sunnuntai, elokuuta 31, 2008
Agilitykentällä
Terrieri-ihmiset juttelee koirilleen. Ne on kiinnostuneita. Älä pelkää mennä väliin. Me ollaan sellaisia touhukkaita. Ei siihen koiraa tarvita. Miten se sanotaan yhdellä sanalla?
Mikä on seuraava kysymys?
Mikä on seuraava kysymys?
lauantaina, elokuuta 30, 2008
Viikonloppuhommia
Jaa-a, mitähän sitä tänään tekisi. Eilen kävin räjäyttämässä pommin yhdessä aika homeisessa paikassa. Jäi suutariksi. Kukaan ei kuollut. Mulla vaan toi osumatarkkuus paranee. Vanhempana vaan oppii häpeämään nopeammin. Virkistävää, kun tietää olevansa niin väärässä.
Taidan mennä siivomaan Romeon koppia. Ukko teki siitä aika hienon. Vanha poni voi siellä viettää eläkepäiviään. On kiva kertoa niille, jotka on kanssa rakastaneet/rakastavat sitä, että minä/me pidämme siitä huolen. Se on aika helppo tyyppi, Romeo. Meillä päin tykätään vanhoistakin, kun ollaan vähän niinkuin kallellaan sinnepäin. Romeo tarvii välipalaleipää aika usein. Ja sille voi jutella, jos tykkää jutella itsekseen.
Mutta ei me ihan kuolleita olla... vaikka muka jotkut "ruuhkavuodet" on takanapäin. Tehkääs perässä, jos osaatte, kakarat.
Taidan mennä siivomaan Romeon koppia. Ukko teki siitä aika hienon. Vanha poni voi siellä viettää eläkepäiviään. On kiva kertoa niille, jotka on kanssa rakastaneet/rakastavat sitä, että minä/me pidämme siitä huolen. Se on aika helppo tyyppi, Romeo. Meillä päin tykätään vanhoistakin, kun ollaan vähän niinkuin kallellaan sinnepäin. Romeo tarvii välipalaleipää aika usein. Ja sille voi jutella, jos tykkää jutella itsekseen.
Mutta ei me ihan kuolleita olla... vaikka muka jotkut "ruuhkavuodet" on takanapäin. Tehkääs perässä, jos osaatte, kakarat.
perjantaina, elokuuta 29, 2008
Onnistunut mielikuvaharjoittelu!
Tänään tulee olemaan kiireinen päivä. Kokous toisensa perään. Nukuin hiukan huonosti. Pikkupeikkokin oli illalla jossain reissussa ja alitajuntani odotteli häntä, vaikka nukuinkin. Pojan koulumurheetkin vilahtelevat mielessä. Ukko on purjehduskisapäällikkönä ja sekään ei ole välttämättä aina helppo homma. Mietin myös, mitä loppuviimeksi voin tehdä harmaalle pallolle, kun se vaan lihoo ja kasvaa. Marilynkin ahdistaa. Toiset ihmiset tekevät paljon viisaampia ratkaisuja. En huomannut ottaa takkiakaan, kun lähdin siirtämään hevoset.
Sitten päätän fokusoida itseni ja laatia itselleni mission ja vision ihan vaan tälle päivälle.
(Suomeksi: kohdistan ajatukseni vain tähän päivään ja päätän pikkutehtävän ja sille laajemman lopputuloksen. Esimerkki: haluan tänään saada ilmaisen lounaan ja pyrin siihen, että näin on joka päivä.)
Minun missioni ja visioni ovat kovin yksityisiä, joten eipä niistä sen enempää. Nyt vaan takaisin fokusoimaan. Keskityn ajattelemaan tulevaa päivää ja sen tapahtumia ja samalla kutsun hevosia pois laitumelta.
Yleensä ne tulevat reipasta laukkaa ja heitän niille pari leipää ja sitten homma on tehty. Nyt ne jäävät jäkittämään keskelle märkää peltoa ja joudun noutamaan ne ja ajamaan ne pois pellolta. Ei mennyt ihan putkeen. En osaa edes sanoa, raivostuttaako, koska keskityn ajattelemaan tulevaa päivää. Hiukan tuli liikuntaa samalla, ajattelen keveästi.
Olen laittanut koirat omille paikoilleen, Karma odottaa tallissa, koska siellä se ei hauku ja herätä koko kylää. Yleensä se odottaa nätisti, mutta nyt se on odottanut kauemmin kuin tavallista ja repinyt leipäpusseja ympäri tallin lattiaa. Ei mennyt ihan putkeen. En siivoa.
Haen lehden. Se onnistuu hyvin. Saan lehden ehjänä ulos laatikosta, vaikka minulla on kaksi koiraa remmissä. Takaisin fokusoimaan ja suunnittelemaan tulevan päivän tehtäviä. Ajattelen: "Mikään ei voi mennä pieleen. Tottakai onnistut!" Alan jo hiukan uskoa itseeni.
Sitten se tapahtuu. Kaadun mutaan rähmälleni ja Marilyn poistuu kohti kaupunkia valkoinen häntä iloisesti pystyssä ja remmi perässä. Kun karjaisen sille, se ilahtuu vielä enemmän ja lähtee laukkaan. Eri kiva tyyppi, mutta ei ihan mun tyyppiäni, ajattelen.
No, se siitä fokusoinnista. Kiirehdin takaisin kotiin, Karma juuttuu aitalankoihin matkallla ja koska se on paimenkoira, sitä on lähes mahdoton irroittaa, koska se jähmettyy. En kerro teille, mitä ajattelen. Sivusilmällä näen valkoisen, iloisen koiran keskellä kylätietä. Se etenee tyynesti. Tietää varmaan, minne se on menossa.
Kävelen sisään, yritän hillitä itseni. Onnistun. Työnnän pään makuuhuoneemme ovesta sisään ja sanon, että Marilyn on karannut ja haen sen autolla. Uninen ukko on lähdössä apuun. Pyydän häntä keittämään kahvia, kuten aina aamuisin.
Ajan autolla Marilyniä kohti. Se ilahtuu ja heiluttaa häntää. Pysähdyn. En näe koiraa takanani. Tietenkään, koska se on edessäni taas yhtä iloisena. Muistan yhden vanhan tarinan metsäsyskoirasta ja metsäautotiestä ja ajan vauhdilla Marilynin ohi ainakin 100 m. Se hämmästyy. Tulen ulos autosta ja ryhdistäydyn. Sanon sille kyllästyneesti: "Tule autoon, mua ei huvita."
Se tulee. Ajattelen: "Ei ole todellista!"
---
Mielenkiintoista nähdä, mitä tästä päivästä tulee. En oikein osaa sanoa, alkoiko se hyvin vai ei. Oikeastaan se on kokonaan edessä vielä. En uskalla fokusoida mitään, sillä muistan hämärästi ajatelleeni jossain vaiheessa, että jos kaatuisin kuraan, niin ei hyvä heiluisi... Aika kiva kokemus olla väärässä heti aamusta. Yleensähän en erehdy, kuten tiedätte.
Kahvi muuten onnistui mainiosti. Kiitokset keittäjälle.
---
Positiivaritkin osui tänään:
Myönteinen asenne ei ehkä ratkaise kaikkia pulmiasi, mutta se ärsyttää juuri sen verran, että ihmiset vaivautuvat edes yrittämään.
-Herm Albright
Sitten päätän fokusoida itseni ja laatia itselleni mission ja vision ihan vaan tälle päivälle.
(Suomeksi: kohdistan ajatukseni vain tähän päivään ja päätän pikkutehtävän ja sille laajemman lopputuloksen. Esimerkki: haluan tänään saada ilmaisen lounaan ja pyrin siihen, että näin on joka päivä.)
Minun missioni ja visioni ovat kovin yksityisiä, joten eipä niistä sen enempää. Nyt vaan takaisin fokusoimaan. Keskityn ajattelemaan tulevaa päivää ja sen tapahtumia ja samalla kutsun hevosia pois laitumelta.
Yleensä ne tulevat reipasta laukkaa ja heitän niille pari leipää ja sitten homma on tehty. Nyt ne jäävät jäkittämään keskelle märkää peltoa ja joudun noutamaan ne ja ajamaan ne pois pellolta. Ei mennyt ihan putkeen. En osaa edes sanoa, raivostuttaako, koska keskityn ajattelemaan tulevaa päivää. Hiukan tuli liikuntaa samalla, ajattelen keveästi.
Olen laittanut koirat omille paikoilleen, Karma odottaa tallissa, koska siellä se ei hauku ja herätä koko kylää. Yleensä se odottaa nätisti, mutta nyt se on odottanut kauemmin kuin tavallista ja repinyt leipäpusseja ympäri tallin lattiaa. Ei mennyt ihan putkeen. En siivoa.
Haen lehden. Se onnistuu hyvin. Saan lehden ehjänä ulos laatikosta, vaikka minulla on kaksi koiraa remmissä. Takaisin fokusoimaan ja suunnittelemaan tulevan päivän tehtäviä. Ajattelen: "Mikään ei voi mennä pieleen. Tottakai onnistut!" Alan jo hiukan uskoa itseeni.
Sitten se tapahtuu. Kaadun mutaan rähmälleni ja Marilyn poistuu kohti kaupunkia valkoinen häntä iloisesti pystyssä ja remmi perässä. Kun karjaisen sille, se ilahtuu vielä enemmän ja lähtee laukkaan. Eri kiva tyyppi, mutta ei ihan mun tyyppiäni, ajattelen.
No, se siitä fokusoinnista. Kiirehdin takaisin kotiin, Karma juuttuu aitalankoihin matkallla ja koska se on paimenkoira, sitä on lähes mahdoton irroittaa, koska se jähmettyy. En kerro teille, mitä ajattelen. Sivusilmällä näen valkoisen, iloisen koiran keskellä kylätietä. Se etenee tyynesti. Tietää varmaan, minne se on menossa.
Kävelen sisään, yritän hillitä itseni. Onnistun. Työnnän pään makuuhuoneemme ovesta sisään ja sanon, että Marilyn on karannut ja haen sen autolla. Uninen ukko on lähdössä apuun. Pyydän häntä keittämään kahvia, kuten aina aamuisin.
Ajan autolla Marilyniä kohti. Se ilahtuu ja heiluttaa häntää. Pysähdyn. En näe koiraa takanani. Tietenkään, koska se on edessäni taas yhtä iloisena. Muistan yhden vanhan tarinan metsäsyskoirasta ja metsäautotiestä ja ajan vauhdilla Marilynin ohi ainakin 100 m. Se hämmästyy. Tulen ulos autosta ja ryhdistäydyn. Sanon sille kyllästyneesti: "Tule autoon, mua ei huvita."
Se tulee. Ajattelen: "Ei ole todellista!"
---
Mielenkiintoista nähdä, mitä tästä päivästä tulee. En oikein osaa sanoa, alkoiko se hyvin vai ei. Oikeastaan se on kokonaan edessä vielä. En uskalla fokusoida mitään, sillä muistan hämärästi ajatelleeni jossain vaiheessa, että jos kaatuisin kuraan, niin ei hyvä heiluisi... Aika kiva kokemus olla väärässä heti aamusta. Yleensähän en erehdy, kuten tiedätte.
Kahvi muuten onnistui mainiosti. Kiitokset keittäjälle.
---
Positiivaritkin osui tänään:
Myönteinen asenne ei ehkä ratkaise kaikkia pulmiasi, mutta se ärsyttää juuri sen verran, että ihmiset vaivautuvat edes yrittämään.
-Herm Albright
maanantaina, elokuuta 25, 2008
Mammutin metsästäjä
Eilinen päivä meni mukavasti. Kaatosateessa on ihanaa ratsastaa, koska hirvikärpäset eivät lennä silloin. Onhan siinä toisin varjopuolesakin, mutta onneksi koti on lähellä, kun paleltaa. Hyvän ystävän kanssa yhdessä ratsastaminen oli myös nautittavaa - tuskin muistankaan, milloin siihen on ollut viimeksi tilaisuus.
Kun pitää kotona hevosia ja laiduntilaa on paljon, on aidankorjaaminen puolet tai enemmän harrastuksesta. Eilen se oli tyydyttävää, koska sain homman melko hyvään läjään ennen sateen alkua. Pystyin nukkumaan yöni rauhassa, koska minun ei tarvinnut pelätä sitä, että yöllä pitää taas kävelyttää hevosta pimeässä ja samalla tutkia, mistä kohtaa aitaa se on karannut. *Voin vakuuttaa, että se on aika turhauttavaa puuhaa kaatosateessa, mutta luultavasti monet pihattohevosten pitäjät ovat asiaan törmänneetkin. *
Aitaa korjatessa voi myös ajatella kaikenlaista. Luulen, että eilen ajattelin aika paljon Marilyniä ja mm. kennelpojan neuvoja sen kanssa toimimiseen. Heräsin aamulla hetkeä ennen kellonsoittoa unesta, jossa olin vähän kuin Untinen-Auelin Ayla, hevonen ja susi. Ratsastin hevosella, joka ehkä oli Félagi, olin pukeutunut turkiksiin ja minulla oli keihäs, jonka kärjessä roikkui jokin raato. Vieressäni juoksi vaalea, lerppukielinen otus, joka ehkä oli Marilyn. Koira tuijotti herkeämättä minua - ei raatoa. Heräsin hymyillen miettimään, että ehkä olen miettinyt vähän liikaa.
Totuushan on kuitenkin se, että ne terrierit, jotka pysyvät omistajiensa lähellä myös metsässä, ovat ilmeisesti vakuuttuneet siitä, että niiden omistajat osaavat saalistaa ja ovat hyviä metsästyksen johtajia (tai sitten niillä koirilla ei ole kovin kummoista riistaviettiä). Tätä täytyy miettiä lisää...
Siitäkin olen melko varma, että noita Marilynin opettelusessioita kannattaisi ehkä pitää useammin kuin kerran vuodessa, mikä nyt on ollut tyypillisenä tahtina.
Kun pitää kotona hevosia ja laiduntilaa on paljon, on aidankorjaaminen puolet tai enemmän harrastuksesta. Eilen se oli tyydyttävää, koska sain homman melko hyvään läjään ennen sateen alkua. Pystyin nukkumaan yöni rauhassa, koska minun ei tarvinnut pelätä sitä, että yöllä pitää taas kävelyttää hevosta pimeässä ja samalla tutkia, mistä kohtaa aitaa se on karannut. *Voin vakuuttaa, että se on aika turhauttavaa puuhaa kaatosateessa, mutta luultavasti monet pihattohevosten pitäjät ovat asiaan törmänneetkin. *
Aitaa korjatessa voi myös ajatella kaikenlaista. Luulen, että eilen ajattelin aika paljon Marilyniä ja mm. kennelpojan neuvoja sen kanssa toimimiseen. Heräsin aamulla hetkeä ennen kellonsoittoa unesta, jossa olin vähän kuin Untinen-Auelin Ayla, hevonen ja susi. Ratsastin hevosella, joka ehkä oli Félagi, olin pukeutunut turkiksiin ja minulla oli keihäs, jonka kärjessä roikkui jokin raato. Vieressäni juoksi vaalea, lerppukielinen otus, joka ehkä oli Marilyn. Koira tuijotti herkeämättä minua - ei raatoa. Heräsin hymyillen miettimään, että ehkä olen miettinyt vähän liikaa.
Totuushan on kuitenkin se, että ne terrierit, jotka pysyvät omistajiensa lähellä myös metsässä, ovat ilmeisesti vakuuttuneet siitä, että niiden omistajat osaavat saalistaa ja ovat hyviä metsästyksen johtajia (tai sitten niillä koirilla ei ole kovin kummoista riistaviettiä). Tätä täytyy miettiä lisää...
Siitäkin olen melko varma, että noita Marilynin opettelusessioita kannattaisi ehkä pitää useammin kuin kerran vuodessa, mikä nyt on ollut tyypillisenä tahtina.
sunnuntai, elokuuta 24, 2008
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty
Eilinen päivä hujahti taas kuin siivillä. Kauppareissun jälkeen menimme ukon kanssa aitaa korjaamaan. Ilmeisesti hirvet olivat viime viikolla kaataneet melkoisen määrän tolppia isoimmalta ja tällä hetkellä vehreimmältä laidunlohkolta.
Ukko ei pidä aitatolppien lyömisestä, kuten olen aiemminkin kertonut. Nyt hän oli keksinyt uuden konstin: laitetaan tolppa reikään ja painetaan se traktorin etukuormaajalla maahan. Ei lekaa - ei hikeä.
Itse kiertelin laittamassa langat kuntoon ja kiertämässä uusiin tolppiin eristeet kiinni. Sää oli mahtava - aurinkoa taivaan täydeltä. Ihanan kesäistä! Olimme edellisenä iltana taas kerran surreet sitä, kun Marilyn ei koskaan oikein pääse juoksemaan, kun on aina jossain narussa kiinni. Ajattelin, että tuo avara pelto ja ainakin parin-kolmen tunnin homma olisi hyvä paikka opettaa Marilyniä sittenkin pysymään luonani.
Olin laatinut taktiikkasuunnitelmankin:
1) pidetään otusta ensin lähelläni ja leikitään leluilla ja namitetaan lihapullilla, joita olin varannut runsaan pussillisen
2) kun otus katsoo minua kuin jumalaa rävähtämättä, päästetään se irti ja
3) kun se kiertelee lähellä, heitellään sille nameja maahan
4) Kerrotaan puhelimella lähinaapureille, että koira ajetaan pois, jos se tulee pihalle
5) Annetaan otuksen juoksennella mielin määrin ja otetaan se vasta sitten kiinni, kun se on ihan väsy.
Koulutussession todellinen kulku:
Ukko ei pidä aitatolppien lyömisestä, kuten olen aiemminkin kertonut. Nyt hän oli keksinyt uuden konstin: laitetaan tolppa reikään ja painetaan se traktorin etukuormaajalla maahan. Ei lekaa - ei hikeä.
Itse kiertelin laittamassa langat kuntoon ja kiertämässä uusiin tolppiin eristeet kiinni. Sää oli mahtava - aurinkoa taivaan täydeltä. Ihanan kesäistä! Olimme edellisenä iltana taas kerran surreet sitä, kun Marilyn ei koskaan oikein pääse juoksemaan, kun on aina jossain narussa kiinni. Ajattelin, että tuo avara pelto ja ainakin parin-kolmen tunnin homma olisi hyvä paikka opettaa Marilyniä sittenkin pysymään luonani.
Olin laatinut taktiikkasuunnitelmankin:
1) pidetään otusta ensin lähelläni ja leikitään leluilla ja namitetaan lihapullilla, joita olin varannut runsaan pussillisen
2) kun otus katsoo minua kuin jumalaa rävähtämättä, päästetään se irti ja
3) kun se kiertelee lähellä, heitellään sille nameja maahan
4) Kerrotaan puhelimella lähinaapureille, että koira ajetaan pois, jos se tulee pihalle
5) Annetaan otuksen juoksennella mielin määrin ja otetaan se vasta sitten kiinni, kun se on ihan väsy.
Koulutussession todellinen kulku:
11:30:
Puetaan treeniliivit päälle ja ladataan nameja ja vinkuleluja etc. liivin useisiin taskuihin. Otetaan koira ja siirrytään pellolle.
11:35:
Laitellaan tolppaeristeitä, koira on kiinni aina siinä tolpassa, jota säädellään. Annetaan nameja ja kehutaan otusta.
11:40:
Tavoitetila -jumalolento - saavutettu. Päästetään koira irti ja heitetään samalla satsi nameja maahan. Koira painaa korvat taakse ja juoksee valtaisan pellon yli suoraan metsään. Koira 2 -Kleo - syö onnellisena maahan heitellyt pikkuiset lihapullan palat. Kuivaillaan silmistä vedet, nauru ei ota loppuakseen. Miten se TV-mainos menikään: "Tuolta se tuli ja tonne se meni."
11:41
Kerrotaan puhelimella lähinaapureille, että koira ajetaan pois, jos se tulee pihalle.
* Korjataan aitaa, laitetaan maittava grilliateria ja syödään, katsotaan olympialaisten keihään loppukilpailua, kahvitellaan mummolla. Toivotaan, ettei pikku riiviö jää auton alle, vaan malttaa pysyä metsässä. Tuijotellaan pelloille ja metsälaitaan. Suunnitellaan otuksen etsintää hevosella liikkuen.*
15:08
Puhelinsoitto, joka kertoo seuraavaa: "Naapurin rouvaa on sienestäessään alkanut odottamatta pelottaa. Ehkä susi tuijottaa minua silmillään, oli ajatellut. Sitten oli huomannut pienen valkoisen koiran, joka tuijottaa ääneti kieli suusta maahan asti roikkuen. Koira kuulemma seurasi häntä kotiinsa ja perheen pikkupojat ovat tuomassa sitä kotiin."
15:15
Menemme tuojia vastaan Kleon kanssa. Moitin Marilyniä ankarasti ja se heiluttaa häntää hiljaa. Koiran ilme on nolo. Se lysähtää maantielle ja melkein nukahtaa.
Loppupäätelmä:
Koe lievästi epäonnistunut. Lisäselvitys: Vain tavoite 3) epäonnistunut, muut ok. Lisäbonus: tiedän, miltä kilometrin päässä asuvien naapurin pojat näyttävät.
---
Illalla olimme vielä Kalliopirtillä pienviljelijäyhdistyksen 60-vuotisjuhlissa. Paikalle oli kokoontunut runsain mitoin vanhoja ja uusia naapureita. Juhlan tunnelma oli upea: monet tutut kasvot kylätieltämme saivat nimet ja asuinpaikat. Nimiä en taida kaikkia enää muistaa, mutta olen vakuuttunut, että kyläämme on muuttanut iso määrä nuoria ihmisiä, jotka jaksavat keksiä kaikkea kivaa yhdessä itsensä ja lapsiensa ratoksi. Ehkäpä vanha kyläkoulukin saa taas alle kouluikäisten satujumppakerhon, kuten siihen aikaan, kun pikkupeikko ja poikani olivat pieniä.
---
Ukko lähti golfaamaan, tänään voi ottaa rennommin, kun aitakin on taas kunnossa. Ehkä ehtisin lukea myös kurssikirjaani huomista varten.
Jos joku ylen viisas terrieri-ihminen keksii, millainen voisi "Marilyn: koulutussessio 2" olla, niin viestiä saa laittaa kommentteihin tai vaikka ihan soitellakin, jos omaa oikean numeron.
lauantaina, elokuuta 23, 2008
Ammattimaista toimintaa
Ensimmäinen viikko töitä takana. Monet ovat lomien jälkeen aika tohkeissaan, kun päästään taas hommiin kunnolla kiinni. Asiakkaat ovat "heränneet" ja tilauksia ja tarjouspyyntöjä kuulemma vyöryy sisään. Yhdistystoimintapuolellakin näyttää monissa seuroissa alkavan toiminta uudelleen. Kokouspyyntöjä suorastaan sataa sähköpostiini.
Minullakin on ollut oikein energinen ja hyvä olo, vaikka monet hoitamattomat asiat painavatkin mieltäni. Olen laatinut erilaisia aikatauluja excel-taulukoin ja päähäni, jotta mitään ei unohtuisi. Puhelimessa menee kaksi-kolme tuntia päivästä. En ole ihan varma, miten edes selviän kaikesta.
Olen sopivasti menossa ensi viikon alussa koulutukseen, jonka esitehtävänä on lukea kirja "Älykäs itsensä johtaminen." Tästä on muuten omassa elämässäni mahtava esimerkki tuo Norjan matkan suunnittelu. Ensimmäisen kesälomapätkän aamuhetkinä varailin majoitustiloja ja laadin suunnitelmia reitille. Sitten menin töihin välillä ja huomasin kalenteristani, että olin varannut seuraavan lomanpätkän alkavaksi viikkoa Norjan matkan alkamisen jälkeen. Näin voi toimia vain erittäin ammattimainen projektipäällikkö. Kannattaa ottaa mallia.
Yleisesti ottaen on riskipeliä laittaa ihminen johtamaan asioita. Monet koneet ovat tietenkin luotettavampia. Myös Norpatti on tämän huomannut.
Hauskaa päivää teillekin. Minä lähden tekemään hankintoja.
Minullakin on ollut oikein energinen ja hyvä olo, vaikka monet hoitamattomat asiat painavatkin mieltäni. Olen laatinut erilaisia aikatauluja excel-taulukoin ja päähäni, jotta mitään ei unohtuisi. Puhelimessa menee kaksi-kolme tuntia päivästä. En ole ihan varma, miten edes selviän kaikesta.
Olen sopivasti menossa ensi viikon alussa koulutukseen, jonka esitehtävänä on lukea kirja "Älykäs itsensä johtaminen." Tästä on muuten omassa elämässäni mahtava esimerkki tuo Norjan matkan suunnittelu. Ensimmäisen kesälomapätkän aamuhetkinä varailin majoitustiloja ja laadin suunnitelmia reitille. Sitten menin töihin välillä ja huomasin kalenteristani, että olin varannut seuraavan lomanpätkän alkavaksi viikkoa Norjan matkan alkamisen jälkeen. Näin voi toimia vain erittäin ammattimainen projektipäällikkö. Kannattaa ottaa mallia.
Yleisesti ottaen on riskipeliä laittaa ihminen johtamaan asioita. Monet koneet ovat tietenkin luotettavampia. Myös Norpatti on tämän huomannut.
Hauskaa päivää teillekin. Minä lähden tekemään hankintoja.
tiistaina, elokuuta 19, 2008
Helppo nakki - eiku porkkana
Jos meillä olisi kirahvi tai pari seepraa, niin olispa helppoa: ne söisi ihan tavallisia porkkanoita. Niitä on yksinkertaista saada Suomestakin. Ja kirahvi on upean näköinen eläin. Seepralla on hassut raidat - ihan kuin hevonen pyjamassa.
Kuva: Norjan matkalta, kirahvi ja pieni seepralauma
maanantaina, elokuuta 18, 2008
Haju ei näy kuvassa
Korvat kovenevat, kun tulee ikää lisää. Tässä Kleo, 10-vee, aamulenkin jälkeen klo 6:45. Ulkona oltiin kuuden maissa ja huutelin Kleoa ja muistelinkin sen jo tulleen sisään, mutta äsken ulko-oveen "koputettiin" ja sieltä saapui tämän näköinen otus. Ojan vartta on kaivettu ja hartaasti.
Teidän onneksenne haju ei näy kuvassa.
---
Ja vielä: lämpöiset onnittelut velimiehelle jossain Länsi-Suomessa synttäreiden johdosta!
sunnuntai, elokuuta 17, 2008
Hullu paljon töitä tekee...
... yhdistyshullu vielä enemmän. Vai miten se oli?
Eilinen meni rattoistasti vesisateessa Lohjan rantakentällä agilitykisoja kuuluttaen. Ainoa ikävä hetki tuli, kun maksi kolmosten kisojen loppupuolella kuulin, että kolmosille onkin kaksi kisaa. Olin juuri kuvitellut itseni lämpimään saunaan ja kylpytynnyriin, kun joku sanoi: "Meillä on tuplakisat, etkös ole yhtään katsonut?" No, en ollut. Piti sitten kuvitella itsensä vielä vesisateeseen melkein kahdeksi tunniksi katsomaan huippuagilityä. Hyvinhän ne useat veti, ilohan sitä oli katsella.
Heitin siinä sitten kuuluttaessa läppää: "Meillä on uudet säännöt, näin sadekelillä ekalla radalla hylätyt ei saa tulla tokalle radalle, jotta toimihenkilöt pääsee nopeammin kotiin kuivumaan. Emme palauta rahoja. Ei kannata nurista netissä." Ja vielä hetkeä myöhemmin varmuuden vuoksi: "Jos joku ei ymmärtänyt, niin tämä äskeinen oli vitsi". Kävin sitten jossain vaiheessa hakemassa kahvia ja ilmopisteessä istunut pikkupeikko sanoi, että voit sitten lopettaa ne omat vitsit, kun ihmiset tulee sitten kysymään, että koska tommoinen sääntö on tullut voimaan ja hän ei jaksaisi selittää, että kuuluttajalla on omituinen huumorintaju. Hohhoijaa - kolmosluokkalaiset. Enpä olisi ikinä uskonut.
Tänään päivä meneekin purjehduskisojen puffaa hoitelemassa hieman toisella suuntaa Lohjanjärveä. On se vaan kumma, että jotkut ihmiset on aina monessa mukana, meidänkin perheessä tuota yhdistystoiminta-aktiivisuutta riittää ainakin kolmeen yhdistykseen.
Eilen kuulin, että jotkut lägiläiset olivat olleet kovin huolissaan, jos tulee vaikka tehtyä liikaa hommia yhdistyksen eteen. Vuodelle on nimittäin asetettu talkoovelvoite treeneihin pääsemiseksi. Kisoissa pitää olla 6 luokkaa töissä, mikä on aika kohtuullista - vienee muutaman tunnin. Meikä on tänä vuonna ollut *hmm, pitää laskea (2 kisaa 9 luokkaa) + (1*3luokat) =* 21 luokkaa töissä tänä vuonna - ihan pikkuisen yli talkoovelvoitteen. Niin on ollut moni muukin ja aina se on yhtä kivaa tavata muitakin agikavereita kuin oma treeniryhmä. Ja ihan varmasti keksisin kotonakin jotain puuhaa ja kiirettä, jos en olisi sitoutunut tähän kuuluttajahommaan tai seuraan yleensäkin.
Issikkapuolella olen talkoohommina vetänyt mestaruuskisat ja pari kertaa ruokkinut näyttelytoimihenkilöt. Näissä talkoohommissa on mennyt yhteensä ehkä pari viikkoa elämästäni tänä vuonna. Ja aina jostain puskan takaa huudellaan seurassa kuin seurassa, että meidän jäsenten tulisi saada palveluja, koska maksamme jäsenmaksumme. Onko niin kovin vaikeaa rivijäsenen ymmärtää, että palvelut tekevät seuran jäsenet yhdessä. Ja hommaa on vähemmän per lärvi, jos useat ovat mukana. Ja jos mukaan tullaan, ei riidellä ja rähjätä, vaan yritetään pitää yllä hyvää henkeä. Jos on tarpeen, niin asiat puhutaan halki ja sitten ne on selvitetty.
Agilitystä on pakko vielä sanoa, että hirmuisesti teki mieleni mukaan kisamaan. (Mentaalisesti näin vain itseni nyyhkyttäen etsimässä Marilyniä lähialueen omakotialueelta - ei kiva, ei.) Minustahan ei kyllä taida ikinä huippua tulla, mutta kisajännitys ja kisasuoritus ja mukana oleminen on ihan kivaa.
---
Asiasta kukkaruukkuun: en ole täällä yhtään hehkuttanut, että pikkupeikko pääsi opiskelemaan valokuvausta kahdeksi vuodeksi. Saimme jo Norjaan puhelimitse tiedon, kun ukko luki hyväksymiskirjeen puhelimessa. Syyskuun alussa pikkupeikko ja Karma muuttavat opiston asuntolaan asumaan. Kämpän koko on sitä sopivaa koirankoppikokoa, mutta se on niin lähellä koulua, että tauoilla pääsee koirarimpsessaa viihdyttämään. Voihan se olla, että kämppä laajenee, jos Karma syö siitä vaikka seinät tai jotain...
On silti kivaa, että paikka on lähellä kotia, että peikkolapsi ja koiruus voivat tulla viikonlopuiksi tai vaikkapa joiksikin illoiksi kotiin, jos peikko haluaa tulla treenaamaan agilityä, ratsastamaan tai tapaamaan kavereita. Aika näyttää, millaiseksi homma muodostuu.
---
Ja nyt laittamaan itseäni kasaan tätä päivää varten. Onneksi ukko on ollut tekemässä purjehtijoille tukikohtaa, että puffaa voi pitää sisällä lämpimässä.
*muoks: 19.8.2008 klo 6:56: minusta on tainnut tulla vanha, kun en muistanut, että me ollaan pidetty vasta kahdet kisat, joten enhän minä 30 luokkaa ole voinut olla töissä, joten piilopedantti luonteeni pakotti korjaamaan asian*
Eilinen meni rattoistasti vesisateessa Lohjan rantakentällä agilitykisoja kuuluttaen. Ainoa ikävä hetki tuli, kun maksi kolmosten kisojen loppupuolella kuulin, että kolmosille onkin kaksi kisaa. Olin juuri kuvitellut itseni lämpimään saunaan ja kylpytynnyriin, kun joku sanoi: "Meillä on tuplakisat, etkös ole yhtään katsonut?" No, en ollut. Piti sitten kuvitella itsensä vielä vesisateeseen melkein kahdeksi tunniksi katsomaan huippuagilityä. Hyvinhän ne useat veti, ilohan sitä oli katsella.
Heitin siinä sitten kuuluttaessa läppää: "Meillä on uudet säännöt, näin sadekelillä ekalla radalla hylätyt ei saa tulla tokalle radalle, jotta toimihenkilöt pääsee nopeammin kotiin kuivumaan. Emme palauta rahoja. Ei kannata nurista netissä." Ja vielä hetkeä myöhemmin varmuuden vuoksi: "Jos joku ei ymmärtänyt, niin tämä äskeinen oli vitsi". Kävin sitten jossain vaiheessa hakemassa kahvia ja ilmopisteessä istunut pikkupeikko sanoi, että voit sitten lopettaa ne omat vitsit, kun ihmiset tulee sitten kysymään, että koska tommoinen sääntö on tullut voimaan ja hän ei jaksaisi selittää, että kuuluttajalla on omituinen huumorintaju. Hohhoijaa - kolmosluokkalaiset. Enpä olisi ikinä uskonut.
Tänään päivä meneekin purjehduskisojen puffaa hoitelemassa hieman toisella suuntaa Lohjanjärveä. On se vaan kumma, että jotkut ihmiset on aina monessa mukana, meidänkin perheessä tuota yhdistystoiminta-aktiivisuutta riittää ainakin kolmeen yhdistykseen.
Eilen kuulin, että jotkut lägiläiset olivat olleet kovin huolissaan, jos tulee vaikka tehtyä liikaa hommia yhdistyksen eteen. Vuodelle on nimittäin asetettu talkoovelvoite treeneihin pääsemiseksi. Kisoissa pitää olla 6 luokkaa töissä, mikä on aika kohtuullista - vienee muutaman tunnin. Meikä on tänä vuonna ollut *hmm, pitää laskea (2 kisaa 9 luokkaa) + (1*3luokat) =* 21 luokkaa töissä tänä vuonna - ihan pikkuisen yli talkoovelvoitteen. Niin on ollut moni muukin ja aina se on yhtä kivaa tavata muitakin agikavereita kuin oma treeniryhmä. Ja ihan varmasti keksisin kotonakin jotain puuhaa ja kiirettä, jos en olisi sitoutunut tähän kuuluttajahommaan tai seuraan yleensäkin.
Issikkapuolella olen talkoohommina vetänyt mestaruuskisat ja pari kertaa ruokkinut näyttelytoimihenkilöt. Näissä talkoohommissa on mennyt yhteensä ehkä pari viikkoa elämästäni tänä vuonna. Ja aina jostain puskan takaa huudellaan seurassa kuin seurassa, että meidän jäsenten tulisi saada palveluja, koska maksamme jäsenmaksumme. Onko niin kovin vaikeaa rivijäsenen ymmärtää, että palvelut tekevät seuran jäsenet yhdessä. Ja hommaa on vähemmän per lärvi, jos useat ovat mukana. Ja jos mukaan tullaan, ei riidellä ja rähjätä, vaan yritetään pitää yllä hyvää henkeä. Jos on tarpeen, niin asiat puhutaan halki ja sitten ne on selvitetty.
Agilitystä on pakko vielä sanoa, että hirmuisesti teki mieleni mukaan kisamaan. (Mentaalisesti näin vain itseni nyyhkyttäen etsimässä Marilyniä lähialueen omakotialueelta - ei kiva, ei.) Minustahan ei kyllä taida ikinä huippua tulla, mutta kisajännitys ja kisasuoritus ja mukana oleminen on ihan kivaa.
---
Asiasta kukkaruukkuun: en ole täällä yhtään hehkuttanut, että pikkupeikko pääsi opiskelemaan valokuvausta kahdeksi vuodeksi. Saimme jo Norjaan puhelimitse tiedon, kun ukko luki hyväksymiskirjeen puhelimessa. Syyskuun alussa pikkupeikko ja Karma muuttavat opiston asuntolaan asumaan. Kämpän koko on sitä sopivaa koirankoppikokoa, mutta se on niin lähellä koulua, että tauoilla pääsee koirarimpsessaa viihdyttämään. Voihan se olla, että kämppä laajenee, jos Karma syö siitä vaikka seinät tai jotain...
On silti kivaa, että paikka on lähellä kotia, että peikkolapsi ja koiruus voivat tulla viikonlopuiksi tai vaikkapa joiksikin illoiksi kotiin, jos peikko haluaa tulla treenaamaan agilityä, ratsastamaan tai tapaamaan kavereita. Aika näyttää, millaiseksi homma muodostuu.
---
Ja nyt laittamaan itseäni kasaan tätä päivää varten. Onneksi ukko on ollut tekemässä purjehtijoille tukikohtaa, että puffaa voi pitää sisällä lämpimässä.
*muoks: 19.8.2008 klo 6:56: minusta on tainnut tulla vanha, kun en muistanut, että me ollaan pidetty vasta kahdet kisat, joten enhän minä 30 luokkaa ole voinut olla töissä, joten piilopedantti luonteeni pakotti korjaamaan asian*
perjantaina, elokuuta 15, 2008
Syksy?
Espanjan muuttolinnut lensivät aamulla kotiin. Siinä mielessä oli aika lyhyt kesä tänä vuonna. Tuskin ehdimme tavata kunnolla, kun olivat jo takaisin lentokoneessa. No, vuodet eivät ole veljeksiä, sanotaan. Taitaa päteä tähänkin. Ehkäpä ensi vuonna on taas pitempi kesä siinä suhteessa.
Lähtö oli aamulla klo 6:30, meillä oli kello soimassa 5:30 - pikkupeikko lähti samoihin aikoihin töihin. Minä katsoin kuuden aikaan ekan kerran olympialaisia tätä vuonna, kun Hanna-Mari Seppälä kauhoi uinnissa A-finaalissa harmittavasti vasta neljänneksi. Sitten ukko lähti lentokentälle ja töihin. Minä köllähdin takaisin jatkamaan unia - tuntui, että katsoin koko yön vain kelloa ja olin melkoisen väsynyt aamulla. Oli ihanaa lörvähtää takaisin nukkumaan - koiralauma lakosi ympärilleni melko nopeasti. Luulivat kyllä vissiin kaikki, että olen dementoitunut, kun en anna aamupisun jälkeen ruokaa, niinkuin tapana on. Kleo etenkin tuli ihan suuhun kertomaan minulle, miten tyhmä olen.
Sain eilen pestyksi kolme suurta mattoa. Meillä on niin tehokas painepesuri, että harteitani kolottaa, vaikka ajattelin tehdessä, että urakka meni mukavasti. Kävin myös ratsastamassa Félagilla teholenkin - n. 35 min kovavauhtista menoa välillä tempoa vaihdellen ja ylämäkeä ravaten. Poni oli mukava, meni mielellään ja hikosi lupaavasti. Se on hauska otus, kun tuntuu nauttivan kylmästä suihkusta kaivovedellä lenkkinsä jälkeen. Ei hievahdakaan, kun lasetan letkusta vettä selkään. Olimme molemmat melkoisen märkiä hiestä, kun nousin satulasta.
Tänä aamuna siivoilin Romeon uutta yksiötä. Se saa ainakin märimmäksi ajaksi ihan oman pihaton navettamme vanhasta maitohuoneesta, että varmasti pääsee suojaan eikä juutu mutaan, mikäli tulee sateisempi syksy. Poni on kesän aikana pulskistunut aika mukavasti ja ravaa hörhöttäen aamuisin minua vastaan hakemaan ranskanleipäannostaan. Voi, miten rakastankaan tuota pientä otusta - se on niin kultainen ja kiltti.
Jaa-a - viimeisen virallisen lomapäivän iltapäivä on käsillä. Menen huuhtomaan kylpytynnyrin ja laitan sen valumaan, jotta saa illalla rentoutua. Olen sen tarpeessa.
Lähtö oli aamulla klo 6:30, meillä oli kello soimassa 5:30 - pikkupeikko lähti samoihin aikoihin töihin. Minä katsoin kuuden aikaan ekan kerran olympialaisia tätä vuonna, kun Hanna-Mari Seppälä kauhoi uinnissa A-finaalissa harmittavasti vasta neljänneksi. Sitten ukko lähti lentokentälle ja töihin. Minä köllähdin takaisin jatkamaan unia - tuntui, että katsoin koko yön vain kelloa ja olin melkoisen väsynyt aamulla. Oli ihanaa lörvähtää takaisin nukkumaan - koiralauma lakosi ympärilleni melko nopeasti. Luulivat kyllä vissiin kaikki, että olen dementoitunut, kun en anna aamupisun jälkeen ruokaa, niinkuin tapana on. Kleo etenkin tuli ihan suuhun kertomaan minulle, miten tyhmä olen.
Sain eilen pestyksi kolme suurta mattoa. Meillä on niin tehokas painepesuri, että harteitani kolottaa, vaikka ajattelin tehdessä, että urakka meni mukavasti. Kävin myös ratsastamassa Félagilla teholenkin - n. 35 min kovavauhtista menoa välillä tempoa vaihdellen ja ylämäkeä ravaten. Poni oli mukava, meni mielellään ja hikosi lupaavasti. Se on hauska otus, kun tuntuu nauttivan kylmästä suihkusta kaivovedellä lenkkinsä jälkeen. Ei hievahdakaan, kun lasetan letkusta vettä selkään. Olimme molemmat melkoisen märkiä hiestä, kun nousin satulasta.
Tänä aamuna siivoilin Romeon uutta yksiötä. Se saa ainakin märimmäksi ajaksi ihan oman pihaton navettamme vanhasta maitohuoneesta, että varmasti pääsee suojaan eikä juutu mutaan, mikäli tulee sateisempi syksy. Poni on kesän aikana pulskistunut aika mukavasti ja ravaa hörhöttäen aamuisin minua vastaan hakemaan ranskanleipäannostaan. Voi, miten rakastankaan tuota pientä otusta - se on niin kultainen ja kiltti.
Jaa-a - viimeisen virallisen lomapäivän iltapäivä on käsillä. Menen huuhtomaan kylpytynnyrin ja laitan sen valumaan, jotta saa illalla rentoutua. Olen sen tarpeessa.
torstaina, elokuuta 14, 2008
Lomalöpinää
Sään ennustaminen on näköjään järisyttävän vaikeaa: eilen Maaseudun tulevaisuuden täsmäsää lupasi Lohjalle ensi lauantaiksi vaatimattomat 20 mm sadetta. Seurallamme on agilitykisat ulkosalla, joten tuo tieto lisäsi ankarasti tuskaani. Toinen päivä viikon sisään olla jollain kisapaikalla märkänä kuin uitettu rätti ei oikein houkuttele...
Tänään samainen sääpalvelu lupaa lauantaille n. 1,5 mm vettä ja sehän jo ihan riemastuttaa.
Ennustaisin itseni pesemään nyt aamupäiväksi mattoja ja iltapäiväksi keksin jotain muuta rehkintää. Eilisen päivän suunniteltu sisäsiivousurakka meni niin hyvin, että sain jopa siivotuksi... (Aaltoja!)
Ratsastaakin oli tarkoitus, mutta klo 16 tuli kengittäjä ja halusi maksun osittain heinäkuormana, joten siivousurakan ja heinänmätön jälkeen ei sitten huvittanutkaan kuin mennä naapuriin espanjoolien kanssa olutta hörppimään. Sekin oli ihan rattoisaa puuhaa ja onnistuin pysymään ihan kohtuudessa. Hevoshommia kyllä tein, sillä Ísing sai irtojuoksutuskyytiä n. 15 min. Se oli aika hämillään, kun se otettiin erilleen laumasta ja laitettiin juoksemaan ruuan päällä. Lihapulla oli tehokkaasti hiessä, kun lopetin juoksuttamisen ja sai pienimuotoisen kylvyn tallissa urakkansa jälkeen.
Kengittäjä ei ole viime aikoina saanut Vissan takasiin kenkiä, mutta eilen aloitettiin takasista ja potkiminen ja jalan vihainen ravistelu alkoi vasta viimeisen naulan kohdalla. Pikkupeikon oli pakko pitää jalkaa ylhäällä, jotta kenkääjä sai naulan kiinni. Aina pelottaa, että Vissa potkaisee pikkumiehen patterin väliin, kun se kiukuttelee. Vissa pikkuisen latasi peikkoakin - osui polvitaipeeseen, joka oli eilen jo mustunut. Peikkolapsi ei kyllä vähästä hätkähdä - kun Vissa potkaisi, se sai heti palkakseen napakan nyrkiniskun ja otus näytti kyllä aika nololta rangaistuksensa jälkeen.
Tänään samainen sääpalvelu lupaa lauantaille n. 1,5 mm vettä ja sehän jo ihan riemastuttaa.
Ennustaisin itseni pesemään nyt aamupäiväksi mattoja ja iltapäiväksi keksin jotain muuta rehkintää. Eilisen päivän suunniteltu sisäsiivousurakka meni niin hyvin, että sain jopa siivotuksi... (Aaltoja!)
Ratsastaakin oli tarkoitus, mutta klo 16 tuli kengittäjä ja halusi maksun osittain heinäkuormana, joten siivousurakan ja heinänmätön jälkeen ei sitten huvittanutkaan kuin mennä naapuriin espanjoolien kanssa olutta hörppimään. Sekin oli ihan rattoisaa puuhaa ja onnistuin pysymään ihan kohtuudessa. Hevoshommia kyllä tein, sillä Ísing sai irtojuoksutuskyytiä n. 15 min. Se oli aika hämillään, kun se otettiin erilleen laumasta ja laitettiin juoksemaan ruuan päällä. Lihapulla oli tehokkaasti hiessä, kun lopetin juoksuttamisen ja sai pienimuotoisen kylvyn tallissa urakkansa jälkeen.
Kengittäjä ei ole viime aikoina saanut Vissan takasiin kenkiä, mutta eilen aloitettiin takasista ja potkiminen ja jalan vihainen ravistelu alkoi vasta viimeisen naulan kohdalla. Pikkupeikon oli pakko pitää jalkaa ylhäällä, jotta kenkääjä sai naulan kiinni. Aina pelottaa, että Vissa potkaisee pikkumiehen patterin väliin, kun se kiukuttelee. Vissa pikkuisen latasi peikkoakin - osui polvitaipeeseen, joka oli eilen jo mustunut. Peikkolapsi ei kyllä vähästä hätkähdä - kun Vissa potkaisi, se sai heti palkakseen napakan nyrkiniskun ja otus näytti kyllä aika nololta rangaistuksensa jälkeen.
En malta olla laittamatta tähän päättäjaisissa ottamaani kuvaa PM-kisoista. Kisaesitteissä esiintyi tämä nainen ja hän oli päättäjäisissäkin mukana. Kuvanottohetkellä satoi hirmuisesti, että en voinut kuin ihailla neitosen sitkeyttä. Hieman pelkäsimme puvun kastuessaan muuttuvan läpinäkyväksi, mutta onneksi niin ei käynyt. Hävettää oikein, kun tuota katselee, että itse en nykyisin useinkaan ratsasta sateella...
Mutta nyt painun pukemaan, että saan lehden kaveriksi toiselle kahvikupilliselleni ja pääsen hommiin.
keskiviikkona, elokuuta 13, 2008
Lystipäivä edessä
Nonni, tässä sitä taas ollaan - vanhoissa kuvioissa. Istun kotona työpöytäni ääressä. Katsoin juuri loput valokuvat Norjan matkaltamme (kolme viimeistä päivää) ja totesin, että en saanut oikeastaan yhtään onnistunutta valokuvaa itse PM-kisoista. Lauantaina oli kyllä kaunis ilma, mutta keskityin katsomaan kisoja enemmänkin kuin kuvaamaan ja sunnuntaina sitten oli niin törkeä sade koko ajan, että lähes kaikki kuvat ovat jotenkin epätarkkoja tai muuten sitten surkeita. Eipä kameraa juuri tahdo esillekään ottaa, kun sataa vettä kuin aisaa koko ajan.
Matka oli kaiken kaikkiaan todella onnistunut. Eipä tainnut pielessä olla kuin viimeisen kisapäivän sää. On aika ankeaa istua koko päivä kattamattomassa katsomossa sateessa. Olihan meillä toki sateenvarjo, mutta ei se oikeasti estä kosteutta kertymästä joka paikkaan. Pikkupeikko oli viluinen, surkea, märkä ja vihainen. Jotenkin minusta hevosetkaan eivät olleen niin sykähdyttävän upeita kuin odotin.
Kotimatka Norjasta sujui rattoisasti. Meillä oli seurana tuttavapariskunta, joka tuli myös kisoista ja yöpyi samassa väliasemassa Töcksforsissa ja tuli samaan iltalaivaan kuin mekin. Ajelimme osan ajasta peräkkäin ja osan erillään ja soittelimme sitten lounasseuraa. Poikkesimme katsomassa Grpsholmin linnaa (joka tietenkin oli suljettu n. tuntia ennen kuin ehdimme paikalle - olisivat varmaan pitäneet sen auki, jos olisivat tienneet, ketä on tulossa, mutta ei muistettu ilmoittaa etukäteen...).
Sitä me ihmettelimme, että olivatko ennenvanhaiset arkkitehdit kovia ottamaan häppää, kun ikkunat olivat osin menneet aika vinkin vonksin. Vai osaako joku kertoa, miksi tuo yksi on noin nurinperin?
--
No, minulla on muutama lomapäivä vielä jäljellä ja kotiin tullessani ikäväkseni totesin, ettei ukkokulta ollutkaan ilta-aikojaan viettänyt tupaa puunaten. Ihan oli yhtä sotkuista kuin lähtiessäkin. (Lue: linja-autoaseman vessakin on siistimpi kuin meidän olohuone.) Jospa mie tämän sadepäivän käyttäisin puunaukseen, niin kehtaisi taas elellä.
Ylitin eilen itseni ja korjasin 100 m aitaa ja pesin pari mattoa, vaikka takana oli laivamatka ilman täysiä yöunia. En silti ole supernainen - voin vakuuttaa, että nyt just hiukan nukuttaa ja aionkin napsaista päiväunetkin tänään. Muu talonväki kun on reippaan töissä tänään niin voin tehdä, mitä lystään.
Onkohan minussa joku aikuistumisvika, kun "tehdä mitä lystään" tarkoittaa talon siivousta?
lauantaina, elokuuta 09, 2008
Ilman johtolankaa
Aika metkaa, kun ihan joka paikassa on nykyisin langaton netti. Kaikissa reissun majapaikoissamme on löytynyt sellainen. Nytkin tässä kirjoittelen Norjassa Seljordissa, Flatdalissa turvekattoisessa mökissä. Jos avaisin oven, kuuluisi ulkoa kovaa lampaankellojen kilinää.
Norjan reissu on sujunut notkeasti. Itseasiassa en edes vielä oikein ole tajunnut, että jo huomenna palataan kotia kohti. Tosin yövymme vielä tämän yön täällä, huomisen Ruotsissa ja vielä yhden yön laivalla, joten omiin, hiekkaisiin lakanoihin on vielä matkaa. Sehän se on reissaamisessa kivaa, että aina saa puhtaat, hiekattomat lakanat nukkumista varten.
Tosin on meillä mielestäni muutenkin ollut mukavaa, ei pelkästään puhtaiden lakanoiden vuoksi. Varmaan kotonakin tulee uniin näitä kauniita maisemia ja myös tämä raikkaan ilman tuulahdus.
Ylläolevassa kuvassa on laakso, jossa asumme. Mökkimme on aika lähellä tuota valkeaa kirkkoa. Kuvattu eilen illalla n. 19:30, kun laakson yllä loisti valtava sateenkaari. Yksi sykähdyttävä muisto lisää uneksittavaksi.
---
Juuri kun latailin tuota kuvaa, niin ulkoa alkoi kuulua kovasti suomalaisten puheenporinaa. Tuttujahan siellä. Mikä ei ole ihme, koska uskoisin, että tämän pienen paikkakunnan kaikissa majoituspaikoissa on issikkaväkeä.
Norjan reissu on sujunut notkeasti. Itseasiassa en edes vielä oikein ole tajunnut, että jo huomenna palataan kotia kohti. Tosin yövymme vielä tämän yön täällä, huomisen Ruotsissa ja vielä yhden yön laivalla, joten omiin, hiekkaisiin lakanoihin on vielä matkaa. Sehän se on reissaamisessa kivaa, että aina saa puhtaat, hiekattomat lakanat nukkumista varten.
Tosin on meillä mielestäni muutenkin ollut mukavaa, ei pelkästään puhtaiden lakanoiden vuoksi. Varmaan kotonakin tulee uniin näitä kauniita maisemia ja myös tämä raikkaan ilman tuulahdus.
Ylläolevassa kuvassa on laakso, jossa asumme. Mökkimme on aika lähellä tuota valkeaa kirkkoa. Kuvattu eilen illalla n. 19:30, kun laakson yllä loisti valtava sateenkaari. Yksi sykähdyttävä muisto lisää uneksittavaksi.
---
Juuri kun latailin tuota kuvaa, niin ulkoa alkoi kuulua kovasti suomalaisten puheenporinaa. Tuttujahan siellä. Mikä ei ole ihme, koska uskoisin, että tämän pienen paikkakunnan kaikissa majoituspaikoissa on issikkaväkeä.
keskiviikkona, elokuuta 06, 2008
Kankeana Norjassa
Rankan Ruotsin halki ajelun ollaan vähemmän notkeana Norjassa. Ruotsissa satoi ja siitä yritettiin siksi mennä nopsaan ohi. Aika hyvin onnistuttiin. (Sattuneesta syystä sain ajaa koko matkan.)
Oslossa kävimme lähinnä vain Vigelandissa. Siellä on niitä outoja ihmispyramideja ja muitakin kummallisuuksia. Kuten kuvasta näkyy:
Itse puisto on todella kaunis. Koiran kanssa siellä olisi pitänyt kävellä. Menee muuten niinkuin hukkaan käveleminen muutenkin ilman koiraa...
Maisemaa matkalla Kristiansandiin:
Poikkesimme myös pienessä Bokbyenin kylässä. Hieno. (Etenkin ne mahtavat vaate-alennusmyynnit pikkupeikon mielestä.)
Ja täällä Kristiansandissa, missä nyt ollaan, on tällainen kaupunkimiljöö. Ei paha.
Mutta nyt yöunille - huomenna kutsuu eläintarha.
Oslossa kävimme lähinnä vain Vigelandissa. Siellä on niitä outoja ihmispyramideja ja muitakin kummallisuuksia. Kuten kuvasta näkyy:
Itse puisto on todella kaunis. Koiran kanssa siellä olisi pitänyt kävellä. Menee muuten niinkuin hukkaan käveleminen muutenkin ilman koiraa...
Maisemaa matkalla Kristiansandiin:
Poikkesimme myös pienessä Bokbyenin kylässä. Hieno. (Etenkin ne mahtavat vaate-alennusmyynnit pikkupeikon mielestä.)
Ja täällä Kristiansandissa, missä nyt ollaan, on tällainen kaupunkimiljöö. Ei paha.
Mutta nyt yöunille - huomenna kutsuu eläintarha.
maanantaina, elokuuta 04, 2008
Kohta mennään!
Viimeiset pikkupeikon pyykit pörisevät vielä pyykkikoneessa, mutta muutaman tunnin kuluttua laitetaan Berlingon nokka kohti Turkua ja lähdetään lomamatkalle.
Vapise, Norja, täältä tullaan!
Vapise, Norja, täältä tullaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)