Olen taas mietiskellyt asenteen vaikutusta ihmisen käyttäytymiseen. Se, onko ihminen pessimisti, realisti vai optimisti on merkityksellistä aivan kaikelle. Joskus ihmettelen, mihin pessimistejä tarvitaan, mutta voihan olla, että jonain päivänä keksin niillekin jonkin käyttökohteen.
Itseasiassa keksin aivan heti yhden: pessimistit kiskovat yltiöoptimisteja realismin suuntaan. Liika optimismikin on vahingollista, kuten liika pessimismi ja realismikin.
Aika hassua on sekin, että usen pessimistit ja optimistit liikkuvat tosiaan pareina. Monissa parisuhteissa toinen on pessimisti (tai realisti) ja toinen optimisti.
Tätä pitää miettiä... Hieman myöhemmin tosin, koska optimistinen luonteeni on työntänyt tälle päivälle kaksi työtehtävää, joiden molempien pitää olla huomenna valmiit. Eilen, kun arvioin niiden kestoa tarkemmin, totesin, että kumpikin on yhden työpäivän mittainen, jos menee huonosti ja puolikkaan, jos menee hyvin. - Saattaa tulla pitkäkin työpäivä. ;)
---
Optimisti on ihminen, joka näkee vihreää valoa kaikkialla, kun taas pessimisti näkee vain punaisen pysähtymisvalon. ... Todella viisas ihminen on värisokea. - Albert Schweitzer
Optimisti säteilee onnesta: Olen ainoa jonossa, olen siis ensimmäinen. Pessimisti marisee: Olen ainoa jonossa, olen siis viimeinen. -Žarko Petan
Turha pelätä tulevaisuutta - se alkaa vasta huomenna. -Žarko Petan
keskiviikkona, helmikuuta 28, 2007
maanantaina, helmikuuta 26, 2007
Nestorin päivä
Tänään on juuri sopivasti Nestorin nimipäivä. Eikös sitä sanota, että on jäänyt nestoriksi, jos on hävinnyt jotain? Sanotaan myös, että hopea ei ole häpeä, joten päädyn siihen sanontaan.
Eilen oli issikkayhdistyksen vuosikokous ja olin ehdolla puheenjohtajaksi. Äänin 35-30 hävisin vaalin Aimolle. Voin vilpittömästi sanoa, että minua ei harmita yhtään. Onneksi elämässäni riittää tekemistä, luultavasti myös Sihyssä. Nyt pääsen toimintaan mukaan tavalla, jolla alunperin halusinkin eli aloittamalla hallituksessa "sivuhenkilönä" ja tutustumalla siten yhdistyksen toimintaan. Uskon myös, että Aimo halusi homman ja olen varma, että hän kykenee tehtävän hyvin hoitamaan. Minnan jälkeen saappaat ovat suuret, sillä niin tyylikkäästi ja karismaattisesti hän hommansa on hoitanut. Seuran elinvoimaakin osoittaa se, että puheenjohtajaksi on vaihtoehtoja - ensinhän näytti siltä, että olen ainoa ja sellainen ei mielestäni ole tervettä.
Kokous kesti muuten uskomattoman kauan - viisi tuntia. Pelkästään jäsenmaksusta päättäminen vuodelle 2008 kesti melkein tunnin keskusteluineen, lippuäänestyksineen ja kaikkineen. Loistavaa muuten, että jäsenmaksuun tulee vuoden kuluttua World Fengur-lukuoikeus kaikille jäsenille.
---
Ja täällä kotona on taas tyypillinen maanantaiaamu. Tytär ei lähde käyntiin millään. Taitaa olla vieteri poikki tai lataus huonona tai jotain. Täytynee mennä vetämään moottori käsin käyntiin. Onneksi tuo kuitenkin lähtee ilman ryyppyä. ;)
Hauskaa viikkoa kaikille! Kevättä on jo ilmassa, vaikka pakkasta onkin tänä aamuna -10C.
Eilen oli issikkayhdistyksen vuosikokous ja olin ehdolla puheenjohtajaksi. Äänin 35-30 hävisin vaalin Aimolle. Voin vilpittömästi sanoa, että minua ei harmita yhtään. Onneksi elämässäni riittää tekemistä, luultavasti myös Sihyssä. Nyt pääsen toimintaan mukaan tavalla, jolla alunperin halusinkin eli aloittamalla hallituksessa "sivuhenkilönä" ja tutustumalla siten yhdistyksen toimintaan. Uskon myös, että Aimo halusi homman ja olen varma, että hän kykenee tehtävän hyvin hoitamaan. Minnan jälkeen saappaat ovat suuret, sillä niin tyylikkäästi ja karismaattisesti hän hommansa on hoitanut. Seuran elinvoimaakin osoittaa se, että puheenjohtajaksi on vaihtoehtoja - ensinhän näytti siltä, että olen ainoa ja sellainen ei mielestäni ole tervettä.
Kokous kesti muuten uskomattoman kauan - viisi tuntia. Pelkästään jäsenmaksusta päättäminen vuodelle 2008 kesti melkein tunnin keskusteluineen, lippuäänestyksineen ja kaikkineen. Loistavaa muuten, että jäsenmaksuun tulee vuoden kuluttua World Fengur-lukuoikeus kaikille jäsenille.
---
Ja täällä kotona on taas tyypillinen maanantaiaamu. Tytär ei lähde käyntiin millään. Taitaa olla vieteri poikki tai lataus huonona tai jotain. Täytynee mennä vetämään moottori käsin käyntiin. Onneksi tuo kuitenkin lähtee ilman ryyppyä. ;)
Hauskaa viikkoa kaikille! Kevättä on jo ilmassa, vaikka pakkasta onkin tänä aamuna -10C.
lauantaina, helmikuuta 24, 2007
Älä ajattele...
... omilla aivoillasi, lue ensin käyttöohjeet. Tänään sain taas pikkuisen kärsiä siitä, että ajattelen omilla aivoillani enkä usko käyttöohjeita. Kärsimyksenä oli vain hikoileminen ja ähinä, joka itseasiassa tekee ylipainoiselle, rapakuntoiselle keholleni vain hyvää. - Näin taas kaikki kääntyi hyväksi, huomasitteko? :) –
Tuossahan siis lukee melko isolla präntillä, että talvikaudella suosittelemme siirrettäväksi lämpimään hyvissä ajoin ennen käyttöä.
No, en ole ennenkään siirtänyt niitä minnekään ja hyvin on lohjennut turvesiivuja hieman jäisestä paalista irti. Nyt ei lohjennut juuri murustakaan, vaikka hyppelin päällä ja hakkasin lapiolla ja vaikka mitä. Kiva, ettei lapio haljennut. Siitä olisi tullut varmaan sanomista.
Sain aamullakin hikoilla melko mukavasti, kun pääsin peruutuspaikalle agilitytreeneihin, joita veti Riikka Suomen B-maajoukkueesta.
Marilyn yllätti taas minut taitavuudellaan. Välillä yhteinen lankamme kuitenkin katkesi ja Marilyn paineli ohitseni puuhaamaan ihan muuta. Varsin usein itselleni sattui joku naurettava kämmi ja tein jotain aivan muuta kuin mitä olimme suunnitelleet. Valssit unohtuivat tai ne tuli tehdyksi eri paikkaan kuin oli tarkoitus.
Oli kuitenkin hyödyllistä ja mukavaa. Sain paljon vinkkejä siitä, mitä kannattaa treenata, kun koira on nopea ja ohjaaja ei. - Niitä voin sitten joskus jakaa jollekulle, joka sopii paremmin siihen konseptiin. *Kaikki, jotka tuntevat minut tietävät, että tässä kohtaa on tarkoitus nauraa :)*
Minusta oli hienoa, että Riikka osasi antaa kaikille ohjeita, jotka sopivat nimenomaan koirakolle kokonaisuutena - ei pelkästään rataan tai koiraan.
Kunpa halli olisi lähempänä, niin varmaan tulisi treenatuksi useamminkin.
Treenikavereiksi minulle osui kyllä vähän eri luokan koirakoita kuin mitä itse olemme. Oli mahtavaa nähdä, kuinka Doris kääntyy esteen jälkeen melkein napin päällä. Virven ja Roopen yhteinen sävel paranee koko ajan. Minun veikkaukseni on, että olemmat parit tullaan kyllä näkemään vähintäinkin SM-kisoissa lähiaikoina.
Tuossahan siis lukee melko isolla präntillä, että talvikaudella suosittelemme siirrettäväksi lämpimään hyvissä ajoin ennen käyttöä.
No, en ole ennenkään siirtänyt niitä minnekään ja hyvin on lohjennut turvesiivuja hieman jäisestä paalista irti. Nyt ei lohjennut juuri murustakaan, vaikka hyppelin päällä ja hakkasin lapiolla ja vaikka mitä. Kiva, ettei lapio haljennut. Siitä olisi tullut varmaan sanomista.
Sain aamullakin hikoilla melko mukavasti, kun pääsin peruutuspaikalle agilitytreeneihin, joita veti Riikka Suomen B-maajoukkueesta.
Marilyn yllätti taas minut taitavuudellaan. Välillä yhteinen lankamme kuitenkin katkesi ja Marilyn paineli ohitseni puuhaamaan ihan muuta. Varsin usein itselleni sattui joku naurettava kämmi ja tein jotain aivan muuta kuin mitä olimme suunnitelleet. Valssit unohtuivat tai ne tuli tehdyksi eri paikkaan kuin oli tarkoitus.
