Harvahampaita tai muuten höpsöjä

Torstaina kävi kahden naisen tehotiimi raspaamassa ja rokottamassa hevosporukan. Ensiksi käsittelyyn otettiin Romeo, jonka hampaistosta olen jo tuoksunkin vuoksi ollut huolissani.  Enpä ollut turhaan - kolme hammasta jouduttiin ottamaan pois ja kuulemma ainakin kolme lisää ylhäällä heiluu.  Niiden tilanne tarkistetaan syksyllä uudelleen. Kaikki kolme pois otettua hammasta olivat äärimmäisen huonossa kunnossa. Jäljelle ei jäänyt kuin muutama hammas taakse. Etuhampaisto on olemassa ja sillä Romeo ilmeisesti vetää ruuan suuhunsa ja sitten lähinnä ikenien avulla se saa syödyksi.

Minna tosin ilokseni sanoi, ettei ole koskaan ennen nähnyt hevosta, jolla olisi noin surkeat hampaat ja joka silti olisi noin mahtavassa kunnossa. Romeo on itseasiassa pulskanpuoleinen ja hyvinkin reipas. Nytkin kun otin sen riimuun otsatukasta kuljettelun sijaan, se ilahtui suunnattomasti ja lähti heti laukkaan. Silti mielessä on pieni haikeus, eikpä tuokaan kullanmuru loputtomiin voi elää.

Muiden hevosten hoito meni mallikkaasti, vain Vissa piti rauhoittaa. Käsittämätön purenta noilla issikoillani on - viisi vuotta sitten ne oli raspattu viimeksi eikä mainittavia piikkejä ollut kellään. Se, jos joku, on suoraa rahansaäästöä.  Johtunee osittain perimästä ja osittain siitä, että ne elävät niin luonnonmukaista elämää suuressa aitauksessaan, jossa on monenmoista purtavaa.

---

Äijävapaa viikko päättyi viime yönä, kun pojat tulivat Lapin matkaltaan kotiin päivää aiemmin, kun oli kerrottu. Minulle toki oli kerrottu, mutta poikani Mikko halusi yllättää Suvin.  Suvilla olikin jo valtava ikävä ja minusta oli hupaisaa kuulla poikien antamia väliaikatietoja päivän mittaan: nyt ollaan pizzalla, nyt siivotaan mökkiä, huomenna lähdetään klo 7 tulemaan jne.

Suvi ja Rami tulivat taas yöksi, luvassa oli kylpytynnyröintia kaksiteen. Alkuillasta oli vilskettä talossa, kun Pikkupeikko koirineen, Sarkku oliivinenineen, Suvi ja Rami ja meidän perheen koirat olivat kaikki talossa. Pari epäsosiaalista koirapersoonaa piti laittaa omiin huoneisiinsa ja Rami-nössö halusi jäädä ulos, mutta muuten tuvassa paini yhtenä könttänä 6 koiraa sinne ja tänne. Disa oli hiljaisen viikon jälkeen todella mielissään. Se kun ei ole pariin viikkoon saanut juoksunsa vuoksi edes juosta vapaana, niin vaikuttaa välillä tosi masentuneelta.

Talo oli kyllä melko hiljainen sen jälkeen, kun muut, paitsi Suvi, nopeasti vääntämäni illallisen jälkeen lähtivät koteihinsa. Kyllä on kivaa, kun välillä on huisketta!  Oli kyllä rattoisaa istuskella hiljaisessa yössä kaksisteen tynnyrissäkin maailmaa parantamassa.

Yöllä kotiutuneet pojat olivat toivoneet, että saisin pidettyä kylpytynnyrin heille lämpimänä ja laitoin vielä pesällisen sinne, kun poistuimme Suvin kanssa. Tynnyri oli kuulemma sitten liiankin kuuma, joten se ei mennyt ihan putkeen. No, illalla uusiksi sopivammassa lämmössä.

Loppuun pari valokuvaa viikon varrelta ennkuin lähden lauantaipäivän puuhiin.

Suvi imuroi autoni ja aamulla etupenkit näyttivät tältä.

Kleo nappaa nykyisin aina aamuisin leipäpalan Romeon kupista ja kanniskelee sitä sitten suussaan malttamatta syödä sitä. Vaikuttaa hieman hupsulta, mutta sellaistahan omistamisen ilo joskus on.

My treasure!