Tänään oli alunperin valittavana kaksi menoa: olin ilmoittautunut Mynämäelle luolakokeeseen, mutta se peruutettiin joten ilmoittauduinkin sitten seuramme epäviralliseen hallicupiin (siis agilityä kisaamaan). Minun ja Marilynin kisaluokka on juuri alkamassa hallilla ja minä istun täällä kotona koneella. En vaan lähtenyt käyntiin kunnolla ja niin päätin jättää kisat väliin. Syyksi löysin selkäkivun, joka askeleella juilii niin, että tiedän, ettei ole kiva juosta.
Olen monena aamuna herännyt pari tuntia ennen kellon soittoa siihen, että selkää särkee niin, ettei pysty nukkumaan enää. Niin kävi myös tänä aamuna. Kun hiippailin venyttelemään ja nauttimaan jo tavaksi tulleita aamuburanoita, tuli eteisessä vastaan Karma ja pikkupeikko, joista jälkimmäinen kertoi, ettei ole vielä saanut unta. Nyt ne taitavat nukkua tuhistaa, mutta herätän otukset kohtapuoleen ja kysyn, haluaako peikkolapsi lähteä juoksemaan agilityrataa.
Harmittaa vietävästi tuo selkä. Etenkin siksi, kun se on aivan omaa syytä, ettei viitsi venytellä, jumpata tai yhtään mitään. Suurin osa vapaa-ajastani kuluu nykyisin joko tässä tietokoneella tai sohvalla. Motivaatio liikkumiseen on kadonnut jonnekin. Luulen, että vanha vartaloparkani odottelee kevättä... tai nuoruutta. Kumpikohan tulee aiemmin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti