Olipas kivaa pitkästä aikaa vetää agilitytreenit. Meillä on seuran treeneissä tällä viikolla "kouluttajien vaihtoviikot" ihan siksi, että vakikouluttajat saisivat joskus vapaaillan ja koulutettavat erilaista treeniä.
Se ryhmä, jolle vedin treenit, oli ihan mahtava. Alkeisia tosin, eli ei sillä tavalla mahtavia, mutta hienoa oli se, että kaikki olivat agilityyn innostuneita ja kaikilla oli perusasiat kunnossa. Esteet ja kontaktit hallittiin hyvin ja koira oli hanskassa mukavalla tavalla. Toivottavasti heille eri kouluttaja oli yhtä mukava kokemus kuin minulle oli treenin veto.
Perään oli sitten meidän omat treenit. Marju tuli niitä vetämään ja ainakin itselläni oli upea draivi päällä Marilynin kanssa. Tietty tuli hiukan harhalyöntejä, kun koira pongahteli innoissaan, mutta jokunen radanpätkä meni mielestäni niin hyvin kuin voi. Tällä tarkoitan siis sitä, että koiran ja ohjaajan tasoon nähden teimme parhaan mahdollisen suorituksen.
Marilyn kuunteli ja teki kanssani yhteistyötä. Loistava fiilis, tehdä jotain yhdessä koiran kanssa, joka haluaa tehdä jotain sinun kanssasi. Juuri sitähän agility parhaimmillaan on.
Marjun sanoin: "Nyt vaan kontaktit kuntoon ja kisaradoille."
Jep jep, kaikki agilityä harrastavat tietävät, kuinka yksinkertainen neuvo tuo on. :D
---
Ainiin, meinasi unohtua (kuvitelkaa tähän variksen ääni):
"PAAALJOON OONNEEAA VAAN, PAAALJOON OONNEEAA VAAN, PAAALJOON OONNEEAA VAAN, LIISA!
Ei sitä joka päivä noin nuori nainen täytä viis ja nolla."
Nämä siis menivät kauas Espanjan aurinkorannikolle kälyllle ja toivottaja oli siis natosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti