Syntymän ihme

Torstain ja perjantain välisenä yönä puoli kahden maissa alkoi työhuoneestani kuulua kolinaa ja pauketta.  Menin ihmettelemään, mitä siellä puuhataan ja se oli Disa, joka yritti tehdä läähättäen pesää vaatekaappini alahyllylle.

Kutsuin sen pois ja menimme pentulaatikolle pyykkitupaan ja Disa kävikin laatikkoon läähättämään.  Minä otin jakkaran viereen ja kävin odottelemaan.  Sitten muistelin lukeneeni jostain, että avautumisvaihe voi kestää melko kauan.  Kävin tarkistamassa ja sehän oli 12-36 tuntia.  Tuskinpa istuisin sinä ihan niin kauan!  Hain vintistä patjan ja kävin pesuhuoneen lattialle nukkumaan.  Yö sujui katkonaisesti Disan läähätyksen tahdissa.  Aina välillä se kävi nuolemassa käsivarttani, etten varmasti nukkuisi kovin syvään.

Läähätän ja läkähdyn...

Aamulla siirryimme yhdessä työhuoneeseeni, minä aloitin työnteon ja Disa asettui lepäämään täkille vaatekaappini eteen.  Välillä se nukkui ja välillä läähätti.  Näin meni koko päivä ja ilta.  Illalla sitten siirsin oman nukkumapaikkani työhuoneen sohvalle ja Disa lepäili joko peitolla tai lattialla.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä neljän aikaan muuttui läähätys ähinäksi ja laitoin valot ja menin katsomaan, mitä tapahtui. Siellähän se oli, kolmen nopean ponnistuksen tulos: pieni musta tyttö, jolla oli leveä valkoinen puuhka kaulassa.  Kun kalvot oli puhkottu ja napanuorat katkottu ja Disa oli hiukan jo imettänytkin, punnitsin typykän ja se painoi 330 g.

4:05 syntyi ensimmäinen tyttö, mustavalkoinen

Tomerasti se alkoi heti imeä

Peitot vaikuttivat hankalilta pikkupennun kanssa, kun Disa petaili reippaasti toista pentua varten, joten siirryimme pyykkitupaan ja Disa sekä pentu varsinaiseen synnytyslaatikoon.  Toinen pentu antoikin hieman odotella itseään, 5:53 Disa nousi kyykkysilleen ja ryöpsäytti toisen pennun maailmaan.  Se näytti minusta ensin ihan samanlaiselta kuin ensimmäinenkin, leveät kaulukset.  Toinen korva oli vaaleanpunainen ja aluksi luulin, että tämäkin pentu oli musta. Painoa sillä oli sama 330 g kuin ensimmäiselläkin.  Kuivuttuaan se osoittautui kuitenkin ruskeaksi.

Toinen tyttö, myös 330 g

Nyt voivat siskokset tankata rauhassa kaksisteen

Kolmas pentu ilmesty kuin varkain takajalkojen väliin, Disa ei ponnistanut ollenkaan, yhtäkkiä vain huomasin mustan mytyn jalkojen välissä.  Klo oli silloin 6:55 ja pentu osoittautui ruskeaksi, kuolleeksi poikapennuksi.  Pentu painoi 328 g. Haikein mielin käärin sen pyyheliinaan, kun elvytys ei auttanut.

Kymmenen minuutin kuluttua kuitenkin ilmestyi ilonaihe, 4. pentu, joka oli reipas poika.  Oli vissiin tapellut kohdussa, kun toinen silmä oli mustana.  Painoa 348 g.

Pieni lappusilmäinen "Kapteeni Koukkuhan " se siinä.

 Viides pentu syntyi 7:42, sekin oli ruskea poika - tällä oli molemmat silmät mustana ja painoa ihan saman verran kuin velimiehelläkin.

Voi miten hieno pikkuinen tämäkin on.

Tässä vaiheessa Disa rauhottui, käänsi selkänsä minulle, keräsi pennut pieneen nyyttiin keskelle mahaansa ja alkoi kuorsata vienosti.  Pentujen kitinä vaihtui säännölliseen lupsutukseen ja päätin itsekin lähteä lepäämään kahden huonosti nukutun yön jälkeen.

.

Mitäpä jos levättäisi? Kaksi raskasta yötä äidillä on takana.

Pieni perheidylli.

Hienoa, että kaikki meni loppujen lopuksi hyvin, vaikka tietenkin pieni enkelipoika surettaa.  4 reipasta pentua on kuitenkin ihan hieno juttu ja varsin sopiva pentueen koko.  Tästä ei voi olla kuin kiitollinen.  Syntymän ihme on upeaa kokea ja on mieliinpainuvaa nähdä, että koiralla on vaistot tallella ja se osaa luonnostaan olla äiti ja huolehtia synnytyksestä ilman ihmisten touhuilujakin.

Tästä se lähtee, pikkuisten elämä!