Ajattelin illalla, että ihanaa, kun saa rauhassa nukkua pitkään. Pikkupeikon ja Karman startit Stadi Gamesissa on vasta illansuussa.
Niinhän se sitten menikin, aivan suunnitellusti:
klo 5:50 Karma juoksee edestakaisin ja vinkuu - sillä oli järkyttävä pissihätä, melkein talo upposi, kun vein kaikki koirat pisulle
klo 7:30 kuulin omituista kolinaa keittiöstä ja kuvittelin Karman oleva ruokatynnyrin kimpussa, mutta se olikin ukkokulta, joka yritti kiinnittää eilisen grilli-illan aikana irronnutta keittiönkaapin ovea takaisin paikalleen
klo 8:10 järkyttävä huutorääkyhaukku, kun pääskynen oli lennähtänyt sisälle ja koirat yrittivät sitä tavoitella
Jotta sellainen rauhaisa sunnuntaiaamu.
Tänään tulee todella kuuma päivä, aamulla jo enne yhdeksää oli yli 20C varjossa. Mukavaa, mutta hieman uuvuttavaa. Taidan siirtyä kuistille hörppimään aamukaffetta.
Mahtaa ukkokultaakin illalla uuvuttaa, hän lähti juuri golfkilpailuihin. Siellä aurinko porottaa aika esteettömästi.
sunnuntaina, toukokuuta 31, 2009
lauantaina, toukokuuta 30, 2009
Kesä on astunut ovesta sisään
On kesä. Käki kukkuu, linnut laulaa, maailmani on aivan vihreä.
Pikkupeikko muutti eilen kesäksi kotiin. Pieni auto oli aivan pullollaan talven aikana kerääntyneitä tavaroita. Ihan nauratti, kun takapenkillä oli ihan pieni, Karman kokoinen, tyhjä tila ja muuten auto oli lattiasta kattoon täynnä tavaraa. Petauspatja, lakanoita, vaatteita, kasseja, koiranruokasaavi. Kauheasti pikkuinen oli tavaraa saanut haalituksi sinne Muurlaan talven aikana.
Olisipa kiva, kun hän saisi kesäksi jotain töitä. Samaten pojalle toivoisi jotain hommaa. Mihin tämä maailma onkaan menossa, kun meillä on varaa antaa kokonaisen sukupolven vain elellä ilman mielekästä työtä? Tunnen todella monta 20-25 -vuotiasta, joilla ei ole työtä eikä opiskelupaikkaa. Se on kyllä väärin!
Mutta se ei ole väärin, että täksi viikonlopuksi on luvattu hellettä. Nousin taas klo 6 ylös, koska lähden mukaan, kun pikkupeikko menee stadigamesiin Karman kanssa. Sekä tänään että huomenna heillä on kaksi starttia. Peukut pystyyn, että lopultakin tulisi nollia!
Pikkupeikko muutti eilen kesäksi kotiin. Pieni auto oli aivan pullollaan talven aikana kerääntyneitä tavaroita. Ihan nauratti, kun takapenkillä oli ihan pieni, Karman kokoinen, tyhjä tila ja muuten auto oli lattiasta kattoon täynnä tavaraa. Petauspatja, lakanoita, vaatteita, kasseja, koiranruokasaavi. Kauheasti pikkuinen oli tavaraa saanut haalituksi sinne Muurlaan talven aikana.
Olisipa kiva, kun hän saisi kesäksi jotain töitä. Samaten pojalle toivoisi jotain hommaa. Mihin tämä maailma onkaan menossa, kun meillä on varaa antaa kokonaisen sukupolven vain elellä ilman mielekästä työtä? Tunnen todella monta 20-25 -vuotiasta, joilla ei ole työtä eikä opiskelupaikkaa. Se on kyllä väärin!
Mutta se ei ole väärin, että täksi viikonlopuksi on luvattu hellettä. Nousin taas klo 6 ylös, koska lähden mukaan, kun pikkupeikko menee stadigamesiin Karman kanssa. Sekä tänään että huomenna heillä on kaksi starttia. Peukut pystyyn, että lopultakin tulisi nollia!
lauantaina, toukokuuta 23, 2009
Vain pakki puuttuu...
Pitkän viikonlopun vietto alkoi helatorstaina Marilynin kanssa luolakokeella. Paikka oli sama kuin viimeksikin ja matkaa koepaikalle vain 15 min. Joku oli tullut Jyväskylästä asti, joten osaisin kyllä arvostaa sitä, että matkaa on vain noin vähän.
Tällä kertaa yritettiin jo A-astetta ja luvassa oli vielä luonnonluolan tarkastus ja mikäli kaikki menisi hyvin tulisi Marilynistä käyttövalio. Kolmella kokeella kuulemma ei useinkaan onnistuta valioksi pääsemään, joten se olisi huomionarvoinen suoritus.
Tuomarin puhuttelussa hän sanoi, että edellyttää koirlta ainakin kolmea iskua, joten ihan vähällä ei koetta keskeytettäisikään. Saimme arvonnassa numeron 11, joten odotteluaikaa oli aivan riittävästi.
Tyhjän luolan tarkastus on molemmilla aiemmilla kerroilla mennyt Marilynilta aivan loistavasti ja luulinkin, ettei tämä kerta ole mikään poikkeus. Vaan kuinkas kävikään. Tyttö istui melkoisen pitkään ensimmäisellä pesällä ja haukkui ja raapi sitä haittaluukkua, jonka kautta kettu oli otettu pois. Ajattelin jo, ettemme edes pääse kokeeseen, koska Marilyn ei mennyt hakupesän ohi lainkaan. Yhtäkkiä tyttö sitten piipahtikin hakupesän takana - hädin tuskin - ja palasi heti takaisin raapimaan haittaa. Tuon pikku piipahduksen ansiosta pääsimme sitten mukaan varsinaiseen riistakokeeseen. Tuomari kävi naurahtamassa meille, että "kylläpä oli hilkulla kokeeseen pääsy".
Seurasin tarkkaan muiden koirien kokeita ja kovin oli erilainen tuomari kuin kahdessa aiemmassa kokeessa. Hän todella vaati koirilta kovaa luonnetta ja useita iskuja ketun kanssa. Moni koira nostettiin ulos luolastosta kuono veressä ketun iskemistä naarmuista.
Ennen Marilynia oli yksi A-asteen koira ja ajattelinkin, että se on nopeasti ohi, mutta ei - koira iski vain kerran ja jäi sitten haukkumaan ja niin senkin koe kesti 20 min. Minulla löivät jalat jännityksestä loukkua, kun odottelin Marilynin kanssa pihalla.
Lopulta sitten päästin Marilynin ahdinkoputkesta läpi ja se meni vaivattomasti luolastoon, mutta ei lähtenytkään kaivamaan itseään hiekasta huippuvauhdilla läpi kuten harjoitellessamme asiaa, vaan tuli taas istumaan siihen ensimmäiseen pesään. Se istui 8 min aivan hipihiljaa ja sitten yhtäkkiä se syöksyi hiekkaesteelle ja lävisti esteen (tuomarin sanoin) huippuvauhdilla ja suorastaan törmäsi haittaan, joka oli sen ja ketun välissä. Rämäys oli niin kova, että hetken ajattelin sen pyörtyneen. No ei se pyörtynyt, vaan aloitti kiivaan haukun ja välittömästi haitat poistettiin ja Marilyn syöksyi ketun perään kuin ammuttuna. Kaksi kertaa kettu iski ja kaksi kertaa Marilyn iski takaisin. Tuomari epäili, ettei siinä ole peruutusvaihdetta ollenkaan, koska se ei kuulemma perääntynyt tuumaakaan ketun iskuista, vaan iski itse kiivaasti heti takaisin. Näin ollen tuomari keskytti kokeen. Hymyillen kävin hakemassa koiran pois luolastosta. Sen poskesta valui verta, mutta ei siinä itsessään ollut naarmuakaan, vaan veri oli ilmeisesti tullut ketusta.
Tällä kertaa yritettiin jo A-astetta ja luvassa oli vielä luonnonluolan tarkastus ja mikäli kaikki menisi hyvin tulisi Marilynistä käyttövalio. Kolmella kokeella kuulemma ei useinkaan onnistuta valioksi pääsemään, joten se olisi huomionarvoinen suoritus.
Tuomarin puhuttelussa hän sanoi, että edellyttää koirlta ainakin kolmea iskua, joten ihan vähällä ei koetta keskeytettäisikään. Saimme arvonnassa numeron 11, joten odotteluaikaa oli aivan riittävästi.
Tyhjän luolan tarkastus on molemmilla aiemmilla kerroilla mennyt Marilynilta aivan loistavasti ja luulinkin, ettei tämä kerta ole mikään poikkeus. Vaan kuinkas kävikään. Tyttö istui melkoisen pitkään ensimmäisellä pesällä ja haukkui ja raapi sitä haittaluukkua, jonka kautta kettu oli otettu pois. Ajattelin jo, ettemme edes pääse kokeeseen, koska Marilyn ei mennyt hakupesän ohi lainkaan. Yhtäkkiä tyttö sitten piipahtikin hakupesän takana - hädin tuskin - ja palasi heti takaisin raapimaan haittaa. Tuon pikku piipahduksen ansiosta pääsimme sitten mukaan varsinaiseen riistakokeeseen. Tuomari kävi naurahtamassa meille, että "kylläpä oli hilkulla kokeeseen pääsy".
Seurasin tarkkaan muiden koirien kokeita ja kovin oli erilainen tuomari kuin kahdessa aiemmassa kokeessa. Hän todella vaati koirilta kovaa luonnetta ja useita iskuja ketun kanssa. Moni koira nostettiin ulos luolastosta kuono veressä ketun iskemistä naarmuista.
Ennen Marilynia oli yksi A-asteen koira ja ajattelinkin, että se on nopeasti ohi, mutta ei - koira iski vain kerran ja jäi sitten haukkumaan ja niin senkin koe kesti 20 min. Minulla löivät jalat jännityksestä loukkua, kun odottelin Marilynin kanssa pihalla.
Lopulta sitten päästin Marilynin ahdinkoputkesta läpi ja se meni vaivattomasti luolastoon, mutta ei lähtenytkään kaivamaan itseään hiekasta huippuvauhdilla läpi kuten harjoitellessamme asiaa, vaan tuli taas istumaan siihen ensimmäiseen pesään. Se istui 8 min aivan hipihiljaa ja sitten yhtäkkiä se syöksyi hiekkaesteelle ja lävisti esteen (tuomarin sanoin) huippuvauhdilla ja suorastaan törmäsi haittaan, joka oli sen ja ketun välissä. Rämäys oli niin kova, että hetken ajattelin sen pyörtyneen. No ei se pyörtynyt, vaan aloitti kiivaan haukun ja välittömästi haitat poistettiin ja Marilyn syöksyi ketun perään kuin ammuttuna. Kaksi kertaa kettu iski ja kaksi kertaa Marilyn iski takaisin. Tuomari epäili, ettei siinä ole peruutusvaihdetta ollenkaan, koska se ei kuulemma perääntynyt tuumaakaan ketun iskuista, vaan iski itse kiivaasti heti takaisin. Näin ollen tuomari keskytti kokeen. Hymyillen kävin hakemassa koiran pois luolastosta. Sen poskesta valui verta, mutta ei siinä itsessään ollut naarmuakaan, vaan veri oli ilmeisesti tullut ketusta.
Tässä tuomaripöytäkirjaa:
Koe alkoi: 13:37 Koe päättyi: 13:45
Ahdinkoputken läpäisy: ok, ok
Tyhjän luolan tarkastus: Hidas vain hakupesällä käynti
Arvostelu: Koira rauhallisesti luolaan ja käväisee hiekalla, jonka jälkeen siirtyy tulopesään 8 min kohdalla kaivautuu nopeasti läpi ja ilmoittaa riistan löytyneen. Kettu vas. peräpesään, jonne koira seuraa innolla. Kettu iskee ja koira ei väistä. Kettu iskee uudelleen ja koira ei väistä taaskaan. Koe keskeytetään vahinkojen välttämiseksi ja syystä että koiran erinomaisuus pystyttiin toteamaan.
Saavutettu kehitysaste: LUT A, 46 pistettä.
Vielä odotettiin toinen A-asteen koira, jonka koe hyväksyttiin ja sitten kaikkien tulokset luettiin. Marilyn oli kokeen toiseksi paras koira pisteillään. Tyhjän luolan tarkastus vähensi pisteitämme, mutta A-asteen siis saimme suoritetuksi.
Kokeen jälkeen oli vielä luonnonluolan tarkastus. Meitä oli kaksi koirakkoa. Menimme ison kiven juurelle, jonka alla oli jonkinlainen onkalo. Marilyniä ei kiinnostanut pätkääkään mennä sinne - tiesi taatusti, ettei kettua ole lähimaillakaan. Annoimme toisen koiran mennä ensin ja sen mentyä innokkaasti luolaan, Marilynkin innostui asiasta ja niin saimme luonnonluolastakin merkinnän hyväksytty.
Näin ollen meillä on nyt perheessä käyttövalio KVA-L cairn. No, anomuspaperit vielä pitää laittaa, jotta arvo olisi virallinen, mutta periaatteessa näin on jo. Toinen rodussaan Suomessa. Edellinen valio on tullut vuonna 1993. Olen aina tiennyt, että Marilyn on erityislaatuinen!
---
Mikäli olet kiinnostunut luolakokeen kulusta, tuolta löytyi erinomainen selvitys aiheesta.
tiistaina, toukokuuta 19, 2009
Kevään syntymäpäiviä
Marilynille tulee tänään 5 vuotta täyteen. Se ei osoita pienintäkään merkkiä aikuistumisesta tai arvokkuudesta. Odotellaan nyt ainakin toinen mokoma...
Félagi taas täytti eilen 17 vuotta. Sekään ei vaikuta vanhalta eikä arvokkaalta.
Félagi taas täytti eilen 17 vuotta. Sekään ei vaikuta vanhalta eikä arvokkaalta.
maanantaina, toukokuuta 11, 2009
Uupuneena uuteen viikkoon
Oivoi, miten sitä jaksaa tänään töissä? Kovasti väsyttää tänä aamuna ja hartiat ja selkä on totaalijumissa. Tuntuu, että sitä saa pinnistellä, että silmäluomet pysyvät auki.
Viikonloppu meni suunnitellusti Ypäjällä ja kaikki sujui erinomaisen hyvin. Olen valtavan iloinen talkooporukan osaamisesta ja hyvästä hengestä. Meillä oli paljon toimihenkilöitä, jotka olivat omassa tehtävässään ensimmäistä kertaa, mutta ilman isompia kommelluksia selvittiin.
Illalla tuli valvottua ja naurettua, mikä kuuluu tottakai asiaan, kun samasta asiasta kiinnostuneet, samanhenkiset ihmiset kokoontuvat tekemään jotain. Sellaisesta saa voimaa ja halua tulla toisenkin kerran tekemään juttuja yhdessä.
Näyttelyssä oli todella hienoja hevosia tänä vuonna. Erityisesti mieleeni jäivät kolmevuotiaat, ryhdikkäät ja upealiikkeiset oriit. Varsat tietenkin olivat taas niin hellyyttäviä, että mieluusti haluaisin pihalleni ensi kesänä pari sellaista laukkailemaan... Jaa-a. Pitänee miettiä asiaa lisää ja iskeä keskustelemaan ukkokullan kanssa asiasta silloin, kun hän ei ole aivan parhaimmillaan vastustamaan mitään...
---
Nyt on pakko lähteä etsimään konttoriin sopivia vaatteita. Toivottavasti edessä on mukava viikko.
Viikonloppu meni suunnitellusti Ypäjällä ja kaikki sujui erinomaisen hyvin. Olen valtavan iloinen talkooporukan osaamisesta ja hyvästä hengestä. Meillä oli paljon toimihenkilöitä, jotka olivat omassa tehtävässään ensimmäistä kertaa, mutta ilman isompia kommelluksia selvittiin.
Illalla tuli valvottua ja naurettua, mikä kuuluu tottakai asiaan, kun samasta asiasta kiinnostuneet, samanhenkiset ihmiset kokoontuvat tekemään jotain. Sellaisesta saa voimaa ja halua tulla toisenkin kerran tekemään juttuja yhdessä.
Näyttelyssä oli todella hienoja hevosia tänä vuonna. Erityisesti mieleeni jäivät kolmevuotiaat, ryhdikkäät ja upealiikkeiset oriit. Varsat tietenkin olivat taas niin hellyyttäviä, että mieluusti haluaisin pihalleni ensi kesänä pari sellaista laukkailemaan... Jaa-a. Pitänee miettiä asiaa lisää ja iskeä keskustelemaan ukkokullan kanssa asiasta silloin, kun hän ei ole aivan parhaimmillaan vastustamaan mitään...
---
Nyt on pakko lähteä etsimään konttoriin sopivia vaatteita. Toivottavasti edessä on mukava viikko.
perjantaina, toukokuuta 08, 2009
Aamu metsän laidassa
Valtavan ihana aamu! Miten etuoikeutettu sitä onkaan, kun saa herätä aamuun maalla, linnunlaulun ja luonnon keskellä. On virkistävää nähdä, miten vinhaa vauhtia maailma taas vihertyy ja kesä tulee.
Minulla on taas lomapäivä. On viides viikko peräjälkeen, kun olen joko lomalla tai minulla on nelipäiväinen viikko. Mitenhän sitä sopeutuu, kun pitää tehdä koko viikko putkeen töitä?
Starttaan iltapäivällä koko viikonlopuksi Ypäjälle. Luvassa on vaihtelua elämään issikkanäyttelyn parissa. Saan aina aivan valtavan varsakuumeen, kun katselen yksivuotiaiden arvosteluja. Unelmana oli jo pikkutyttönä saada hevostila, jossa syntyisi vuosittain varsoja. Osinhan tämäkin unelma on toteutunut, koska yksi pikkuinen täällä on jo maailmaan pullahtanut. Olen melko varma, ettei Isíng jää viimeiseksi varsaksi, jonka kasvattajaksi minut merkitään. Aamulla, kun kävin ruokkimassa Romeon, katselin ajosillan alla olevaa tilaa sillä silmällä ja haaveilin kantavan shettistamman ostosta.
Tänään varmaan ehdin pyörähtää vielä hevosen selässä pikku lenkin, koska Ypäjällä tarvitsee olla vasta iltapäivällä. Enpä olekaan taas viikkoon ratsastanut, jostain syystä sitä on niin uninen töistä tullessa, että monena päivänä olen nukkunut tunnin torkut ja olen ollut loppuillan ihan poikki. Mahtuuhan viikkooni yksi sairaslomapäiväkin. Nukuin yhden päivän putkeen päänsäryn vuoksi.
Hiukan harmittaa, kun en pääse pikkupeikon luokan valokuvausnäyttelyn avajaisiin tänään (ei tosin ole kutsuttukaan *ärinää*), mutta onneksi se on auki lähes kuukauden, joten varmasti ehdin näkemään, ovatko he saaneet otettua parempiakin kuvia kui nämä blogissa esitellyt huippuotokset. (Kun ottaa huomioon, että kyseessä on yksityinen, maksullinen koulu, niin välillä odottaisi parempia lopputuloksia *hihitystä*.)
Ehkä menen hakemaan lisää kahvia. että jaksan pakata auton täyteen. Hauskaa viikonloppua muillekin! Toivokaa tekin, että sateiset sääennusteet ovat erehtyneet.
---
Hevonen, jaloin, urhein, ylpein, rohkein ja taatusti uppiniskaisin ja raivostuttavin ihmisen koskaan kesyttämistä eläimistä. - Anne McCaffrey
Minulla on taas lomapäivä. On viides viikko peräjälkeen, kun olen joko lomalla tai minulla on nelipäiväinen viikko. Mitenhän sitä sopeutuu, kun pitää tehdä koko viikko putkeen töitä?
Starttaan iltapäivällä koko viikonlopuksi Ypäjälle. Luvassa on vaihtelua elämään issikkanäyttelyn parissa. Saan aina aivan valtavan varsakuumeen, kun katselen yksivuotiaiden arvosteluja. Unelmana oli jo pikkutyttönä saada hevostila, jossa syntyisi vuosittain varsoja. Osinhan tämäkin unelma on toteutunut, koska yksi pikkuinen täällä on jo maailmaan pullahtanut. Olen melko varma, ettei Isíng jää viimeiseksi varsaksi, jonka kasvattajaksi minut merkitään. Aamulla, kun kävin ruokkimassa Romeon, katselin ajosillan alla olevaa tilaa sillä silmällä ja haaveilin kantavan shettistamman ostosta.
Tänään varmaan ehdin pyörähtää vielä hevosen selässä pikku lenkin, koska Ypäjällä tarvitsee olla vasta iltapäivällä. Enpä olekaan taas viikkoon ratsastanut, jostain syystä sitä on niin uninen töistä tullessa, että monena päivänä olen nukkunut tunnin torkut ja olen ollut loppuillan ihan poikki. Mahtuuhan viikkooni yksi sairaslomapäiväkin. Nukuin yhden päivän putkeen päänsäryn vuoksi.
Hiukan harmittaa, kun en pääse pikkupeikon luokan valokuvausnäyttelyn avajaisiin tänään (ei tosin ole kutsuttukaan *ärinää*), mutta onneksi se on auki lähes kuukauden, joten varmasti ehdin näkemään, ovatko he saaneet otettua parempiakin kuvia kui nämä blogissa esitellyt huippuotokset. (Kun ottaa huomioon, että kyseessä on yksityinen, maksullinen koulu, niin välillä odottaisi parempia lopputuloksia *hihitystä*.)
Ehkä menen hakemaan lisää kahvia. että jaksan pakata auton täyteen. Hauskaa viikonloppua muillekin! Toivokaa tekin, että sateiset sääennusteet ovat erehtyneet.
---
Hevonen, jaloin, urhein, ylpein, rohkein ja taatusti uppiniskaisin ja raivostuttavin ihmisen koskaan kesyttämistä eläimistä. - Anne McCaffrey
maanantaina, toukokuuta 04, 2009
Vappu on ohitse
Taashan se ihan arvaamatta törkkäsi maanantaiaamun tähän kohtaan. Vappuviikonloppu meni suhteellisen rauhallisesti ratsastellen, syöden, kyläillen ja vieraita kestiten. Tämä viikko on taas vain nelipäiväinen, sillä perjantaina lomailen Ypäjällä. Olen issikkanäyttelyn johtajana tänä vuonna, joten kovin rennoksi en tulevaa viikonloppua luule. Onneksi on osaavaa, kokenutta porukkaa, joten olen etukäteen melko luottavaisin mielin näyttelyn sujumisen suhteen.
Kevät on edennyt taas tapansa mukaan hurjaa vauhtia. Pihan koivut ovat jo hiirenkorvalla ja heinä kasvaa melkein kohisten. Harjasin tänä aamuna Romeon, kun se näytti niin takkuiselta ja siitä irtosi muutamalla vedolla ainakin ämpärillinen talvikarvaa, jonka heittelin ulos lintujen pesämateriaaliksi. Luulisin, että meillä päin on melkoisen pehmeitä linnunpesiä, kun karvaa pehmusteeksi tulee aika tavalla sekä hevosista että koirista.
Oheisesta aamulla kännykällä nappaamastani kuvasta näkyy, että jotkut linnut eivät malta odottaa, vaan käyvät suoraan hevosten selästä hakemasta pesämateriaalia. Samalla ne myöskin napsivat suuhunsa itikoita, joita hepojen ympärillä pörrää. Siis jos oikein tarkasti katsoo, niin näkee Isíngin pepun päällä västäräkin.
Kevät on edennyt taas tapansa mukaan hurjaa vauhtia. Pihan koivut ovat jo hiirenkorvalla ja heinä kasvaa melkein kohisten. Harjasin tänä aamuna Romeon, kun se näytti niin takkuiselta ja siitä irtosi muutamalla vedolla ainakin ämpärillinen talvikarvaa, jonka heittelin ulos lintujen pesämateriaaliksi. Luulisin, että meillä päin on melkoisen pehmeitä linnunpesiä, kun karvaa pehmusteeksi tulee aika tavalla sekä hevosista että koirista.
Oheisesta aamulla kännykällä nappaamastani kuvasta näkyy, että jotkut linnut eivät malta odottaa, vaan käyvät suoraan hevosten selästä hakemasta pesämateriaalia. Samalla ne myöskin napsivat suuhunsa itikoita, joita hepojen ympärillä pörrää. Siis jos oikein tarkasti katsoo, niin näkee Isíngin pepun päällä västäräkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)