Eilen ihailin, kuinka nurmikossa on jo aavistus vihreästä. Tänään heräsin tällaiseen näkyyn. Kuva on kotityöhuoneeni ikkunasta. On se vaan edelleen totta, että "kevät keikkuen tulevi".Viime päivinä on ollut kaikenlaista tohinaa, aamuisin nukkuisi mielellään pitempäänkin. Lauantaina olin vuoden ensimmäisten agilityn ulkokisojen kuuluttajana 13 tuntia. Jokin ajatuskatko tuli aamulla, kun lähdin farkuissa ilman pitkiä kalsareita paikalle ja sitten sää oli vuoroin pakkasta ja vuoroin sadetta. Oli kylmä. Kylmästä huolimatta olin ihan hyvällä mielellä, meillä on mahtavaa talkooporukkaa, joiden seurasta nauttii kisojen aikana. Kukaan ei tiuski eikä äyski, hommat hoidetaan hymyssä suin.
Sunnuntaina Tampereella. Sihy järjesti Benni-päivän tilalle tapahtuman, jossa oli kouluratsastusvalmentaja ja issikkavalmentaja kouluttamassa paria ratsukkoa sekä nuorten hevosten kouluttaja kertomassa omista hommistaan. Päivän varoitusajalla polkaistu tapahtuma oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä.
Maanantaina piti lentää Joensuuhun työmatkalle, mutta koska ilmatila oli tuhkapilven vuoksi suljettuna, lensimme pomon Volvolla sinne maanantaina aamutuimaan. Starttasin kotoa 4:30 ja hyppäsin Tuusulasta pomon kyytiin. Pari ihan mukavaa työpäivää siellä ja takaisin olin tiistai-iltana klo 20:30. Oli kiva tavata Joensuulainen työkaverini, Tiina, jonka kanssa tulimme valtavan hyvin toimeen. Naurua riitti.
Eilinen oli ihan normipäivä ja huomenna on jo perjantai. Liian nopsaan kuluvat viikot! Tänään illalla menen kyllä taas vesijuoksuun, olen huomannut sen auttavan jumiutuneeseen selkääni. Selkäni on todella jumissa pitkien automatkojen ja kylmässä seisomisen vuoksi.
Mutta nyt pitää saada itsensä liikkeelle, hiukan hirvittää tuo rantäinen maa. Luulisin kuitenkin, että tiet ovat sulat, sillä lämpötila on plussan puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti