Vauvakuvia

Viikonlopun saalis: musta silmä. Menin sunnuntaiaamuna ruokkimaan hevosia ja portin metallinen linkku oli jäätynyt kiinni ja kun oikein reippaasti rytkäisin, sain se vauhdilla silmäkulmaani. Koko eilisen päivän silmää pakotti ja tykytti. Onneksi sitä ei niin hirveän hyvin huomaa silmälasien alta, yläluomi ja silmäkulma kuitenkin ovat mustanpuhuvat ja turvoksissa.

Lauantaina sain kuin sainkin kuvatuksi naapurin Pikku-Venlan kädet. Tuollainen vastasyntynyt on kyllä liikuttavan pieni. Toisaalta katselimme häntä ja mietimme, että onhan vauva yllättävän suuri, kun ajattelee, että hän on elänyt toisen ihmisen sisällä.








Toinenkin vaavi, Teijan pikkuinen Heta ( parson, 8 viikkoa) tarttui kameraan. Heta oli seuraamassa hallicuppia lauantaina. Ihana pentu, melko hyvä hermorakenne, siellä se puseron sisällä köllötteli ja katseli ja kuunteli kovaa menoa hallissa. Alussa hiukan vapisutti, mutta se meni pian ohi.




Minä ja Marilyn muuten voitimme hallicupin kokonaiskilpailun minimölleissä. Ihan mukava saavutus. Joskos ensi vuonna jo voisi olla mukana kisaavissa... Varsinainen kisaratasuorituksemme ei mennyt aivan putkeen, putkeltä tuli hylly, kun koira meni väärään päähän putkea. Uusinnassa sitten saimme virheettömän ratasuorituksen aikaan.

---

Ja-a, minun pitää nyt kyllä ryhtyä aktiivisemmin herättelemään tuota mielikuvitusmaailmassaan tuhisevaa jälkikasvua, jotta pääsisimme tänäänkin baanalle edes jonkinlaisessa aikataulussa.



Ulkona on muuten mahdottoman kylmä, tuuli on niin kova, että saa pitää päästään kiinni, ettei se irtoa. Takatalvi siis tosiaan tuli ja maassa on kymmenkunta senttimetriä märkää räntälunta,