Romeo on poissa

Skäpperöds Romeo 22.6.1979 - 21.2.2012

Kiitos, että saimme pitää pienen punaisen ponin niin kauan ilonamme, 13 vuotta Romeo oli meidän, tai oikeammin Pikkupeikon, oma pieni poni.  Se täytti täydellisesti oman paikkansa ratsuna, kärryponina ja lohduttajana, jonka harjaan sai kuiskata kaikki ilot ja surut.

Vaikka kovasti toivoin, niin et saanutkaan enää uutta kesää ja vihreää laidunta.

Nallekarhu sairastaa...

Kun menin lauantaina aamulla tallille olikin sisäkarsinassa vastassa surullinen näky: Pikku-Romeo makasi varsin apaattisena eikä suostunut maanitteluistani huolimatta nousemaan lainkaan ylös.  Yleensähän ponivanhus on ovella aika ärhäkkäänä pyrkimässä ulos, sillä se ei todellakaan tykkää olla sisällä öitään.  Se oli yön aikana juonut ison ämpärillisen vettä, mikä oli outoa.  Ilmeisesti sillä oli vatsavaivoja.

Hääräilin hetken isojen hevosten vesien kanssa ja sillä aikaa poni olikin noussut ylös ja lähtikin sitten ihan reippaan oloisena ulos.  Kuuntelin mahaäänet ja jotain pientä lurinaa kuuluikin. Ajattelinkin kyseessä olleen väärän hälytyksen.  Mutta ei - viiden minuutin oleilun jälkeen se lysähti taas lumelle. Se söi kovasti lunta ympäriltään ja hengitteli omituisen syvään.  Välillä poni kävi ihan kyljelleen ja painoi silmät kiinni.

Yritin soittaa päivystävälle eläinlääkärille, mutta kas - akku loppui tietenkin sillä siunaamalla.  Kipitin äkkiä kotiin, jotta saisin puhelimen lataukseen ja yritin soittaa päivystävälle uudelleen.  Ei vastausta - vain vastaaja. Kyselin eläinlääkärivinkkiä hevosystäviltäni ja sainkin yhden suositellun eläinlääkärin vastaamaan. Hän lupasi tulla parin tunnin sisään.

Meni takaisin Romeon luokse ja heijaamalla ponia edestakaisin sain sen nousemaan ylös ja pääsin taluttamaan sen sisälle.  Pelkäsin vanhusponin vilustuvan ulkona maatessaan.  Sisällä se jäi seisomaan, mutta hengitteli edelleen varsin syvään ja katseli välillä mahaansa.  Selviä ähkyoireita.  Onneksi poni kutenkin joi halukkaasti, kun annoin sille vettä.

Kovin väsynyt pikkuinen

Hieman ennen eläinlääkärin tuloa Romeo kääntyi kyljelleen ja laittoi silmät kiinni huokaisten syvään.  Kävin polvilleen sen viereen ja silittelin ja kannustin sitä jaksamaan.  Se aukaisi silmät ja hengitteli syvään.  Hetken kuluttua se nousi taas normaaliin makuuasentoon.  Rapsuttelin sitä ja kerroin sille, miten hieno poni se on. Voi, miten pelkäsinkään, ettei eläinlääkäri ehdikään auttamaan.

Kohta kuitenkin maasturi pyörähti pihaan ja ystävällinen, hymyileväinen lääkäri tuli kuuntelemaan Romeon vatsaa.  Kertoi, että ohutsuolen puolelta ei kuulu mitään ääntä.  Ihmetteli ponin kiiltävää karvaa ja hyvinvoivaa ulkoasua ja tuumaili, että ei olisi osannut arvata, että se on jo 33-vuotias.

Lääkäri antoi kipupiikin ja relaksanttia.  Viiden minuutin kuluttua Romeo nousi jalkeille.  10 minuutin kuluttua alkoi kuulua reippaita suolistoääniä. Lääkäri neuvoi antamaan kipulääkettä päivittäin ja juottamaan Romeolle parafiiniä.  Hän antoi myös uuden vinkin ruokintaan: Biofarmilta saa kuulemma porkkanapellettiä säkkitavarana. 

Kun lääkäri oli mennyt, oli Romeo jo pyytelemässä ulos.  En kuitenkaan päästänyt sitä vielä pihalle, ulkona oli kylmä tuuli ja lunta vihmoi melkoisesti.  Illalla Romeo jo hörisi, kun tulin sitä katsomaan ja antamaan lääkettä ja parafiiniä.

Nyt on maanantai ja pikkuinen pääsi jo ulos vankilastaan.  Vieläkään se ei syö muuta kuin herkkuja (sokeripullaa ja sokeria), mutta ilme on jo entisenlaisen ponteva.  Ihan muutama päivä sitten ihmettelin ponin kuntoa, kun se laukkasi minua pakoon umpihangessa, kun yritin ottaa sen kiinni laittaakseni sen yöksi sisään.  Ehkäpä sille vielä sittenkin koittaa uusi kevät ja kesä...

Vaalipäivä

Kun synnyin, oli Kekkonen hallinnut presidenttinä vuoden. Koko nuoruuteni presidentin synonyymi oli 'Kekkonen'.  25 vuotta hän oli vallassa ja sen jälkeen on ollut presidentteinä  Koivisto, Ahtisaari ja Halonen ja kausien määrää on rajoitettu, joten kukaan ei enää tule toimimaan niin pitkää kautta.  Tosin sitä valtaakaan ei enää juuri ole.

