sunnuntaina, kesäkuuta 14, 2015

Parrasvaloissa


Helmikuun alussa istuskelin taas tässä tietokoneellani ja huomasin facebookissa ilmoituksen, jossa haettiin kiinnostuneita mukaan Pusulan kesäteatteriin.  Mukava keramiikkaryhmä, jossa olin ollut kevätkauden, oli loppumassa ja muutama päivä aiemmin oli ollut TV:ssä pieni dokumentti kesäteatterin tekemisestä. Olen aina ajatellut, että olisi mukavaa kokeilla näyttelemistä. Sitten tuli mieleen ajatus, että alan olla liian vanha juttujen siirtämiseen ja niin päätin lähteä katsomaan, huolittaisiko minut mukaan.

No, tuumasta toimeen ja palaveriin mukaan.  Pieni joukko hämmästynyttä porukkaa istui Ahjolassa pöydän ääressä, kun tupsahdin ovesta sisään ja kerroin olevani kiinnostunut pääsemään mukaan.  Hyvinhän nuo vastaanottivat ja kun tiedustelin, kuinka aikaaviepää hommaa tämä olisi, niin suureksi kummastuksekseni eteeni lyötiin harjoitusten aikataulu koko keväälle.  Vakuuttavaa suunnitelmallisuutta!

Näytelmäksi porukka oli valinnut Lumikin ja seitsemän kääpiötä. Teatteri on toiminut jo 11 vuotta ja tämä on ensimmäinen kerta, kun he esittävät lastennäytelmän.  Minä sain roolihahmokseni Nuhanenän.

Ensin alkuun harjoituksia oli noin joka toinen viikko, sitten huhtikuussa tahti kiihtyi jokaviikkoiseksi, toukokuussa harjoittelimme jo 3-5 kertaa viikossa. Meillä oli älyttömän mukavaa yhdessä.  Porukka on todella iloista ja kannustavaa ja tuon tapaisessa tekemisessä, jossa laitetaan itsensä kokonaan "peliin" tuntuu muodostuvan yhteinen sävel ja ystävyyskin.

Ennen harjoituksia ja esityksiä on aina lämmittelyksi jokin kiva leikki.
Tässä keskellä oleva ohjaajamme Make miettii, mitä tehtäisiin. 
Hänelle tyypillinen ele tuumaillessaan on tuo käsien yhteen hieronta.


Esityksiä meillä oli kesäkuun alussa ensi-ilta ja 4 varsinaista esitystä, mikä on ehkä vähän, mutta toisaalta mukavaa, ettei homma sido kiinni  koko kesäksi.  Syyskuussa on sitten toinen esitysviikko. Toivottavasti saamme silloin enemmän lapsia liikkeelle, nyt vaikutti välillä, että enemmistö katsojista oli aikuisia.

Lähes kaikki kääpiöt saivat sivurooliksi mielikuvityskeijukaverit. 
Minulla ei olekaan koskaan ennen ollut siipiä.
(c) Markku Virolainen 
Tässä siipiveikot takaapäin. Ollaan me siroja ja kauniita!
(c) Markku Virolainen

 Näytelmäharjoitusten kestäessä alkuun aika laiha käsikirjoitus sai lihaa ylleen inspiraation ja yhteisten ideoiden kautta.Puvustuksesta huolehtivat pääosin Marjatta ja Sari, jotka molemmat ovat taitavia käsityöihmisiä. Marjatan ompelukone surisi harjoitusten aikaan aika lailla eikä hän paljon ehtinyt omaa rooliaan edes harjoitella. Lavastuksen teki koko porukka yhdessä.

Tässä metsää viimeistelevät Mari ja Jaana
Muutamia kuvia esityksistä, kaikkien kuvaajia en tiedä (osa on poimittu teatterin fb-sivuilta).
Vanha Lumikki (Marjatta) ja nuori Lumikki (Laura) - ihan saman näköiset, eikö?


Peili, Paavon hieno roolisuoritus. 13-vuotias Paavo
osasi jokaisessa roolissa ottaa yleisön haltuun.
Orava (Harri), Lumikki (Laura) ja sika (Paavo) olivat yleisön suosikkeja
(c) Markku Virolainen
Tässä kääpiöt lauletaan uneen poikkeuksellisen kauniin tuutulaulun myötä
(c) Markku Virolainen
Hieman huonokuuloinen susi (Harri) kirvoitti myös katsomon naurut
(c) Teija Mesimäki
Kääpiöiden mökissä. Lysitkäs (Suvi), Viisas (Mari), Unelias (Sari), Jörö (Iiris),
Nuhanenä (minä), Ujo (Laura), Lumikki (Laura) ja lammas (Harri)
(c) Katja Juntunen
Jaana teki kuningattarena hienon suorituksen.  Hän oli ensikertalainen kuten minäkin
ja oli hienoa seurata, kuinka hän "kasvoi" rooliinsa harjoitusten myötä
Kaiken kaikkiaan esityksemme on saanut paljon positiivista palautetta ja pikkukatsojat ovat olleet innoissaan, kun ihan lopussa he pääsevät mukaan tannsimaan ja ovat saaneet halata Lumikkia, suurta idoliaan.  Aikuisillakin on esityksen kestäessä useamman kerran päässyt naurunhörähdys tarinan käänteille. 

Kevätkausi on ollut näytelmän teon myötä mukavaa aikaa.  Make, ohjaajamme, oli koko ajan ihanan kannustava ja innostava. Hän selvästi osaa ammattinsa ja ja on oikealla alalla.  Olen myös saanut uusia ystäviä ja ehkä löytänyt itsestänikin jotain uutta, ainakin uudenlaista virkeyttä tehdä juttuja.

Varmaan jatkossakin, kun saan jonkin idean tehdä jotain uutta, uskallan tarttua siihen  ja katsoa mitä tuleman pitää.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Syksyllä jatketaan! Tervetuloa katsomaan!

Viikolla 37 esitykset seuraavasti: 
to 10.9. klo 18.00
pe 11.9. klo 18.00
la 12.9. klo 16.00
su 13.9. klo 16.00

perjantaina, toukokuuta 15, 2015

Palikat paikallaan

Kyllä se vaan äkkiä käy, kun homma on hallussa.  Sunnuntai-iltana mökkitontille majoittui pystytysporukka asuntovaunulla.

Maanantaina:

Aaamu on jo tehty töitä, kuva n. klo 11

Klo 14:30
Tiistai:

Tiistai klo 9 maissa

Kolme miestä, leka ja tikapuut - siinä tärkeimmät
N. klo 15
Keskiviikko:

Keskiviikkona klo 9 maissa tehdään jo huopakaton aluslaudoitusta

Klo 10 aikaan sama jatkuu

Keskiviikkona klo 15:30 on jo toinen lape huopa päällä

Torstaina:
Aaamuyhdeksältä on jo toinenkin kattolape laudoitettu


Aika valmiilta näyttää jo kehikko!

Tilanne tänään, perjantaina:

Vesikatto on päällä, harjakaiset voisi pitää.  Ensi viikolla asennetaan ovet ja ikkunat.

Ikkunoita ja ovia odotellaan ensi viikolla, työmiehet lähtivät eilen viikonloppuvapaille

Ei sitä oikeastaan voi kuin ihmetellä, miten nopeasti on valmista

Siellä se järvikin siintää!
Jep, aika vauhdilla on tällä viikolla työ edennyt.  Ukkokulta oli sitä mieltä, että loppuhommiin menee sitten seuraava vuosi.  Saapas nähdä.

Vielä en ole harjakaisoluita nauttinut.  Flunssa, jonka onnistuin saamaan tällä viikolla, ei ole yhtään houkutellut juomaan huurteista.  Katsotaan sitä sitten viikonloppuna, jos tauti hellittää.

lauantaina, toukokuuta 09, 2015

Palikat pihalla

Eilen oli mökkitontilla vipinää, kun mökin hirsikehikko toimitettiin paikalle.  Onneksi tontille menee hyvä tie, joten ei ollut mitään vaikeuksia saada hirsiä lähelle mökin paikkaa.

Perävaunu jäi vielä mökkitien varteen - melko monta leegoa sieltä saapui

Tässä näkyy osa toimtetuista tavaroista
(en tajua, miksi en ottanut kuvaa, missä näkyy kaikki)

Kurkihirsi
Pari tuntia taisi mennä purkamisessa.  Maanantaina tulevat pystyttäjät.  Ensi viikolla voitaneen viettää harjakaisia.  Olen ollut  oluetta helmikuun alusta lähtien - lupasin korkata oluen sitten harjakaisissa.  Sitten olen luultavasti jälleen oluetta, koska se vaikuttaa hyvältä tavalta.

Ukkokullan vävypoika Arska oli auttamassa ja samalla he laittoivat vielä puuseehen huopakaton. Arskan crocksit olivat tosi näppärät ja turvalliset tikapuilla kiivetessä.

Tämä tuli iltapäivän aikana valmiiksi - jäljellä enää ikkunat, lukot ja maalaus.
Kun miehet tekivät töitä, minä sain rauhassa ihastella kevään etenemistä tontilla ja haistella järveltä puhaltavaa raikasta ilmaa.  Niin ihanaa!

Hiirenkorva...

... vai taivaanranta?  Onneksi voi valita molemmat!

torstaina, toukokuuta 07, 2015

Kesä on taas täällä!

Ensimmäiseksi aamulla ihastelin, kuinka isoja ovat kuusaman lehdet ja pitkää ruoho.  Nuoret koivut ovat heleän vaaleanvihreitä hiirenkorvineen, vanhemmat koivut eivät ole vielä tohtineet laskea korviaan ulos.  Juhannusruusupensaatkin vihertävät jo lupaavasti.

Kuusama etualalla, taustalla vaaleanvihreät jouhannusruusun lehdenalut.

Rentukatkin ovat jo isoja, niitä on ojanvarsi keltaisenaan
Ukkokulta on taas kiltisti kunnostanut ulkokanalan. Ihan pikkuisen vaan on pitänyt viikottain (päivittäin?) hänelle kotkottaa, kun on tuntunut olevan muutakin puuhaa.  Tänään oli taas se päivä, kun sain siirtää kanat ja kukon ulos kesäkanalan puolelle kuopsuttamaan. 

Yhdellä kanalla onkin ollut kovasti kevättä rinnassa, muutaman viikon olen sen kanssa kiistellyt siitä, haudotaanko meillä vai ei.  Olen sen joka päivä riistänyt lämpimien munien päältä ja ottanut munat pois.  Varmaan haudontainto nyt hiukan hiipuu, kun kanala vaihtui kesäkanalaksi ja pitää päästä ulos ruopsuttamaan.

Ensin laitoin kanalan lattialle puhtaat turpeet.  Viimevuotiset kärräsin viikonloppuna navetanpäätyyn ja tein niistä auringonkukkapenkin.

Se olikin yllättävän hiostavaa puuhaa, kun pyydystin kanat kiinni ja kannoin toiseen kanalaan.  Lämpöasteita oli viitisentoista ja eilisen sateen jälkeen sää oli kuuman kostea. Kanat eivät olleet järin yhteistyöhaluisia, ne singahtelivat sinne tänne kanalassa. Yllättävän hyviä ne ovat lentämään.

Sain kuitenkin kunnialla ja siististi kaikki kiinni ja siirretyksi.  Vielä siirsin ruoka- ja vesiastiat ja niin on kesäkoti taas valmis!  Jossain vaiheessa käyn vielä siivoamassa kanalan eteisen ja sitten on ihan kaikki valmista.

Kanaparvi on uudessa tilanteessa vielä aika supussa, mutta kunhan päivä etenee,
niin ne uskaltautuvat levittäytymään ympäri piha-aluettaan

Minusta aika somanvärinen parvi.
Siitä se taas alkaa, kesänaapureiden aikainen herättäminen:  "Kukkokieeekuuu!"

tiistaina, huhtikuuta 28, 2015

Huh-huh, huhtikuuta!

Otsikosta voisi päätellä, että huhtikuu olisi ollut jotenkin ikävää aikaa, mutta päinvastoin: kaikkea kivaa ja positiivista on tapahtunut.

Huhtikuun puolessavälissä vietin taas pitkän viikonlopun (ke-su) pikkupeikon luona Levillä. Tosin pikkupeikkohan ei oikein pinnalta enää näytä pikkupeikolta (vaikka sisäisesti kyllä sitä onkin), koska hän on nyt ihan pikku postineidin näköinen. Uusi ulkoinen olemus on pätevä ja kätevä.  On mukava nähdä, että tyttönen nauttii työstään ja hallitsee sen hyvin.

Aaamun ensimmäisiä töitä: leimapäivän vaihto

Postineiti poseeraa (kuva: J-P Iivarinen)
Oma lomani Levillä poikkesi kovasti yleisestä Lapin lomatrendistä.  Yleensähän siellä ihmiset viuhtovat menemään suksilla ja lumilaudoilla niin, että melkein olisivat lepoloman tarpeessa palattuaan.  Minä pidin oikean passiiviloman:  kerran käytiin issikoimassa, muuten lähinnä oleiltiin ja syötiin.  (Levillä on monia hyviä ruokapaikkoja, mutta Pihvipirtti on kyllä ihan omaa luokkaansa, tuskinpa olen muualta saanut niin hyvää pihviä ja alkuruuaaksi tarjoiltu kalapöytä on mahtava. Suosittelen!) Melkein joka ilta me pikkupeikon kanssa syötiin alkuruoka-pääruoka-jälkiruoka -kombinaatio, luultavasti hänen ei tarvinnut viikkoon sen jälkeen syödä paljon mitään. Onneksi neito osaa syödä varastoon - tai ainakin vauvana osasi.

Issikoimassa käytiin ihan kaksisteen yhtenä iltana.  On hassua, että nyt taas Lapissa on paljon valoisammat päivät kuin meillä täällä etelässä, joten ihan hyvn näki ratsastella vielä klo 20 aikoihin.

Kuten kuvasta näkyy niin vielä riitti luntakin!
Minulla ratsuna vauhdikas Baron ja
Maijalla Keila, joka kuulemma ja näemmä oli oikea hosupetriina.
Haikein mielin lähdin sunnuntaina pois, sillä mitään tietoa ei ole, koska taas saan tavata ihanan tyttäreni.  Toivon, että hänelle järjestyy lomaa sen verran, että pääsee tässää kotipuolessa kesällä käymään.  Mukavaa oli kuitenkin taas nähdä se, kuinka hyvin hän ja Louhi Lapissa viihtyvät.

Kittilän lentokentällä on muuten ihan erikoisuus odotusaulassa: takkatuli ja keinutuoleja.

Mikäs tässä olisi keinutellessa ja konetta odotellessa.  Yleensä vaan varattuja ovat kiikkustuolit.

Loman jälkeisenä maanantaina oli sitten luvassa jännä päivä.  Isíng on ollut edelleen jäykkä ja viettänyt pääosin aikaansa pihatossa lepäillen (tosin tarhaan ilmestyneet vihreät ovat saaneet sen aika-ajoin liikkelle koko päiväksikin).  Katsoinkin parhaaksi tilata sille röntgenkuvauksen, jotta näkisimme, miten kavioluut ovat kääntyneet.  Olin lähes varma siitä, että se saa lopetustuomion, koska kavioluut pistävät jo lähes kavionpohjasta läpi.  Vietin muutaman varsin levottoman yönä nähden unta siitä, miten joudun luopumaan rakkaasta kasvatistani.

Satu tuli tuekseni pitämään tassusta kiinni, kun ell Minna Viitanen assistenttinsa kanssa saapui tekemään kuvauksen.  On hienoa, että Suomessakin on sallittu kannettavat röntgenlaitteet, näin säästää hurjasti aikaa, kun ei tarvitse ajella klinikalle.  Isíngin tapauksessa on aina myös se jännämomentti, koska se ei ole tottunut kuljetuksiin, niin lastautuminen voi olla huonoakin.

Minna ilahdutti minua heti kertomalla, että liikkeidensä puolesta Isíng ei tokikaan ole priima, mutta en kuitenkaan ole syyllistynyt eläinrääkkäykseen, koska se ei ole kuitenkaan niin huonon näköinen, että kärsisi kovin olostaan.

Tässä prinessan takajalat kuvauksessa

Näin kauniina päivänä ei voi saada huonoja uutisia!


Ja niinhän se oli, että kaviokulmat olivat oienneet huomattavasti! Ihanaa!
Kuvat kertoivat, että kaviokulmat olivat huolellisen ja usein tapahtuneen kengityksen vuoksi oiennet lähes ennalleen!  Huono liikkuminen on lihasjumien syytä.  Nyt kengittäjä voi rohkeasti madaltaa kaviota ja minä voin rohkeasti liikuttaa Isíngiä ja kohtapuoleen minulla on taas ihan oikea ratsu! Ihana uutinen!

Voin kertoa, että se tunne, kun haet hevosta tarhasta kuvattavaksi ja olet päällisin puolin rauhallinen ja tyyni ja sisältä pieni, nuhjuinen ja itkuinen jää joksikin aikaa terävästi mieleen.  On kuitenkin huikean ihanaa, että sitä voikin hyppiä tasajalkaa ja halailla tueksi tullutta ystäväänsä Satua sen sijaan, että olisi joutunut nyyhkyttämään surunsa hänen takkinsa rinnuksiin.

----

Sillä aikaa, kun minä lomailin, oli ukkokulta ystävineen ollut ahkerana Halkjärvellä ja muurannut perustuksen pilarit.  Viime sunnuntaina sitten pääsivät jo Mikon kanssa Sadulta lainatulla Avantilla ajamaan täytehiekat perustusten päälle.

Homma käy, kun on oikeat välineet!
Ensi viikolla taitaa sitten olla jo H-hetki ja mökin hirret saapuvat.  Pian sen jälkeen tulee talotehtaan  pystytysporukka ja alkaa tapahtua! Jännää!

Minä puolestaan vietin sunnuntaita Vongoivan islanninlammaskoirien kanssa eli Disan sisarusten pentutapaaminen oli täällä Lohjalla.  Ensin osa porukasta tuli meidän pellolle leikkimään ja juoksemaan (lue: syömään heinää ja kinastelemaan) ja sitten mentiin Lägin hallille treenaamaan rallytokoa ja agilityä.  Oli kivaa ja yllättävän vähän otti korviin eli ne eivät haukkuneetkaan niin hirmuisesti kuin luulimme etukäteen, vaikka mukana oli viitisentoista sisarusta ja Kleppa.

Onhan niissä sisaruksissa samaa näköä?

Nuuskuttelua - huomaa, miten iso voi kokoerokin näillä islantilaisilla olla (kuva: Tanja Goman)

Epämääräistä juoksentelua toksi tehtiin (kuva Tanja Goman)

Kohta päästään ruohonsyöntiin (kuva Tanja Goman)

Tässä koko ensimmäinen jengi - pari koiraa tuli sitten myöhässä ja heistä ei valitettavasti ole kuvia.
Kuten näkyy, niin sää suosi: satoi aivan kaatamalla koko ajan!
Islantilaistapaamisesta kiirehdin sitten vielä Pusulaan näytelmäharjoituksiin, sielläkin oli mukavaa. Porukka on kivaa ja saamme yhdessä aikaan varmasti mukavan Lumikkisadun.

Vielä on Vappu juhittavana ja sitten voidaan siirtyä toukokuulle hyvällä omallatunnolla. Kevät on ihanaa aikaa, ruoho kasvaa kohisten. 

Ruohonjuuritason näkymä. Kohta tarvitaan jo leikkuria.


sunnuntaina, huhtikuuta 12, 2015

Kalliolle, kukkulalle majani minä rakennan...

Pitkäperjantaina lähdettiin aamuvirkkuina kohti mökkitonttia yhdessä Mikon kanssa. Mikko ja ukkokulta rakensivat uuteen puuseehen seiniä, jotta tulevalla viikolla talkoomiehillä olisi hädän tullen suojaisa paikka asioida.  Puuseehän jäi talven ajaksi ilman seiniä ja lattioita, kun purimme vanha puuseen mökin tieltä.


Siinä se puuseekota vauhdilla valmistuu -
kohta vois istuskella ja nauttia järvimaisemasta samalla

Kaislan kuviot

Pääsimme myös testaamaan uutta pallogrilliä - hyvin toimi ja makkarat maistuivat

En muuten lainkaan ymmärrä, mikä järki tontin edellisillä omistajilla on ollut, kun ovat rakentaneet puuseen aivan keskelle tonttia, paraatipaikalle. Tosin tontilta kaikkialta löytyneistä (tontin rajalta, maahan kaivettuina, puretun vessan katon sisältä jne.) salmiakkaikossupulloista voi ehkä päätellä jotain...

Pääsiäislauantaina pidettiin vapaata mökkihommista, käytiin ostamassa ennakkosynttärilahja Wilmalle ja oltiin muutenkin rauhaksiin, mutta pääsiäissunnuntaina jatkui puuseen teko - tällä kertaa matkaan lähtivät Lahtiset.  Nyt oli vuorossa etuseinät ja lattiat sekä portaat valtaistumelle.

Wilma leikki laiturilla pet shop -hahmojen kanssa

Arska testaa ja Wilma valokuvaa
 Edellisen kuvan oton jälkeen ukkokulta ja Arska päättivät, että rakennelma on sittenkin liian ylhäällä ja lattian teko alkoi lähes alusta.  Sää ei ihan suosinut, joten me tytöt päätimme lähteä lämpimiksemme pienelle kävelylenkille.  Ihan jo senkin vuoksi se oli kannatettavaa, että meidän mahdollisesti julkilausumamme kommentit saattaisivat aiheuttaa eripuraa talkooväen kesken.

Ja lounaaksi, ylläri-ylläri, taas pallogrillissä paitettua makkaraa

Kevät tulee kohisten, läheinen puropahanen virtaa varsin näyttävästi

Pääsiäsimaanantaina lähdettiin omalla porukalla liikkeelle - edelleen puuseetä rakentamaan. Tällä kertaa Disa ja Kleppakin pääsivät matkaan ja kyllä niillä olikin rattoisaa, kun kurjet ja joutsenet lentelivät tonttimme yli vähän väliä.  (Tällä kertaa minuakaan ei hirvittänyt, koska järvi ei enää ollut jäässä).  Kleppa tosin kerran juoksi laiturille liian kovaa ja mulskahti umpsukkeluksiin hyiseen veteen, mutta ei se hirveästi vauhtia haitannut.

Laiturin päässä on hyvä tarkkailla järvellä huutavia lintuja


Pikkuhiljaa se valmistuu
Tiistain, keskiviikon ja torstain tein itse palkkatöitä.  Ukkokulta kävi joka päivä tontilla.  Parina päivänä hän kärräsi tavaraa paikalle, sementtiä, lankkuja, valumuotteja, lapioita, kottikärryjä ja mitä kaikkea tarvitaankaan.  Yhden päivän hän vietti parin kaverinsa kanssa vaakittaen talon paikkaa.  Kyllä pienekin mökin rakentamisessa on paljon työvaiheita.

Perjantaina lähdimme taas kahdestaan, koirat mukana ja tällä kertaa hommana oli takanpohjan laudoitus ja valumuottien saaminen vaakaan. Kyllä oli illalla selkä kipeä, kun oli kumarreltu vatupassin kanssa koko päivä ja välillä lapioitu hiekkaa.  Ei tarvinnut paljon illalla unta odotella.

Nyt oli Disan vuoro innostua liikaa ja tipahtaa laiturilta veteen joutsenjahdissa.  Disa otti asian rauhallisemmin kuin Kleppa edellisellä kerralla. Kleppahan siis itki ja pyöri heinikossa varsin onnettomana oman pulahduksensa jälkeen.

Tässäpä työmaa aamulla

Takan ja piipun pohja saatiin laudoitettua
Eilen, lauantaina, oli sitten odotettu talkoopäivä.  Paikalle kerääntyi aamuyhdeksältä 5 reipasta miestä ja minä muonitusmestarin ominaisuudessa. Nopeasti oli sähköjohdot vedetty oikeisiin paikkoihin ja kärräystiet tehty ja päästiin valuhommiin.  30 vuotta vanha betonimylly, jonka hankimme oman talomme tekoa varten, pyörähti yskimättä käyntiin ja niin päästiin hommiin.

Siitä se lähtee: pojat miettivät myllyn sijoitusta ja sekoitussuhteita

Ensimmäinen satsi ensimmäiseen valumuottiin!

Sää suosi, oli varmaankin +15C lämmintä ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Aivan mahtava talkookeli!  Talkooväki oli reipasta ja henki oli mukava, kyllä oli hieno päivä!  Talkooruuaksi oli jälleen makkaraa, jota kyllä jo tämän viikon jälkeen alkaa itsellä tulla korvistakin.  Seuraavaksi pitää tehdä vaikka jotain folionyyttejä tjtn, ettei ihan muutu itsekin makkaraksi.

Aika tarkkana saa kärrykuski olla,
ettei lasti lipsahda lankulta.
Arskakin pääsi myllärinhommista välillä kärräämään

Iloiset myllärit

Mitä siellä tapahtuu?

Valmista tuli!
Minulla oli aikaa ihailla kaislojen heijastusta aurinkoisella järvellä
ja nauttia sinivuokkojen heleästä väristä
Seuraavaksi sitten kuivumisen jälkeen pilarien muuraus, joka ukkokulta hoitanee sillä aikaa, kun minä taas vietän pikkulomasen Levillä.

Olen niin iloinen, että talkoot menivät hyvin ja pääsemme taas jatkamaan hommia tontilla.  Vapun jälkeiselä viikolla tulevatkin sitten mökin hirret ja talotehtaan pystytysporukka.  Siitä lisää sitten!