Ei kyllä vaikuta normaalilta - pari päivää oli taas aivan hellelukemat ja tukahduttavan kuumaa. Ahdistavaa. Kesä tulee liian aikaisin. Tänään kyllä näyttää helpommalta, yöllä on satanut ja aamu oli ihan viileä.
Tytär totesi eilen, että olisi halunnut elää sata vuotta sitten, ettei tarvitsisi surra sitä, että hukumme kaikki, kun mannerjäätiköt sulavat ilmaston lämmetessä. Näinhän se varmaan on. Jäin miettimään, mitä nuoriso suri sata vuotta sitten? Vaarini olisi osannut varmaan kertoa, kun oli vuonna 1900 syntynyt. En huomannut kysyä.
Tämä viikko on yltiösosiaalinen - tekisi mieleni sanoa, että vähempikin riittäisi. Maanantaina tyttären agitreenit, joissa olin kuskina. Eilen naapureita synttärikahveilla. Tänään Laura-tädin kahdeksankymmentävuotissynttärit. Huomenna omat agilitytreenit. Perjantaina issikoiden SM-kisakokous. Lauantaina kolmet lakkiaiset. Sunnuntaina omat synttärikahvitukset. Huoh.
---
Eilen muuten naurua riitti, kun tytär oli lähtenyt aamulla kouluun eriparikengissä. Toisessa jalassa vihreä kenkä ja toisessa vaalea lenkkari. Pientä aamu-unisuutta. Heh.
4 kommenttia:
Sie et ota nuita asioita ollenkaan vakavasti.
ME KUOLLAAN KAIKKI!
;P
Totta, tyttöseni, niin totta: emme todellakaan ole kuolemattomia. ;P
Hyvä ku tulin lukemaan tätä blogia. Ajatuksissa oli kyläily Milan kans... Ens viikolla sitten?
Ensi viikko ienee huomattavasti rauhallisempi - tervetuloa vaan silloin, Elina. :)
Lähetä kommentti