Jo helpottaa!

Jo helpottaa Disa-äidilläkin. Ulkona uskaltaa käydä jo kävellen, ei tarvitse rynnätä tarpeilleen kovinta mahdollista vauhtia.  Sitä ehtii jo hiukan haukkua tinttejä ja hevosia ja nuuskutella pihan tuoksuja.  Voi myöskin tulla katselemaan telkkaria ja loikoilla sohvalla sillä aikaa, kun pulleavatsaiset pennut vetävät unta palloon.

Kaikki yhdessä koossa.

Pentujen punnitseminen vaa'allani on ollut tähän asti myöskin jonkin verran haastavaa, koska Disa ei ole oikein kestänyt sitä, että penneli vikisee, kun se laitetaan vaa'alle.  Pentu heiluttaa vaakaa, Disa heiluttaa vaakaa ja tuloksen arpominen on ollut välillä hidasta ja vaatinut tulkintataitoja.

Homma helpottaa se, että Disa tietää jo, ettei pentu vahingoitu punnituksesta eikä se tule edes katsomaan enää, mitä pentu vikisee, mikäli homma ei kestä loputtoman kauan.  Kun ymmärsin laittaa astian pohjalle pannulapun pehmikkeeksi, pentu aika pian simahtaa vaakaan ja siitä saa tarkat lukemat.

Tieteellinen punnitushetki, tutkimuksen kohde (tyttö 1) nukkuu.

Kaikkien pentujen paino oli hetki sitten tekemässäni punnituksessa ylittänyt jo 500g rajan. T1 528g, T2 522g, P4 572g ja P5 534g.  Tytöt kasvavat ihan tasatahtiin, vain muutaman gramman erolla, poika nro 4 on ihan selkeästi edelleen nopeiten kasvava.   P4 on lähtöpainostaan 348g saanut lisää painoa 224 g, muut 190 g molemmin puolin.

Perheidylliä, kaikki ripirinnan sovussa yhteisessä ruokapöydässä.

Disalla on pyykkituvassa lattialämmityksen vuoksi hiukan kuuma. Nyt on lämpöä laskettu, mutta äitimuori nukkuu aika usein päätyoven vieressä, josta helposti kuulee, mikäli lapsilla on vaatimuksia, mutta eteisessä on hieman viileämpää.