Oli kuitenkin hyödyllistä ja mukavaa. Sain paljon vinkkejä siitä, mitä kannattaa treenata, kun koira on nopea ja ohjaaja ei. - Niitä voin sitten joskus jakaa jollekulle, joka sopii paremmin siihen konseptiin. *Kaikki, jotka tuntevat minut tietävät, että tässä kohtaa on tarkoitus nauraa :)*
Minusta oli hienoa, että Riikka osasi antaa kaikille ohjeita, jotka sopivat nimenomaan koirakolle kokonaisuutena - ei pelkästään rataan tai koiraan.
Kunpa halli olisi lähempänä, niin varmaan tulisi treenatuksi useamminkin.
Treenikavereiksi minulle osui kyllä vähän eri luokan koirakoita kuin mitä itse olemme. Oli mahtavaa nähdä, kuinka Doris kääntyy esteen jälkeen melkein napin päällä. Virven ja Roopen yhteinen sävel paranee koko ajan. Minun veikkaukseni on, että olemmat parit tullaan kyllä näkemään vähintäinkin SM-kisoissa lähiaikoina.
perjantaina, helmikuuta 23, 2007
Tiaisen pääluu
Ile Jokinen (Radionova) sanoo usein, että tie on liukas kuin tiaisen pääluu. Mielestäni erittäin omaperäinen ja osuva vertaus. Tänne maalle se sopii hyvin, kun omaa tietä on muutama sata metriä eikä hiekotukseen ole sulaa hiekkaa eikä energiaakaan juuri sopivaan aikaan.
Terveisin nimimerkki "polvet mustelmilla".
---
Joitakin yksinkertaisen elämän palkkioita on se, että maailman yleiset elementit riittävät, että ilma ja vesi virkistävät, aamukävely tai iltavaellus uudistavat, että yön tähdet sykähdyttävät, että mieli ylentyy linnunpesän tai kevään villikukan äärellä. - John Burroughs
Hyvin sanottu, mutta uskaltaisin väittää, että Burroughsilla ei ole aamukävelyllä polvet iskeytyneet jäähän koskaan. ;)
Terveisin nimimerkki "polvet mustelmilla".
---
Joitakin yksinkertaisen elämän palkkioita on se, että maailman yleiset elementit riittävät, että ilma ja vesi virkistävät, aamukävely tai iltavaellus uudistavat, että yön tähdet sykähdyttävät, että mieli ylentyy linnunpesän tai kevään villikukan äärellä. - John Burroughs
Hyvin sanottu, mutta uskaltaisin väittää, että Burroughsilla ei ole aamukävelyllä polvet iskeytyneet jäähän koskaan. ;)
torstaina, helmikuuta 22, 2007
-21C - villahousut jalkaan!
Se on sitten taas torstai. Lempipäiväni. Kahdesta syystä: illalla tulee leppoisaa sohvaperunaohjelmaa telkkarista: Kuningaskuluttaja, Kotikatu ja Lost ja päivällä käyvät siivoojat. Tosin nyt on kahtena viikkona käynyt niin, että siivoojille on tullut ikävä este. Ikävällä en tarkoita sitä, että koti jää siivoamatta, vaan sitä, että siivoojilla on ollut henkilökohtaista harmia. Koska he ovat molemmat ystäviäni, minua harmittaa enemmän heidän elämänsä takaiskut kuin oman kotini sotkuisuus.
Joo, ihmettelijöille voin kertoa, että aivan totta se on on. Meidän perheen sotkuisuusaste on niin maailmanluokkaa, ettei yhdellä siivoojalla pärjää. Niitä tulee kaksi joka viikko. Minusta on upeaa, että jossain olemme todella hyviä ihan joukkueena kotona. Meillä osataan jättää korjaamatta roskat lattialta ja pyyhkimättä koirien tassut kurailmoilla. Meillä voidaan löpsähtää työpäivän jälkeen sohvalle lepäämään, vaikka lattialla olisi taiteellinen asetelma limupulloja, mandariininkuoria ja euron kolikoita.
Kyllä, tosinaan se harmittaa, mutta nyt kun joka torstai on käyty siivoamassa ei kotikaan ole päässyt infernaalisen hirveään kuntoon. Siivoojat eivät edes uskalla pitää vapaaviikkoja, koska sitten on niin rankkaa seuraavalla viikolla. Mutta en nyt hehkuttele tällä asialla enempää, ettette oikeasti luule, että olemme aivan sikoja. Syömme puhtailta astioilta ruokaa, jonka viimeinen myyntipäivä on kaukana edessäpäin. Se on oleellista.
---
Mutta nyt lähden töihin. Mottona voisi tänään olla vaikkapa:
Parhaiten ihminen voisi testata valmiuttaan kohdata ihmiskunnan tavallinen edustaja olisi kiivetä sattumanvaraiseen taloon savupiippua alas ja tulla niin hyvin kuin mahdollista toimeen sisällä olevien ihmisten kanssa. Ja näin itse asiassa jokainen meistä teki sinä päivänä, jona syntyi. - G. K. Chesterton
---
Ps. tuo päivän otsake oli tietenkin Elinalle - nyt sinun ei tarvinnut lukea koko juttua saadaksesi selville, mitä pukea päälle tänään. ;) Hauskaa päivää pakkasessa!
Joo, ihmettelijöille voin kertoa, että aivan totta se on on. Meidän perheen sotkuisuusaste on niin maailmanluokkaa, ettei yhdellä siivoojalla pärjää. Niitä tulee kaksi joka viikko. Minusta on upeaa, että jossain olemme todella hyviä ihan joukkueena kotona. Meillä osataan jättää korjaamatta roskat lattialta ja pyyhkimättä koirien tassut kurailmoilla. Meillä voidaan löpsähtää työpäivän jälkeen sohvalle lepäämään, vaikka lattialla olisi taiteellinen asetelma limupulloja, mandariininkuoria ja euron kolikoita.
Kyllä, tosinaan se harmittaa, mutta nyt kun joka torstai on käyty siivoamassa ei kotikaan ole päässyt infernaalisen hirveään kuntoon. Siivoojat eivät edes uskalla pitää vapaaviikkoja, koska sitten on niin rankkaa seuraavalla viikolla. Mutta en nyt hehkuttele tällä asialla enempää, ettette oikeasti luule, että olemme aivan sikoja. Syömme puhtailta astioilta ruokaa, jonka viimeinen myyntipäivä on kaukana edessäpäin. Se on oleellista.
---
Mutta nyt lähden töihin. Mottona voisi tänään olla vaikkapa:
Parhaiten ihminen voisi testata valmiuttaan kohdata ihmiskunnan tavallinen edustaja olisi kiivetä sattumanvaraiseen taloon savupiippua alas ja tulla niin hyvin kuin mahdollista toimeen sisällä olevien ihmisten kanssa. Ja näin itse asiassa jokainen meistä teki sinä päivänä, jona syntyi. - G. K. Chesterton
---
Ps. tuo päivän otsake oli tietenkin Elinalle - nyt sinun ei tarvinnut lukea koko juttua saadaksesi selville, mitä pukea päälle tänään. ;) Hauskaa päivää pakkasessa!
keskiviikkona, helmikuuta 21, 2007
Aamukahvitapoja
Tästä blogin kirjoittamisesta on tullut aamukahvitapa. Paikallislehti on niin ohut, että se ei riitä aamukahvieni ajaksi. Tarvitsen nimittäin joka-aamuiseen käynnistymiseen ainakin kolme mukillista. Hesarin luen vasta iltapäivällä, kun se anoppilasta siirtyy meidän postilaatikkoomme päivän aikana. - Se on minusta aika ekologinen teko, tuo Hesarin jako kahteen talouteen. - Teen aamulla myös puolisen tuntia/tunnin töitä, ennenkuin lähden konttorille. Tänä aamuna täytyy siksikin hieman viivytellä, että auto ehtisi lämmetä.
Katselen myös melkein päivittäin, montako ihmistä ja mistä tulee blogiani lukemaan. Itseasiassa on hämmästyttävää, että päivittäin parikymmentä tyyppiä käy näillä sivuilla. Kerran on yksi ihminen kertonut tämän olevan mukavaa luettavaa. Olisi kiva, jos säännöillinen kävijä kertoisi vaikka tuonne kommettiosioon joskus, mikä ihme saa lukemaan tätä haircuttia ja kuka kumma siellä on.
Jos et ole varma, mitä kirjoittaisit kommenttiin, niin ehkä pari mietelmää kritiikistä yleensä olisi paikallaan:
Ah, parhaat arvostelut ovat pahimpia. Ne johtavat enemmän harhaan kuin huonot, koska ne vain ruokkivat egoasi. Haluat vain lisää niitä, kuten perunalastuja tai muuta, ja tulos on, että lihot ja paisut. Minä kieltäydyn siitä, kiitoksia vain.
- Chazz Palminteri
Ketään ei voi arvostella kuin se joka on häntä suurempi. Joten älä lue arvosteluja. - Ralph Waldo Emerson
---
Ja pakkasraportti: -20C varustettuna toiveella, että sää iltapäivää kohti lauhtuisi, jotta tytär pääsisi nauttimaan hiihtolomasta lautailemalla.
Katselen myös melkein päivittäin, montako ihmistä ja mistä tulee blogiani lukemaan. Itseasiassa on hämmästyttävää, että päivittäin parikymmentä tyyppiä käy näillä sivuilla. Kerran on yksi ihminen kertonut tämän olevan mukavaa luettavaa. Olisi kiva, jos säännöillinen kävijä kertoisi vaikka tuonne kommettiosioon joskus, mikä ihme saa lukemaan tätä haircuttia ja kuka kumma siellä on.
Jos et ole varma, mitä kirjoittaisit kommenttiin, niin ehkä pari mietelmää kritiikistä yleensä olisi paikallaan:
Ah, parhaat arvostelut ovat pahimpia. Ne johtavat enemmän harhaan kuin huonot, koska ne vain ruokkivat egoasi. Haluat vain lisää niitä, kuten perunalastuja tai muuta, ja tulos on, että lihot ja paisut. Minä kieltäydyn siitä, kiitoksia vain.
