Sunnuntaina kävin tekemässä jotain, josta olen useasti sanonut, että sellaiseen en sorru. Vannomatta paras elämässä, näköjään. Kävin nimittäinen imuroimassa ja pesemässä poikani kämpän lattiat. Mitäpä sitä ei tekisi, jos toinen kauniisti pyytää. - Juu, kauniimmat pyynnöt tulivat sanallisesti, aiemmin tänne kopioitu tekstari ei todennäköisesti olisi saanut minua liikkumaan. -
Melko älyllistä muuten säilöä ylimääräisisä olutmäyräkoiria parvekkeelle. Naapureita on varmaan ilahduttanut niiden paukahtelu ja lemu. Hohhoijaa.
Sunnuntaina oli taas vierailulla ukon lapsenlapsi, Wilma, joka tyttää siis toukokuussa 2 vuotta. Vilkas tyyppi, täytyy sanoa. Eilen suurinta riemua näytti tuottavan tasajalkahyppy. Ja sitä riitti. Miten ihmeessä pikkuihminen voi jaksaa koko ajan juosta ja hyppiä? Luultavasti henki menisi, jos yrittäisi perässä samaa. Onneksi ei tarvitse.
Ihana lapsi Wilma joka tapauksessa on. Iloinen ja hymyileväinen enimmäkseen. Tosin näkeehän sitä draamaakin jonkin verran, jos kaikki ei mene aivan niinkuin neito haluaa.
Illalla olin vielä kylässä naapurin Katjalla. Siellä Emma, joka myös täyttää toukokuussa 2 vuotta, on hyvin toisenlainen pikkutyttö. Paljon rauhallisempi, mutta tasajalkahypyt olivat myöskin hanskassa. Ja Emma oli ilmeisesti isommilta lapsilta oppinut hauskan leikin: silmät kiinni kävelemisen. Katjan kannalta varsin kätevää, että Emma on nk. "helppo lapsi", seuraavaa lasta perheeseen odotetaan ensi kuun puolessa välissä.
---
Mutta nyt oma lapsoseni heräsi ja viiden minuutin päästä pitäisi kuulemma olla autossa, että hän ehtii kouluun. Saattaa tulla kiire, kun olen vielä tallivaatteissa.
Joten kipinkapin menoksi - hauskaa viikkoa muillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti