Pimiää on!

Marraskuinen aamu on pimeä kuin yö

Piemeydessä on jotain kiehtovaakin, vaikka tunnenkin pääasiassa sen väsyttävän ja masentavan vaikutuksen.  Ylläolevan kuvan nappasin takakuistiltamme toissa-aamuna puoli kahdeksan aikoihin. Vielä siihenkin aikaan on pimeää kuin yöllä. Odotan ensilunta kuin pikkulapsi. Lumi maassa tarjoaisi aamu- ja iltahetkiin hiukan valoa. Sääennusteet ovat luvanneet lunta sunnuntaiksi, saapas nähdä, tuleeko ennusteisiin taas kuitenkin muutos.

Keskiviikkona tapahtui hevoslaumassani muutos, kun Isíng lähti ainakin pariksi viikoksi Kytäjälle opiskelemaan lisää töltin saloja Annikan johdolla.  Marras-joulukuussa minun ei tule ratsastettua pimeyden vuoksi juurikaan, joten ajankohta on sopiva hevosen olla treenissä. Isíng tulee joulukuun ensimmäiseksi viikonlopuksi takaisin, kun Hestbakkin järjestämälle kurssille tulee Sara opettamaan.  Álfhólar on maatila, jossa pikkupeikko on ollut parina kesänä töissä, joten tiedän Saran taidot hyvin. Toivottavasti omat taitoni riittävät... hiukan jännittää jo nyt.  Kurssin jälkeen arvioidaan, lähteekö Isíng vielä jatkamaan treeniä Annikan kanssa.

Olen aika iloinen siitä, että Isíngin lastaus kävi hienosti.  Laitoimme sille kuljetussuojat jalkoihin ja se nosteli ensin jalkojaan todella hämmentyneenä ja selvästi sitä hieman pelottikin.  Sadun trailerissa on etupurku ja kun kävelytin ponin pari kertaa läpi trailerista, se oli helppo pysäyttää oikeaan kohtaan ja ensin sulkea takapuomi ja sitten etupuomi.  Suhteellisen rauhallisena se matkusti tunnin matkan Hyvinkäälle.  Tosin riimu oli ollut sen verran väljä, että typy oli onnistunut riuhtaisemaan riimun vain kaulalle.  En myöskään ollut ymmärtänyt lukita etupuomia, joka oli irronnut kannakkeistaan. Onneksi sisällä traikussa oli kaikki hyvin, kun otimme innostuneen typykän ulos perillä.

Toiset hevoset ovat selvästi hieman erilaisia, kun yksi porukasta puuttuu.  Vielä eilenkin ne silloin tällöin huhuilivat puuttuvaa laumanjäsentä takaisin.  Minusta se hirnunta on toisenlaista kuin se, mitä ne muuten keskenään pitävät. Kun sen kuulee, tulee heti jotenkin haikea olo.  Katselin eilen Vissaa ja totesin, että voi olla hyvä juttu, että lempiratsuni Isíng on hetken poissa, niin Vissakin saa liikuntaa. Jospa sen valtava maha hieman liikunnasta sulaisi pois...  (Pitääpä napata tuosta maapallon kokoisesta ja muotoisesta otuksesta kuva jossain vaiheessa, niin voin tarkistaa jälkeenpäin, tapahtuuko siinä mitään muutosta.)

Tänään on onneksi perjantai - edessä ohjelmoimaton viikonloppu ilman erikoissuunnitelmia.Sitä odotellessa täytyy tehdä vielä yksi työpäivä.