- Chazz Palminteri
Ketään ei voi arvostella kuin se joka on häntä suurempi. Joten älä lue arvosteluja. - Ralph Waldo Emerson
---
Ja pakkasraportti: -20C varustettuna toiveella, että sää iltapäivää kohti lauhtuisi, jotta tytär pääsisi nauttimaan hiihtolomasta lautailemalla.
tiistaina, helmikuuta 20, 2007
Ilves
Elämään tuo paljon vaihtelua se, että käy töissä pääkaupungissa ja asuu silti aivan maalla. Eilen aamulla, kun läksin ajelemaan töihin istui tiellä ilves korviaan heilutellen. Ohikiitävän hetken katselimme toisiamme ja sitten se ponkaisi yhdellä loikalla metsään. Mielikuva eläimestä ei ollut kissamainen vaan menninkäismäinen. Varmaan tuo johtui sen paksuista, villavista takareisistä ja siitä , että otus näytti takakorkealta, ikäänkuin se olisi ketterää vauhtia kontannut.
Olen nähnyt ilveksen kotipellollamme kerran aiemminkin, mutta en noin läheltä. Miten toivonkaan sen säästyvän metsästäjiltä. Tällä seudulla kun on kuulemma tarkoitus kaataa muutamia ilveksiä. En ymmärrä miksi. Luulisi, että jäniksillä, myyrillä ja rotilla on liian vähän luontaisia vihollisia nykyisin.
*****
Tällaisen löysin Ylen läntisen uutissivuilta:
"Ilveksen kaatoluvista kärhämää Lohjan seudulla 04.01.2007
Uudenmaan riistanhoitopiirin myöntämät ilveksen pyyntiluvat ovat joutuneet eläinsuojelutahojen hampaisiin.
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri vaatii muun muassa Siuntioon annetun pyyntiluvan peruuttamista.
Länsi-Uudenmaan alueelle on myönnetty lupa ilveksen kaatamiseen Siuntion lisäksi myös Tammisaareen, Lohjalle ja Nummi-Pusulaan.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tekemän vuoden 2005 tilaston mukaan alueella eli yli sata ilvestä ja kanta on ollut kasvussa."
*****
Tuo ei selitä mitenkään sitä, miksi ilveksen kaatolupia on myönnetty. Sata ilvestä tällä Läntisen Uudenmaan alueella ei kuulosta kuitenkaan hirveän suurelta määrältä. Paljonko niitä pitäisi olla, vai 95, jos kaatolupia on vain 4 kpl? Tietääkö joku muu? Pelottaako ihmisiä nykyään se, että metsissä asuu isompia eläimiä? Sellaiset ihmiset voisivat mielestäni muuttaa kerrostaloon aivan jonkin kaupungin keskustaan. Maalaiselämään kuuluu muutakin kuin se, että ruoho kasvaa ympärillä ja söpöt pikkupuput ja oravat liikkuvat lähimaastossa. Ei sekään ole mielestäni mukavaa, että niitä pupuja on liikaa.
---
Talvi muuten jatkuu, tänä aamuna -15,7 C. Ihmeen nopeasti sitä tottuu kylmään, tänä aamuna tuo tuntui varsin vähältä.
Olen nähnyt ilveksen kotipellollamme kerran aiemminkin, mutta en noin läheltä. Miten toivonkaan sen säästyvän metsästäjiltä. Tällä seudulla kun on kuulemma tarkoitus kaataa muutamia ilveksiä. En ymmärrä miksi. Luulisi, että jäniksillä, myyrillä ja rotilla on liian vähän luontaisia vihollisia nykyisin.
*****
Tällaisen löysin Ylen läntisen uutissivuilta:
"Ilveksen kaatoluvista kärhämää Lohjan seudulla 04.01.2007
Uudenmaan riistanhoitopiirin myöntämät ilveksen pyyntiluvat ovat joutuneet eläinsuojelutahojen hampaisiin.
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri vaatii muun muassa Siuntioon annetun pyyntiluvan peruuttamista.
Länsi-Uudenmaan alueelle on myönnetty lupa ilveksen kaatamiseen Siuntion lisäksi myös Tammisaareen, Lohjalle ja Nummi-Pusulaan.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tekemän vuoden 2005 tilaston mukaan alueella eli yli sata ilvestä ja kanta on ollut kasvussa."
*****
Tuo ei selitä mitenkään sitä, miksi ilveksen kaatolupia on myönnetty. Sata ilvestä tällä Läntisen Uudenmaan alueella ei kuulosta kuitenkaan hirveän suurelta määrältä. Paljonko niitä pitäisi olla, vai 95, jos kaatolupia on vain 4 kpl? Tietääkö joku muu? Pelottaako ihmisiä nykyään se, että metsissä asuu isompia eläimiä? Sellaiset ihmiset voisivat mielestäni muuttaa kerrostaloon aivan jonkin kaupungin keskustaan. Maalaiselämään kuuluu muutakin kuin se, että ruoho kasvaa ympärillä ja söpöt pikkupuput ja oravat liikkuvat lähimaastossa. Ei sekään ole mielestäni mukavaa, että niitä pupuja on liikaa.
---
Talvi muuten jatkuu, tänä aamuna -15,7 C. Ihmeen nopeasti sitä tottuu kylmään, tänä aamuna tuo tuntui varsin vähältä.
maanantaina, helmikuuta 19, 2007
Kevättä ilmassa
Tänään tein henkilökohtaista historiaa: aamuhommat (siis hevosten ruokinta, koirien ulkoilutus ja sanomalehden haku) saattoi toimittaa ilman otsalamppua.
Se on kevään merkki! Muita kevään merkkejä pihapiirissä esittelevät hepot, joiden talvikarva alkaa jo irrota. Ja sekin taita olla kevään merkki, että nukuttaa enemmän kuin yleensä. ;)
Kohta saa jo aamut aloittaa lintujen laulussa. Se onkin kovin meteli täällä maalla.
Tosin talvi ei kyllä ihan heti irrota otettaan: tänä aamuna pakkasta on yli 12 astetta.
---
Mutta tavalliseen tapaan, kiire painaa, joten hauskaa viikkoa. Minulla ei ole lomaa, tyttärellä on - ja se helpottaa tietysti omiakin aamujani.
Se on kevään merkki! Muita kevään merkkejä pihapiirissä esittelevät hepot, joiden talvikarva alkaa jo irrota. Ja sekin taita olla kevään merkki, että nukuttaa enemmän kuin yleensä. ;)
Kohta saa jo aamut aloittaa lintujen laulussa. Se onkin kovin meteli täällä maalla.
Tosin talvi ei kyllä ihan heti irrota otettaan: tänä aamuna pakkasta on yli 12 astetta.
---
Mutta tavalliseen tapaan, kiire painaa, joten hauskaa viikkoa. Minulla ei ole lomaa, tyttärellä on - ja se helpottaa tietysti omiakin aamujani.
sunnuntai, helmikuuta 18, 2007
Yllätys: on sunnuntai
Olipa riemullista huomata, että tänään onkin sunnuntai. Perjantaina pidetty vapaapäivä pidensi viikonloppua varsin oivallisella tavalla.
Perjantaina poikani vannoi sotilasvalan. Oli aika juhlallisen näköistä, kun runsas tuhat alokasta oli järjestäytynyt varuskunnan urheilukentälle valaa vannomaan. Olin ylpeä itsestäni, kun viiden minuutin tiirailun jälkeen löysin oman poikani tuosta joukosta.
Ympärilläni olevien joukosta saatoin kuulla, ettei se niin kovin tavallista ollut omaansa tunnistaa porukasta.
Jotkut äidit kuulemma itkeä tuhistavat katsoessaan poikansa valanvannontaa, mutta minulle ei tullut sellaista oloa. Kuitenkin tuli lohdullinen olo siitä, että nykyajankin nuoret miehet osaavat noudattaa armeijan kuria ja säntillisiä tapoja. Lisäksi minusta on hienoa, että poika selvästi viihtyy armeijassa ja pärjää mukavasti noissakin oloissa. Ensi viikolla hän saanee tietää jatkosta eli minkälaisen koulutuksen hän armeijasta saa.
Eilen aamupäivällä käväisin ratsastamassa. Sää on kääntynyt lämpöasteiden puolelle ja Félagilla oli taas vaikeuksia pysyä pystyssä, kun tilsoja kertyi jalkoihin niin kovasti. Saimme taas mennä melkoisen vauhdikkaasti. Ihan mukavaa pitkästä aikaa taas ratsastellakin. Kotiintultua huomasin, että toisesta takakengästä oli jäljellä vain puolikas, sekin saattoi vaikuttaa tuohon pystyssä pysymiseen jonkin verran.
Iltapäivällä starttasimme autolla kohti Lietoa - olimme varanneet Jaakolta erikoiskoulutusta agilitystä pariksi tunniksi kolmelle koirakolle: Teija & Osku, Maija & Bondi ja minä & Marilyn. Korakondiksen halli, jossa koulutus tapahtui oli lämmin, valoisa, jotenkin kotoisa ja mattopohja oli loistava.
Bondia hämmensi ilmeisesti suunnattomasti hyppyesteiden siiveekkeettömyys ja osa heidän koulutusajastaan menikin hyppyjen opettelemiseen. No, sehän on hyvin oleellista, että agilitykoira osaa hypätä. ;)
Teija ja Osku puolestaan sahasivat puomia ja keppejä aika pitkään. Oskua myös hämmensi uusi paikka ja uudet tuoksut, joten se välillä lähti nuuskimaan omiaan.
