keskiviikkona, heinäkuuta 15, 2015

Valmista tulee - pikkuhiljaa, mutta varmasti

Mökkirakennus etenee mukavasti ahkeran ukkokullan ansiosta. Toukokuun puolenvälin jälkeen saatiin paikalleen ovet ja ikkunat.  Ovitehtaalle ei tosin voi hirveän isoja pisteitä antaa, pariin kertaan tuli väärää kokoa, ensin ikkunoissa ja sitten parvekkeen ovessa.  Uusi parvekkeen ovi oli oikean kokoinen, mutta lukko ja lukkopesä olivat eri kohdassa.  Muuten kaikki on kyllä mennyt hienosti ja talotehtaale voi antaa täydet pisteet asioiden hoidosta.


24.5.15 - ikkunoita ja ovia saatu paikalleen ja kunnon kananrappuset terassille

Disa ja Kleppa nauttivat kesästä (joka vaikuttaa olevan aika lyhyt tänä vuonna)

Hau-hau, hanhet pois!
Ovin ja ikkuinoiden asennuksen jälkeen alkoi piipun muuraus ja sitä onkin kestänyt aina tähän päivään asti.  Työ on aluksi kevyttä, mutta sitten kun pitää raahata tiilet ja laastiämpäri aina vain ylemmäksi, niin vauhti valmistumiselle hieman hiipuu. Koko ajan homma kuitenkin etenee.

Juhannuksen jälkeen saatiin paikalle pari talkoomiestä muuraamaan:
Pena ja Jussi (ukkokullan lapsuudenystävät) tulivat auttamaan ja kyllä syntyi tulosta!

Jussi toimi betonimyllärinä
Iloinen tiilenkantohanskankari Suvi

Päivässä piipun korkeus kasvoi melkoisesti

Kesäkuun lopussa näyttää tältä

Kesäkuun loppua

29.6.15 ukkokulta teki tellingit katolle piipun rakennusta varten

29.6.15 piippu on jo näin korkea!
Tilanne 12.7.15:on jo reikä katossa ja Arska on latonut tiiliä katolle valmiiksi muuraria varten


Piippu eilen 14.7.15, tänään muurataan jo katolta
Lähes joka päivä ukkokulta tekee jotakin tuolla mökkiraksalla.  Kuistin lattia on valmis, muualla on tilapäiset lattiat ja nyt aika kuluu kokonaan piipun muurauksessa. On hidasta ja rasittavaa hommaa muurata pääosin yksin - ukkokulta saa minulta kyllä respectiä ahkeruudeta ja osaamisesta!  Hän tosin väittää välillä loikoilevansa riippukeinussa, mutta epäilen, ettei hän kuitenkaan malta tehdä sellaista. Varmaan on mukavaakin, kun on tekemistä ja valmistumisen näkee.

Tänään on taas Pena apuna muurauksessa.  Sikälikin mukavaa, ettei minun tarvitse vähän väliä pysähtyä miettimään, onko ukkokulta tippunut katolta tjtn.

---

Toinen, paljon pienempi projekti alkoi juhannuksena kanalan puolella.  Siellä yksi sinnikäs kanarouva päätti alkaa hautomaan aivan väkisin.  Useana päivänä häädin sen pois pesästä ja riistin munat sen alta.  Rouva poistu kauheasti rääkyen kirouksia minulle.  Onneksi en ymmärrä kanojen kieltä, koska olisin varmasti pahoittanut herkän mieleni pitkäksi aikaa.

Lopulta sitten päätin antaa rouvan hautoa.  Jätin kanan alle yhteensä 4 munaa, kahtena eri päivänä munittuja ja merkitsin ne permanet-tussilla, jotta voisin kerätä muut pesään ilmestyneet munat pois.


Muna neljän päivn haudonnan jälkeen: alkio on alkanut kehittyä.
Aika pian kanarouvan kaveriksi ilmestyi toinen kana ja yhdessä ne kököttivät päivä toisensa jälkeen ripirinnan munien päällä.  Ne pörhistelivät minulle ja nokkivatkin hieman, kun kävin keräämässä muut munat niiden alta.  Välillä aina läpivalaisin haudottuja munia nähdäkseni, kehittyykö niissä jotain.  Kaksi munista näytti aika lupaavilta.  LA olisi 11.-12.7.

Olimme päivän Suomenlinnassa Virolaisten sukukokuksessa ja illalla, kun tarkistin munat, oli yhdessä 20.6 pesään jätetyssä munassa reikä ja se piipitt aivan hurjasti.  Tunnin kuluttua oli pikkuinen piipittäjä vielä märkänä molempien emojen alla.  Ällistyttävän söpö tyyppi.  Annoin sille toiveekkasti nimeksi Elli, koska se kuoriutui Ellin nimipäivänä.

Alla video söpöliinistä:


Ootsä mun äiti?
Kaksi mammaa ja yksi pienen pieni tipu, toivottavasti niille ei ole tulossa kasvatuksellisia erimielisyyksiä, ajattelin.  Mutta seuraavana iltana oli toisessakin jäljelle jättämässäni munassa reikä ja munasta kuului tuttu, liikuttava piipitys.  Enää sinä iltana ei tilanne kehittynyt sen kummemmaksi, mutta seuraavana aamuna, maanantaina oli pesässä kaksi ylpeää mamia, jolla molemmilla oli oma vaavi.  Tämä uusi pikkuinen on tummemman keltainen kuin Elli, ehkäpä siitä tulee ruskea ja Ellistä valkoinen.  Ajattelin nimetä pikkuisen Hermiinaksi, koska se on kuoriutunut oletettavasti Hermannin päivänä.  Kanoja tässä siis toivotaan, ei kukkoja.

Alla video, jossa mamit opettavat pikkuisia syömään.


Tänään, kun vanhempi pikkuinen on jo 4 päivää vanha, saavat ne juoksennella mammojen ympärillä sisällä kanalassa ja mammat näyttävät niille edelleen, miten syödään.  Melko söpöjä seurattavia.

Sitä olen ihmetellyt, että keltanen rokkitukkainen tipu kutsutaan aina valkoisen kanan alle ja tummemman keltainen ruskean.  Tietävätkö kanat oikeasti, kuka on tipujen biologinen äiti?

Sitä ihmetellessä.


lauantaina, kesäkuuta 20, 2015

Kesä kaikilla, onni yksillä

Suomen kesä on lyhyt, mutta vähäluminen, sanotaan.  Tänä vuonna kesä on ollut melko viileä, hellelukemiin ei olla vielä päästy, mutta ei se estä nauttimasta kesästä.  Tässä muutamia kesäkuvia tältä vuodelta.

Yksi ilon aihe minulle on se, että Isíng on jälleen ratsastuskuntoinen.  Kaviokuumeilu näkyy enää etujalkojen jäykkyytenä, joka häipyy reippaiden lenkkien ja taivuttelun myötä päivä päivältä.  Tosin viime aikoina en ole tarpeeksi ehtinyt ystävääni liikutella.

Tässä ihailemme jälleen maisemiin saapuneita kesäpässejä.

Heinäpelto kasvaa kohinalla, koirat nauttivat sekä heinän syömisestä että sen seassa kirmailusta.

Hauskan värinen hämppis pongattiin Halkjärveltä

Yksi lauantai vietettiin Suomenlinnassa, hiukan tuli ikävä merta ja purjehdusta.
Meren suolainen tuoksu tuo niin paljon muistoja mieleen lapsuuden kesistä,
ettei sitä osaa edes sanoin kuvata.

Voikukat muuttuvat pieniksi laskuvarjohyppääjiksi.

Tässä Pink Panda -koristemansikka, jonka sain isältäni 2000-luvin alussa.

Ja heinä kasvaa edelleen...

Piiloleikki: "Missä Wilma" - Kleppa ei vielä tiedä, Disa on jo matkalla kohteeseen.

Riippukeinun rauhaa.

Minäkin uskaltauduin tikapuita pitkin Halkjärven mökin parvekkeelle. Kivat on järvinäkymät.

Juhannusruusu ei ehtinyt kukkaan juhannukseksi.
Juhannusaaton auringnlasku Hiidenveden rannassa

Kylän yhteinen juhannuskokko oli taasen hieno ja kuuma

Onni yksillä!

(Näitä kuvia otettiin kokolla runsaanlaisesti useista pareista, tämä oli onnistunein otos ja pari.)

Pelto oli kauniin utuinen, kun juhannusaattona puolenyön aikaan tultiin kotiin rannasta.
Keskikesän juhla on vietetty, huomenna on kesäpäivänseisaus ja sitten alamme liukua kohti syksyä.  Toivotaan, että loppukesästä saadaan vielä lämpimiäkin kelejä.

sunnuntaina, kesäkuuta 14, 2015

Parrasvaloissa


Helmikuun alussa istuskelin taas tässä tietokoneellani ja huomasin facebookissa ilmoituksen, jossa haettiin kiinnostuneita mukaan Pusulan kesäteatteriin.  Mukava keramiikkaryhmä, jossa olin ollut kevätkauden, oli loppumassa ja muutama päivä aiemmin oli ollut TV:ssä pieni dokumentti kesäteatterin tekemisestä. Olen aina ajatellut, että olisi mukavaa kokeilla näyttelemistä. Sitten tuli mieleen ajatus, että alan olla liian vanha juttujen siirtämiseen ja niin päätin lähteä katsomaan, huolittaisiko minut mukaan.

No, tuumasta toimeen ja palaveriin mukaan.  Pieni joukko hämmästynyttä porukkaa istui Ahjolassa pöydän ääressä, kun tupsahdin ovesta sisään ja kerroin olevani kiinnostunut pääsemään mukaan.  Hyvinhän nuo vastaanottivat ja kun tiedustelin, kuinka aikaaviepää hommaa tämä olisi, niin suureksi kummastuksekseni eteeni lyötiin harjoitusten aikataulu koko keväälle.  Vakuuttavaa suunnitelmallisuutta!

Näytelmäksi porukka oli valinnut Lumikin ja seitsemän kääpiötä. Teatteri on toiminut jo 11 vuotta ja tämä on ensimmäinen kerta, kun he esittävät lastennäytelmän.  Minä sain roolihahmokseni Nuhanenän.

Ensin alkuun harjoituksia oli noin joka toinen viikko, sitten huhtikuussa tahti kiihtyi jokaviikkoiseksi, toukokuussa harjoittelimme jo 3-5 kertaa viikossa. Meillä oli älyttömän mukavaa yhdessä.  Porukka on todella iloista ja kannustavaa ja tuon tapaisessa tekemisessä, jossa laitetaan itsensä kokonaan "peliin" tuntuu muodostuvan yhteinen sävel ja ystävyyskin.

Ennen harjoituksia ja esityksiä on aina lämmittelyksi jokin kiva leikki.
Tässä keskellä oleva ohjaajamme Make miettii, mitä tehtäisiin. 
Hänelle tyypillinen ele tuumaillessaan on tuo käsien yhteen hieronta.


Esityksiä meillä oli kesäkuun alussa ensi-ilta ja 4 varsinaista esitystä, mikä on ehkä vähän, mutta toisaalta mukavaa, ettei homma sido kiinni  koko kesäksi.  Syyskuussa on sitten toinen esitysviikko. Toivottavasti saamme silloin enemmän lapsia liikkeelle, nyt vaikutti välillä, että enemmistö katsojista oli aikuisia.

Lähes kaikki kääpiöt saivat sivurooliksi mielikuvityskeijukaverit. 
Minulla ei olekaan koskaan ennen ollut siipiä.
(c) Markku Virolainen 
Tässä siipiveikot takaapäin. Ollaan me siroja ja kauniita!
(c) Markku Virolainen

 Näytelmäharjoitusten kestäessä alkuun aika laiha käsikirjoitus sai lihaa ylleen inspiraation ja yhteisten ideoiden kautta.Puvustuksesta huolehtivat pääosin Marjatta ja Sari, jotka molemmat ovat taitavia käsityöihmisiä. Marjatan ompelukone surisi harjoitusten aikaan aika lailla eikä hän paljon ehtinyt omaa rooliaan edes harjoitella. Lavastuksen teki koko porukka yhdessä.

Tässä metsää viimeistelevät Mari ja Jaana
Muutamia kuvia esityksistä, kaikkien kuvaajia en tiedä (osa on poimittu teatterin fb-sivuilta).
Vanha Lumikki (Marjatta) ja nuori Lumikki (Laura) - ihan saman näköiset, eikö?


Peili, Paavon hieno roolisuoritus. 13-vuotias Paavo
osasi jokaisessa roolissa ottaa yleisön haltuun.
Orava (Harri), Lumikki (Laura) ja sika (Paavo) olivat yleisön suosikkeja
(c) Markku Virolainen
Tässä kääpiöt lauletaan uneen poikkeuksellisen kauniin tuutulaulun myötä
(c) Markku Virolainen
Hieman huonokuuloinen susi (Harri) kirvoitti myös katsomon naurut
(c) Teija Mesimäki
Kääpiöiden mökissä. Lysitkäs (Suvi), Viisas (Mari), Unelias (Sari), Jörö (Iiris),
Nuhanenä (minä), Ujo (Laura), Lumikki (Laura) ja lammas (Harri)
(c) Katja Juntunen
Jaana teki kuningattarena hienon suorituksen.  Hän oli ensikertalainen kuten minäkin
ja oli hienoa seurata, kuinka hän "kasvoi" rooliinsa harjoitusten myötä
Kaiken kaikkiaan esityksemme on saanut paljon positiivista palautetta ja pikkukatsojat ovat olleet innoissaan, kun ihan lopussa he pääsevät mukaan tannsimaan ja ovat saaneet halata Lumikkia, suurta idoliaan.  Aikuisillakin on esityksen kestäessä useamman kerran päässyt naurunhörähdys tarinan käänteille. 

Kevätkausi on ollut näytelmän teon myötä mukavaa aikaa.  Make, ohjaajamme, oli koko ajan ihanan kannustava ja innostava. Hän selvästi osaa ammattinsa ja ja on oikealla alalla.  Olen myös saanut uusia ystäviä ja ehkä löytänyt itsestänikin jotain uutta, ainakin uudenlaista virkeyttä tehdä juttuja.

Varmaan jatkossakin, kun saan jonkin idean tehdä jotain uutta, uskallan tarttua siihen  ja katsoa mitä tuleman pitää.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Syksyllä jatketaan! Tervetuloa katsomaan!

Viikolla 37 esitykset seuraavasti: 
to 10.9. klo 18.00
pe 11.9. klo 18.00
la 12.9. klo 16.00
su 13.9. klo 16.00

perjantaina, toukokuuta 15, 2015

Palikat paikallaan

Kyllä se vaan äkkiä käy, kun homma on hallussa.  Sunnuntai-iltana mökkitontille majoittui pystytysporukka asuntovaunulla.

Maanantaina:

Aaamu on jo tehty töitä, kuva n. klo 11

Klo 14:30
Tiistai:

Tiistai klo 9 maissa

Kolme miestä, leka ja tikapuut - siinä tärkeimmät
N. klo 15
Keskiviikko:

Keskiviikkona klo 9 maissa tehdään jo huopakaton aluslaudoitusta

Klo 10 aikaan sama jatkuu

Keskiviikkona klo 15:30 on jo toinen lape huopa päällä

Torstaina:
Aaamuyhdeksältä on jo toinenkin kattolape laudoitettu


Aika valmiilta näyttää jo kehikko!

Tilanne tänään, perjantaina:

Vesikatto on päällä, harjakaiset voisi pitää.  Ensi viikolla asennetaan ovet ja ikkunat.

Ikkunoita ja ovia odotellaan ensi viikolla, työmiehet lähtivät eilen viikonloppuvapaille

Ei sitä oikeastaan voi kuin ihmetellä, miten nopeasti on valmista

Siellä se järvikin siintää!
Jep, aika vauhdilla on tällä viikolla työ edennyt.  Ukkokulta oli sitä mieltä, että loppuhommiin menee sitten seuraava vuosi.  Saapas nähdä.

Vielä en ole harjakaisoluita nauttinut.  Flunssa, jonka onnistuin saamaan tällä viikolla, ei ole yhtään houkutellut juomaan huurteista.  Katsotaan sitä sitten viikonloppuna, jos tauti hellittää.