Kevät on vallaton - tipi-tii

Lauantaina oli ihanan keväistä, aurinko paistoi ja joutsenet toitottelivat taivaalla lentäessään.  Heti aamusta ne saivat koukutettua Disan ja Kleppan matkaansa.  Vein koirat normaaliin tapaan pellolle ulkoilemaan ja yhtäkkiä metsän takaa vain muutaman metrin korkeudessa lensi kaksi joutsenta.  Ne lentää roikottivat aivan ylitsemme ja eiväthän koirat pystyneet vastustamaan kiusausta.  En voinut muuta kuin seurata katseella, kun ne ryntäsivät pellon ja tien yli horisonttiin.  Hetken huutelin niitä, mutta sitten totesin, ettei toimita ja ajelin autolla perässä.  Onneksi maa oli jonkin verran jäässä ja saatoin ajella autolla "lintukoskelle", jonne koirat näyttivät menneen.

Siellä ei näkynyt ristin sielua ja oli aivan hiljaistakin, joutsenten toitotuskin oli loppunut.  Hetken huutelin (ja mietin samalla, että Kleppalla on juoksu, joten olisi kiva, jos se tulisi nopeaan takaisin) ja eipä aikaakaan, kun pieni iloinen koira juoksi jään yli luokseni: Kleppa.  Kymmenisen minuuttia, kun viheltelin ja huutelin, tuli Disakin ja saatoimme palata kotiin.  Pientä mykkäkoulua olisi luvassa karkulaisille ja Disaa se ainakin tuntui kovasti painostavan.  (Tosin iltalenkillä valopannat vilkkuivat tien toisella puolen olevalla mäellä ja hevosetkin käytiin haukkumassa, joten korvat ovat koirilla kyllä keväisen tukossa.)

"Lintukoskelle" on viime talvena kaivettu kosteikkoalue lintujen pesimäalueeksi ja puhdistamaan vesistöjä valumavesiltä.  Sinne on jätetty pieni saarikin, mukavaa nähdä, tuleeko sinne vesilintuja pesimään jo tänä keväänä.

Päivällä kävin pitkästä aikaa Vissalla tunnin ratsastuslenkin.  Sää oli todellakin ihana ja pongasin ensimmäiset leskenlehdetkin.  Kevät tosiaan on tuloillaan varsin aikaisin.  Vissa oli kovin halukas liikkumaan, mutta kova hiki sille tuli, koska talvikarvaa on vielä aika lailla jäljellä.  Kauas kuului sekä lähtiessä ja palatessa Isíngin hirnunta - se ei mielellään jää yksin. 

Ratsastuslenkin jälkeen Suvi soitteli ja oli sitä mieltä, että Vissa ontui oikeaa takajalkaansa.  Kävin illemmalla tarkistamassa tamman liikkumisen ja itse olen sitä mieltä, että oikea takanen on hieman "könkkä", mikä johtunee vanhoista kinnerpateista ja siitä, että Vissa on seissyt tarhassa eikä ole paljonkaan itsekseen liikkunut.  Ehkäpä tässä kevään ja valon myötä tulee enemmän ratsastettua ja sitten tilanteen näkee paremmin.

Tänään sunnuntaina ei sitten ollutkaan niin kaunis ilma, luvattiin sadettakin, mutta sitä ei kyllä tullut.  Päätin käydä kokeilemassa Isíngin liikkumista, se on jo parisen viikkoa liikkunut tarhassa halukkaasti eikä ole ontunut, joten sille ja sen kavioille tekisi varmasti liikunta hyvää.  Kavioissa verenkierto paranee, kun kävelee ja sen pitäisi edistää kavioiden kuntoutumista.

Melko lailla tuota talvikarvaa lähtee, kun hiukan harjaa ennen lähtöä.

 Isíng oli alkumatkasta aika jäykkä, mutta liikkui kyllä korvat tötteröllä ja mielellään koko ajan.  Parissa paikassa se näytti kunnon pikkupukit, kun vesilätäkköön meno ei kiinnostanut.  Se olisi halunnut kovasti ravata, mutta päätin, että tämä ensimmäinen lenkki puoleentoista kuukauteen tehdään ihan käynnissä.

Vähän on vielä luntakin maastossa, mutta kesäkengillä pärjäsi hyvin.

Kun pääsimme tallin pihaan toitottajat ilmestyivät taas - nyt ei ollut koiria narrattavaksi.

Hikinen, mutta tyytyväinen.

Ihan mukava viikonloppu takana.  Huippua, jos pääsee taas Isíngilläkin ratsastelemaan. Ja oikeastaan mukavaa, että tulee kevät, kun talvi jäikin jokseenkin naurettavaksi.

Oi ihana valo, ihana - sinä olet aurinko

Kevät keikkuen tulevi. Eilen oli maa vihreänä, tänään on tullut aikamoinen määrä lunta.  Valon määrä kuitenkin on lisääntynyt upeasti. Enää ei aamulla ennen seitsemää tarvitse otsalamppua eikä koirille tarvitse laittaa valopantoja aamu-ulkoiluun.  Ihanaa, kevät tosiaan on matkalla tänne Pohjolaankin.

Kuva otettu 2.3.14, yöllä oli tullut muutama milli lunta

Kuva tältä aamulta, ihana luminen satumaa aukeni aamulla eteemme

Maaliskuu on jo puolessa välissä ja viime bloggauksesta on puolisentoista kuukautta aikaa.  Isíng oli ainakin kuukauden edelleen hyvin kipeä ja apea.  Se liikkui pienin, varovaisin askeilin, kuin lasinsirpaleiden päällä, sitä oli ikävä katsella.  Se ei liikkunut muualla kuin nukkumassa pihatossa, juomassa ja syömässä - eli pisimmillään noin 5 metrin pituisia pätkiä.

Kengittäjä on käynyt jo pari kertaa ja selvästi pikkuhevonen alkaa olla paranemaan päin.  Torstaina se oli jo häipynyt tarhasta maistelemaan kuivia ruohonkorsia, jotka olivat paljastuneet lumen alta.  Kun menin sitä paluttamaan tarhaan, se karautti muutaman sadan metrin pätkän komeaa laukkaa häntä keväisesti tötteröllä.  Ette voi arvatakaan, kuinka kovasti sydämeni lauloi ilosta sen nähtyäni.  Tänään olenkin viettänyt pari tuntia vaihtaen uutta sähkölankaa aitoihin, jotta ensi vihreiden tultua Isíng pysyisi tallessa eikä tulisi heti tas kipeäksi.

En ole raatsinut käydä Vissalla ratsastamassa kuin muutaman kerran, koska aina yksin jäätyään, Isíng hirnuu kovasti meidän peräämme ja on kovin hätääntynyt.  Olen kuitenkin muutaman kerran ratsastellut ja aina Vissa on ollut mukavan vireä ja kiva ratsastettava.  Sellainen ongelma sen kanssa on, kun sitä ei olla pitkään aikaan käsitelty, että selkään pääseminen on hieman hankalaa.  Tamma pyrkii pomppimaan pystyyn ja pyörimään selkään nousun yhteydessä.  Olen ratkaissut asian nololla tavalla: laitan sen eteen ruokavadin ja kun se rauhoittuu syömään, pääsen selkään.  Melko mummomaista, mutta mitäpä siitä.

Viime lauantaina olin elämäni ensimmäistä kertaa katsomassa telinevoimisteukilpailuja, ukkokullan lapsenlapsi Wilma aloitti kevään kisakauden kotikisoista ja menimme katsomaan, miten hän osaa ja pärjää.  Wilma saikin yllättäen elämänsä ensimmäisen mitalin, pokkasi itselleen hopeaa, joten päivä oli hyvinkin onnistunut.  Minä otin kaikki jännittävät hetket videolle ja koostin niistä alla olevan lyhytfilmin:

Sunnuntaina kävimme katsomassa Maijan uutta kotia Turun Port Arthurissa.  Se oli soma ja hyvin maijamainen. 

Vinkki: Maijalle ja Juusolle kannattaa viedä halkoja tuliaisiksi

Omilla portailla

Tämä piha on varmaan ihana kesällä, kun se jo nytkin on hyvin tunnelmallinen.

Pitänee siirtyä päivän muihin askareisiin, koirien lenkittämiseen ja siivoiluun.  Jännittävää muuten nähdä, minkä värinen huomenna on pihamaa, kääntyykö se heti takaisin valkoiseksi.