Minulla ja Marilynillä eniten vaikeuksia tuotti keppien vääränpuoleinen ohjaus ja se, että itse en osannut yhtään ohjata kepeillä koiraa. Marilynhän on kepeissä vielä ihan aloittelija ja sen joutuu namilla ohjaamaan etenkin "vääränpuoleisilla" kepeillä ja se ei minulta kertakaikkiaan sujunut. Jouduimmekin nauraen toteamaan, että minun pitää asiaa harjoitella ilman koiraa, ennen kun se sujuu.
Me kaikki saimme kotiläksyksi palkkauksen muuttamisen. Meistä jokainen palkkaa koiran yleensä säännönmukaisesti kädestä annetulla namilla ja se johtaa siihen, että koira ei irtoa tarpeeksi. Hankalammissa tilanteissa koira myös jää pyörimään käteen eikä sekään tietenkään ole hyvä juttu.
Kotimatkalla päätimme, että ei ollut turha reissu ja varaamme varmasti pari koulutuskertaa lisää. Vaikka sitä hieman masentuukin omasta taitamattomuudestaan, niin Jaakon tyyli opettaa on kuitenkin positiivinen. Matkoineen hommaan meni kuutisen tuntia, mutta se kai on harrastusten tarkoituskin: ajan kulu ja hauskuus.
---
Jaaha - mitähän kivaa tänään tekisi? Oliskohan pikkutorkut vaikka paikallaan vaihteeksi?
Perjantaina poikani vannoi sotilasvalan. Oli aika juhlallisen näköistä, kun runsas tuhat alokasta oli järjestäytynyt varuskunnan urheilukentälle valaa vannomaan. Olin ylpeä itsestäni, kun viiden minuutin tiirailun jälkeen löysin oman poikani tuosta joukosta.
Ympärilläni olevien joukosta saatoin kuulla, ettei se niin kovin tavallista ollut omaansa tunnistaa porukasta.Jotkut äidit kuulemma itkeä tuhistavat katsoessaan poikansa valanvannontaa, mutta minulle ei tullut sellaista oloa. Kuitenkin tuli lohdullinen olo siitä, että nykyajankin nuoret miehet osaavat noudattaa armeijan kuria ja säntillisiä tapoja. Lisäksi minusta on hienoa, että poika selvästi viihtyy armeijassa ja pärjää mukavasti noissakin oloissa. Ensi viikolla hän saanee tietää jatkosta eli minkälaisen koulutuksen hän armeijasta saa.
Eilen aamupäivällä käväisin ratsastamassa. Sää on kääntynyt lämpöasteiden puolelle ja Félagilla oli taas vaikeuksia pysyä pystyssä, kun tilsoja kertyi jalkoihin niin kovasti. Saimme taas mennä melkoisen vauhdikkaasti. Ihan mukavaa pitkästä aikaa taas ratsastellakin. Kotiintultua huomasin, että toisesta takakengästä oli jäljellä vain puolikas, sekin saattoi vaikuttaa tuohon pystyssä pysymiseen jonkin verran.
Iltapäivällä starttasimme autolla kohti Lietoa - olimme varanneet Jaakolta erikoiskoulutusta agilitystä pariksi tunniksi kolmelle koirakolle: Teija & Osku, Maija & Bondi ja minä & Marilyn. Korakondiksen halli, jossa koulutus tapahtui oli lämmin, valoisa, jotenkin kotoisa ja mattopohja oli loistava.
Bondia hämmensi ilmeisesti suunnattomasti hyppyesteiden siiveekkeettömyys ja osa heidän koulutusajastaan menikin hyppyjen opettelemiseen. No, sehän on hyvin oleellista, että agilitykoira osaa hypätä. ;)
Teija ja Osku puolestaan sahasivat puomia ja keppejä aika pitkään. Oskua myös hämmensi uusi paikka ja uudet tuoksut, joten se välillä lähti nuuskimaan omiaan.
Minulla ja Marilynillä eniten vaikeuksia tuotti keppien vääränpuoleinen ohjaus ja se, että itse en osannut yhtään ohjata kepeillä koiraa. Marilynhän on kepeissä vielä ihan aloittelija ja sen joutuu namilla ohjaamaan etenkin "vääränpuoleisilla" kepeillä ja se ei minulta kertakaikkiaan sujunut. Jouduimmekin nauraen toteamaan, että minun pitää asiaa harjoitella ilman koiraa, ennen kun se sujuu.
Me kaikki saimme kotiläksyksi palkkauksen muuttamisen. Meistä jokainen palkkaa koiran yleensä säännönmukaisesti kädestä annetulla namilla ja se johtaa siihen, että koira ei irtoa tarpeeksi. Hankalammissa tilanteissa koira myös jää pyörimään käteen eikä sekään tietenkään ole hyvä juttu.
Kotimatkalla päätimme, että ei ollut turha reissu ja varaamme varmasti pari koulutuskertaa lisää. Vaikka sitä hieman masentuukin omasta taitamattomuudestaan, niin Jaakon tyyli opettaa on kuitenkin positiivinen. Matkoineen hommaan meni kuutisen tuntia, mutta se kai on harrastusten tarkoituskin: ajan kulu ja hauskuus.
---
Jaaha - mitähän kivaa tänään tekisi? Oliskohan pikkutorkut vaikka paikallaan vaihteeksi?
torstaina, helmikuuta 15, 2007
Aika kiitää, kello käy
Torstait tulevat aina vain useammin ja nopeammin. Aika kuluu kuin siivillä. Joskus tuntuu, että ei saa mitään aikaiseksi, mutta ehkäpä se ei kuitenkaan ole ihan totta.
Tänään pitäisi yrittää päättää, mitä pitää saada aikaiseksi ensi viikolla. Työnteko ennen ja nyt ei taida kuitenkaan olla niin erilaista. Maanviljelijä on tehnyt näihin aikoihin viljelysuunnitelmia aina ja laskeskellut siemenviljan riittävyyttä. Silti viidakossa elävät luonnonkansat tuskin ymmärtäisivät käsitteitä, jotka omassa hommassani ovat pääosassa: asiakaspalvelu, lisäarvon tuottaminen, ammattimaisuus, suunnitelmallisuus...
Joskus toivon, että me kaikki voisimme palata takaisin agraariyhteiskuntaan ja oravannahat olisivat taas rahaa. Ehkä se olisi karumpaa ja julmempaa elämää, mutta olisi ehkä kuitenkin kiva kokeilla.
Vai olisikohan?
---
Sitä miettiessä kiidetään taas töihin... Hauskaa päivää.
Tänään pitäisi yrittää päättää, mitä pitää saada aikaiseksi ensi viikolla. Työnteko ennen ja nyt ei taida kuitenkaan olla niin erilaista. Maanviljelijä on tehnyt näihin aikoihin viljelysuunnitelmia aina ja laskeskellut siemenviljan riittävyyttä. Silti viidakossa elävät luonnonkansat tuskin ymmärtäisivät käsitteitä, jotka omassa hommassani ovat pääosassa: asiakaspalvelu, lisäarvon tuottaminen, ammattimaisuus, suunnitelmallisuus...
Joskus toivon, että me kaikki voisimme palata takaisin agraariyhteiskuntaan ja oravannahat olisivat taas rahaa. Ehkä se olisi karumpaa ja julmempaa elämää, mutta olisi ehkä kuitenkin kiva kokeilla.
Vai olisikohan?
---
Sitä miettiessä kiidetään taas töihin... Hauskaa päivää.
keskiviikkona, helmikuuta 14, 2007
Oppia ikä kaikki
Joka päivä pitäisi oppia jotain uutta, niin pysyisi pirteänä, tiedättehän?
Olen viime päivinä pari uutta ja hyödyllistä juttua
Olen viime päivinä pari uutta ja hyödyllistä juttua
- Miten helpoiten peittää paniikissa olevan hevosen silmät, jos sitä joutuu siirtämään (esim. tallitulipalo tms.)? - Rintsikat päähän, kupit silmille, olkaimet korvien taa ja kiinnitys leuan alta. - Lähde: Hippos-lehti
- Mikä on votiivi? - Pieni kynttilä. -Lähde: kynttiläkutsuilla eilen Katjalla esittelijä käytti tätä nimeä ja esitteessäkin luki niin.
- Never say never. - Ei kannata vannoa, ettei tee jotain ikinä. -Esimerkkejä: a) sunnuntainen pojan kämpän lattian pesu. b) Eiliset kynttiläkutsut: "-Tulen, mutta en taatusti osta mitään." "-Ja tämä tekisi sitten 62,20 - mikä maksutapa?"
On kovin seurallinen viikko menossa: sunnuntaina oli vieraita (siis tuttuja, tottakai), maanantaina agilityharkat ja eilen tosiaan olimme kynttiläkutsuilla naapurissa Katjalla. Tänäänkin tulee vieraita (ne samat kuin sunnuntaina), perjantaina on pojan valatilaisuus ja lauantaina menemme Lietoon agilityä harrastamaan. Mahtaa taas sunnuntaina nukuttaa. Tosin sunnuntaina olisi Hestbakissa laskiaisrieha, pitänee käydä kurkkaamassa.
---
Ja niin nukuttaa tytärtäkin tänäkin aamuna. Täytyy ihan taas lähteä tästä koneen äärestä sitä tökkimään. Kohta ollaan taas myöhässä. Ei mitään uutta...
Juu, ja jotain on unohtunut täältä viime aikoina, talvi jatkuu: -8C ja puolipilvistä.
tiistaina, helmikuuta 13, 2007
Maanantain toimitusaika viivästynyt?
Tänään on pakko olla maanantaiaamu. Millään ei meinannut saada päätä ylös tyynystä, kun se oli niin mukavasti. Torkkukytkin painui melkein sisään kelloradioon, kun sitä napakasti painelin puolisen tuntia.
Syynä on mitä todennäköisemmin eilisen agilityharkat. Ne venyivät hieman, kun päätimme ottaa Bondin kanssa puomin, koska hallicupissa vaikutti, että se on saanut itselleen puomikammon. Tytär meni sen kanssa ensin kaksi kertaa puomin ja se meni ihan hienosti sen ja ajattelimme, että ei ole pojalla ollenkaan olekaan kammoa. Kolmannella kerralla tuli yhtäkkinen stoppi ja paniikki. Koulutusohjaaja ja tytär maanittelivat namilla ja kehuivat puomin ylöstulon viimeisellä osalla läähättävää isoa koiraa ja hitaasti kuin etana se eteni. Ressukka, aivot varmaan heräsivät vasta kolmannella kerralla tajuamaan, että puomihan se siinä, iik. On tommoinen belgianpaimenkoira sitten viisas. Olisitte taatusti samaa mieltä, kun olisitte nähneet sen eläimen puomin päällä tyhjin katsein läähättäen ja kieli maassa roikkuen. Viisas ja söpö. :D
Viisitoista minuuttia siihen saatiin menemään - toivottavasti ensi kerralla menee paremmin ja kammot katoavat hyvän kokemuksen myötä.
---
Tytärkin tuolla jo reippaana paiskoo tavaroita ehtiäkseen kouluun, joka alkoi vartti sitten. Jotta semmoinen tiistaiaamu tällä kertaa.
No, nyt täytyy laittaa kone kiinni ja lähteä tarkistamaan tilanne maailmalla. Eihän ne ressukat pärjää siellä työmaalla, jos en mene niille rahaa hankkimaan... hehheh.
Syynä on mitä todennäköisemmin eilisen agilityharkat. Ne venyivät hieman, kun päätimme ottaa Bondin kanssa puomin, koska hallicupissa vaikutti, että se on saanut itselleen puomikammon. Tytär meni sen kanssa ensin kaksi kertaa puomin ja se meni ihan hienosti sen ja ajattelimme, että ei ole pojalla ollenkaan olekaan kammoa. Kolmannella kerralla tuli yhtäkkinen stoppi ja paniikki. Koulutusohjaaja ja tytär maanittelivat namilla ja kehuivat puomin ylöstulon viimeisellä osalla läähättävää isoa koiraa ja hitaasti kuin etana se eteni. Ressukka, aivot varmaan heräsivät vasta kolmannella kerralla tajuamaan, että puomihan se siinä, iik. On tommoinen belgianpaimenkoira sitten viisas. Olisitte taatusti samaa mieltä, kun olisitte nähneet sen eläimen puomin päällä tyhjin katsein läähättäen ja kieli maassa roikkuen. Viisas ja söpö. :D
Viisitoista minuuttia siihen saatiin menemään - toivottavasti ensi kerralla menee paremmin ja kammot katoavat hyvän kokemuksen myötä.
---
Tytärkin tuolla jo reippaana paiskoo tavaroita ehtiäkseen kouluun, joka alkoi vartti sitten. Jotta semmoinen tiistaiaamu tällä kertaa.
No, nyt täytyy laittaa kone kiinni ja lähteä tarkistamaan tilanne maailmalla. Eihän ne ressukat pärjää siellä työmaalla, jos en mene niille rahaa hankkimaan... hehheh.
maanantaina, helmikuuta 12, 2007
Lapsosten puuhailuja
Sunnuntaina kävin tekemässä jotain, josta olen useasti sanonut, että sellaiseen en sorru. Vannomatta paras elämässä, näköjään. Kävin nimittäinen imuroimassa ja pesemässä poikani kämpän lattiat. Mitäpä sitä ei tekisi, jos toinen kauniisti pyytää. - Juu, kauniimmat pyynnöt tulivat sanallisesti, aiemmin tänne kopioitu tekstari ei todennäköisesti olisi saanut minua liikkumaan. -
Melko älyllistä muuten säilöä ylimääräisisä olutmäyräkoiria parvekkeelle. Naapureita on varmaan ilahduttanut niiden paukahtelu ja lemu. Hohhoijaa.
Sunnuntaina oli taas vierailulla ukon lapsenlapsi, Wilma, joka tyttää siis toukokuussa 2 vuotta. Vilkas tyyppi, täytyy sanoa. Eilen suurinta riemua näytti tuottavan tasajalkahyppy. Ja sitä riitti. Miten ihmeessä pikkuihminen voi jaksaa koko ajan juosta ja hyppiä? Luultavasti henki menisi, jos yrittäisi perässä samaa. Onneksi ei tarvitse.
Ihana lapsi Wilma joka tapauksessa on. Iloinen ja hymyileväinen enimmäkseen. Tosin näkeehän sitä draamaakin jonkin verran, jos kaikki ei mene aivan niinkuin neito haluaa.
Illalla olin vielä kylässä naapurin Katjalla. Siellä Emma, joka myös täyttää toukokuussa 2 vuotta, on hyvin toisenlainen pikkutyttö. Paljon rauhallisempi, mutta tasajalkahypyt olivat myöskin hanskassa. Ja Emma oli ilmeisesti isommilta lapsilta oppinut hauskan leikin: silmät kiinni kävelemisen. Katjan kannalta varsin kätevää, että Emma on nk. "helppo lapsi", seuraavaa lasta perheeseen odotetaan ensi kuun puolessa välissä.
---
Mutta nyt oma lapsoseni heräsi ja viiden minuutin päästä pitäisi kuulemma olla autossa, että hän ehtii kouluun. Saattaa tulla kiire, kun olen vielä tallivaatteissa.
Joten kipinkapin menoksi - hauskaa viikkoa muillekin.
Melko älyllistä muuten säilöä ylimääräisisä olutmäyräkoiria parvekkeelle. Naapureita on varmaan ilahduttanut niiden paukahtelu ja lemu. Hohhoijaa.
Sunnuntaina oli taas vierailulla ukon lapsenlapsi, Wilma, joka tyttää siis toukokuussa 2 vuotta. Vilkas tyyppi, täytyy sanoa. Eilen suurinta riemua näytti tuottavan tasajalkahyppy. Ja sitä riitti. Miten ihmeessä pikkuihminen voi jaksaa koko ajan juosta ja hyppiä? Luultavasti henki menisi, jos yrittäisi perässä samaa. Onneksi ei tarvitse.
Ihana lapsi Wilma joka tapauksessa on. Iloinen ja hymyileväinen enimmäkseen. Tosin näkeehän sitä draamaakin jonkin verran, jos kaikki ei mene aivan niinkuin neito haluaa.
Illalla olin vielä kylässä naapurin Katjalla. Siellä Emma, joka myös täyttää toukokuussa 2 vuotta, on hyvin toisenlainen pikkutyttö. Paljon rauhallisempi, mutta tasajalkahypyt olivat myöskin hanskassa. Ja Emma oli ilmeisesti isommilta lapsilta oppinut hauskan leikin: silmät kiinni kävelemisen. Katjan kannalta varsin kätevää, että Emma on nk. "helppo lapsi", seuraavaa lasta perheeseen odotetaan ensi kuun puolessa välissä.
---
Mutta nyt oma lapsoseni heräsi ja viiden minuutin päästä pitäisi kuulemma olla autossa, että hän ehtii kouluun. Saattaa tulla kiire, kun olen vielä tallivaatteissa.
Joten kipinkapin menoksi - hauskaa viikkoa muillekin.
lauantaina, helmikuuta 10, 2007
Talvitunnelmia
Näkymiä pihaltamme. Aina en ymmärrä, miksi joku haluaa asua kaupungissa.
Tässä kuvassa näkyy nuo hevosten alaleuassa kilisevät jääklöntit, joista kerroin tuolla. 
Felagi haukottelee usein, kun sitä alkaa urakalla valokuvata - hämmentyy varmaan siitä tähtäilystä jotenkin.
Romeo on ihanan punainen auringonvalossa, eipä uskoisi, että herra on jo 28 vuotias.
"Harmaa pallo" eli Ísing on pelkkää ihraa ja pehmeää karvaa.
Ja ihan lopuksi, päivän agilityhymynaihe, hallicupin minimöllien voitto ainoalla nollaradalla, kiitos tuomarin, joka ei antanut kieltoa, kun seisoskelimme esteen edessä huitomassa suuntaa aika kauan. :) Kisaavissa tuli sitten hylly, kun kokeilimme rataa, mutta ei se haitannut. Se rata oli paljon vaikeampikin. On muuten ainoa nollarata, jonka olemme koskaan Marilynin kanssa tehneet epiksissä. :) Vielä kun pääsisi siitä motorisesta pyllistelyhäiriöstä, niin kehtaisi esiintyä julkisesti vaikka kisoissa joskus.
Juu, piti ottaa valokuva, kun skanneri on kadoksissa tyttären pöydällä. ;)
---
Grr. Tähän bloggeriin ei saa mukavan näköisesti näitä valokuveja sitten millään. Ei haittaa, nyt on kumminki valtava kiire päiväunille, että jaksaa taas porskuttaa. ;)
perjantaina, helmikuuta 09, 2007
Norsukissa ja skandaaleja
Näin viime yönä unta norsukissasta - tiedättehän sen? Ai ette? No, se on kissan näköinen otus, millä on pieni kärsä, norsun töppöjalat ja se on harmaaraitainen ja se tömistää ja naukuu tosi lujaa.
Kun havahduin unestani, kuulin, kun oma kissamme paineli ympäri tupaa hepulissa, kuten joskus öisin. Hirveä töminä - töm töm töm töm - otus juoksee toiseen päähän taloa ja naukuu täysillä ja sitten pieni tauko ja taas töminä - töm töm töm töm - otus juoksee toiseen päähän taloa ja naukuu täysillä. Melko omituisen kuuloista yöpuuhaa. Kissat ovat kummalisia otuksia. Hassua on se, että koirat eivät reagoi tähän menoon mitenkään. Nukkuvat makkarissa aivan rauhassa. En tiedä, millainen meno olisi, jos ovi olisi auki.
Skandaaleista: pääministerin lyhytaikainen heila - Susan Kuronen - on julkaissut kirjan, jossa kuulemma on Vanhasen lähettämiä tekstiviestejä. Kirjaa ei ole tietenkään julkaistu rahan toivossa tai katkeruuttaan vaan aivan siksi, että kauniin rakkauden saisi kuvattua maailmalle. ;)
Tässä oman perheeni minulle lähettämiä tekstiviestejä.
Skandaalinkäryä ilmassa:
Kun havahduin unestani, kuulin, kun oma kissamme paineli ympäri tupaa hepulissa, kuten joskus öisin. Hirveä töminä - töm töm töm töm - otus juoksee toiseen päähän taloa ja naukuu täysillä ja sitten pieni tauko ja taas töminä - töm töm töm töm - otus juoksee toiseen päähän taloa ja naukuu täysillä. Melko omituisen kuuloista yöpuuhaa. Kissat ovat kummalisia otuksia. Hassua on se, että koirat eivät reagoi tähän menoon mitenkään. Nukkuvat makkarissa aivan rauhassa. En tiedä, millainen meno olisi, jos ovi olisi auki.
Skandaaleista: pääministerin lyhytaikainen heila - Susan Kuronen - on julkaissut kirjan, jossa kuulemma on Vanhasen lähettämiä tekstiviestejä. Kirjaa ei ole tietenkään julkaistu rahan toivossa tai katkeruuttaan vaan aivan siksi, että kauniin rakkauden saisi kuvattua maailmalle. ;)
Tässä oman perheeni minulle lähettämiä tekstiviestejä.
Skandaalinkäryä ilmassa:
- poika: 8.2.07 klo 12:46 voisiks käydä siivoo vähän siellä mun kämpässä?
- tytär: 2.2.07 12:02 Hölmö
- tytär: 1.2.07 14:23 Pääsen iskän kyydillä
- tytär: 30.1.07 14:41 OK :)
- poika: 26.1.07 20:12 Samaan aikaan ku viimeks vissii.
- ..
Ikävä kyllä, ukkokulta ei paljon tekstiviestejä lähettele, joten niitä ei tässä nyt ole. Niissähän toki olisi skandaalinkäryä ja romantiikkaa. Me yleensä puhutaan, jos on asiaa.
---
Ja sää -13C ja ihan jees. Ihan jees on sekin, että on perjantai.
torstaina, helmikuuta 08, 2007
Hrrr - kylmää, mutta ihanaa
Tämmöistä kuuluukin olla talvella: tänä aamuna -22C , kirkas tähtitaivas ja lumen narina jalkojen alla. Minusta ihanaa, jotenkin rauhoittavaa - tai mikäköhän olisi oikea sana: kuulas - seesteinen? Ainoa haittapuoli on se, ettei enää ole lapsi, vaan pitää murehtia kaikenlaisista turhista: jäätyykö tallin patterit, hyytyykö auto työpaikan parkkikselle yms.
Hevoset ovat hauskan näköisiä näillä ilmoilla. Näinä päivinä hevosten turkki on valkoinen, ne ovat kuurassa ja jotenkin aika eksoottisen näköisiä. Minähän pidän issikat ulkona yötä päivää, niillä on suojaisa pihatto (jossa ne eivät tietenkään oleile öisin, vaan nukkuvat metsässä) ja ne saavat tuplamäärän ruokaa näin kylminä päivinä. Koskaan en ole nähnyt niiden palelevan.
---
Mutta nyt pitää kipittää. Velvollisuudet kutsuvat.
Hevoset ovat hauskan näköisiä näillä ilmoilla. Näinä päivinä hevosten turkki on valkoinen, ne ovat kuurassa ja jotenkin aika eksoottisen näköisiä. Minähän pidän issikat ulkona yötä päivää, niillä on suojaisa pihatto (jossa ne eivät tietenkään oleile öisin, vaan nukkuvat metsässä) ja ne saavat tuplamäärän ruokaa näin kylminä päivinä. Koskaan en ole nähnyt niiden palelevan.
---
Mutta nyt pitää kipittää. Velvollisuudet kutsuvat.
keskiviikkona, helmikuuta 07, 2007
Joulu?
Nonni, nytte on kunnon talvi, -24C. Ei tarvitse kitistä vesisateesta keskellä talvea. Autokin onneksi suostui eilen lähtemään kotiin eikä jäätynyt sinne työpaikan parkkihalliin. Luultavasti se auttoi, että kävin sen luona päivällä antamassa vähän lämpöä. Tänään pitää käydä varmasti ainakin kahdesti ja ajellakin hiukan, että lämpenee kunnolla. Melko älytöntä, että parkkihallissa on säästetty lämmitinpistokkeissa. No, toivottavasti talon välikatoissa ei ole säästetty, kun olen kumminkin viidennessä kerroksessa.
Eilen oli varmaan muuten jokin myöhästynyt joulu tai muu sellainen lahjuspäivä. Päivällä saimme työpaikalla uudet litteät näytöt, uudet näppikset ja hiiret koko tiimille. Toimitusaika siitä, kun pyysimme niitä oli vain 1v 8kk! Välillä pikkufirmoissa hommat jää vaiheeseen... Illalla puolestaan soitteli kennelpoika ja kyseli, saapiko tilaamani agilitykeinun maalata punavalkoiseksi. Sen toimitusaika taitaa olla samaa luokkaa kuin noiden näyttöjen. ;) -Tosin pitää muistaa, että kennelpoika ei tee keinuja ammatikseen on tehnyt paljon muutakin tässä välissä, mm. pikkuisen tyttären, joten olen ihan tyytyväinen, kun edes ehtii tehdä jotain ylimääräistä. -
Muuta kummalista ei eilen tapahtunutkaan - paitsi tietenkin se tuntuu oudolta, että tytär heräsi kouluun ihan itse eikä häntä tarvinnut käydä kuuttatoista (vai paljonko tähän kohtaan liioittelisi?) kertaa herättämässä. Nyt on sellainen herättelyaamu, joten pitää poistua, jotta pääsisi nauttimaan pakkasesta ja työstä.
---
Elämä on parempaa, kun se on hauskaa. Veljet, tuo oli syvällistä, eikö vain? - Kevin Costner
Eilen oli varmaan muuten jokin myöhästynyt joulu tai muu sellainen lahjuspäivä. Päivällä saimme työpaikalla uudet litteät näytöt, uudet näppikset ja hiiret koko tiimille. Toimitusaika siitä, kun pyysimme niitä oli vain 1v 8kk! Välillä pikkufirmoissa hommat jää vaiheeseen... Illalla puolestaan soitteli kennelpoika ja kyseli, saapiko tilaamani agilitykeinun maalata punavalkoiseksi. Sen toimitusaika taitaa olla samaa luokkaa kuin noiden näyttöjen. ;) -Tosin pitää muistaa, että kennelpoika ei tee keinuja ammatikseen on tehnyt paljon muutakin tässä välissä, mm. pikkuisen tyttären, joten olen ihan tyytyväinen, kun edes ehtii tehdä jotain ylimääräistä. -
Muuta kummalista ei eilen tapahtunutkaan - paitsi tietenkin se tuntuu oudolta, että tytär heräsi kouluun ihan itse eikä häntä tarvinnut käydä kuuttatoista (vai paljonko tähän kohtaan liioittelisi?) kertaa herättämässä. Nyt on sellainen herättelyaamu, joten pitää poistua, jotta pääsisi nauttimaan pakkasesta ja työstä.
---
Elämä on parempaa, kun se on hauskaa. Veljet, tuo oli syvällistä, eikö vain? - Kevin Costner
tiistaina, helmikuuta 06, 2007
Tarpeellinen tyyppi
Tänä aamuna -16C ja kuulemma kylmenee. Taitaa olla talven kylmimmät päivät edessä, aamulla luvattiin tänne Etelä-Suomeenkin -20 - -30C. Uuden toimitalomme autoparkkihallissa ei ole meille lämmitinpistokkeita ja autoni on diesel. Ihanaa, saa päivällä käydä raikkaassa ulkoilmassa tuulettamassa ajatuksiaan. (Lukija saa arvata, olenko oikeasti tästä asiasta näin iloinen. ;))
Aamulla, kun lähdin ruokkimaan hevosia, ulkoiluttamaan koiria ja hakemaan lehtiä, kuului jo pihamaalle Romeo-ponin innostunut hörinä. Se ilmoitti todella äänekkäästi ilonsa tulostani jo kun avasin ulko-oven ja lakkaamaton matala hörinä kuului koko matkan kävellessäni tallille.
Tulin ajatelleeksi, että ihminen on varmasti tyytyväisimmillään silloin, kun hän on tarpeellinen. Ainakin itselleni suuri surun aihe olisi, jos olisin aivan turha. Lemmikkien pidossa, äitiydessä, työssä, harrastuksissa ja monissa muissakin asioissa voimaa tehdä asioita saa siitä, että oma panos on tapeellinen.
"Olen onneton jos ojennan tyhjän käden ja kukaan ei anna. Olen toivoton, jos ojennan täyden ja kukaan ei halua."
---
Mutta nyt pukeutumaan, että pääsee ihailemaan Tarvontien talviruuhkia.
Aamulla, kun lähdin ruokkimaan hevosia, ulkoiluttamaan koiria ja hakemaan lehtiä, kuului jo pihamaalle Romeo-ponin innostunut hörinä. Se ilmoitti todella äänekkäästi ilonsa tulostani jo kun avasin ulko-oven ja lakkaamaton matala hörinä kuului koko matkan kävellessäni tallille.
Tulin ajatelleeksi, että ihminen on varmasti tyytyväisimmillään silloin, kun hän on tarpeellinen. Ainakin itselleni suuri surun aihe olisi, jos olisin aivan turha. Lemmikkien pidossa, äitiydessä, työssä, harrastuksissa ja monissa muissakin asioissa voimaa tehdä asioita saa siitä, että oma panos on tapeellinen.
"Olen onneton jos ojennan tyhjän käden ja kukaan ei anna. Olen toivoton, jos ojennan täyden ja kukaan ei halua."
---
Mutta nyt pukeutumaan, että pääsee ihailemaan Tarvontien talviruuhkia.
maanantaina, helmikuuta 05, 2007
Virkistävä sunnuntaipäivä takana
Viikonloppuna tuli huomattua, että se parempi tapa virkistyä on puuhailla kivoja juttuja. Tosin voihan se olla, että jos en olisi nukkunut koko lauantaita lähes putkeen, niin en olisi jaksanut puuhailla sunnuntaina.
Elina, Dino ja Mila piipahtivat tosiaan sunnuntaina. Mila on ihana, tervepäinen pikkuotus. Tervetuloa vaan toistekin! Kuvia löytyy Elinan dorkajengin elämää -blogista. Marilyn sai kerrankin ihan kunnolla leikkiä jonkun toisen kanssa ja se uupuikin ennen Milaa. Tosin se saattoi johtua siitäkin, että ennen vierailua vein koirajengin lumihankilenkille. Nittikin touhusi pellolla hangessa melkein tunnin kaivellen ja pomppien, ennenkuin päätti siirtyä metsään, missä lunta on vähemmän.
Elinan visiitin jälkeen kävin tekemässä ratsastuslenkin. Félagi oli taas tauon jälkeen vauhdikkaana, laukannostoissa tuli pieniä pukkisarjojakin ja töltti tuntui kevyeltä ja liitävältä. Lenkin jälkeen oli pihalla Ísingin ratsuttaja ja sain nousta 'harmaan pallon' selkään. Opetimme taas liikkeellelähtöä, peruutusta ja pysähdyksiä. Otus on oppinut hyvin ja toimii todella kevein avuin. Lähiaikoina aloitamme varmaan jo ilman taluttajaa, jännää.
Illalla hain poikani saunaan ja ukko kuskasi hänet lomabussille. Oli kiva nähdä poikaakin, vaikka vain lyhyen aikaa. Parin viikon päästä tapaamme seuraavan kerran ja sitten hän ei ole enää alokas, vaan jääkäri tai aliupseerioppilas.
Ainoa varjopuoli viikonlopussa oli tyttärelle sunnuntai-iltana noussut korkea kuume. Ressukka oli tosi kipeän oloinen, tylsää kun ei voi mitenkään auttaa. Vaikka tyär on jo melkein täysi-ikäinen, niin tuntuu ikävältä jättää hänet yksin kotiin.
Mutta kyllä nyt on lähedettävä sonnustautumaan töihin, että pääsee poiskin. Tämänhetkinen työmatkani Pitäjänmäkeen on ärsyttävästi pitempi kuin vanha...
---
Ainiin, sää unohtui: -5C ja tähtikirkas taivas.
Elina, Dino ja Mila piipahtivat tosiaan sunnuntaina. Mila on ihana, tervepäinen pikkuotus. Tervetuloa vaan toistekin! Kuvia löytyy Elinan dorkajengin elämää -blogista. Marilyn sai kerrankin ihan kunnolla leikkiä jonkun toisen kanssa ja se uupuikin ennen Milaa. Tosin se saattoi johtua siitäkin, että ennen vierailua vein koirajengin lumihankilenkille. Nittikin touhusi pellolla hangessa melkein tunnin kaivellen ja pomppien, ennenkuin päätti siirtyä metsään, missä lunta on vähemmän.
Elinan visiitin jälkeen kävin tekemässä ratsastuslenkin. Félagi oli taas tauon jälkeen vauhdikkaana, laukannostoissa tuli pieniä pukkisarjojakin ja töltti tuntui kevyeltä ja liitävältä. Lenkin jälkeen oli pihalla Ísingin ratsuttaja ja sain nousta 'harmaan pallon' selkään. Opetimme taas liikkeellelähtöä, peruutusta ja pysähdyksiä. Otus on oppinut hyvin ja toimii todella kevein avuin. Lähiaikoina aloitamme varmaan jo ilman taluttajaa, jännää.
Illalla hain poikani saunaan ja ukko kuskasi hänet lomabussille. Oli kiva nähdä poikaakin, vaikka vain lyhyen aikaa. Parin viikon päästä tapaamme seuraavan kerran ja sitten hän ei ole enää alokas, vaan jääkäri tai aliupseerioppilas.
Ainoa varjopuoli viikonlopussa oli tyttärelle sunnuntai-iltana noussut korkea kuume. Ressukka oli tosi kipeän oloinen, tylsää kun ei voi mitenkään auttaa. Vaikka tyär on jo melkein täysi-ikäinen, niin tuntuu ikävältä jättää hänet yksin kotiin.
Mutta kyllä nyt on lähedettävä sonnustautumaan töihin, että pääsee poiskin. Tämänhetkinen työmatkani Pitäjänmäkeen on ärsyttävästi pitempi kuin vanha...
---
Ainiin, sää unohtui: -5C ja tähtikirkas taivas.
sunnuntai, helmikuuta 04, 2007
Ei terve ruumis työtä kaipaa
Ja heti alkuun sää: -1C, pilvistä. Ihan yhtä selkeästi ulkoiluilma kuin eilenkin. Tosin ei kyllä tullut ulkoiltua juuri ollenkaan. Oli meinaan muuta puuhaa...
Tein nimittäin ulkoilun sijaan lähes oman elämäni ennätyksen tuossa lepäilyssä: tempaisin ainakin neljät päiväunet aivan vaivatta. Viime viikot ovat olleet aika kiireisiä ja työpäivät ovat venyneet pitkään ja se taitaa väsyttää. Tiedän kyllä, että jos lähtisi ulos vaikkapa reippaalle kävelylenkille ja haukkaisi happea päiväunten sijaan, niin varmaan virkistyisi enemmän kuin torkkumalla. Tiedän, mutten tee niin. Tervetuloa vaan kaikki terveysintoilijat tönimään meikämannea liikkeelle. Liikun jos liikun... ;)
Koirapoppookin on ollut oikein onnellinen, kun koko jengi on löhöillyt kanssani milloin sängyllä ja milloin sohvalla. Ei terve ruumis työtä ja liikuntaa kaipaa.
No, vakavasti puhuen - tänään ajattelin lähteä ratsastuslenkillekin. Mikäli keli pysyy pikkuisen pakkasen puolella, se on nautittavampaakin, kun lumitilsat eivät kerry hepon kavioihin ja se pysyy pystyssä ilman pinnistelyä.
---
Jotain vaihtelua elämäänkin on luvassa: Iltapäivällä lupaili Elina tulla kelpiepentu Milan kanssa meitä moikkaamaan. Mila taitaa olla jotain 13-viikkoinen eli siis hurjan ihana. Lisäinfoa Milasta löytyy tuolta.
Mistähän se muuten johtuu, että minusta kelpiet näyttävät jotenkin nokkelilta katupojilta. - Tämä on siis ranskalaisista vanhoista elokuvista saatu mielikuva katupojista. - Onko kenelläkään muulla samaa mielleyhtymää?
Tein nimittäin ulkoilun sijaan lähes oman elämäni ennätyksen tuossa lepäilyssä: tempaisin ainakin neljät päiväunet aivan vaivatta. Viime viikot ovat olleet aika kiireisiä ja työpäivät ovat venyneet pitkään ja se taitaa väsyttää. Tiedän kyllä, että jos lähtisi ulos vaikkapa reippaalle kävelylenkille ja haukkaisi happea päiväunten sijaan, niin varmaan virkistyisi enemmän kuin torkkumalla. Tiedän, mutten tee niin. Tervetuloa vaan kaikki terveysintoilijat tönimään meikämannea liikkeelle. Liikun jos liikun... ;)
Koirapoppookin on ollut oikein onnellinen, kun koko jengi on löhöillyt kanssani milloin sängyllä ja milloin sohvalla. Ei terve ruumis työtä ja liikuntaa kaipaa.
No, vakavasti puhuen - tänään ajattelin lähteä ratsastuslenkillekin. Mikäli keli pysyy pikkuisen pakkasen puolella, se on nautittavampaakin, kun lumitilsat eivät kerry hepon kavioihin ja se pysyy pystyssä ilman pinnistelyä.
---
Jotain vaihtelua elämäänkin on luvassa: Iltapäivällä lupaili Elina tulla kelpiepentu Milan kanssa meitä moikkaamaan. Mila taitaa olla jotain 13-viikkoinen eli siis hurjan ihana. Lisäinfoa Milasta löytyy tuolta.
Mistähän se muuten johtuu, että minusta kelpiet näyttävät jotenkin nokkelilta katupojilta. - Tämä on siis ranskalaisista vanhoista elokuvista saatu mielikuva katupojista. - Onko kenelläkään muulla samaa mielleyhtymää?
lauantaina, helmikuuta 03, 2007
Sääennusteita ja energian nostoa
Pitäisiköhän laittaa blogin tietoihin, että tämä on säätiedotusblogi? ;) Tänään +1C, onneksi ei sada vettä. Eilen satoi, kun köröttelin töistä kotiin illalla kuuden pintaan. Lupasivat runsasta lumisadetta ja oikein odotin sitä ja sitten antoivat vettä. Paljonkohan tuonne ilmatieteen laitokselle tulee reklamaatioita? Tekisi mieleni laittaa, vaikka korvausvaatimuksen kera. Paljonkohan voisi pyytää pahasta mielestä virheellisen toimituksen vuoksi?
Muutenhan tuo +1C olisi ihan kiva, mutta juuri aamulla muistin, että hevosellani ei ole tilsakumeja kengissään. Se tarkoittaa sitä, että ratsastusvauhdin on ainakin ajoittain oltava melko kova, että kavioihin kertyneet tilsat lentävät taivaan tuuliin. Jos ei pidä kovaa vauhtia ja saa tilsoja häipymään voi kopukka kaatua ja se ei ole mukavaa. Me olemme molemmat (heppa & minä) sen verran hyvässä lihassa, että moisesta kuuluu kova tömäys ja vammojakin voi tulla. Tähän tietenkin lähiomaiset sanoisivat, että pehmeästihän sinä putoaisit, jos massullesi tulisit. Meillä ollaan aina niin herttaisia, joo.
Energiaa ei kyllä ole mistään tullut lisää sitten eilisaamun. Yritin kyllä illalla jouluisilla suklailla ja roséviinillä nostaa energiatasoa, mutta nuo aineet varmaan jotenkin kumosivat toistensa vaikutuksen. Suklaasta tuli energiaa ja viini väsyttää. Tilanne nyt aamulla on siis jonkin verran huonompi kuin illalla.
Nittikin on nostellut energiatasojaan viime päivinä. Ilmeisesti roskasäiliömme tai kompostimme on räjähtänyt tai jotain, kun se seutu on Nitistä niin houkutteleva. Eilen illalla se viipyi kauan ulkona ja kun se tuli sohvalle makaamaan ja kääntyi selälleen oli massu aivan killillään. Paksu ja kiiltävä kuin sian selkä. Yöllä koiruus herätti pariin kertaan ja joi varmaan ämpärillisen vettä ja halusi ulos. Terrierit ovat kyllä ahnetta porukkaa.
Marilynkin on varmasti bulimikko. Päivänä muutaman se oli ahmaissut lattialle tipahtaneen lihapullan yhtenä nielaisuna ja oksenteli sitten koko illan keltaista vaahtoa, kunnes kokonainen lihapulla pullahti lattialle. Olisikohan se takertunut jonnekin kurkkuun? Mitään hengitysvaikeuksia sillä ei ollut. Ajattelin että koiruus on saanut taas vatsataudin, kun sellaista on kuulemma liikkeellä. Kun ukolle ihmettelin, mistä se oli lihapullan saanut, hän kertoi otuksen napanneen sen suunnilleen ilmasta, vaikka se oli nukkumassa, kun lihapulla tipahti. ;)
---
Ajattelin nostaa omaa energiatasoani tavanomiseen lauantaiaamupäivän tapaan. Arvatkaapas miten?
Muutenhan tuo +1C olisi ihan kiva, mutta juuri aamulla muistin, että hevosellani ei ole tilsakumeja kengissään. Se tarkoittaa sitä, että ratsastusvauhdin on ainakin ajoittain oltava melko kova, että kavioihin kertyneet tilsat lentävät taivaan tuuliin. Jos ei pidä kovaa vauhtia ja saa tilsoja häipymään voi kopukka kaatua ja se ei ole mukavaa. Me olemme molemmat (heppa & minä) sen verran hyvässä lihassa, että moisesta kuuluu kova tömäys ja vammojakin voi tulla. Tähän tietenkin lähiomaiset sanoisivat, että pehmeästihän sinä putoaisit, jos massullesi tulisit. Meillä ollaan aina niin herttaisia, joo.
Energiaa ei kyllä ole mistään tullut lisää sitten eilisaamun. Yritin kyllä illalla jouluisilla suklailla ja roséviinillä nostaa energiatasoa, mutta nuo aineet varmaan jotenkin kumosivat toistensa vaikutuksen. Suklaasta tuli energiaa ja viini väsyttää. Tilanne nyt aamulla on siis jonkin verran huonompi kuin illalla.
Nittikin on nostellut energiatasojaan viime päivinä. Ilmeisesti roskasäiliömme tai kompostimme on räjähtänyt tai jotain, kun se seutu on Nitistä niin houkutteleva. Eilen illalla se viipyi kauan ulkona ja kun se tuli sohvalle makaamaan ja kääntyi selälleen oli massu aivan killillään. Paksu ja kiiltävä kuin sian selkä. Yöllä koiruus herätti pariin kertaan ja joi varmaan ämpärillisen vettä ja halusi ulos. Terrierit ovat kyllä ahnetta porukkaa.
Marilynkin on varmasti bulimikko. Päivänä muutaman se oli ahmaissut lattialle tipahtaneen lihapullan yhtenä nielaisuna ja oksenteli sitten koko illan keltaista vaahtoa, kunnes kokonainen lihapulla pullahti lattialle. Olisikohan se takertunut jonnekin kurkkuun? Mitään hengitysvaikeuksia sillä ei ollut. Ajattelin että koiruus on saanut taas vatsataudin, kun sellaista on kuulemma liikkeellä. Kun ukolle ihmettelin, mistä se oli lihapullan saanut, hän kertoi otuksen napanneen sen suunnilleen ilmasta, vaikka se oli nukkumassa, kun lihapulla tipahti. ;)
---
Ajattelin nostaa omaa energiatasoani tavanomiseen lauantaiaamupäivän tapaan. Arvatkaapas miten?
- Ei, en lähde shoppailemaan.
- Ei, en lähde kävelylle.
- Ei, en lähde hiihtämään.
- Ei, en lähde sauvakävelylle.
- Ei, en lähde ratsastamaan.
- Ei, en lähde kyläilemään.
- Ei, en aio siivota.
- Joo, menen aamupäivätorkuille.
Piste takkutukkaiselle naapurihuoneeseen. :)
perjantaina, helmikuuta 02, 2007
Odotettu päivä - perjantai
Ihanaa, on perjantai! Raskas työviikko on melkein ohi. Vielä kun tämän päivän pinnistelee, niin saa levätä viikonlopun.
Aamut ovat valostuneet kovasti. Melkein voisi jo jättää otsalampun pois, mutta olen kuitenkin pitänyt sitä, jotten astuisi kotitiellämme mihinkään isoon kuoppaan ja katkoisi koipiani tms. Ehkä jo ensi viikolla on niin valoisaa, että lampun voi päästää lepäämään.
Tänä aamuna ihailin tyttären ratsua - Vissa-tammaa, sen liike näytti mukavan tasapainoiselta, kun se tölttäsi vauhdilla alamäkeä metsästä pihaton eteen syömään. Tölttäsi, tosiaan, minusta se on aiemmin tullut ravilla, mutta ehkä märkä lumi oli jotenkin liukasta ja töltissä oli mukavampi tulla. Hevoset näkyvät aamun kajossa hauskoina silhuetteina ja niiden liikkeitä on helppo tarkastella taivasta vasten.
Tänä aamuna oli muutenkin niin mukavan tuntuinen sää, että oikeasti harmitti, ettei ole vapaapäivä. Olisi ollut ihanaa lähteä pitkälle ratsastuslenkille, kun pakkasta ei ole ollenkaan ja maisema on puhtaan valkoinen. Toivottavasti huomenna pääsisi ja jaksaisi mennä. Olen ollut harmillisen saamaton ja väsynyt viikonloppuisin. Toivon, että kevään tulo piristäisi mieltä ja alkaisin luonnostaan aktivoitua. Tai sitten vaan pitää päättää aktivoitua...
---
Aamun lehdessä kerrottiin, että Matti Nykäseltä on ilmestynyt uusi mietelmäkirja. Muutama helmi oli poimittu mukaan. Minusta yksi parhaita oli tämä: "Käyn kielikoulua. Opettelen kaksi sanaa päivässä. Vuodessa se on jo lähes tuhat sanaa. Niillä voi jo keskustella."
Aamut ovat valostuneet kovasti. Melkein voisi jo jättää otsalampun pois, mutta olen kuitenkin pitänyt sitä, jotten astuisi kotitiellämme mihinkään isoon kuoppaan ja katkoisi koipiani tms. Ehkä jo ensi viikolla on niin valoisaa, että lampun voi päästää lepäämään.
Tänä aamuna ihailin tyttären ratsua - Vissa-tammaa, sen liike näytti mukavan tasapainoiselta, kun se tölttäsi vauhdilla alamäkeä metsästä pihaton eteen syömään. Tölttäsi, tosiaan, minusta se on aiemmin tullut ravilla, mutta ehkä märkä lumi oli jotenkin liukasta ja töltissä oli mukavampi tulla. Hevoset näkyvät aamun kajossa hauskoina silhuetteina ja niiden liikkeitä on helppo tarkastella taivasta vasten.
Tänä aamuna oli muutenkin niin mukavan tuntuinen sää, että oikeasti harmitti, ettei ole vapaapäivä. Olisi ollut ihanaa lähteä pitkälle ratsastuslenkille, kun pakkasta ei ole ollenkaan ja maisema on puhtaan valkoinen. Toivottavasti huomenna pääsisi ja jaksaisi mennä. Olen ollut harmillisen saamaton ja väsynyt viikonloppuisin. Toivon, että kevään tulo piristäisi mieltä ja alkaisin luonnostaan aktivoitua. Tai sitten vaan pitää päättää aktivoitua...
---
Aamun lehdessä kerrottiin, että Matti Nykäseltä on ilmestynyt uusi mietelmäkirja. Muutama helmi oli poimittu mukaan. Minusta yksi parhaita oli tämä: "Käyn kielikoulua. Opettelen kaksi sanaa päivässä. Vuodessa se on jo lähes tuhat sanaa. Niillä voi jo keskustella."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)