Nyt, kun minulla on perjantait vapaat ja ukkokulta on eläkkeellä, olemme yleensä yrittäneet perjantaisin tehdä jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Usein aamupäivisin teemme jotain hyödyllistä: minä siivoilen ja pesen pyykkiä ja ukkokulta tekee jotain ulkotöitä ja iltapäivisin sitten ajelemme jonnekin katselemaan maisemia ja lounaalle.
Viime perjantaina jätimme hyödylliset väliin ja lähdimme jo aamulla anivarhain ystäväpariskunnan kanssa Tallinnaan Eckerölinen Finlandia-laivalla. Otimme auton mukaan, jotta tuliaisia saisi helpommin matkaan ja autolla laivaan meno olikin näppärää: ei jonotusta eikä kilometrin pituisia käytäviä käveltäväksi.
Olimme varanneet aamiaisen ensimmäisestä kattauksesta ja syötävää olikin varsin runsaasti. Mainingit olivat yllättävän teräviä ja sainkin lievän meritaudin menomatkalla. Kalpeana ja hikoilevana istuin baarijakkaralla loppumatkan odottaen hartaasti laivan pääsyä satamaan. Onneksi matka on lyhyt.
Ensimmäiseksi suuntasimme pankkiautomaatin kautta askarteluvälinekauppaan nimeltä Karnaluks, koska ystäväpariskuntamme rouva on taitava käsityöihminen. Paikka olikin melko huikea, voisin kuvitella, että askartelua harrastava tyyppi saattaisi mennä aivan sekaisin tuolla.
 |
| Kaisa tilasi virkkuukoukkuja ja onneksi kertoi tarkkaan, minkälaiset haluaa - oli nimittäin aikamoinen tarjonta! |
Lankoja, kankaita, pirtanauhoja, korujen tekovälineitä, virkkuukoukkuja, puikkoja, matonkuteita... you name it! Kaikkea löytyi.
 |
| Erilaisia kanttinauhoja ja nyörejä (ja mm. heijastinnauhaa kymmeniä erilaisia) oli hyllykaupalla |
 |
| Kaikenalaisi silkkinauhoja yms. myöskin kymmeniä hyllyjä |
 |
| Lankaosasto oli isompi kuin meidän talo! |
Ei ole vaikea uskoa, että tuohon paikkaan tehdään ihan bussimatkoja varta vasten. Kovasti siellä kuuli suomenkieltä, joten moni muukin oli suunnannut samaan paikkaan. Hinnat olivat tietenkin aivan eri luokkaa kuin Suomessa. Minä kun en ole vielä oppinut hirveästi askartelemaan, ostin itselleni vain 6 nahkanyöriä, joilla voin uudistaa kaulakorujeni narut. Hinta á 0,16 €.
Seuraavaksi ajelimme kohti Piritaa katselemaan maisemia ja tarkistamaan sen väitteen todenperäisyyden, että kauempana keskustasta ja satamasta tuliaisjuotavat ovat halvempia. Kävimme yhdessä pienessä marketissa toteamassa, että siellä hinnat olivat lähes Suomen Alkon luokkaa. Tuliaiset ostimmekin sitten sataman viinakaupasta. Noin 10€ hintaan sai viinipänikän, jonka hinta Suomessa lienee about 23€. Me emme ostaneet olutta, joka olisi todella halpaa sekin, koska olemme nykysin juoneet lähinnä kakkosolutta ja sitähän tuolla ei tietenkään ollut.
 |
| Meri oli tyrskyinen ja taivas harmaa |
Ajatuksena oli myös käydä katsomassa Tallinnan uutta merimuseota, joka on aivan satamassa. Ajelimme kuitenkin sen verran harhaan, että aikaa olisi jäänyt varsin vähän tutustua paikkaan, joten päätimme jättää pääsyliput lunastamatta ja mennä paremmalla aikaa seuraavan kerran paikalle.
 |
| Venäläistyyppistä, ehostamatonta kerrostaloasutusta on vieläkin paljon |
 |
| Pikkukaupunkimaista idylliä sai kuitenkin ihailla auton ikkunasta |
Paluu laivaan auton kanssa meni vieläkin näppärämmin kuin laivaan tulo. Henkilökunta tiesi auton rekisterinumerosta, keitä olimme ja liput vilkaistiin ja hups vain olimme laivassa. Onneksi paluumatkalla oli huomattavasti tyynempää, joten minäkään en tullut merisairaaksi.
Mukavia jutellen ja ruokaillen meni paluumatka varsin nopeasti. Yllättävän väsynyt sitä on illalla, kun aamulla aukaisee silmänsä jo viiden jälkeen ja viettää päivänsä jokseenkin aktiivisesti. Suvi oli käyttänyt koirat ulkona päivällä, mutta kovin oli Disa ollut ikävissään, koska nukkumaan käytäessä se tunki itsensä viereeni peiton alle, mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut.
 |
| Vielähän tuonne takapaksiin olisi mahtunut! |
Oli kiva reissu, ehkäpä joulumarkkinoiden aikaan uudelleen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti