoa tunnelin päässä...
Voi haaveilla vaikka omasta villistä seeprasta...
Tai kokonaisesta seepraperheestä - ihania raitoja näillä...
Kuulin myös, ettei edes apinaäiti kanna vauvaansa koko ikäänsä, se väsyy, jos lapsi kasvaa liian painavaksi...

-------
Hauskaa sunnuntaita kaikille - minä ainakin ajattelin tehdä kaikkea kivaa. Tehkää tekin!

tiistaina, elokuuta 19, 2008

Helppo nakki - eiku porkkana


Jos meillä olisi kirahvi tai pari seepraa, niin olispa helppoa: ne söisi ihan tavallisia porkkanoita. Niitä on yksinkertaista saada Suomestakin. Ja kirahvi on upean näköinen eläin. Seepralla on hassut raidat - ihan kuin hevonen pyjamassa.
Kuva: Norjan matkalta, kirahvi ja pieni seepralauma

torstaina, elokuuta 14, 2008

Lomalöpinää

Sään ennustaminen on näköjään järisyttävän vaikeaa: eilen Maaseudun tulevaisuuden täsmäsää lupasi Lohjalle ensi lauantaiksi vaatimattomat 20 mm sadetta. Seurallamme on agilitykisat ulkosalla, joten tuo tieto lisäsi ankarasti tuskaani. Toinen päivä viikon sisään olla jollain kisapaikalla märkänä kuin uitettu rätti ei oikein houkuttele...

Tänään samainen sääpalvelu lupaa lauantaille n. 1,5 mm vettä ja sehän jo ihan riemastuttaa.

Ennustaisin itseni pesemään nyt aamupäiväksi mattoja ja iltapäiväksi keksin jotain muuta rehkintää. Eilisen päivän suunniteltu sisäsiivousurakka meni niin hyvin, että sain jopa siivotuksi... (Aaltoja!)

Ratsastaakin oli tarkoitus, mutta klo 16 tuli kengittäjä ja halusi maksun osittain heinäkuormana, joten siivousurakan ja heinänmätön jälkeen ei sitten huvittanutkaan kuin mennä naapuriin espanjoolien kanssa olutta hörppimään. Sekin oli ihan rattoisaa puuhaa ja onnistuin pysymään ihan kohtuudessa. Hevoshommia kyllä tein, sillä Ísing sai irtojuoksutuskyytiä n. 15 min. Se oli aika hämillään, kun se otettiin erilleen laumasta ja laitettiin juoksemaan ruuan päällä. Lihapulla oli tehokkaasti hiessä, kun lopetin juoksuttamisen ja sai pienimuotoisen kylvyn tallissa urakkansa jälkeen.

Kengittäjä ei ole viime aikoina saanut Vissan takasiin kenkiä, mutta eilen aloitettiin takasista ja potkiminen ja jalan vihainen ravistelu alkoi vasta viimeisen naulan kohdalla. Pikkupeikon oli pakko pitää jalkaa ylhäällä, jotta kenkääjä sai naulan kiinni. Aina pelottaa, että Vissa potkaisee pikkumiehen patterin väliin, kun se kiukuttelee. Vissa pikkuisen latasi peikkoakin - osui polvitaipeeseen, joka oli eilen jo mustunut. Peikkolapsi ei kyllä vähästä hätkähdä - kun Vissa potkaisi, se sai heti palkakseen napakan nyrkiniskun ja otus näytti kyllä aika nololta rangaistuksensa jälkeen.

En malta olla laittamatta tähän päättäjaisissa ottamaani kuvaa PM-kisoista. Kisaesitteissä esiintyi tämä nainen ja hän oli päättäjäisissäkin mukana. Kuvanottohetkellä satoi hirmuisesti, että en voinut kuin ihailla neitosen sitkeyttä. Hieman pelkäsimme puvun kastuessaan muuttuvan läpinäkyväksi, mutta onneksi niin ei käynyt. Hävettää oikein, kun tuota katselee, että itse en nykyisin useinkaan ratsasta sateella...

Mutta nyt painun pukemaan, että saan lehden kaveriksi toiselle kahvikupilliselleni ja pääsen hommiin.

keskiviikkona, elokuuta 13, 2008

Lystipäivä edessä

Nonni, tässä sitä taas ollaan - vanhoissa kuvioissa. Istun kotona työpöytäni ääressä. Katsoin juuri loput valokuvat Norjan matkaltamme (kolme viimeistä päivää) ja totesin, että en saanut oikeastaan yhtään onnistunutta valokuvaa itse PM-kisoista. Lauantaina oli kyllä kaunis ilma, mutta keskityin katsomaan kisoja enemmänkin kuin kuvaamaan ja sunnuntaina sitten oli niin törkeä sade koko ajan, että lähes kaikki kuvat ovat jotenkin epätarkkoja tai muuten sitten surkeita. Eipä kameraa juuri tahdo esillekään ottaa, kun sataa vettä kuin aisaa koko ajan.

Matka oli kaiken kaikkiaan todella onnistunut. Eipä tainnut pielessä olla kuin viimeisen kisapäivän sää. On aika ankeaa istua koko päivä kattamattomassa katsomossa sateessa. Olihan meillä toki sateenvarjo, mutta ei se oikeasti estä kosteutta kertymästä joka paikkaan. Pikkupeikko oli viluinen, surkea, märkä ja vihainen. Jotenkin minusta hevosetkaan eivät olleen niin sykähdyttävän upeita kuin odotin.

Kotimatka Norjasta sujui rattoisasti. Meillä oli seurana tuttavapariskunta, joka tuli myös kisoista ja yöpyi samassa väliasemassa Töcksforsissa ja tuli samaan iltalaivaan kuin mekin. Ajelimme osan ajasta peräkkäin ja osan erillään ja soittelimme sitten lounasseuraa. Poikkesimme katsomassa Grpsholmin linnaa (joka tietenkin oli suljettu n. tuntia ennen kuin ehdimme paikalle - olisivat varmaan pitäneet sen auki, jos olisivat tienneet, ketä on tulossa, mutta ei muistettu ilmoittaa etukäteen...).

Sitä me ihmettelimme, että olivatko ennenvanhaiset arkkitehdit kovia ottamaan häppää, kun ikkunat olivat osin menneet aika vinkin vonksin. Vai osaako joku kertoa, miksi tuo yksi on noin nurinperin?

--

No, minulla on muutama lomapäivä vielä jäljellä ja kotiin tullessani ikäväkseni totesin, ettei ukkokulta ollutkaan ilta-aikojaan viettänyt tupaa puunaten. Ihan oli yhtä sotkuista kuin lähtiessäkin. (Lue: linja-autoaseman vessakin on siistimpi kuin meidän olohuone.) Jospa mie tämän sadepäivän käyttäisin puunaukseen, niin kehtaisi taas elellä.

Ylitin eilen itseni ja korjasin 100 m aitaa ja pesin pari mattoa, vaikka takana oli laivamatka ilman täysiä yöunia. En silti ole supernainen - voin vakuuttaa, että nyt just hiukan nukuttaa ja aionkin napsaista päiväunetkin tänään. Muu talonväki kun on reippaan töissä tänään niin voin tehdä, mitä lystään.

Onkohan minussa joku aikuistumisvika, kun "tehdä mitä lystään" tarkoittaa talon siivousta?

lauantaina, elokuuta 09, 2008

Ilman johtolankaa


Aika metkaa, kun ihan joka paikassa on nykyisin langaton netti. Kaikissa reissun majapaikoissamme on löytynyt sellainen. Nytkin tässä kirjoittelen Norjassa Seljordissa, Flatdalissa turvekattoisessa mökissä. Jos avaisin oven, kuuluisi ulkoa kovaa lampaankellojen kilinää.

Norjan reissu on sujunut notkeasti. Itseasiassa en edes vielä oikein ole tajunnut, että jo huomenna palataan kotia kohti. Tosin yövymme vielä tämän yön täällä, huomisen Ruotsissa ja vielä yhden yön laivalla, joten omiin, hiekkaisiin lakanoihin on vielä matkaa. Sehän se on reissaamisessa kivaa, että aina saa puhtaat, hiekattomat lakanat nukkumista varten.

Tosin on meillä mielestäni muutenkin ollut mukavaa, ei pelkästään puhtaiden lakanoiden vuoksi. Varmaan kotonakin tulee uniin näitä kauniita maisemia ja myös tämä raikkaan ilman tuulahdus.

Ylläolevassa kuvassa on laakso, jossa asumme. Mökkimme on aika lähellä tuota valkeaa kirkkoa. Kuvattu eilen illalla n. 19:30, kun laakson yllä loisti valtava sateenkaari. Yksi sykähdyttävä muisto lisää uneksittavaksi.

---

Juuri kun latailin tuota kuvaa, niin ulkoa alkoi kuulua kovasti suomalaisten puheenporinaa. Tuttujahan siellä. Mikä ei ole ihme, koska uskoisin, että tämän pienen paikkakunnan kaikissa majoituspaikoissa on issikkaväkeä.

keskiviikkona, elokuuta 06, 2008

Kankeana Norjassa

Rankan Ruotsin halki ajelun ollaan vähemmän notkeana Norjassa. Ruotsissa satoi ja siitä yritettiin siksi mennä nopsaan ohi. Aika hyvin onnistuttiin. (Sattuneesta syystä sain ajaa koko matkan.)

Oslossa kävimme lähinnä vain Vigelandissa. Siellä on niitä outoja ihmispyramideja ja muitakin kummallisuuksia. Kuten kuvasta näkyy:



Itse puisto on todella kaunis. Koiran kanssa siellä olisi pitänyt kävellä. Menee muuten niinkuin hukkaan käveleminen muutenkin ilman koiraa...



Maisemaa matkalla Kristiansandiin:


Poikkesimme myös pienessä Bokbyenin kylässä. Hieno. (Etenkin ne mahtavat vaate-alennusmyynnit pikkupeikon mielestä.)


Ja täällä Kristiansandissa, missä nyt ollaan, on tällainen kaupunkimiljöö. Ei paha.




Mutta nyt yöunille - huomenna kutsuu eläintarha.