Näytetään tekstit, joissa on tunniste Islanti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Islanti. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, heinäkuuta 25, 2007

Islantiraportti

Eilen jo loppui lomakin ja työmaalle oli pakko ajella. Töissä on hiljaista, tänäänkin paikalla olen toistaiseksi yksin (normaalisti meitä on n. 20 tässä maisemassa). Ei tarvinne kertoa kenellekkään, että on hiukan tylsää.


Lomaraportin Islannista voisin antaa kuvareportaasina, joka tulee siis tässä:









Þingvellir


















Vuorimaisema


Reykjavikin satamaa
Geysir


Kerid on tuo kraateri tuossa alapuolella (tässä bloggerissa ei oikein ole helppoa laitella kuvatekstejä)

Reynishverfi

Reynishverfi

Lunneista sai tänä vuonna mukavasti kuvia Dyrhólaeyn kallioilta

Yö laskeutui jo Islantiin kun lähdimme pois maatilalta ja sinne tytär jäi - keskelle ei-mitään - pieneen taloon Islannin etelärannikolle. Haikeaa oli jotenkin hänet jättää, mutta oli ihanaa nähdä, että hän viihtyy. Kahden viikon kulutuua tytär on jo kotona ja uskoisin, että hänen lähtönsä Islannista on paljon haikeampi.

Tuntui oudolta eilen illalla, kun täällä Koto-Suomessa illat ovat jo aivan pimeät ja siellä Islannissa oli vielä puolen yön aikaan noin valoisaa.

---

Blogi täyttää muuten tänään vuoden. Ihmeen ahkerasti olen viime vuoden kirjoitellut tänne, 213 tekstiä yhteensä eli 80% päivistä on saanut jonkin merkinnän.

maanantaina, joulukuuta 11, 2006

Arkea kohti

Eilinen oli varsin mukava päivä: tytär todella lähti kanssani ratsastamaan ja oli vauhdikas lenkki yhdessä pitkästä aikaa. Taitaa olla niin, että viimeksi Islannissa olimme yhteisellä ratsastusretkellä. Laukkakilpailuissa jäämme kuin seisomaan, kun tytär ampaisee ohi, mutta ei se tietenkään haittaa. Toivottavasti näitä yhteisiä lenkkejä tulee jatkossa lisääkin.

Iltapäivällä olimme sitten kuitenkin mummolassa kahvilla ja nauramassa Wilmalle. Tuommoista elohiirtä katsellessa meinaa itselle ihan tulla väsy, niin loppumaton on pienen pomppimis- ja kiipeilyinto. Sanoja tapaillaan jo melko lailla ja ilmeet ovat niin hassut, että väkisinkin tulee naurettua toiselle melko lailla.

Illansuussa piipahdimme sitten tapaamassa Katjan perhettä ja siellä samanikäistä Emmaa katsomassa. Emma on paljon rauhallisempi ja herkkätunteisempi kuin Wilma. Jos nämä lapset olisivat koirarotuja, niin Wilma olisi varmaan terrieri ja Emma jokin sensitiivinen paimenkoira.

---

No, ne on panneet kuitenkin tähän kohtaan taas maanantain ja pitää taas lähteä liikkeelle. Teksisi kyllä mieli valittaa, korvaa särkee ja väsyttää, mutta en taida nyt jaksaa. Katsotaanpas, saisinko pienen terrierin nuolemaan tyttären hereille...