sunnuntaina, lokakuuta 05, 2014

Syksyn tuokiokuvia

Syksy on edennyt jo lokakuun puolelle.  Päivät viipottavat melkoista vauhtia, mutta omat tunnelmani ovat jotenkin seesteiset.  Toki töissä on omat kiireensä ja tärkeät dead-line -päivät, joita on noudatettava, mutta jotenkin se jopa kuuluu työhöni, joten en ole siitä stressaantunut.  Nyt olen pääosin tehnyt kolmepäiväistä viikkoa, joten vapaa-aikaa on paljon ja torstaista sunnuntaihin tuntuu, että kaikki päivät ovat sunnuntaipäiviä.

Sitä ehtii tehdä kyllä aika paljon kaikenlaista kivaa, kun on paljon vapaa-aikaa. 

Ihania maastolenkkejä Isíngin kanssa, syksyinen metsä on niin kaunis
Melkein kaikki Tassumäet piipahtivat Hyvinkäällä näyttelyssä. Kossi valitettavasti puuttui, mutta muu porukka oli paikalla. Hemuli ja Kleppa saivat EH:n, Disa ja Kleima SA:n.  Disasta tuomari mainitsi erikseen että antaa 'korvista huolimatta' SA:n.  Meillä oli Lellun kanssa mukava yhteinen retki ja koska pienet koiranäyttelyt ovat meistä mukavia, niin päätimme seuraavaksi mennä Maailmanvoittajanäyttelyyn Helsinkiin.

Äiti ja lapset: Hemuli, Kleppa, Disa ja Kleima
Kyllä tekisi mieleni tehdä toisetkin pennut Disalle, niin kauniita ja mukavan luonteisia nämä lapsoset ovat.  Mitä nyt melkoinen haukku kuului, kun nämä olivat yhdessä, mutta se lienee islantilaiselle lähinnä rotutyypillistä eikä meillä kotona kyllä jatkuvasti räksytetä.

Säät ovat suosineet melkein koko syksyn, mutta kun ilmat kylmenivät syyskuun puolenvälin paikkeilla, se tapahtui aivan kertaheitolla ja viikon verran luulin, että jäätyisin pystyyn.

Ensimmäinen kunnon sadepäivä 22.9 teki auton ikkunanäkymästä impressionistisen maalauksen

Se kaunis iltahetki, kun aurinko kultaa metsälaidan.

Aamuiset, mystiset sumut aloittavt aina päivän ihanasti

Jaksan aina ihailla näitä hämähäkinverkkoja kastepisaroineen, luonnon oma taideteos ja aina erilainen

Yhden syksyisen kauniin perjantai-iltapäivän vietimme ystäväpariskunnan rantasaunalla nauttien hyvästä seurasta ruuasta, saunasta ja erityisen kauniista maisemista.

Suomalainen järvimaisema on aina kaunis
Tein myös pitkästä aikaa työmatkan Joensuuhun.  Kesällä sinne ajelee omalla autolla 5,5 tuntiin, mikä kyllä on aika puuduttavaa, mutta huomattavasti siedettävämpää kuin talvinen kuusituntinen pääosin säkkipimeässä.  Tikkamäen kämppäni alapuolella tehdään sairaalan uutta hallintorakennusta ja kaivinkoneet alkoivat möristä jo kuuden aikaan aamulla.  Ei ihan ihanimpia herätyksiä tämmöiselle maalla eläjälle, joka heräilee yleensä linnunlauluun tai kukon kiekunaan.

Onneksi kaunis aamurusko työmaan takana sai mielen virkistymään. 
Kotimatkalla aina ihailen Lahdentiellä Mäntsälän kohdalla olevaa puuta (tai oikeastaan niitä on kaksi yhdessä), joka näyttää aivan vanhalta pitkätukkaiselta intiaanilta vartioimassa matkalaisten menoa.  Tuossa kohdassa tuntuu, että on jo melkein kotona, vaikka vielä tunti on kaasua poljettava.

Näetkö sinäkin tuossa vanhan intiaanin?
Tällä viikolla vietimme päivän myös mökkitontilla Halkjärvellä.  Ukkokulta oli vuokrannut pienen kaivinkoneen, jonka avulla hän teki maaperätutkimusta, jotta saisimme selville, mihin kohtaan tonttia saunamökkimme kannattaa rakentaa.
Kaivelun jäljiltä näytti siltä kuin hullu jättiläismyyrä olisi hyökännyt

Valitettavasti mökinpaikka siirtyi kymmenisen metriä kauemmaksi rannasta, mutta eiköhän sieltäkin pääse saunaan - uimaan - saunaan yhtä hyvin kuin aiemmin kaavaillusta 15 metrin etäisyydestä.

Hiukan Disaa kyllästytti,kun tarkkailtavia lintuja ei ollut yhtä paljon kuin kesällä.    

Minä nautin nuotiotulesta ja ruuan laittamisesta nuotiolla.
Toivon kovasti, että kaunis syksy jatkuisi vielä pitkään ja syksy loppuisi nopeasti lumen tuloon.  Sellaista kurajaksoa, joka joinakin vuosina on ollut, en kaipaisi ollenkaan.



sunnuntaina, syyskuuta 14, 2014

Ihanaa syksyä!

Syksy on ollut kaunis - säät ihanat ja on ollut mukava puuhailla kaikenlaista pientä.  Minulla on ollut oikeastaan koko kesän ja syksyn sellainen levollinen, kiireetön olo.  Yleensä olen suunnitellut vapaapäiviini jotain tekemistä.  Aina en olekaan tehnyt, mitä olen aikonut, mutta en ole ottanut siitä suurempia paineita.

Tärkeimmät asiat eli eläinten ruuat ja vedet on tietenkin joka päivä hoidettu, mutta se ei ole lainkaan aikaavievää tai raskasta.  Mukavaa, että kaikki ovat olleet nyt terveitä eikä mitään suurempia ongelmia ole ollut.


Tässä kanoille juhlapöytä: ruohonleikkuusilppua ja mausteeksi pihlajanmarjoja

Liisa ja Fernando, espanjalaismuuttolintumme, ovat viihtyneet Suomessa tänä vuonna ertyisen pitkään, parisen kuukautta.  Pääosin he eivät poistuneet mökiltään kuin kauppaan ja mummoa katsomaan terveyskeskukseen, mutta Maija-tyttösen synttäreiden kunniaksi kävimme sentään Turussa iltapizzalla Denniksessä ja tarkastamassa Maijan soma pikku koti Port Arthurissa.

Maikin kotiportailla, huomaan neidon kaunis poseeraus.

Nämä puurivitalojenareiden pihat ovat idyllisiä.
Samoihin aikoihin, kun kurjet alkoivat kokoontua haikeasti toitotellen auroiksi , pakkasivat Liisa ja Fernando laukkunsa ja lensivät kotiin Espanjaan.  Meillä täällä kaunis ja värikäs syksy ja ruska vasta tekevät tuloaan. 

Syksyn ihanat aamusumut ja -kasteet ovat taas ilmestyneet.  Minulla on taas monta uutta valokuvaa kastepisaroin koristelluista hämähäkinverkoista.

Mansikka-amppelin naruihin viritetty verkko

Kleppakin pääsi kuvaan
Välillä verkot on ihme sykeröitä, ihan kuin olisi ollut monta insinööriä sotkemassa

Auringonkukalla on kokoa, ainakin 4 m korkeutta

Pihlajanmarjoja on tää vuonna erityisen paljon - puut ovat niin kauniita
Tänä viikonloppuna olen ollut pitkästä aikaa lähinnä itsekseni, koska ukkokulta on purjehduskilpailuissa töissä.  Kaisa piipahti perjantaina ratsastamaan, mutta muuten olen nauttinut koiralenkeistä ja ratsastelusta ihan itsekseni.  Syksyinen metsä tuoksuu ihanalle, samallelle ja sienille - syksylle ja satumetsälle.

Minua huvittavat nuo rivissä tönöttävät sienet, pieni metsän torvisoittokunta siellä valmistautuu fanfaariin.

Vähän olen yrittänyt tehdä kotihommiakin, piti leipoa itselleni enemmänkin mantelileipäsiä, mutta uuni sanoi poks ja sekin jäi sitten siihen.  Toki tässä voisi lainata mummon tai ylämökin uunia, mutta sehän olisi liian vaivalloista.  Ensi viikolla varmaan saamme uunin toimimaan tai uuden uunin, kunhan ukkokulta ehtii asiaa katsoa.

Minä taidan hilpaista pienelle metsälenkille koirien kanssa.  Kleppa ei ole saanut vielä tänään päivittäistä haperoannostaan - se höperö koira tosiaan syö metsässä sieniä.  Disakin tarvitsee hieman aktiviteettejä, se näyttää kovin hoivailevan pientä kumiankkaa. 



tiistaina, elokuuta 26, 2014

Lits ja läts - riks-raks ja poks...

... siinä tämän loppuelokuun äänimaailma.

Lits ja läts kuuluu jatkuvasta sateesta.  Välillä sataa ihan kuin joku kaataisi ämpäristä vettä ja välillä paistaa hetken. Kyllä on erilaista kuin helteiden aikaan. Aikansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin.

Uhkaavat pilvet nousevat taivaanrantaan tämän tästäkin

Riks-raks ja poks on puolestaan se ääni, mikä kuuluu, kun hevoset päättävät painella aidoista läpi.  Oma laidun on pitkää ja kuivaa heinää ja ympärillä on vihreää ja maittavaa uudelleenkasvanutta heinäpellon pohjaa.  Arvata saattaa, kumpi on maistuvampaa.  Aidassa kiertää 3000V sähköä, hevonen laittaa silmät kiinni *tämä kirpaisee vain hetken* ja hyppää.  Samalla räsähtävät vanhat aitatolpat poikki ja kaatuvat kuin korttitalo ikään.  Siinä sitä on hiukan työmaata taas tarjolla.

Viimeisen viikon aikana olen palauttanut ne aitaukseensa noin kerran päivässä, poikkeuksena se, että toissapäivänä noudin ne kaksi kertaa vajaan kilometrin päästä makustelemasta ja eilen kolmasti.  Aina kohtaaminen on ilahtunut: "Ai, ookko säkin täällä? OIKEESTI, sulla on leipää kanssa! JEE!"  Olen korjannut sitä aitaa viimeisen viikon aikana arvioilta 7 tuntia ja aina lopputulos on sama: työhuoneeni ikkunan alta kuuluu riemukas töminä, kun tammat kirmaavat kohti vihreämpää ja maittavampaa heinää. Sellaista se on, kun pitää hevosia omassa pihassa - välillä saa liikuntaa ihan ilman ratsastustakin.

Eilen sitten lopulta luovutin ja laitoimme niille ruokintatelineeseen kuivaheinäpaalin ja rajoitimme hevosten alueen vain pieneksi tarhaksi.  Ne saavat nyt hetken aikaa olla siinä, josko karkailuvimma unohtuisi tältä erää. Katsotaan sitten hetken kuluttua uudelleen, kun olen vaihtanut vielä muutamaan paikkaan uudet langat, miten nämä pysyvät aidoissa. Se muuten on pakko sanoa, että aika vähällä kiukulla olen säästynyt - tämä nyt vaan on tällaista ja kiukuttelemalla se tuskin miksikään muuttuu.  Lisäksi aidankorjaussessiot ovat onnekseni osuneet lähinna ei-sateisille jaksoille päivää.

No, onneksi elo ei ole pelkästää kotinurkissa pyörimistä.  Viime viikolla pyörähdimme ystäväpariskunnan kanssa päivän Tallinnassa.  Suunnitelmissa oli merimuseon katsastus satamassa, Karnaluks-käsityötarvikekauppa, tv-tornissa pyörähdys ja luonnollisesti "perushankinnat".

Merimuseo oli hieno, ajatuksella rakennettu paikka.  Siellä varmasti viihtyvät yhtä hyvin aikuiset ja lapsetkin.  Oli torpedolla ampumissimulaatioita, pienoismalliveleillä ajelua, sukellusvenesimulaattori, lennokkien rakennusta.  Sisällä valtavassa museossa oli iso sukellusvene, jonka sisällä luonnollisesti pääsi käymään.  Nämä vain muutamia mainitakseni.  Käymisen arvoinen paikka!

Museohallin valaistus on hieno, se tekee monista jutuista vielä kiehtovamman näköisiä.

Monta jutuua haluaisin kokeilla, mutta mieluusti en sukellusveneilyä.  Liian ahdasta.

Vanhan ajan merimiespukuja sai myös kokeilla päälleen.  Me ei uskallettu.  (Kirppukammo)
 Merimuseosta matka jatkui läpi sateisen Tallinnan Rocca el Mare -kauppakeskukseen, josta haettiin vain määrättyä teelaatua ja syötiin maittava lounas.  Muuten kauppakeskus oli liian moderni meidän makuun, joten jatkettiin matkaa.  Karnaluksiinkin tehtiin vain täsmäisku, muuten sinne oli taas jääty vaikka kuinka pitkäksi aikaa äimistelemään tavaran paljoutta.

Pyörähdimme myös tv-tornilla, mutta ilma oli niin harmaa, että päätimme jättää ylöspääsymaksun maksamatta.  Tuskinpa sieltä ylhäälta mitään ihmeitä olisi näkynyt sateisen ja harmaan taivaan vuoksi. Ensi kerralla sitten on taas jotain katsastettavaa.

Vielä pyörähdimme kaupan kautta ja sitten olikin päivä täynnä.  Tallinnaan on kyllä sujuvaa ja mukavaa mennä omalla autolla, jonoissa seisoskelu jää aika minimiin ja tuliaisia voi tuoda ilman kärryjen perässä raahausta.

Laivalla pienet kuohuvat päivän kunniaksi kuuluvat asiaan!
Takaluukkuun mahtuu monenmoista pikku tuliaista.

 Tästä se taas jatkuu, syksy ja pimeät illat.  Täytyy käydä jossain vaiheessa täydentämässä kynttilävarastoja, kohta niitä voi taas sytytellä iltojensa iloksi tuikkimaan.


torstaina, elokuuta 14, 2014

Se on loppu nyt!

Jaa  mikä?  No lomautus.  Huomenna, perjantaina, saan taas suunnata konttorille ja aloittaa oikeat palkkatyöt.  Aluksi kuulemma pehmeä lasku eli kolmepäiväinen viikko, mutta onhan sekin hyvä juttu.  Kovasti odotan, että työkaverini Eijakin pääsee remmiin, mutta kuulemma ensin alkuun on töitä vain minulle.  Rehellisesti sanottuna en ole valtavan innoissani, koska lomailu nyt vaan on niin mukavaa.  Järki kuitenkin sanoo, ettei näinkään olisi voinut ainakaiken jatkua, joten aikuinen ja järkevä minä on kovinkin tyytyväinen.

Parisen kuukautta tässä on tullut siis lomailtua ja lähes koko ajan on ollut hellettä.  Helle loppui eilen ja se kyllä on helpotus.  En ole jaksanut tehdä mitään sisähommia kunnolla, talon siisteys on suorastaan räjähtänyt käsiin.  Eilen siivosin useamman tunnin ja sain vain pari huonetta siedettävään kuntoon.

 Tänä kesänä on ollut muutamia melko rakkoja ukkoskuuroja, viime aikoina lähinnä öisin.  Se on Disalle kovin raskasta, kun pitää istua sängyssä pääni vieressä, läähättää ja pyörittää silmiä ympäriinsä. Hieman se toki haittaa omiakin yöunia, mutta yllättävän hyvin tuohon ja jyrinäänkin tottuu.

Luonnollisesti olemme ukkokullan kanssa viettäneet hellepäiviä mieluiten uudella rantatontillamme.  Nyt on vierasmökki saatu pääosin valmiiksi, joten viime viikkoina olemme vain lueskelleet, nauttineet ruuasta ja uineet.  Todella loman tuntua, en ole vuosiin lukenut niin monta dekkaria enkä uinut niin paljon kuin tänä vuonna.

Kleppa nauttii loikoilusta varjossa lähellä rantaa
 Koirat ovat oppineet Halkjärven tontin rajat hyvin, ne pysyvät mukanamme koko ajan ja kun otan päivätorkut aurinkotuolissani ne nukkauvat tuolin alla tai vieressä yhtä sikeästi.  Tonttimme lähellä asustaa harmaahaikarapariskunta ja niiden liikkeelle lähtö järvelle saa koirat välillä ihan suunniltaan.  Disa on kerran hypännyt laiturilta aivan umpsukkelukiin innostuessaan juoksemaan lentävien pitkäkoipien perään.

Pinei muutos kodin eläinkannassa tapahtui (lopultakin!), kun sain vaihdetuksi kukkomme sävyisempään.  Nyt kanatarhaa hallitsee splashed white -värinen tyrnäväläiskukko, joka ei tule kannukset edellä kimppuun.  Se katselee varsin maltillisesti vierestä, kun tuon kanatarhaan ruokaa ja keräilen munat pois.  Vanha kukko alkoi olla jo varsin pelottava, se hyökkäsi kimppuuni aina kannukset ojossa ja reiteni ovat edelleenkin aivan mustelmilla sen hyökkäysten jäljiltä.


Kukko sai nimekseen Sylvesteri, koska hain sen Sylvin päivänä kotiin.
 Tänä vuonna saamme nähä superkuun kolmen kuuna peräkkäin: heinä-, elo- ja syyskuussa.  Kuu on kyllä yllättävän valaiseva, kun se suurena möllöttää taivaalla.

Elokuun superkuu kurkistelee ohuiden pilvien lomasta.

Nyt on kyllä syytä lähteä päivän touhuihin, vapaata ei ole paljon jäljellä...



keskiviikkona, heinäkuuta 23, 2014

Kesän puuhia

Edelleen lomautettuna, mutta heinäkuun helteet ovat hellineet senkin edestä.  Välillä on ollut niin kuuma, ettei ole oikein viitsinyt tehdä paljon mitään.  Onneksi ei olekaan mitään pakollista tekemistä, voi vain nauttia elämästään ja tehdä asioita sen mukaan, kun hyvältä tuntuu.

Olemme ukkokullan kanssa viettäneet paljon aikaa Halkjärven tontilla ja tehneet pikkuhiljaa siellä viihtyisämpää.  Puskat on raivattu ja varastokopin (tuleva vierasmaja) ikkuna on vaihdettu isompaan.  Pidettiin myös Mikon ja Suvin kanssa laituritalkoot, joten ei sitä nyt ihan toimettomina olla oltu.

Raivaushommia

Uusi, isompi ikkuna

Laiturin suunniteltu paikka muuttui hieman, mutta pituus on sama

Disa ja Kelppa on mainioita, kun ne aina "stereoina" seuraavat
kaikkea toimintaa: tässä laiturin rakennusta pitää katsella tarkkaan

Viime viikon lopulla olimme hieman murheisina ukkokullan kanssa, kun näytti siltä, että pelätty sinilevä on levinnyt meidänkin rantaan.  Halkjärvihän on melko matala ja ravinteikas, joten sinileväongelma siellä ei ole mitenkään mahdoton ajatus.  Lienee koko Suomen alueella melko yleistä nykyisin, koska kesät ovat niin paljon lämpimämpiä kuin ennen.  Raju ukkossade ja tuuli oli kuitenkin ilmeisesti hajottanut sinilevät ja taas tällä viikolla ranta on ollut puhdas levästä, joten on ollut mukva helteillä pulskia.  (Minä pulskin, muut kuulemma polskivat, lieneekö vartalon malli syynä.)

Eilen oli Maija maalarina, maalasi kopin sisäkaton ja kolme seinää.  Väriksi hän valitsi erittäin raikkaan limenvihreän.  Minulle tulee jotenkin 70-lukulainen fiilis siitä väristä, mutta Maija kertoi maalikaupassa väriä mainitun trendikkääksi.

Maalari itsekin on sävy-sävyyn värin kanssa.
Eväät oli loistavat kantarelleja sipulissa, jauheliha-munakasrulla ja makkaraa.
Koska minulla ei oikeastaan ollut paljon muuta hommaa kuin tulenteko, kirjan lukeminen ja makkaranpaisto, huvittelin ottamalla kalansilmäluontokuvia.  Minusta nämä ovat kiehtovia.


Venevalkama

Laiturinäkymä

Poku rantaan
Tuleva vierasmajamme

Kohta lähden ajelemaan Turkuun tapaamaan vanhoja opiskelukavereita, meitä tulee 5 syömään yhdessä viikinkiravntola Haraldiin.  Olemme tutustuneet jo lähes 40 vuotta sitten ja vieläkin tapaamme silloin tällöin.  Eijaa tosin tapaan useamminkin, koska sain hänet houkuteltua samaan työpaikkaan. Toivottavasti tulee kiva iltapäivä ja ilta.

-- muoks torstai-aamuna ---

Jo vain oli hauskaa eilen tyttöjen kanssa.  Ensin käytiin läpi työt/työttömyydet, sitten sairaudet ja lapset ja sitten muisteltiin ja koko ajan nauru raikui.  Tämä pitää uusia ehkä useamminkin kuin kerran vuodessa, kuten sovimme.  Minä ainakin heräsin tänä aamuna virkeänä, nuorempana ja onnellisena. 


tiistaina, heinäkuuta 01, 2014

Vähäluminen kesäkuu

Kesäkuu mennä humpsahti ohi ihan ilman blogipäivitystä.  Kovin kesäinen toukokuu vaihtui koleaan, kosteaan, mutta onneksi vähälumiseen kesäkuuhun.  Muutaman kerran toki tuli rakeita ja kuulemma luntakin.  Silloin, kun tuli lunta, olimme onneksi Venäjällä. Siellä satoi vain vettä.

Puutarhakaupassa voi innostua!
Aloitin pitkän loman kesäkuun puolessa välissä.  (Itseasiassa minut lomautettiin, mutta koska toivoa töihinpaluusta on kovinkin, niin aion ottaa tämän täysin pitkänä kesä- ja sapattivapaana.) On outoa, kuinka nopeasti sitä tottuu kiireettömään ja lähes aikatauluttomaan oloon.  Vain koirat, niiden ulkoilu ja ruokalut, säätelevät elämän tahtia tässä lomalla.  Niin, ja tietenkin omat syömiset, ettei pääse nälkä yllättämään.

Uutena puuhana on mukaan tullut Somerniemen rantatontti, jota olemme käyneet ahkerasti raivaamassa ja koiria siellä uittelemassa.  Saas nähdä, tuleeko siitä se haaveilemani kesäinen rantasauna ja piilopirtti. Ehkä ensi kesänä...

Koirat nauttivat laiturilla tarkkailusta.
Pihalle pystyyn nostettu katajanrunko sai kesäisen uuden ilmeen
Huono keli ei ole niin kauheasti haitannut, sateella voi puuhailla sisälläkin ja kiva puoli tässä on se, etteivät hyttyset ja paarmat kauheasti käy kimppuun, kun on ollut niin viileää ja sateista.  Olisin kyllä toivonut isompaa inspiraatiota talon sisäpuolen siivoukseen, mutta kaipa sekin vielä tulee. 
Disa päätti heittää talviturkin ihan konkreettisesti!

Tuparilahjaksi yli 20 vuotta sitten saatu alppiruusu oli tosi komea

Juhannusruusut olivat kauneimmillaan jo paljon ennen jussia.
Kesäkuun puolessavälissä piipahdimme kotiseuturetkellä Viipurissa Virolaisten sukuseuran ja Yläsommeen nuorisoseuran kanssa.  Matka oli kiintoisa, koska saimme kuulla Hyrkön Heikin itsekoettuja tarinoita evakkomatkasta ja elämästä sodan ajan Karjalassa ja Myyryläisen Juhan asiantuntevaa kerrontaa sodan ajan taistelupaikoista. 

Viipurn linna

Virolaisen vanha sauna on jäljellä Yläsommeessa

Alvar Aallon suunnittelman kirjasto kattoikunat ovat huikeat
Juhannusta vietimme ukkokullan tyttären perheen ja tyttären miehen siskon perheen kanssa.  Meitä oli 6 aikuista ja 2 lasta yhdessä aattoa ja juhannuspäivää viettämässä.  Maija ja Juusokin majailivat talossamme, mutta juhlivat etupäässä Mikon ja Suvin vieraina. Oli kuitenkin ihanaa, kun väkeä oli taas entiseen malliin aaton ruokapöydässä.  Sillalailla tuntuu enemmän juhlalta!

Hyvää Juhannusta, hymyilee Isíng.
Juhannuspäivänä satoi ja viihdytimme itseämme mm. katsomalla youtubesta vanhoja musavideoita.  Suosittelen erityisesti Einin - Olen Neitsyt ja Armin ja Dannyn englanniksi esittämää Tahdon olla sulle hellä -pätkiä.  Viimemainittu on saanut kansainvälistäkin mainetta ja valittu jopa maailman huonoimmaksi musavideoksi!

Tässä tikahdutaan Armin ja Dannyn tahtiin.

Nyt ollaan jo heinäkuussa ja ainakin amerikkalaiset ovat luvanneet sääennusteissaan lämpimämpää keliä.  Sitä odotellessa.

*Muokkaus: -pakko lisätä faktaa tämän vuoden juhannussäistä (lähde: Iltasanomat)*
"Julkaistu: 21.6.2014 17:27
Kuluva juhannus on ollut kylmin ainakin viimeiseen 34 vuoteen. Juhannusyönä Alajärvellä mitattiin pakkasta -2,2 astetta!
Ilmatieteen laitoksen vuodesta 1981 alkavien juhannussäätilastojen mukaan juhannus on tänä vuonna ollut kylmin koko tilastokaudella.

- Juhannusyönä oli pakkasta keskisessä Suomessa aina Pohjanmaalta Pohjois-Savoon. Alajärvellä mitattiin alhaisin lämpötila, -2,2 astetta, kertoo päivystävä meteorologi Niko Tollman.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan Siikajoella mitattiin juhannusaattona 1982 vain 1,1 astetta, mutta silti plussan puolella."