Se tulee - ja menee

Eilen oli se päivä, jota talvella melkein eniten odotan: talvipäivänseisaus. Tänään päivä on jo pitempi kuin eilen. Niin me sitten alamme pikkuhiljaa keikkua kohti valoisampaa aikaa.

Tämä talvi on ollut jotenkin erikoisen raskas - olen mielestäni ollut paljon väsyneempi kuin minään muuna vuonna. Talven alkuun pitkä sadekausi ja musta maailma varmaan masensivat, mutta vaikka nyt on tullut hurjasti lunta en ole piristynyt siinä määrin kuin voisi kuvitella. Kovat pakkaset ovat tosin estäneet kunnon ulkoilun, mutta silti lumen valo ei ole oikein herättänyt minua henkiin. Tympeä tunne, kun melkein aina on väsynyt.

Ehkäpä vanhuus hiipii kimppuuni? Hui!

---

Jouluaattoon on kaksi yötä. Joulusiivo on vielä tekemättä. Tänään laitan toivon pikkupeikkoon, joka jo eilen ilahdutti siivoamalla suuren osan huoneestaan. Se on merkittävä tapaus, yhtä siistinä en ole tuota huonetta nähnyt sitten vuoden 2006. Oikeasti!

Joulusiivo ei huoleta minua ihan kauheasti, tiedän jo, että Joulun hyvä tunnelma tulee, vaikka jossain apukeittiön perukoilla lymyilisisikin vihainen villakoira. Joinakin vuosina hyvä tunnelma on odotuttanut itseään siksi, että olen itse ollut niin väsynyt, turhautunut ja kiukkuinen kaikesta touhottamisesta. Tänä vuonna en halua olla sellainen.

Vielä pari työpäivää ja sitten on neljän päivän jouluvapaa. Mahtavaa. Toivottavasti ilmat hieman lämpenisivät, jotta viitsisi ulkoilla ja ratsastella. Siitä toivottavasti saisi lisäenergiaa ja iloa elämään.

Muksaa joulunalusaikaa teille kaikille!

Pahaa omatuntoa potiessa

Joulu lähenee ja minä poden huonoa omaatuntoa. Miksi? Koska en ole sellainen kaappeja siivoava, hyllypapereita vaihtava, ikkunoita pesevä ja piparkakkutaloja rakenteleva jouluinen äitityyppi. Toki silloin, kun lapset olivat pieniä, teimme yhdessä joulukortteja ja lähetimme niitä kymmenittäin ja koristelimme talon ja siivosimmekin perinpohjaisemmin. (Tai ainakin siivooja siivosi...) Kun äitini ja isäni tulivat meille Joulua juhlimaan, äiti leipoi aina lasten kanssa piparkakkuja. Se oli aina odotettu tapahtuma. Äidin poismenon jälkeen meni monta vuotta ennekuin sain piparitaikinan otetuksi työn alle.

Pikkupeikko oli jossain vaiheessa aivan pöhkönä joulutorttuihin. Hän leipoi niitä useamminkin kuin kerran päivässä ja tuskin juuri muuta ravintoa edes tarvitsi Joulun alla. Kauniita torttuja tyttönen leipoikin.

Viime vuosina olen jostain syystä luopunut joulukorttien lähetyksestä. Itse askarreltujen korttien jälkeen kaupasta ostetut kortit, joihin kiireisesti kirjoittaa nimiä ja osoitteita, tuntuvat jotenkin latteilta. Ihmiset selvästi kyllä huomioivat, keneltä kortteja saavat, koska oma korttipinomme tuntuu pienenevän vuosi vuodelta. Vaikka en kortteja lähetäkään, niin olen kyllä iloinen, kun niitä saan.

Joulu ilma kauheaa hössötystä tuntuu silti omalta. Kunhan aattoilta on käsillä ja jouluateria katettu, on Joulun tunnelma täällä ja saan nauttia yhdessäolosta, kuusen tuoksusta ja harkitusti hankituista lahjoista yhdessä juuri niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa haluankin Jouluni viettää.

Sitä odotellessa...

Saunaan, saunaan suomalainen!

Olemme saaneet muutaman päivän nauttia pikkupakkasesta ja täysikuusta pilvettömältä taivaalta. Eilen illalla en edes tarvinnut otsalamppua, kun kävin iltaruokkimassa hevoset, vaan kuljin tietäni kuun hopeisesessa valossa. Monena iltana on ollut niin pimeää, että tuntuu, ettei näe omaa kättään, kun sen nostaa silmiensä eteen.

Hevoset ovat saaneet noin kuukauden loman, koska en saa itseäni motivoitua pimeään enkä sateeseen. Illat kuluvat takkatulen ja/tai television ääressä. Nyt ikävä kyllä loppuivat muutamat seuraamani ohjelmasuosikit, kuten Diili ja Amazing Race - mitähän tilalle? Ehkä elvytän lisää lukuharrastustani, kävimme viime sunnuntaina pikkupeikon kanssa kirjakaupan löytöhyllyjä selaamassa ja hnkkimassakin muutamia opuksia. Mahtavaa, että uusiakin kirjoja saa ostaa alle 10€. Tosin kirjailijoista se ei liene yhtä hienoa...

Menen yleensä nukkumaan ennen ukkokultaa ja keräilen silloin koirat kainalooni. Yleensä Marilyn on eteisen sohvalla odottamassa ja kiiruhtaa kovaa vauhtia sänkyyn. Se on aika iltauninen tyyppi. Eilen huutelin ja viheltelin eikä sitä tullut mistään. Pienen etsiskelyn jälkeen löysin sen kuumasta saunasta, ylälauteilta nautiskelemasta, silmät kiinni ja turkki kuumana. Jo pentuna Marilyn kävi usein saunomassa, se mahtuu saunan oven ali ja käy edelleenkin löylyttelemässä silloin tällöin. Taitaa koiratyttö saunoa useammin kuin minä.