Kun olin lapsi, pidettiin ihmeenä, jos joskus Suomen presidentiksi valittaisiin nainen.  Nykyajan lapset eivät kuulemma ole aivan varmoja, voiko presidentti olla mies.

Tänään äänestetään Suomelle uusi presidentti. Joko Haavisto tai Niinistö tulee olemaan uusi presidenttimme.  Haaviston voittaessa - mikä lienee melko epätodennäköistä - Suomen presidentiksi nousee ensimmäinen reskisteröidyssä parisuhteessa elävä mies ja presidentin puolisona edustustehtävissä toimii ecuadorilainen parturi-kampaaja Antonio. Tämä saattaisi nostaa Suomen hetkeksi maailmalla otsikoihin. 

Näiden vaalien tärkein kysymys ei näytä liittyvän presidentin tehtäviin, kyseessä on selvästi homovaalit.  Joku on päättänyt, että jos joku on homo, se tekee hänestä väistämättä jotenkin suvaitsevaisemman ja edistyksellisemmän.

Lisäksi vilautellaan ehdokkaiden koulutodistuksia, Haavisto on ollut koulussa kympin oppilas ja Niinistö on käynyt koulunsa rimaa hipoen. Niinistö on kuitenkin suorittanut yliopistollisen loppututkinnon ja Haavisto on vuosien kuluessa kerännyt noin yhden vuoden opintopisteet kasaan.

On tuotu myös esille, että Niinistö on ilkeä kiukkupussi ja kieltämättä hän välillä vaikuttaa aika takakireältä.  Tuo ominaisuus e ole estänyt Tarjaakaan toimimasta presidenttinä kahta kautta.  Ehkä voisi olla parempi, että presidentti ei olisi ihan nössökään.

Minulle on itseasiassa aivan sama, kumpi voittaa.  En ole kummankaan puolella erityisesti. On mielenkiintoista nähdä, kumpi voittaa. Mitään varsinaista vaikutusvaltaahan pressalla ei nykypäivän Suomessa ole.  Iloinen olen siitä, että Paavosta ei tullut presidenttiä - tarkennukseksi: ei kenestäkään Paavosta.

Aamulla mittari näytti pakkasta -25C - toisella puolen taloa -28C.  Taitaa olla tulossa kylmin päivä tänä vuonna.  Hrr.  Ulos ei tee mieli yhtään, vaikka onkin kovin kaunsta.

Tällaisina päivinä on ihanaa paistatella takan loimussa

Taisi viime kesä olla tämän kasvihuoneen viimeinen - alkaa olla aika rähjäinen.

Paukkupakkaset

Tällä viikolla onkin sellaiset ilmat, että olen viihtynyt hyvin sisällä.  Pakkasta on 16-21C välillä, joten ulkona ei tule oltua kuin aivan pakolliset hetket. Minua ei haittaa, olen poltellut takassa tulta iltaisin ja nauttinut siitä, että saan itse päättää mitä ohjelmaa telkkarista tulee vai eikö tule mitään.

Ukkokulta on nauttinut Alppien huimista maisemista ja laskettelusta. Hän on  lähettänyt minulle joka ilta muutaman valokuvan ja pienen raportin päivästä. Siellä maisemat ovat kyllä hienot ja on mukava kuulla. että loma vaikuttaa onnistuneelta.

Pitkästä aikaa aurinko saa lumen kimaltamaan

Pikkukoivuilla on kuurakoristeet

Eilen täälläkin oli erityisen kaunista, pakkasta oli 16C ja ohut pakkaslumipuuteri oli ehostanut maiseman. Ylläolevat kuvat käväisin nappaamassa pihamaalta, kauan en tarennut olla, kun näpit jäätyivät.

Romeo on joutunut olemaan yöt sisällä ja se ei pidä asiantilasta yhtään.  Kun tulen aamulla tallille, sen hirnunta kaikuu jo kauas.  Luulen, että se yrittää huutaa ohikulkijoille: "Apua, päästäkää pois, olen kidnapattu ja minua pidetään vankina ilman omaa tahtoani!" Päiviksi se onkin päässyt isojen hevosten kaveriksi ja ne ropsuttelevat Félagin kanssa toisiaan välillä varsin hartaasti.

Disaa ei pakkanen haittaa, se varmaan viihtyisi ulkona pitempäänkin. Se juoksee ja möyrii lumessa varsin villinä ja näyttää nauttivan elämästään.  Sen turkki on mukava, kun siihen ei missään oloissa lumi tartu. (Näillä pakkasilla nyt ei tietenkään, mutta ei myöskään suojasäällä.)

Tarkkana, jos vaikka löytyisi talitintti jahdattavaksi.

Tiistaina kävin Tuusulassa poikani kanssa koeajamassa pari autoa, kun uskollinen Berlingo sanoi sopimuksensa irti aivan kesken kaiken. Ukkokulta konsultoi Italiasta käsin innokkaasti ja tällainen tarttui mukaan, eiköhän sillä taas pari vuotta ajella:

Lasikatto pitää olla!

Mutta nyt lämmintä päälle ja hevosille vettä laittamaan ja päästämään Romeo pihalle. Konttorille käypi tieni tänä aamuna.