Viikonloppuna tuli huomattua, että se parempi tapa virkistyä on puuhailla kivoja juttuja. Tosin voihan se olla, että jos en olisi nukkunut koko lauantaita lähes putkeen, niin en olisi jaksanut puuhailla sunnuntaina.
Elina, Dino ja Mila piipahtivat tosiaan sunnuntaina. Mila on ihana, tervepäinen pikkuotus. Tervetuloa vaan toistekin! Kuvia löytyy Elinan dorkajengin elämää -blogista. Marilyn sai kerrankin ihan kunnolla leikkiä jonkun toisen kanssa ja se uupuikin ennen Milaa. Tosin se saattoi johtua siitäkin, että ennen vierailua vein koirajengin lumihankilenkille. Nittikin touhusi pellolla hangessa melkein tunnin kaivellen ja pomppien, ennenkuin päätti siirtyä metsään, missä lunta on vähemmän.
Elinan visiitin jälkeen kävin tekemässä ratsastuslenkin. Félagi oli taas tauon jälkeen vauhdikkaana, laukannostoissa tuli pieniä pukkisarjojakin ja töltti tuntui kevyeltä ja liitävältä. Lenkin jälkeen oli pihalla Ísingin ratsuttaja ja sain nousta 'harmaan pallon' selkään. Opetimme taas liikkeellelähtöä, peruutusta ja pysähdyksiä. Otus on oppinut hyvin ja toimii todella kevein avuin. Lähiaikoina aloitamme varmaan jo ilman taluttajaa, jännää.
Illalla hain poikani saunaan ja ukko kuskasi hänet lomabussille. Oli kiva nähdä poikaakin, vaikka vain lyhyen aikaa. Parin viikon päästä tapaamme seuraavan kerran ja sitten hän ei ole enää alokas, vaan jääkäri tai aliupseerioppilas.
Ainoa varjopuoli viikonlopussa oli tyttärelle sunnuntai-iltana noussut korkea kuume. Ressukka oli tosi kipeän oloinen, tylsää kun ei voi mitenkään auttaa. Vaikka tyär on jo melkein täysi-ikäinen, niin tuntuu ikävältä jättää hänet yksin kotiin.
Mutta kyllä nyt on lähedettävä sonnustautumaan töihin, että pääsee poiskin. Tämänhetkinen työmatkani Pitäjänmäkeen on ärsyttävästi pitempi kuin vanha...
---
Ainiin, sää unohtui: -5C ja tähtikirkas taivas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti