Näytetään tekstit, joissa on tunniste kutominen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kutominen. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, joulukuuta 05, 2007

Hand made by myself

Jösses, nyt olen koukussa - vai pitäisko sanoa puikoissa. Kutominen on niiiiin mukavaa. Nyt syntyi kahdessa illassa pönttö-pipo. Siis pipo, jota voi käyttää viimaisina hetkinä kylpytynnyrissä istuessaan.

Minähän en yleensä halua käyttää mitään päähinettä, mutta kaipa tätä kehtaisi käyttää myös aamuvarhaisen ja illan hetkinä tallille mennessäkin.

Hauskaa asiassa on se, ettei ohjetta ole missään, vaan olen itse hahmotellut, miten tuollainen pitäisi kutoa. Kauniimpiakin kavennuskohtia olen nähnyt, mutta who cares, tämä kelpaa kyllä niihin tarkoituksiin, joita tuossa yllä luettelin.

Nyt on puikoilla hyvää vauhtia syntymässä kuviteltu huppari pikkupeikolle. Ilman ohjetta, taaskin - ehkäpä pitää jostain kaivella hieman ohjeita jossain vaiheessa, että saa hihat sun muut kohdilleen...

---

Olen vaihteeksi lähdössä ihan työpaikalle - pari päivää on mennyt etätöissä ja vajain työpäivin vielä. Selkä jytkähti niin jumiin, että oli pakko alistua lääkärille menoon. Sainkin 5 kertaa fysioterapiaa ja eka kerta oli jo eilen. Mahtava fiilis, kun ei koko ajan satu selkään...

Mutta, peikkolapsi yllätti ja on valmiina koulua kohden, joten hauskaa itsepäisyyspäivän aattoa kaikille!

maanantaina, joulukuuta 03, 2007

Kutomisintoa

Nonni, nyt tästä varmaan tulee neuleblogi...

Innostuimme eilen pikkupeikon kanssa kutomaan (siis puikoilla, tässä on nyt näitä murre-eroja - pikkupeikko raukka luulee sen olevan neulomista, vaikka sillä ei ole yhtään neulaa mukana työssä). Kun kotoa ei löytynyt sopivia aineita, niin piipahdimme kaupassa ja valitsimme sopivia lankoja.

Peikko on aina narissut, että hänellä ei ole kunnon pipoa, jonka alle takut mahtuisivat. Eilisiltapäivän ahkeruus palkittiin ja sain aikaiseksi hänelle ihan mukavan pipon:



Kutominen oli niin kivaa, että seuraavakin pipo on jo työn alla.



Eilen aamulla näytti niin mukavalta, lunta oli satanut ja ajattelin, että päivästä tulee hieno ulkoilua varten. Enemmän en olisi voinut erehtyä - järkyttävä kaatosade vei mennessään kaiken lumen ja jätti tiukimpiin paikkoihin peilikirkkaan jään.



Tänä aamuna ei ollut tullut edes lehteä, varmaan lehdenjakaja on vilkaissut jäistä tietä ja päättänyt, ettei lähde ollenkaan sille liukastelemaan. Sellaista se joskus on täällä maalla. Joskus vuosia sitten, lehdenjakajamme oli päättänyt, ettei tuo lehtiä perille ja oli pannut ne muovikassiin ja jättänyt ne ojaan kylätiemme alkuun. Melko älytöntä!