Ukko ei pidä aitatolppien lyömisestä, kuten olen aiemminkin kertonut. Nyt hän oli keksinyt uuden konstin: laitetaan tolppa reikään ja painetaan se traktorin etukuormaajalla maahan. Ei lekaa - ei hikeä.
Itse kiertelin laittamassa langat kuntoon ja kiertämässä uusiin tolppiin eristeet kiinni. Sää oli mahtava - aurinkoa taivaan täydeltä. Ihanan kesäistä! Olimme edellisenä iltana taas kerran surreet sitä, kun Marilyn ei koskaan oikein pääse juoksemaan, kun on aina jossain narussa kiinni. Ajattelin, että tuo avara pelto ja ainakin parin-kolmen tunnin homma olisi hyvä paikka opettaa Marilyniä sittenkin pysymään luonani.
Olin laatinut taktiikkasuunnitelmankin:
1) pidetään otusta ensin lähelläni ja leikitään leluilla ja namitetaan lihapullilla, joita olin varannut runsaan pussillisen
2) kun otus katsoo minua kuin jumalaa rävähtämättä, päästetään se irti ja
3) kun se kiertelee lähellä, heitellään sille nameja maahan
4) Kerrotaan puhelimella lähinaapureille, että koira ajetaan pois, jos se tulee pihalle
5) Annetaan otuksen juoksennella mielin määrin ja otetaan se vasta sitten kiinni, kun se on ihan väsy.
Koulutussession todellinen kulku:
11:30:
Puetaan treeniliivit päälle ja ladataan nameja ja vinkuleluja etc. liivin useisiin taskuihin. Otetaan koira ja siirrytään pellolle.
11:35:
Laitellaan tolppaeristeitä, koira on kiinni aina siinä tolpassa, jota säädellään. Annetaan nameja ja kehutaan otusta.
11:40:
Tavoitetila -jumalolento - saavutettu. Päästetään koira irti ja heitetään samalla satsi nameja maahan. Koira painaa korvat taakse ja juoksee valtaisan pellon yli suoraan metsään. Koira 2 -Kleo - syö onnellisena maahan heitellyt pikkuiset lihapullan palat. Kuivaillaan silmistä vedet, nauru ei ota loppuakseen. Miten se TV-mainos menikään: "Tuolta se tuli ja tonne se meni."
11:41
Kerrotaan puhelimella lähinaapureille, että koira ajetaan pois, jos se tulee pihalle.
* Korjataan aitaa, laitetaan maittava grilliateria ja syödään, katsotaan olympialaisten keihään loppukilpailua, kahvitellaan mummolla. Toivotaan, ettei pikku riiviö jää auton alle, vaan malttaa pysyä metsässä. Tuijotellaan pelloille ja metsälaitaan. Suunnitellaan otuksen etsintää hevosella liikkuen.*
15:08
Puhelinsoitto, joka kertoo seuraavaa: "Naapurin rouvaa on sienestäessään alkanut odottamatta pelottaa. Ehkä susi tuijottaa minua silmillään, oli ajatellut. Sitten oli huomannut pienen valkoisen koiran, joka tuijottaa ääneti kieli suusta maahan asti roikkuen. Koira kuulemma seurasi häntä kotiinsa ja perheen pikkupojat ovat tuomassa sitä kotiin."
15:15
Menemme tuojia vastaan Kleon kanssa. Moitin Marilyniä ankarasti ja se heiluttaa häntää hiljaa. Koiran ilme on nolo. Se lysähtää maantielle ja melkein nukahtaa.
Loppupäätelmä:
Koe lievästi epäonnistunut. Lisäselvitys: Vain tavoite 3) epäonnistunut, muut ok. Lisäbonus: tiedän, miltä kilometrin päässä asuvien naapurin pojat näyttävät.
---
Illalla olimme vielä Kalliopirtillä pienviljelijäyhdistyksen 60-vuotisjuhlissa. Paikalle oli kokoontunut runsain mitoin vanhoja ja uusia naapureita. Juhlan tunnelma oli upea: monet tutut kasvot kylätieltämme saivat nimet ja asuinpaikat. Nimiä en taida kaikkia enää muistaa, mutta olen vakuuttunut, että kyläämme on muuttanut iso määrä nuoria ihmisiä, jotka jaksavat keksiä kaikkea kivaa yhdessä itsensä ja lapsiensa ratoksi. Ehkäpä vanha kyläkoulukin saa taas alle kouluikäisten satujumppakerhon, kuten siihen aikaan, kun pikkupeikko ja poikani olivat pieniä.
---
Ukko lähti golfaamaan, tänään voi ottaa rennommin, kun aitakin on taas kunnossa. Ehkä ehtisin lukea myös kurssikirjaani huomista varten.
Jos joku ylen viisas terrieri-ihminen keksii, millainen voisi "Marilyn: koulutussessio 2" olla, niin viestiä saa laittaa kommentteihin tai vaikka ihan soitellakin, jos omaa oikean numeron.
5 kommenttia:
Ainakin siitä 2. session lopusta kannattaa jättää kohta "15:15 Moitin Marilyniä ankarasti" pois.
Kennelpoika. Perustele. Tästä on muikain mielipiteitä. Olen kuulemma se aina mukava, jonka luota voi aina poistua ja pääsee yhtä iloisena takaisin, vaikka tavattaisiin kilometrin päässä kotoa. Kotona olen kiva.
Ei mun kannata perustella sulle yhtään mitään koska vahvana persoonana haluat tunnetusti voittaa kaikki väittelyt -> Pidät kuitenkin oman pääsi.
Toinen vinkki:
Namit tuskin toimivat riittävänä palkkana koska Marilyn lähtee mieluummin metsään. (vai olikohan sillä jo vatsa sopivan täynnä kun olit syöttänyt sitä silloin kun se oli vielä kiinni tolpannokassa...)
Otus lienee joka tapauksessa jutuista päätellen varsin riistaviettinen joten itse hommaisin jostain tien varresta road-kill-otuksen ja käyttäisin sitä palkkana.
Kennelpoika. Kyllä sun kannattaa perustella. Sulla on loistavia mielipiteitä, joista monasti olen suodattanut tai kokonaan itselleni ominut monia. (Olet silti saanut pitää omat mielipiteesikin.)
Voittaminen tai häviäminen ei ole minusta tässä asiassa edes oleellista, vaan vuorovaikutus. Me kaikki teemme loppujen lopuksi vain omat ratkaisumme. Joskus toivon, että omatkin ratkaisuni olisivat viisaampia, joskus pidän omiani hyvinä - aika usein tietenkin loistavina, kuten sinäkin omiasi.
Millainen on road-kill -otus? Opettaako se minut tykkäämään koiran kanssa leikkimisestä? Tarvii varmaan googlettaa...
Russeleilla ainakin käytetään ihan turkisräsyjä, jotkut ovat jopa ommelleet niitä hiiren muotoon yms. Riistaviettiset pikkuterrierit hullaantuvat jahtimeiningistä ja aidosta turkiksesta. Jos ei muuten niin ompele sinne sisään vinkulelu.
Laita tuo saalis pitkään naruun ja vetele sitä pitkin mantua niin että M saa jahdata sitä ja retuuttaa kiinni saadessaan. Opeta samalla joku uusi käsky millä M tietää saavansa juuri tuon lelun, mitä kimeämpi piipitys tuo komento on (meillä Kii KIIII! falsetissa, semmoinen ajohaukun kimakka :)), sitä kovemmat kierrokset. Paras tapa nostaa kierroksia retuutusleikin lisäksi on tehdä kaksi samanlaista lelua. Antaa koiran jahdata yhden lelun kiinni, jättää koiran tappamaan sitä ja kaivaa esiin toisen... uusi saalistus ja ns. "saalisrauha" kun koiraa ei painosta pyytämällä sitä irrottamaan. Tätä ei tarvitse tehdä kauaa että saa ainakin osin koiran saalisvietin "täyteen" ts. hinku metsälle ei pitäisi olla niin suuri, ehkä. :D
Tuossa leikissä kaikista parasta on juurikin se että koira voi olla vaikka pitkässä liinassa sen häiritsemättä, liinan voi sitoa vaikka vyötäisilleen että kädet ovat vapaat. Plus että näyttää taatusti hilpeältä sivustaseuraajalle, niinkuin varmaan toki tuo ensimmäinenkin harjoitusversio. :D
T. Kaisa jolla ei ole yhtään riistäviettistä koiraa, saalisviettisiä sitten kyllä koko kourallinen.
Lähetä kommentti