Syksy saa...

On se vaan pakko myöntää, että syksy on tulossa. Aamulla maan peittää todella runsas kaste ja lämpötila on vain 7,5 C. Illat ovat jo säkkipimeitä. Syksyn kirpeys tuntuu kyllä mukavalta, koska kesällä saimme kunnon helteitäkin.

Eilen sain uutisia kahdeltakin serkkutytöltä: toisesta oli tullut mummo toisen kerran ja toisen lapsi oli juuri Jorvissa odottelemassa synnytyksen käyntiinlaittoa, jotta serkkutytöstä saisi kolminkertaisen mummelin. Pieniä tyttöjä putkahtaa sukuun, mukavaa. Hämmästyttävää minusta on se, että nämä molemmat monikertaiset mummelit ovat minusta ihan pikkutyttösiä vielä iältään, toinen ei ole vielä edes viittäkymmentä.

Tässä maatilan, koirien ja hevosten keskellä elämisessä on se varjopuoli, että tuntuu olevan kovin vaikeaa irtautua omista ympyröistään ja matkustaa tapaamaan kauempana (tai edes lähempänä) asuvia sukulaisiaan. Muutenkin yhteydenpito ihmisiin on kovasti vähentynyt. Minun ei ole vaikeaa kuvitella itseäni vanhana mummelina täysin erakoituneena tänne metsään... Kaiken voi hoitaa netin kautta, eikö?

Meidän ikäluokkamme ja etenkin meidän lapsemme tarvitsevat vanhainkotiin kunnon laajakaistayhteydet, että voivat irccailla naapurihuoneeseen ja kertoa Facebook-statukseen, toimiiko vatsa tänä aamuna vai ei. Varmaan tälle syntyy jokin upea lyhenne asian lyhyeen ilmaisuun, kuten on syntynyt muillekin usein tarvittaville fraaseille. Shit comes well = scw, problems with shitting = pws, have to piss 10 times in a night = P10. Ken elää, se näkee...

No, ehkäpä alan etsiä jotain jokseenkin säällistä päälle puettavaa, jotta pääsisin töihin. Tarvontiellä on kuulemma hirveä ruuhka, joten voipi olla, että lähdenkin Vihdintien kautta. Valtaisaa vaihtelua elämään.