Etenkin lauantain passiklinikka Erkylän kartanon maneesissa oli onnistunut tapahtuma. Paikka oli upea, moisissa puitteissa en ole tainnut koskaan ennen hevoshommissa olla. Valtava, valaistu, lämmitetty maneesi ja hieno kerhotila, jossa yksi seinä oli ikkunaa maneesiin ja toinen ulos. Varusteluna tiskikone, kiertoilmauuni, keraaminen liesitaso, 2 jääkaappia ja pakastin. Maneesin pohja oli jotain kuituhiekkasekoitetta ja ilmeisesti aika loistava, koska käsittääkseni kaikki 20 ratsukkoa saivat passit aikaan. Tunnelma oli kaiken kaikkiaan innostunut ja innostava.
Sunnuntai oltiin Vermossa ja siellä sain valaistuksen siitä, miten suurta siellä kaikki on. Lisäksi 70-lukulainen rakennustyyli (pelkkiä portaita, ei juurikaan hissejä) sai kyllä pariin otteeseen maitohapoille, kun "juoksin" (lue: liikuin hitaasti, mutta erittäin runsaasti läähättäen) alhaalta totohallista kuuluttamoon. Pääosan tapahtumasta istuin kuuluttajan apuna tekemässä tulospalvelua. Lämmintä ja rattoisaa. Etenkin, kun ikkunasta näki, miten toiset ressukat värjöttelivät pikkupakkasessa ja tuulessa koko päivän.Kuvassa (kuvaaja: pikkupeikko) Annika Kyrklund ja Mósi frá Nordenshof - issikka, johon olen parilla viime Lopen reissullani ihastunut kovasti.
Eilen pidin etäpäivän, koska en jaksanut lähteä työmaalle ajelemaan. Luulin, että aurinko ja kimaltava hanki houkuttelisivat minut päivällä hetkeksi ulos ratsastamaan, mutta lämpömittarin -7C houkutteli minut pysymään tietokoneen ääressä ja jokseenkin ahkerana tekemään hommia.
---
Mutta nyt kokoan itseni ja ryhdyn laittautumaan työvaatteisiin. Pirtsakkaa pakkaspäivää hiihtolomalaisille! -13C oli aamulla, kun kävin hepsut ruokkimassa.
---
Tee se tänään. Saattaahan olla, että se
osoittautuu niin palkitsevaksi, että haluat tehdä sen huomenna uudelleen.
Huomennakin on taas tänään ...
2 kommenttia:
Joo joo. Senkus pistät.
Hitto soikoon, nyt tulee hevosonnea niin joka puolelta että kai se on lähdettävä kypäränostoon ja alettava etsiä ratsastustallia vanhan harrastuksen uudellenlämmitykseen.
Lähetä kommentti