Nyt on vasta sunnuntaiaamu ja tuntuu, että yksi viikonloppu on jo vietetty, vaikka kokonainen päivä on vielä edessä. Tänään on luvassa hevosten testailua tuossa aivan naapurissa, Sadun uudella issikkatallilla (www.hestbakki.net). Kurjaa, että taitaa sataa, mutta eiköhän meille aika hyvät varusteet löydy täältä kotoa. Olen iloisen odottavalla mielellä retken suhteen.
Maastoilun jälkeen pitäisi hakea poika kaupungista heinäkuormia tekemään. Naapurin Katja on luvannut meille ihanaa tonnikalapiirakkaansa kuorman tuonnin palkaksi. Mmmm. Sitten varmaan mennään lasten kanssa kolmistaan jonnekin ravintolaan syömään.
Ai miksikö tuntuu, että yksi viikonloppu on jo vietetty? No, perjantai-illalla starttasimme työpaikan pikkujouluja viettämään Tallinnan laivalle 24 h risteilylle M/S Galaxyllä. Satamaan tullessa meinasi tunnelma hiipua heti alkuunsa - oli aika nimittäin ankeaa katsottavaa laivasta tulijoiden kunto.
Yhden pariskunnan nyrkkitappelun kävi yksi työtovereistani katkaisemassa. Perheriita oli täydessä käynnissä ja mies mäiski nyrkillä siippaansa naamaan. Muut ohikulkijat menivät vain ohi, mutta tämä työtoverini -nainen muuten- meni väliin ja kutsui paikalle poliisit, jotka veivät naisen turvaan. Upea teko, aina ei saa mennä ohi. Muutenkin laivasta tulijoista osa oli siinä kunnossa, että pystyivät vain vaivoin kävelemään. Eräs risteilyturisti kaatui kadulle (ote lipsahti kaljakärrystä, jota oli työntämässä) ja hänen päänsä mäjähti kadun kuraan vain vaaksan päähän taksin etupyöristä. Surullista.
Oma risteily meni ihan mukavasti - valvottua tuli ja höpötettyä työkavereiden kanssa kaikenlaista. Yritän aina noissa tilaisuuksissa välttää niitä hetkiä, joissa avaudutaan kauheasti liian henkilökohtaisella tasolla ja sanotaan työtovereista asioita, joita ei pitäisi. Nyt ei ollut edes mainittavaksi sellaisia hetkiä. Porukka pääosin näytti lähinnä pitävän hauskaa.
Pääsin jopa laivasta ulos huolimatta vain muutaman tunnin yöunista ja vietimme Tallinnassa mukavan päivän. Vanha kaupunki on todella idyllinen ja kaunis. Siellä on sellaisia kadunkulmia, joissa voisi vain seisoskella siksi, että miljöö on niin rauhoittava ja tasapainoinen. Onneksi oli niin tasaisen harmaa ja sateinen päivä, että kameran puuttuminen matkasta ei harmittanut aivan tolkuttomasti. Vanhan kaupungin torille oli pystytetty joulutori, joka muistutti kovasti Lohjan Vanhan ajan markkinoita ja siellä kyllä tuli muutamia kertoja kameraa ikävä.
Erityisesti voisin ostella Tallinnasta ihania villavaatteita ja lapasia, joita vanhat mummelit kauppaavat. Nytkin jäi harmittamaan, että en ostanut niitä enemmän. Tyttären kanssa sovittiin eilen, että kevättalvella pitää tehdä yhteinen risteilymatka vain villavaateostokset, valokuvaus ja juhlinta mielessä. Löytyyköhän ketään, joka haluaisi lähteä kaveriksi?
---
Mutta nyt haaveilut ja muut seis ja kahvia koneeseen, että herään kunnolla ja päästään pitkästä aikaa ratsaille. Omat konit seisovat pihassa edelleen koristeina. Harmittavan kuraisia koristeita, pliis, pakkasta ja lunta nyt kehiin... pliis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti