Leppoisa lomanen Levillä

Jo tammikuussa, hyvissä ajoin, ostin edulliset lentoliput Norwegianilta päästäkseni katsomaan Maijaa Leville.  Äidille tyypillistä huolehtimista taatusti vähentäisi, jos pääsisi näkemään tyttären uudessa elinpiirissään.  Näin olisi helppoa kuvitella, millaista elämä siellä on.  Lisäksi etelän kuran sijaan olisi ihanaa nähdä pikkupakkasta ja valkoista lunta.

Tietenkin vajaata viikkoa ennen reissua lentoyhtiön lentäjät Norjassa menivät lakkoon.  Se ei ensin alkuun vaikuttanut Suomessa yhtään mitään, mutta lentoa edeltävänä päivänä Suomen maapalvelun työntekijät ilmoittivat menevänsä myötätuntolakkoon.  Kääk.  Lento perutaan varmasti ja odotettu reissu jää tekemättä! Äkkiä nettiin ja onneksi löytyi sunnuntaille edullinen SAS:n lento, joka lähti puoli tuntia ennen aiemmin varaamaani lentoa. Yöllä neljän maissa alkuperäinen lento sitten peruttiinkin, joten oli viisasta hankkia uusi lentolippu.

Pilvien katselu ylhäältä päin on kiehtovaa

 Puolenpäivän maissa sunnuntaina olin sitten perillä, Maija oli minua vastassa.  Voi, miten iloinen olinkaan saadessani nähdä hänet taas kolmen kuukauden tauon jälkeen!  En voinut muutenkaan kuin ihastella ja ihmetellä metristä lumikerrosta kaikkialla.  Olinhan juuri lähtenyt räntäsateisesta, pilvisestä ja näinollen hyvin synkästä Helsingistä.

Sunnuntaipäivän ohjelma oli leppoisa: ensin syötiin lappilaisessa pitopöydässä salaatteja, suolakaloja, uunilohta ja poronkäristystä ja sitten nukuttiin parin tunnin päiväunet.  Unien jälkeen lähdettiin katsomaan auringonlaskua Levin huipun tuntumaan.

Aurinko laskee - tähän aikaan Lapinkaan päivä ei ole enää kauhean lyhyt. 
Aurinko nousee seitsemän maissa ja laskee illalla kuuden aikaan.

Pikaisesti käytiin kaupassa ja iltaa istuttiin Maijan viihtyisässä asunnossa korttia pelaten ja jutustellen.  Saunassakin käytiin.  Maijan asunnosta ei puutu kuin takka, muuten se on aivan ihana.  (Tietenkin oma talo ja piha olisi vielä mahtavampaa, mutta tuollainen luhtitalo on kyllä ihan mukava asumismuoto.)

Maanantaina olimme varanneet Lapin Saaga -issikkatallilta parin tunnin maastoretken. Talli onkin jatkossa Maijan työpaikka Levin postikonttorin lisäksi.  Maija aloittaa postissa ensi maanantaina ja koska posti ja talli ovat saman omistajan, niin välillä Maija on töissä myös tallilla.  Mukavaa, että hän pääsee vähän ulkoilmahommiinkin välillä, ettei kaikki työ ole sisällä istumista.

Hevoset odottivat valmiiksi satuloituina, meitä oli 6 hengen porukka lähdössä retkelle. (viisi meistä oli Lohjalta, kyllä on pieni tämä maailma.) Joku ei ollut koskaan ratsastanut ja selvästi tuleva retki jännitti aika lailla.  Minä sain ratsukseni Seljan, joka vaikutti melko rauhalliselta, kuten vaelusratsun tuleekin.  Selja ja viisi muuta issikkaa ovat talvella lainassa Pohjanmaalaiselta Powerparkilta ja kesäksi ne palaavat takaisin huvipuiston töihin.  Kun pääsin selkään, niin takistani räpsähti vetoketju rikki, mutta onneksi tallilla oli takkeja myös lainaksi. 

Sää oli mahtava, auriko paistoi täydeltä terältä ja lumi kimalsi. Tuuli oli aika navakka, mutta vaatteet pitivät hyvin tuulta, joten ei se haitannut. Hevoset kulkivat kuuliaisesti jonossa, mutta kuuntelivat kyllä apujakin ihan hyvin.  Vauhti ei päätä kyllä huimannut ja ikinä en ole ollut niin matala-askelisen laukan kyydissä, mutta ilmeisesti hevonen itse kuvitteli menevänsä kovinkin kovaa. Ihan hauska tapaus ja töltti oli kyllä puhdasta.  Talli oli muutenkin siisti ja hevoset vaikuttivat hyvin hoidetuilta.  Kiva kokemus, suosittelen.

Tuuli lakkasi juuri, kun ylitimme Sirkkajärven
ja alkoi uudelleen, kun pääsimme metsän reunaan.

Retken jälkeen menimme pizzalle ja taas otettiin reippaat päiväunet.  Illalla saunottiin ja pelattiin taas korttia ja katsottin jotain luontodokumenttia areenasta Maijan läppäriltä.  Maijallahan ei ole telkkaria, mutta en minä kyllä sitä kaivannutkaan, ihan mukava istuskella iltaa ilman ja netistä näkee kyllä kaikki tarvittavat ohjelmat.

Tiistai oli viimeinen kokonainen päivä, jonka vietin Levillä.  Aamupäivällä menimme kylpylään.  Se oli fiksu veto, sillä siellä oli suhteellisen vähän ihmisiä ja kaikkiin altaisiin mahtui hyvin ilman ruuhkaa.  Kun voitan suuremman määrän rahaa jostain, hankin varmasti ulkoporealtaan.  Se on niin ihana.

Kylpylän jälkeen käytiin Kittilässä "shoppailemassa" (lue: kylän ainoalla kirpputorilla ja jossain sekatavarakaupassa).  Sen jälkeen menimme tutustumaan Reidar Särestöniemen museoon.  Se oli hulppea paikka ja Reidar oli kyllä lahjakas ja erikoinen taiteilija.

Särestöniemen galleria oli hulppean iso kelorakennus.  Yläkerrassa oli jopa iso uima-allas.

Siveltimen ja värien käyttö on kyllä ollut hanskassa.  Tauluissa on ihan oma tunnelmansa.

Ateljee oli myös iso.  Lunta on noin metri. Ihmettelyn aihetta etelän lapselle.

Reidarin työpöytä oli ison ikkunan ääressä. Kadehdittava näkymä.

Museovisiitin jälkeen taas syömään.  Tällä kertaa liha-ateria panimon ravintolassa Levin torin kupeessa.  Hyvää!  Ja sen jälkeen, yllätys-yllätys, pienet päiväunet ja ilta korttia pelaten ja areenaa katsellen.

Keskiviikkona lensi taas halpalentoyhtiökin, joten Maija kuljetti minut Kittilän piskuiselle lentoasemalle, jossa ei edes lippua kysytty.  Nimen ilmoittamalla pääsi koneeseen ja kohti kotia.  Minulla oli taas ikkunapaikka ja koska sää oli aurinkoinen sain ihailla maata ylhäältä päin koko reissun. Niin kaunis tilkkutäkki!

Pilvilampaat

 Äkkiä oli nelipäiväinen, rentouttava ja kiireetön lomanen ohi.  Oli mukavaa viettää äiti-tytär -päiviä kaikessa rauhassa. Osaan nyt hahmottaa paremmin pikkupeikon elämää, kun olen käynyt paikan päällä.  Hyvältä ja tasapainoiseltahan tuo vaikuttaa.  (Salaa olen hiukan kateellinen, kun en itse koskaan tajunnut nuorena ja vapaana lähtea asumaan vaikkapa Lappiin.)