Puhina syntyi siitä, kun eilen iltapäivällä hyppäsin lopultakin sen selkään (kiipesin jakkaralta, suom.huom.) ja lähdin sen kanssa tietä pitkin peräkylää kohti. Koska pikkuinen oli ensimmäistä kertaa liikkellä ilman turvahevosta, kaikelle piti puhista. *Puh* korjauksen alla oleva aitatolppa, *Puh* naapurin navettaremontti, *Puh* autotallin seinällä roikkuva pölykapseli... sitä rataa koko matka perälle asti.Se hyöty heposen hämmästys-kauhistus-puhinasta oli, että se meni ajoittain tölttiä. Kun kehuin sitä, se meni jopa kymmenkunta metriä kerralla tölttiä. Sitä askellajia en ole selästä sille vielä saanutkaan. Tätä pitää saada lisää!
Mukavinta tuossa hevosessa on se, että kauhistuksestaan huolimatta sillä ei kaikesta päättäen ollut mitään sitä vastaan, että istuin sen selässä ja ohjailin sitä noita kauhistuksia kohtaamaan. Takaisin tullessa kuului jo suusta rentoutunutta pörinää ja pikkuhevonen muuttui huomattavasti letkeämmäksi. Aivan ihana hevonen!
--
Ennen kuin voin kiivetä uudelleen sen selkään on pakko mennä töihin, joten "näihin kuviin ja tunnelmiin".
3 kommenttia:
Ens tiistaina tuolla puhinapallolla ja mokoman aidilla alkaa tehotreenit miun kanssa. Kaikki tiet tulee olemaan rasvasta kiiltelevia, kun mie laihdutan ne.
Ihanaa kuulal, että oot siirtänyt lennon jo tiistaiksi! ;) Mie odotin sinnuu vasta keskiviikkona... :D
Ai. Jaaaha. Hmm. Oon kokoajan aatellut tiistaita.
Mutta eipa siina, nythan mie sain ekstrapaivan! :)
Lähetä kommentti