Harmittaa pahuksesti tuo karkaileva Marilyn. Olisi niin kiva pitää koirat aina mukana, kun puuhailee ulkosalla, mutta kun tuota otusta on pakko pitää koko ajan kiinni, niin ei saa mitään tehdyksi, kun toinen käsi on varattuna.
Päätin sitten eilen kokeilla sellaista, että laitoin Kleolle valjaat ja Marilynin kiinni niihin. Olisi ollut näpsä paketti ja kulkenut kiltisti mukana, koska Kleo ei ikinä karkaa.
Sata metriä näytti hyvältä. Koirat kirmasivat kivasti vierekkäin, mutta sitten alkoi tapahtua. Marilyn on niin vauhdikas, että se haluaa sinkoilla sinne ja tänne. Kleon naamasta näki aika pian, että alkaa riittää. Luonteelleen tyypillisenä tyynenä pakkauksena se istui. Kuin kivi. Ei liikettä. Kleon ilme oli sen näköinen, että istun tässä niin kauan, kunnes tuo hemmetin riiviö otetaan irti. Ja olihan se pakko irrottaa.
Mitähän seuraavaksi yrittäisi?
1 kommentti:
Meidän Rolle on mestarikarkaaja, osaa livahtaa häkistä viedessäni hälle ruokaa, näin esimerkiksi. Mitä lujempaa häntä kutsun, sitä lujempaa herra pinkoo karkuun. Mutta on se muuten ihana pakkaus, harmi vaan, kun ei osaa olla irti ja pihassa yhtäaikaa=)
Lähetä kommentti