Marraskuu on uusi musta

Marraskuun viimeistä päivää viedään. Kun ajattelen taaksepäin, niin koko kuukaudessa on ollut pari aurinkoista pakkaspäivää, muuten on ollut lämmintä ja/tai sateista. Päivän valoisa aika on muutenkin toivottoman lyhyt, joten lumettomuus tekee maailman vielä pimeämmäksi.

Marraskuun alun aamun pikkupakkanen ja ihana aamu-usva leijuu peltojen yllä.

Hevostarhasta osa on aivan toivotonta mutavelliä. Onneksi hevoset pääsevät myös tänne mäelle, missä on kuivaa ja mukavampi oleskella. Isíng on vieläkin Kytäjällä opettelemassa parempaa tölttiä. Alku oli kokemattomalle maalaishevoselle kuulemma vaaranpaikkoja täynnään: maneesin seinät pelottivat - varmaan aikoivat kaatua päälle milloin tahansa.  Muutenkin kuulemma pelottavia juttuja riitti päivittäin: talliin meno, karsinaan meno jne. Nyt uskoisin sen jo tottuneen oloonsa, kun on ollut maailmalla jo kohta kolme viikkoa.

Perjantaina, jos kurssi toteutuu, haemme Isíngin viikonlopuksi kanssani Sara Ástþórsdóttir'n pitämälle kurssille Siuntioon maneesitallille. Maanantaina sitten Annika pitää meille ratsastustunnin ja tiistaina Isíng palautetaan jatkamaan koulunkäyntiään Kytäjällä.  Minulla on pari lomapäivää, joten itsenäisyyspäivän kera saan 5 vapaapäivää.

Viikonlopun ohjelmassa on myös koiranäyttely: vaatimattomasti päätin ilmoittaa Disan messukeskukseen voittaja 2011 -näyttelyyn. Esittämistä ja koiran seisomista emme ole vielä "ehtineet" harjoitella.  On ollut mukavampaa opettaa koiruutta pyörittämään jumppapalloa tassullaan. Ehkä tässä vielä ehtii...

Pikkupeikolle elämä on lykännyt eteen Myrkyn.  Hän muuttaa ensi viikolla poikaystävänsä kera Etelä-Pohjanmaalle Myrkyn kylään.  Ovat vuokranneet ihan kirkonkylästä pienen omakotitalon. (Iso muutos metsämökin jälkeen.) Välimatkaa Myrkkyyn on täältä Lohjalta jotain 350 km. Pikkupeikko aloittaa ensi syksynä huonekalumuotoilijan opinnot Jurvassa ja päätti muuttaa jo nyt sinnepäin.  Myrkystä on koululle vielä aika pitkä matka, mutta jospa paikan päällä olisi helpompi etsiskellä asuntoa lähempää koulua. Kun ajattelen tuota muuttoa, tulee ikävä jo nyt, vaikka olenkin pikkuhiljaa tottunut siihen, että pikkupeikkoa aika harvoin näkee.

Joulu lähenee uhkaavasti - toistaiseksi olen välttynyt joulustressiltä, mutta eiköhän sitä ole odotettavissa lähiaikoina.   Ajattelin taktisesti vielä unohtaa koko jutun, jotta vältyn turhilta murheilta.